TTS Työtehoseura on käynnistänyt yhdessä ProAgria Etelä-Suomen ja Keski-Suomen / Maa ja-kotitalousnaisten kanssa KASVUUN – Kestävää kasvua maaseudulle – hankkeen. KASVUUN-hanke tarjoaa Keski-Suomen ja Pirkanmaan maaseutualueiden mikro- ja pk-yrityksille mahdollisuuden kehittää ja uudistaa yritystoimintaansa kestävästi. Hanke on suunnattu luonto- ja elämysmatkailu- sekä luontoa toiminnassaan hyödyntäville hyvinvointialan-, ruokapalvelu- ja elintarvikealan- sekä toimintaansa aloille laajentaville yrittäjille.
Hankkeen läpileikkaavana teemana on kestävä kehitys ja kestävä yritystoiminta. Hankkeen myötä yrittäjien tietoisuus ja osaaminen ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävästä yritystoiminnasta lisääntyy. Lisäksi syntyy uutta kestävää yrittäjyyttä sekä verkostoituneita palveluja tuottavia yrityksiä. Hankkeessa järjestetään webinaareja sekä info- ja yrittäjätilaisuuksia. Lisäksi toteutetaan pienryhmätoimintaa, benchmarkkausvierailuja yrityksiin sekä opintomatkoja.
Etsimme mukaan hankkeeseen yrityksensä toiminnan kehittämisestä kiinnostuneita yrittäjiä. Osallistuminen on pääosin maksutonta. Kaksivuotinen hanke toteutetaan Euroopan maaseuturahaston, Pirkanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten rahoittamana.
Metsäalan ammatillisen koulutuksen suorittaneiden työuran etenemistä ja metsäalan pitovoimaa selvitettiin kyselytutkimuksella
TTS Työtehoseura ja Metsäkoulutus ry toteuttivat yhteistyössä kyselytutkimuksen vuosina 2011–2018 metsäalan ammatillisen koulutuksen suorittaneille. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pidempään työelämässä olleiden henkilöiden työuran etenemistä, metsäalan työtehtävissä pysymistä edistäviä sekä alan ulkopuolelle ohjaavia tekijöitä. Kyselytutkimus toteutettiin syyskuussa 2023 ja siihen vastasi 683 metsäalan ammatillisen koulutuksen suorittanutta henkilöä (18,5 % kohderyhmästä).
Alle puolet työskenteli metsäalalla palkkatyössä tai yrittäjänä syksyllä 2023
Metsäalan perustutkinnon suorittaneet olivat työllistyneet hyvin: valmistuessa työssä oli 92 % ja kyselyhetkellä 88 % kyselyyn vastanneista. Metsäalalle työllistyneiden osuus oli kuitenkin pienempi ja laski työuran edetessä.
Kaikista kyselyyn vastanneista työskenteli valmistuttuaan 63 % palkkatyössä tai yrittäjänä metsäalalla, 30 % muun alan palkkatyössä tai yrittäjänä, 2 % oli työttömänä, 2 % jatkoi opiskelua ja neljällä prosentilla oli jokin muu tilanne (vanhempainvapaa, työssäolon ja opiskelun yhdistäminen, eläkkeellä olo).
Metsäalalla työskentelevien osuus laski ja metsäalan ulkopuolella työskentelevien osuus kasvoi työuran edetessä. Kyselyhetkellä metsäalalla palkkatyössä tai yrittäjänä oli 47 %, muun alan palkkatyössä tai yrittäjänä 41 %, työttömänä oli 4 %, opiskelua jatkoi 5 % ja jokin muu tilanne oli kolmella prosentilla.
Muilla aloilla työskentelevät nostivat keskeisimmiksi syiksi metsäalan ulkopuolella työskentelemiseen mm. paremman palkkauksen, työsuhteen jatkuvuuden ja ympärivuotisen tasaisen työllisyyden, päivittäiset sopivammat työmatkat ja muun alan työn paremman sopivuuden itselleen. Myös työuralla etenemisen mahdollisuudet koettiin paremmiksi metsäalan ulkopuolella.
Lisää tutkimuksen tuloksista kesäkuussa 2024 julkaistavassa tulosraportissa, joka löytyy TTS Työtehoseuran ja Metsäkoulutus ry:n nettisivuilta.
Hankkeen on rahoittanut Metsämiesten Säätiö. Lahjoitukset ja säätiöfuusiot ovat tärkeä osa Säätiön yleishyödyllisen toiminnan vaikuttavuutta. Lisätietoa www.mmsaatio.fi
Kuvio 1. Metsäalan ammatillisen tutkinnon 2011-2018 suorittaneiden työllisyystilanne valmistuessa ja kyselyhetkellä (n=683, %)
Hankkeen kohderyhmänä ovat Pirkanmaan ja Keski-Suomen maaseutualueiden luonto- ja elämysmatkailuyrittäjät sekä luontoa toiminnassaan hyödyntävät hyvinvointialan yrittäjät, maaseudun ruokapalvelu- ja elintarvikealanyrittäjät sekä toimintaansa aloille laajentavat mikro- ja pk-yrittäjät.
Hankkeen aikataulu:
1.1.2024 – 31.12.2025
Hankkeen toteuttajat:
Hankkeen päätoteuttaja on TTS Työtehoseura ja osatoteuttajina ovat ProAgriat/maa- ja kotitalousnaiset Etelä- ja Keski-Suomi.
Hankkeen rahoittajat:
EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus, Keski-Suomen ja Pirkanmaan ELY-keskukset.
KASVUUN – hankkeen tavoitteena on parantaa maaseudun elinvoimaa yrittäjyyttä vahvistamalla sekä tukea yritysten kilpailukykyä ja kasvua. Hanke uudistaa ja monipuolistaa maaseudun yritystoimintaa ja vahvistaa yritysten ja alan yhteistyökulttuuria sekä luo uusia verkostoja ja kumppanuuksia.
Hankkeessa tehdään yrityskohtaisia tarvekartoituksia ja järjestetään webinaareja sekä info- ja yrittäjätilaisuuksia. Lisäksi toteutetaan pienryhmätoimintaa, benchmarkkausvierailuja yrityksiin sekä opintomatkoja. Hankkeen toimenpiteet koostuvat kolmesta työpaketista: Yritysten kilpailukyky ja kasvu, Vertaissparraukset – Yritystoiminnan kehittäminen ja osaamisen lisääminen sekä Verkostojen rakentaminen ja kumppanuuksien vahvistaminen.
Tilaisuudet ja tapahtumat
Hankkeen toiminta käynnistyy tuotteistamiseen perehtymällä. Aihepiiriin tutustutaan Palvelumuotoilutoimisto Palvelupolkuja Oy:n johtavan palvelumuotoilijan Raisa Maijalan johdolla. Kevään aikana järjestetään webinaari ja aloitetaan pienryhmätoiminta.
Webinaari: Asiakaslähtöinen palvelujen ja tuotteiden kehittäminen Aika: ti 7.5.2024, klo 13.00-15.00 Paikka: Teams
Ilmoittautuminen viimeistään 5.5.2024 oheisen lomakkeen kautta
Webinaarissa tutustutaan asiakaslähtöiseen kehittämiseen ja käydään läpi mm. seuraavia teemoja:
Asiakaslähtöinen kehittäminen, tuotteistaminen. Miksi ja miten?
Palvelumuotoilun mahdollisuudet tuotteistamisessa
Tuotteistukseen sopivat työkalut
Käytännön esimerkkejä
Pienryhmätapaaminen: Palvelumuotoiluprosessin aloittaminen. Aika: ke 29.5.2024, klo 9.00-11.00 Paikka: Teams
Pienryhmätapaaminen sisältää palvelumuotoiluprosessin teoriaa, palvelumuotoilumenetelmien kokeilua käytännössä ja vertaisoppimista. Tapaamisessa käydään läpi myös webinaarissa annettu tehtävä ja kokemuksia siitä. Tehtävissä käytetyt menetelmät ovat sellaisia, joita osallistujat voivat käyttää itsenäisesti myös myöhemmin.
Ilmoittautuminen viimeistään 27.5.2024 oheisen lomakkeen kautta
Oppisopimuksen avulla yritys voi hankkia uusia työntekijöitä ja kouluttaa heidät juuri omiin tarpeisiin. Oppisopimuksen avulla kuljetusalasta kiinnostunut voi opiskella itselleen ammattitutkinnon työn ohella. Oppisopimus hyödyttää siis työnantajaa ja työn tekijää.
Yrittäjä – oletko rekrytoimassa uusia kuljettajia? Oppisopimus on kustannustehokas, yrityksen tarpeisiin kohdistettu ja joustava tapa hankkia yritykseen kuljettajia – tehdä hyvistä tyypeistä ammattilaisia.
Kenelle ja millaisiin tilanteisiin oppisopimuskoulutus soveltuu?
Oppisopimuksella voi suorittaa kaikkia ammatillisia kuljetusalan opintoja. Tyypillisiä tilanteita, joissa päädytään oppisopimukseen ovat sellaiset, joissa työtehtävät muuttuvat ja tarvitaan lisää osaamista, tai jos opinnot ovat jääneet kesken ja ne halutaan viedä loppuun. Oppisopimus on myös tapa rekrytoida uusia työntekijöitä. Kortin korotukset esimerkiksi B:stä C-korttiin ja edelleen E-korttiin onnistuu nopeasti ja joustavasti. Oppisopimus on myös ratkaisu kun tarvitaan lisää osaamista työntekijälle, jonka toimenkuva muuttuu esimerkiksi kuljettajasta ajojärjestelijäksi.
Oppisopimus tapahtuu työsuhteessa. Suurin osa opetuksesta tapahtuu työpaikalla, jossa osaamista kartutetaan nimetyn työpaikkaohjaajan opastuksella. Oppisopimukseen kuuluu myös välillä koulupäiviä. Niiden määrä riippuu henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta, joka laaditaan oppisopimuksen alussa.
Oppisopimuksen voi sopia työntekijän kanssa, jolla on joko toistaiseksi voimassa oleva työsopimus tai määräaikainen työsopimus. Vähimmäistyöaika on 25 tuntia viikossa. Myös yrittäjänä toimivalle voidaan solmia oppisopimus.
Mitä oppisopimus maksaa?
Koska oppisopimus on työsuhde, työnantaja maksaa opiskelijalle oppisopimuskoulutuksen ajalta työehtosopimuksen mukaisen palkan. Muita kustannuksia on erilaiset viranomaismaksut. Oppisopimukseen liittyy tietopuolisen opiskelun päiviä oppilaitoksen järjestämänä. Mikäli työnantaja ei maksa palkkaa näiltä päiviltä, opiskelijalla on mahdollisuus hakea opintososiaalisia korvauksia.
Jos rekrytoitava henkilö on työtön työnhakija, työnantaja voi hakea palkkatukea oppisopimuksen ajalle.
Parempaa hallintaa maatalouden sukupolvenvaihdosneuvontaa kehittämällä
Hallitulla sukupolvenvaihdoksella kannattavuutta ja kilpailukykyä -hanke pureutuu maatilojen sukupolvenvaihdosprosessien (SPV) neuvonnan kehittämiseen. Maatalousyrityksen SPV-prosessi on keskimäärin viidestä kymmeneen vuoteen kestävä liiketoiminnan kannalta kriittinen vaihe, jossa yrittäjä luovuttaa yrityksen jatkavalle sukupolvelle. SPV-prosessin hallinta vaikuttaa yrityksen tuottavuuteen, kannattavuuteen, kilpailukykyyn ja jatkuvuuteen.
SPV-prosessin hallinnan tunnettuja riskejä ovat esimerkiksi yrityksen jatkajan löytyminen, perintö- ja lahjaverotus sekä arvon määritys. Yrittäjän oma tietämys, pelot ja epävarmuus tulevasta sekä SPV-prosessin osapuolten kohtaamattomuus tuottavat prosessiin omat haasteensa. Osapuolten ristiriitaiset näkemykset, erimielisyydet ja riskien hallinnan kannalta oleellisten asioiden sivuuttaminen voivat halvaannuttaa yritystoiminnan pitkäksi aikaa.
Hankkeen aikataulu:
2020 – 31.12.2021
Hankkeen toteuttajat:
TTS Työtehoseura, ProAgrian Keskusten liitto, SFF
Hankkeen rahoittajat:
Maa- ja metsätalousministeriö
Hanke
selvittää yhdessä SPV-prosessin tuntevien maatalousyrittäjien, SPV-neuvojien ja -asiantuntijoiden kanssa maatalousyritysten keskeiset SPV-prosessissa ilmenevät, osapuolten toimintaedellytyksiä heikentävät epäselvyydet, ristiriidat, erimielisyydet ja konfliktit, jotka tuottavat keskeisiä liiketoiminnallisia riskejä.
yhdessä Suomen Sovittelufoorumin (tai sovittelun) asiantuntijoiden kanssa etsii ja soveltaa sovinnollisia menettelytapoja eli restoratiivisia käytänteitä hankalaksi koettujen asioiden ja tilanteiden käsittelyyn tavoitteena parantaa prosessin hallintaa ja lopputulosta
Hankkeen tuloksena luodaan maatalousneuvonnan SPV-asiantuntijoille täydennyskoulutus, joka lisää heidän valmiuksiaan käsitellä neuvonnassa maatalousyrityksen johtajuuteen, yrityksen ja perheen muuttuviin suhteisiin ja rooleihin liittyviä asioita sekä käyttää niiden käsittelyssä korjaavia restoratiivisia menettelytapoja.
Tapahtumat
Työpaja syksyllä 2021:
Hanke järjesti syksyllä 2021 työpajan SPV-neuvonnan asiantuntijoille. Työpajassa käytiin läpi hankkeen tuloksia sekä keskusteltiin restoratiivisuuden käsitteestä ja miten sitä voitaisiin hyödyntää SPV-neuvonnassa.
Hanke järjesti syksyllä 2020 neljä työpajaa Etelä-, Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomessa. Työpajoissa tarkasteltiin maatalousyritysten sukupolvenvaihdosprosessia ja jäljitettiin siihen liittyviä ristiriitatilanteita.
Työpajoissa kerätyn tiedon perusteella laadittiin kysely, joka lähetettiin SPV-prosessin läpikäyneille maatalousyrittäjille sekä SPV:n asiantuntijoille. Kyselyn tavoitteena on laajentaa ja syventää ymmärrystä SPV-prosessia hankaloittavista tilanteista, jotta niihin päästään etsimään toimivia ratkaisuja. Linkki kyselyyn ja esitteeseen
Kysely toteutettiin joulukuussa 2020. Siihen vastasi 37 maatalousyrittäjää ja 24 ProAgrian kokenutta neuvonnan asiantuntijaa. Kyselyn tulokset
ProAgrian neuvonnan ja hankkeen asiantuntijat kokoontuivat maaliskuun 2021 lopulla yhteiseen työpajaan pohtimaan tarkemmin täydennyskoulutuksen tarpeita, kohderyhmiä ja rakennetta (linkki ohjelmaan) ja tarkastelemaan hankkeessa tehdyn selvityksen tuloksia ProAgrian SPV-neuvonnan asiantuntijoiden ja hanketoimijoiden kesken. Tulokset valottavat tutkimuksen katvealueella jääneitä inhimillisiä ristiriitoja. Karkeasti luokiteltuna inhimilliset ristiriidat liittyvät oletusten ja luulojen varassa toimimiseen, asioiden arvottamiseen liittyviin erimielisyyksiin ja osattomuuden kokemuksiin neuvontaprosessissa.
Työpajassa pohdimme restoratiivisen lähestymistavan käyttökelpoisuutta SPV-neuvonnassa ilmenevien inhimillisten ristiriitojen käsittelyssä. Hanke esitteli neuvonnan asiantuntijoille alustavan suunnitelman täydennyskoulutuksen elementeistä, jotka liittyvät SPV-neuvontaprosessiin liittyvien inhimillisten ristiriitojen tunnistamiseen, osallisuutta rakentaviin ratkaisuihin ja sovinnollisiin menettelyihin.
Työpaja 15.11.2021: Hankkeen viimeisin työpaja toteutettiin virtuaalisesti.Kiitos kaikille osallistuneille!
Työpajan tuloksena todettiin, että inhimillisten ristiriitojen käsittely ja inhimillisten riskien hallinta osana SPV-prosessin kokonaishallintaa on tärkeää. SPV-neuvonnan asiantuntijat ovat kiinnostuneita tietämään lisää inhimillisten ristiriitojen puheeksi ottamisesta ja käsittelystä. Suunniteltava täydennyskoulutus tulee mitoittaa siten, että siihen on käytännön työelämässä edellytykset myös osallistua.
Koska SPV-neuvonnan asiantuntijat ovat pitkälle erikoistuneita talousasiantuntijoita, tukea SPV-neuvonnassa ilmenevien inhimillisten ristiriitojen käsittelyyn kaivataan. Erityisesti pohditaan sitä, miten yrittäjien auttaminen inhimillisissä ristiriidoissa tapahtuisi ammatillisena asiantuntijayhteistyönä.
”Puhumattomuus pilaa maatilan sukupolvenvaihdoksen” uutisoi Maaseudun Tulevaisuus. Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja Maija Ala-Siurua kävi haastattelemassa hankkeen projektipäällikköä Minna Mattila-Aaltoa ja TTS Työtehoseuran yksikön johtaja Henna Hurttalaa, joka on maatilan emäntä ja jolle sukupolvenvaihdos on myös henkilökohtainen asia. Haastattelusta syntyi kaksi sukupolvenvaihdoksia koskevaa artikkelia Maaseudun Tulevaisuuteen. Ensimmäinen niistä julkaistiin 7. kesäkuuta 2021.
”Sanoittamattomista asioista voi lopulta tulla kompastuskivi, joka ravisuttaa maatilan kannattavuuden perusteita ja perheen hyvinvointia”, kiteyttää toimittaja Ala-Siurua. Kun puhutaan rahasta, on hyvä pohtia myös sitä, minkälainen ”hintalappu” annetaan ihmissuhteille. Mitä hiertävät tai kariutuneet ihmissuhteet maksavat inhimillisesti ja taloudellisesti? Mitä kustannuksia ne aiheuttavat yritykselle, perheelle ja yhteiskunnalle?
Hallittu SPV-hanke osallistui SPV- ja omistajavaihdoksia käsitteleviin paneelikeskusteluihin Sukupolven- ja omistajanvaihdokset herättävät keskustelua. Hankkeemme projektipäällikkö Minna Mattila-Aalto sai kutsun mukaan keskusteluun ja osallistui syksyn 2021 aikana kahteen sukupolven- ja omistajanvaihdoksia käsittelevään paneeliin. Toinen keskustelu käytiin syyskuussa Maaseutuparlamentin päälavalla Kurikassa ja toinen lokakuussa KoneAgria-messujen päälavalla Tampereen messukeskuksessa. Seuraavista linkeistä pääset seuraamaan näitä keskusteluja.
Uusista maaseutuyrittäjistä on pulaa. Maatalousyritysten omistajanvaihdoksista Suomessa noin 90 % on sukupolvenvaihdoksia, jossa yritys siirtyy perheen ja suvun sisällä. Sukupolvenvaihdos (SPV) on sekä liiketoiminnan, sujuvien sosiaalisten suhteiden että inhimillisen hyvinvoinnin kannalta keskeinen elämäntapahtuma, jonka onnistumisella on kauaskantoiset seuraukset muun muassa työllisyyteen, suomalaiseen ruoantuotantoon ja ruokahuoltoon. Sen arvoa ei pidä vähätellä.
Mukaan sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun ja toteuttamiseen on syytä ottaa ihmiset, joita sukupolvenvaihdos koskettaa. Esimerkiksi jatkajan sisarukset tai yrittäjien puolisot saattavat jäädä prosessin ulkopuolelle, vaikka liittyvät kiinteästi perheeseen ja vaikuttavat usein oleellisesti yritystoimintaan.
Emme ole ajatustenlukijoita. Puhuminen ja kuunteleminen ovat avaimia muiden ihmisten ymmärtämiseen ja epäselvyyksistä johtuvien karrikojen kiertämiseen.
Rahasta, kiinteistöistä, koneista ja laitteista puhuminen voi olla helpompaa kuin puhua ihmissuhteista ja siitä, miltä asiat tuntuvat. Ihmissuhteet ja tunteet vaikuttavat oleellisesti siihen, kuinka kestäviä ja onnistuneita ratkaisuja ja päätöksiä pystymme tekemään – yhdessä!
Ihmiselle on luontaista vältellä hankalia puheenaiheita. Saatamme toivoa, että ristiriitoja ei ole, kun niistä ei puhuta. Voimme myös pelätä, että puhuminen pahentaa tilannetta tai ajatella, että asiat kuuluu hoitaa sinnikkäästi hammasta purren ja perheen kesken. Asiantuntija-apua on kuitenkin saatavilla, sitä kannattaa hakea ja ottaa vastaan, jo SPV-prosessia käynnisteltäessä.
Edellä kuvatut asiat ovat tekoja, jotka auttavat meitä tunnistamaan SPVeen liittyviä inhimillisiä riskejä, jotka vaarantavat SPVn onnistumisen. Inhimillisten riskien tunnistaminen on välttämätöntä, jotta voimme torjua niitä entistä paremman tulevaisuuden rakentamiseksi
Tunnistamme kyllä SPVta uhkaavat henkilöriskit, kuten sairastumisen, avioeron, kuoleman ja tapaturman ja olemme valmiit varautumaan niihin juridisilla sopimuksilla ja vakuutuksilla. Se on jopa suhteellisen helppoa. Jatkossa pitäisi ottaa yhtä vakavissaan ja helpottaa myös inhimilliseen kanssakäymiseen ja päätöksentekoon liittyvien riskien systemaattista tunnistamista ja torjuntaa. Siihen tarvitsemme niin yrittäjien kuin monialaisen asiantuntijaverkoston panosta.
Hankkeen toteutti tammikuussa 2023 kyselyn sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä, sitä paraikaa toteuttaville ja sen vasta toteuttaneille maatalousyrittäjille ja heidän perheenjäsenilleen. Kyselyn tavoitteena oli kerätä tieto siitä, mitkä inhimilliset riskit yrittäjät ja heidän perheenjäsenensä kokevat suurimpina uhkina SPVn onnistumiselle.
Tulosten mukaan tärkein SPVta ohjaava tekijä on perhesuhteiden säilyminen. Suurimmaksi riskiksi yrittäjät kokevat jaksamisen. Toiseksi suurimmaksi riskiksi arvioitiin yrittäjäperheiden juridisen osaamisen puutteet. Suuriksi riskeiksi arvioitiin myös perheen kyky SPV-prosessin läpivientiin, kaikkien osallisten mukaan ottaminen ja pääseminen sekä kyky keskustella niin, että kaikkien osallisten näkemykset tulevat kuulluiksi ja huomioon otetuiksi. Tarkempaa tietoa tuloksista voit lukea artikkelistamme ”Keskustelemalla ja yhteistyöllä sujuvampia sukupolvenvaihdoksia” (Teho 2/2023).
Maaseudun Tulevaisuus nosti pääkirjoituksessaan inhimilliset riskit maatalousyritysten kannattavuuskysymysten rinnalle
Promenadi kutsuu kävelyretkelle maatilayritysten sukupolvenvaihdosten maailmaan. Promenadi on blogi, verkkosivu, johon sisältöä tuottavat sukupolvenvaihdospalvelujen kehittämisestä kiinnostuneet ihmiset. Promenadilla on tarjolla ajattelua ruokkivaa seuraa sekä näköaloja maatilojen sukupolvenvaihdoksiin. Antoisaa retkeä!
Millainen on maatalousyrityksen sukupolvenvaihdosneuvonta? Julkaistu 21.9.2022 (muokattu 9.11.2022)
Tunteet ohjaavat omistajanvaihdoksia – ohjaa sinä tunteita. Julkaistu 8.3.2023
Millainen on maatalousyrityksen sukupolvenvaihdosneuvonta?
Oletko kuullut tarinan kuudesta sokeasta miehestä, jotka eivät tienneet, millainen eläin norsu on? Kohdatessaan norsun ensi kertaa sokeat miehet tutkivat norsua tunnustellen sitä eri puolilta muodostaen jokainen oman mielikuvansa siitä. Norsun korvia koskettanut mies kuvaili eläimen muistuttavan viuhkaa. Jalkoja tunnustellut mies vertasi sitä puuhun. Hännän käsiinsä saanut mies oli sitä mieltä, että norsu on kuin köysi. Syöksyhammasta koskettanut mies kuvasi eläimen olevan kuin keihäs. Kärsään tutustunut mies esitti norsun olevan kuin käärme. Norsun kylkeä koskettanut mies oli varma siitä, että se on kuin korkea muuri. Syntyi kiihkeä väittely siitä, kuka on oikeassa, eikä sopua syntynyt.
SPV-neuvonnasta on monenlaisia käsityksiä
Norsun tavoin maatalousyrityksen sukupolvenvaihdos- eli SPV-prosessi ja siihen kohdistuva neuvonta näyttävät eri suunnista varsin erilaisilta. Kiistelykään ei ole vallan tavatonta.
SPV-prosessin vaiheet ja kesto näyttäytyvät yrittäjälle ja asiantuntijoille eri tavoin. Neuvonnan asiantuntijatkaan eivät ole yksimielisiä siitä, millä ehdoilla SPV-neuvontaprosessin voi käynnistää ja milloin neuvontaprosessi alkaa. Samoja, prosessiin osallistuvia ihmisiä kutsutaan monilla nimillä. Toiselle sama ihminen on emäntä, toiselle myyjä tai kenties puoliso. Prosessiin liitetään eri ihmisten toimesta erilaisia asioita korostaen jotakin ja sivuuttaen jotakin muuta. Sitä, ketkä kulloinkin kuuluvat mukaan ja mitkä asiat ovat tärkeitä, saattaakin olla yllättävän hankala hahmottaa. Asioista, asiantuntemuksesta ja osallisista voi syntyä eripuraa.
Kysymys ”millainen on maatalousyrityksen SPV-neuvonta” ei olekaan yksinkertainen tai toisarvoinen. Neuvontapalvelujen yrityslähtöisen kehittämisen kannalta se on kuitenkin kovaa ydintä.
Tuskin koskaan kahden kauppa
SPV voidaan nähdä kahden kauppana: maatalousyrityksen omistajan ja ostajan välisenä asiana. Siitä huolimatta SPVeen liittyy huomattava joukko muita ihmisiä. Kahden kauppa tuskin onnistuu ilman asiantuntijoita. Lisäksi se koskettaa myös perheenjäseniä, yrityksen sidosryhmiä ja työntekijöitä.
SPVssa myyjä ja ostaja ovat sukua toisilleen, usein vanhempi/vanhemmat ja hänen/heidän kasvattamansa lapsi, jolla on (kenties) paikkansa sisaruskatraassa. Yrityskaupan näkökulmasta korostuu esimerkiksi kauppahinta, omistajien ja perillisten oikeudet materiaan ja sen hallintaan sekä yrittäjän muodolliset edellytykset harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa. Perheen näkökulmasta tärkeäksi nousevat muun muassa kasvatusta ohjaavat arvot ja suhteet muihin perheenjäseniin, kenties parisuhde tai lastenhoito. Suvun vuosikymmeniä, ehkä vuosisatoja viitoittama tie ja SPVta tekevien vanhempien ja jatkajaksi aikovan ”hyvään yrittäjyyteen” lataamat arvot ja käsitykset astuvat mukaan kuvaan ja saattavat joutua törmäyskurssille.
Maatalousyritysten SPV-neuvonnan prosessin toteutumista tutkineessa Hallittu SPV-hankkeessa tunnistettiin maatalousyritysten SPViin liittyvän ainakin seuraavat toimijat (kuva 1): perhe, yritys, maatalousneuvonta, veroneuvonta, tuki- ja eläkeneuvonta, perheneuvonta ja vertaisneuvonta sekä yritysneuvonta, jonka osana SPV-neuvonta toteutuu. SPV-neuvontaa tarjoavat myös rahoitus- ja vakuutuslaitokset sekä asianajajat.
MOP-hankkeen maaseutuyritysten omistajanvaihdoksiin kohdistuvassa ekosysteemitarkastelussa yrittäjistä puhutaan ostajina ja myyjinä. Asianajajien lisäksi muina tahoina mainitaan yrityksen kirjanpitäjä, tilitoimisto ja tilintarkastaja, jotka voivat herätellä yrittäjiä omistajanvaihdokseen. Myös uusyrityskeskuksilla, kehittämisyhtiöillä, kunnan elinkeinotoimella ja yrittäjien aluejärjestöillä on lusikkansa omistajanvaihdossopassa.
Hallittu SPV -hankkeessa todettiin oman lusikkansa soppaan laittavan myös useiden epämuodollisten tahojen, kuten ystävien, naapurien, tuttavien ja kylänmiesten. (Mielipide)vaikuttajia riittää, ja mielikuvaa SPVsta rakennetaan useamman ihmisen voimin.
SPV-neuvontaprosessin näkökulmasta SPV kestää noin puolesta vuodesta muutamaan vuoteen. Perheiden näkökulmasta SPV näyttäytyy elämänmittaisena prosessina. Neuvonta on siihen kuin lääkeruiske, injektio. Se on varsin lyhytkestoinen, mutta sen vaikutukset perheeseen ja yritykseen voivat olla voimakkaat. Siksi sillä, minkälaisia neuvontapalveluja tuotetaan ja miten niitä käytetään, on väliä.
Neuvonnan asiantuntijatyö perustuu pitkälle erikoistuneeseen asiantuntijuuteen. Asiantuntija on osaaja omalla erikoistumisalueellaan. Asiantuntijuuteen kuuluu se, että asiantuntija tunnistaa niin oman erikoistumisensa tuottamat ”linssit”, joilla SPVta katsoo, kuin oman asiantuntijuutensa rajat.
Heikkoa asiantuntijuutta on aina ollut ja sitä tulee aina olemaan. Sen seurauksena syntyy ”mikä asian tuntija”-tyyppisiä Kummeli-sketsejä. Naurulla ei asiantuntijapalvelun laatua kuitenkaan paranneta. Se vaatii yhteistoimintaa.
Yhteistyötä
Palataanpa takaisin tarinaan kuudesta sokeasta miehestä ja norsusta. Tarinassa miehet eivät kiinnittäneet huomiota muiden tekemiseen, vaan uskoivat omin käsin tunnustelemalla saavansa riittävän hyvän kuvan tarkasteltavasta kohteesta, norsusta.
Työelämän kiire ja pitkälle erikoistunut asiantuntijuus saattavat johtaa asiantuntijan vastaavanlaiseen sudenkuoppaan, johon tarinan miehet kapsahtivat. Siinä missä asiantuntija, kuka tahansa meistä, myös yrittäjä voi kompastua samaan ansaan. Nojatessamme aikojen saatossa arjessa muotoutuneisiin käsityksiimme esimerkiksi siitä, millaisia perheenjäsenemme ovat, mitä kukin osaa tai haluaa ja miten asiat parhaiten hoituvat, voimme olla kuin tarinan sokeat miehet. Suvun perinteellä, luotetun tuttavan mielipiteellä ja kokemuksella tai naapurin arvioivalla katseella voi olla yllättävästi tiedostamatonta merkitystä siinä, miltä onnistunut SPV yrittäjän omaan silmään näyttää. Tällaista kutsutaan sosiaalisesti tuotetuksi ajattelun vinoumaksi.
Tarina sokeista miehistä kärjistää sen tosiseikan, että jokaisen ihmisen käsitys kokonaisuudesta on rajallinen. Epäilemättä jokainen SPVeen tavalla tai toisella osallistuvista ihmisistä on oikeassa omassa käsityksessään. Yhden näkökulman tai toisistaan irrallisten käsitysten varassa tuskin kannattaa tehdä ratkaisuja SPVn kaltaisissa, elämän suurissa kauaskantoisissa kysymyksissä.
Tarinan opetus on se, että tarvitsemme toisiamme kyetäksemme hahmottamaan asioita laajemmin ja muodostamaan SPVsta entistä täydellisemmän kuvan. Yhdessä toimien voimme välttää astumasta harhaan.
Jaettua asiantuntijuutta
Nykypäivän asiantuntijuuteen liitetään toimintaympäristön ja verkostojen hallinta. Asiantuntija tuntee ekosysteemin, jossa toimii ja osaa hyödyntää sitä. Tällöin puhumme työelämän tulevaisuuden metataidoista. Ne ovat taitoja, jotka aktivoivat ja mahdollistavat muiden taitojen, kuten yksilön hallitseman asiaosaamisen tehokkaan ja tuottavan käytön.
Metataito sananalku ”meta” kertoo paljon, koska se tarkoittaa ”kanssa” ja ”liittyen”. Sekä jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön hallinta että verkostoissa toimiminen edellyttävät yhdessä tekemistä ja muiden kanssa toimimista. Oman alueensa taitavien asiantuntijoiden ja yrittäjien resurssien jakaminen edellyttää rakentavaa yhteistyötä ja tuottaa uutta tietoa ja ymmärrystä, jaettua asiantuntijuutta.
Neuvonnan palvelujärjestelmää tulee parantaa siten, että siinä toimiville, erilaisiin SPViin liittyviin asiasisältöihin pitkälle erikoistuneille asiantuntijoille rakentuu edellytykset yhdessä tarjota yrittäjäperheille ja perheyrityksille sellainen SPV-neuvontapalvelu, joka auttaa niitä kestävän omistajanvaihdosratkaisun löytämisessä ja toteuttamisessa. Asiantuntijaverkosto voi taata sen, että yrittäjä ei jää yksin.
Sukupolvenvaihdoksia tehdään erilaisissa tilanteissa. Perheet ja perheyritykset ovat erilaisia. Neuvonnan asiantuntijuuden pitää kyetä vastaamaan riittävästi tähän erilaisuuteen. Erilaisuuteen pystymme vastaamaan jaetulla asiantuntijuudella, jossa oman alansa erityiskysymyksiin perehtyneet asiantuntijat, kuten yritysneuvojat, asianajajat, rahoitusasiantuntijat ja perheneuvojat yhdessä ja tarkoituksenmukaisella palveluyhdistelmällä auttavat yrittäjää ja hänen perhettään löytämään ja toteuttamaan heitä parhaiten palvelevan omistajanvaihdosratkaisun. Parhaimmat ja kestävimmät ratkaisut lienevät sellaisia, jotka vastaavat sekä yrittäjäperheenjäsenten omiin inhimillisiin kehitys- ja kehittymistarpeisiin että maatalouden ja yrityskehittämisen strategisiin tavoitteisiin.
Kirjoittaja on Minna Mattila-Aalto, VTT, toimijuustutkija-systeemikehittäjä ja Hallittu SPV- ja ProSPV-hankkeiden vastuullinen johtaja
Tunteet ohjaavat omistajanvaihdoksia – ohjaa sinä tunteita
Yrityskaupoissa ja sukupolvenvaihdoksissa sanotaan olevan 80 % kyse tunteista ja 20 % taloudellisista, ”kylmistä” luvuista. Kun siis käsittelemme omistajanvaihdoksia, käsittelemme tunteita.
Tunteet ja intuitio on otettu liiketoiminnassa huomioon jo iät ja ajat. Useat menestyvät yrittäjät ovat paljastaneet menestyksensä takana olleen intuition. Suuret johtajat kertovat tunteiden olevan mukana päätöksen teossa. Asiasta on paljon tutkimustietoa, oppaita, kirjallisuutta, kursseja.
Omistajanvaihdoksissa tunteet voivat näyttäytyä myyjän tai luopujan kannalta esimerkiksi pelkona, epävarmuutena, arkuutena, turvattomuutena, helpotuksena, iloisuutena, suruna, häpeänä, toiveikkuutena, kateutena, kaipautena tai minä tahansa ihmisen 104 tunnistetusta tunteesta. Jatkajan tai ostajan kannalta tunnemyrskyssä voi pyöriä odotusta, toiveikkuutta, arkuutta, pelkoa, turvattomuutta, epävarmuutta, iloa, toivoa, uskallusta, jännitystä tai myöskin mitä vain tunteita. Tunteita on valtavasti!
Pienten yritysten omistajanvaihdoksissa onkin keskeistä huomata, kuinka suuresta muutoksesta ja arkielämään vaikuttavasta asiasta on kyse. Vain sillä tavoin ymmärtää, miten tärkeää on ottaa huomioon inhimilliset tekijät. Hommaa helpottaa, kun hyväksyy tunteet ja harjoittelee niistä puhumista. Esimerkiksi samassa tilanteessa oleva kollega, yrityskummi tai yritysneuvoja voivat olla ensikäden apuja. Tärkeintä on muistaa, että mikään tunne ei ole väärä.
Kannustan tuomaan tunteet avoimesti esiin omistajanvaihdostilanteissa. Rohkeutta yrityskauppoihin!
Kirjoittaja on Anneli Komi projektipäällikkö, Suomen Yrittäjät ProSPV-hankkeen ohjausryhmän jäsen
Yrittäjälähtöinen kehittäminen perustuu yrittäjätietoon
Sukupolvenvaihdos (SPV)- ja omistajanvaihdospalveluissa on perinteisesti ennakoitu yrityksen kriittisiä liiketoiminnallisia, tuotannollisia riskejä. Riskejä tunnistamalla ja analysoimalla voidaan varautua riskeihin ja tehdä toimenpiteitä niiden ehkäisemiseksi.
SPV-neuvontaprosessiin liittyy inhimillisiä riskejä, joita ei vielä tunneta. Tavoitteenamme on selvittää, mitä maatalousyrityksen SPV-prosessiin liittyvät kriittiset inhimilliset riskit ovat. Inhimillisillä riskeillä viitataan ihmisestä lähtöisin oleviin ja ihmissuhteissa syntyviin tekijöihin, jotka vaikuttavat SPVn toteuttamiseen.
Hallittu SPV -hankkeessa (2020-2021) selvitimme, millaisia inhimillisiä ristiriitoja ja hankaluuksia maatalousyritysten SPV-neuvontaprosessissa nousee esiin. Selvityksen tuloksena todettiin, että SPV-neuvontaprosessi nähdään yleensä taloudellisena toimena, johon liittyy ennen kaikkea verotusratkaisujen, rahoitusmahdollisuuksien ja erilaisten tukimuotojen tekninen selvittäminen sekä toteuttavan omistajanvaihdoksen lainmukaisuus ja taloudellisen kannattavuuden arviointi. Näin ollen SPV-prosessissa mukana olevien ihmisten kokemukset ja prosessiin liittyvät emotionaaliset ja käytännön asiat sekä osapuolten tulevaisuus rajautuvat usein tarkastelun ulkopuolelle, vaikka niiden mainitaan olevan uhka SPVn onnistumiselle.
Maatalousyritysten SPV-neuvonnassa ilmenevät inhimilliset hankaluudet ja ristiriidat koskevat ensisijaisesti perhesuhteita, perheen ja yrityksen tulevaisuutta sekä jatkajan valintaa. SPV-neuvontaprosessin ulkopuolelle jääminen, osapuolten (ml. SPV-neuvonnan asiantuntija) keskenään ristiriitaiset tiedot, jonkun prosessiin osallistuvan dominoivuus ja osapuolten neuvontaprosessin aikana keskenään tekemien sopimusten rikkominen tuottavat hankaluuksia, epäselvyyksiä sekä vaikeuksia ennakoida prosessin etenemistä ja tulevia tapahtumia. Puhumattomuus on keskeinen edellä kuvattuihin hankaluuksiin liittyvä ongelma.
Tarkoituksemme on hankkia lisää tietoa maatalousyritysten SPV-neuvontaprosessin ja -palvelujen kehittämiseksi. Tässä vaiheessa tiedonkeruuta pureudumme maatilayritysten SPV-neuvontaprosessissa ilmeneviin inhimillisiin riskeihin. Tieto inhimillisistä riskeistä luo edellytykset niiden tunnistamiseen ja ennakointiin taloudellisten ja materiaalisten riskien rinnalla. SPVn kynnyksellä olevien ja sen toteuttaneiden yrittäjien kokemustieto on oleellisen tärkeää palvelujen kehittämiseksi. Keräämme yrittäjätietoa haastatteluin, kyselyllä ja työpajoissa. Erityisesti olemme kiinnostuneita siitä, mitkä asiat jäävät SPV-neuvontaprosessissa puhumatta ja sopimatta.
Kyselyllä tietoa yrittäjien ja heidän perheenjäsentensä arviosta SPV:ta uhkaavista inhimillisistä riskeistä
SPVn toteuttanut tai toteuttamisen kynnyksellä oleva maatilayrityksen jatkaja, osallistu työpajaan!
Järjestämme 1.12.2022 klo 17-18.30 työpajan, jonka tarkoituksena on tehdä SPV-neuvontaprosessiin liittyvä, inhimillisiä riskejä koskeva yrittäjätieto näkyväksi. Siinä onnistumme vain sinun kanssasi!
Sen lisäksi, että keräämme työpajatyöskentelyn avulla tietoa inhimillisistä riskeistä, työpaja tarjoaa työskentelyyn osallistuville mahdollisuuden tavata muita samojen asioiden äärellä olevia ja rakentaa tuki- ja vertaisverkostoa. Nimenomaan tuki- ja vertaisverkostoa yrittäjät ovat kertoneet kaipaavansa. Osallistumalla työpajatyöskentelyyn pääset myös suoraan vaikuttamaan SPV-neuvontapalvelujen kehittämiseen.
Voit myös olla suoraan yhteydessä asiasta hankkeen vastuulliseen johtajaan Minna Mattila-Aaltoon, jonka tavoitat s-postiosoitteesta minna.mattila-aalto@tts.fi.
Älysikala-hankkeen juttusarja välittää suoraan pilottitilalta alan ammattilaisten, tutkijoiden ja asiantuntijoiden terveisiä.
Marraskuu 2023: Älysikalan pilotointi etenee hyvää vauhtia
Hyppösen Tilan yrittäjä Antti Hyppönen pitää Älysikala-kokeilua merkityksellisenä. ”Jos halutaan kehittää tuotantoa, tarvitaan maksimaalinen tieto sioista ja siitä mitä täällä tuotannossa tapahtuu”, jutteli Antti Hyppönen lokakuussa 2023, jolloin pilotointi oli jo hyvässä vauhdissa.
Työtehoseuran Teho-lehdessä (2/2023) julkaistiin artikkeli Tulevaisuuden Älysikalasta. ”Tuloksista hyötyvät niin suomalaiset sikatilat kuin laite- ja ohjelmistovalmistajat aina kansainvälisiä markkinoita myöten. Lopulta hyödynsaajina ovat kuluttajat laadukkaan ja kestävän ruoantuotannon myötä.”
Maaliskuu 2023: Keskittyvätkö tapahtumat tietyille sioille ja miksi?
Älysikala-kuulumisten sarjassa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan professori Mari Heinonen arvioi, että eläinkohtainen tiedonkeruu isossa mittakaavassa on erittäin merkittävää koko sikataloudelle.
Mikä saa tutkijan innostumaan Älysikalasta?
Olemme pitkään tutkineet sikojen sairauksia ja ongelmana on aina ollut se, että yksittäistä eläintä, muuta kuin emakkoa, ei seurata yksilönä. Tietoa on ollut kovin vaikeaa ja työlästä saada. Älysikala-hanke nyt toivottavasti luo pohjaa tulevaisuudessa erilaisille hankkeille samalla kun tuotantoa voidaan kehittää paremman ja tarkemman tiedon avulla.
Millaisia odotuksia on saatavasta datasta ja sen hyödyntämisestä?
Odotan kovasti seurantatietoa siitä, onko se tyypillistä, että tapahtumat – kuten lääkitys, huono kasvu, kuolleisuus, teurastamolöydökset – keskittyvät tietyille sioille ja millaisia nämä siat ovat. Jos nämä yksilöt voitaisiin tunnistaa ajoissa, niin voitaisiin mahdollisesti ehkäistä hankalia tapahtumia.
Kuinka merkittävästä asiasta Älysikalassa on kyse?
Kun dataa aikanaan saadaan riittävästi koottua, on tarkoituksena rakentaa malli, jonka pohjalta mm. ohjelmistoja ja eläinkohtaisen tiedon hyödyntämistä voidaan kehittää.Sitten kun tämäntyyppinen tiedonkeruu onnistuu isossa mittakaavassa, se on todella merkittävä asia. Pienimuotoisesti toteutuessaan se mahdollistaa tutkimusprojekteja, mutta isossa mittakaavassa koko tuotannonala hyötyy valtavasti.
Maaliskuu 2023: Älykkyyttä lisää ja ketterää datansiirtoa
Älysikalan alkumetreillä kertoo kuulumisia Atrian Sika – tuottajapalvelun kehityspäällikkö Niina Immonen, joka on ollut hankkeen äitihahmona ja idean kantavana voimana.
Ajatus Älysikalasta on ollut mielessä jo pidempään, mutta korona viivästytti aloittamista ja toisaalta myös vahvisti näkemystä kehittämistyön tarpeesta. Lyhyesti sanottuna, dataa pitää pystyä hyödyntämään tehokkaammin. Meillä Atrialla ja atrialaisilla tuottajilla on käytössä paljon dataa ja pystymme kohtuullisen hyvin analysoimaan koko tuotantoketjua, mutta seuraava steppi edellyttää vielä tarkempaa tietoa. Jotta tämä voidaan saavuttaa ja ottaa todellinen kilpailukykyloikka, niin tarvitsemme yksilökohtaista dataa eläimen elinkaaren ajalta. Ja sitä tässä hankkeessa haemme.
Mitä hyötyjä tämä tuo sikatiloille?
Tuntuu, että älykkyyden lisääminen ja tiedon siirtäminen ovat jollain tasolla jääneet sikatuotannossa hieman junnaamaan paikalleen ja nyt meillä on mahdollisuus Älysikala-kokeilussa saada kehitystä tähän. Uskon, että pitkällä tähtäimellä voimme oikeasti kehittää esimerkiksi antibioottivapaata tuotantoketjua ja koko ketjun kilpailukykyä. Hanke toimii kehitysympäristönä, jossa yhdistetään osaamista niin tutkimuksesta kuin käytännöstä.
Jos katsotaan sikatalouden isoa kuvaa, mikä on erityisen tärkeää tulevaisuudelle?
Älykkyyttä on saatava lisää ja dataa on saatava siirtymään ketterämmin ohjelmien välillä. Osaoptimointi ei tuo lisää kannattavuutta ketjuun, vaan on osattava katsoa kokonaisuutta. Esimerkiksi lääkkeiden käytön vähentäminen tai pitäminen matalalla tasolla on välttämättömyys. Älysikala-hankkeessa yhtenä tavoitteena on analysoida, millaisia vaikutuksia esimerkiksi lääkityksellä on porsaan elinkaareen.
Mikä tähän mennessä on lämmittänyt mieltäsi?
Kaikkien mukana olevien innostus ja positiivinen fiilis! Koko ajan on sellainen tunne, että mukana ollaan täysillä, tahtotila on vahva ja asenne ratkaisukeskeinen. Jo nyt on otettu isoja harppauksia ja rikottu raja-aitoja. Olen tästä tavattoman innoissani ja uskon, että yhteistyöllä tästä tulee hyvä. Tässä projektissa ei olla kivireessä, vaan meillä on pyörivät pyörät alla.
Lämpöyrittäjä on lämpöä myyvä yrittäjä, jolle vastuu tietyn kohteen lämmittämisestä on ulkoistettu. Lämpöyrittäjä vastaa lämmöntuotannosta ja saa maksun tuotetun lämmön mukaan. Pelkkä polttoaineen, esimerkiksi metsähakkeen, toimitus ei siis ole lämpöyrittäjyyttä.
Kattilateholtaan pienemmät kohteet (maks. 500 kW), kuten kyläkoulut, ovat usein paikallisten toiminimiyrittäjien lämmittämiä. Suurempia kohteita tai kokonaisuuksia (esim. yli 1 MW) lämmittävät yritykset ovat useammin osakeyhtiötä tai osuuskuntia. Lämmöntuotantoyksikkö ja lämpöverkko voivat olla lämpöyrittäjän omia, asiakkaan tai kolmannen tahon omistamia. Lämpötekniikan omistus ei siis määritä lämpöyrittäjyyttä.
Työtehoseura ry, valtakunnallinen koulutus- ja tutkimusorganisaatio, täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Vuosikymmenten aikana työ on muuttunut valtavasti. Juhlavuotena Työtehoseura tuo esille työn ja ammatillisen koulutuksen muutosta myönteisessä valossa.
Jo sadan vuoden ajan Työtehoseura on tutkinut ja kehittänyt suomalaista työelämää ja kouluttanut satoja tuhansia teknisten alojen ammattilaisia.
– Työtehoseura haluaa olla mukana rakentamassa Suomesta hyvän työn kärkimaata nyt ja tulevaisuudessa. Juhlavuotena tuomme esille työn muutoksen hyviä puolia ja myönteisiä esimerkkejä, kertoo Työtehoseuran toimitusjohtaja
Juha Ojala
Työtehoseura on aikojen saatossa tehnyt lukuisia työvälineiden ja työtapojen käytännöllisiä parannuksia, joilla on tehostettu työtä ja työmukavuutta. Tunnettuna esimerkkinä on astiankuivauskaappi, jonka myötä työläs astioiden käsin kuivaus jäi työvaiheena kokonaan pois. Metsätyöhön tehoja toi 1930-luvulla hevosreen jalasten yhteismitallistaminen, jonka avulla reki kulki joutuisasti yhtä uraa ja puiden kuljetus tehostui huomattavasti. Nykypäivänä työtä tehostetaan automatiikan, robotiikan ja tekoälyn avulla. Näiden avulla kehitämme työn tuottavuutta edelleen.
Sadan vuoden aikana työn tuottavuus, työolosuhteet ja työurat ovat ottaneet aimo harppauksen parempaan. Raskaasta fyysisestä työstä on siirrytty yhä syvemmälle tietotyöhön ja teknologian kehittyessä fyysinen työ kevenee edelleen. Ihmistyön ja teknologian yhteensovittaminen on työn tuottavuuden kulmakiviä. Jo pokasaha-ajoista lähtien valistettiin metsureita pitämään huolta työvälineistään, jotta saatiin ”hyvää vauhtia metsätöille”.
Työtehoseuralla on tulevaisuudessakin vahva roolinsa kehityksen keskiössä – muuttuvan yhteiskunnan ja työn muutosten mukana. Tänä päivänä Työtehoseura kouluttaa ammattilaisia työelämään 14 koulutusalalla sekä toimii työn tutkijana ja kehittäjänä useilla ammattialoilla.
– Kaikki perustuu Työtehoseurassa yhteistyöhön. Tutkimus- ja kehittämishankkeet teemme kumppaneidemme kanssa, ja koulutuksia suunnitellaan yhdessä yritysten kanssa työelämän tarpeita vastaaviksi. Tästä on hyvä jatkaa seuraavalle sadalle vuodelle, summaa
Työtä ja tehokkuutta hyvässä seurassa vuodesta 1924
“Työ on kansallisomaisuutta ja sitä ei saa tuhlata”. Tämän ajatuksen ympärille perustettiin vuonna 1924 Maatalouden Työtehoseura ja siitä saakka Työtehoseura on tehnyt työtä työn tuottavuuden parantamiseksi ja uusien osaajien kouluttamiseksi.
Työtehoseura on täynnä tarinoita, arvokasta historiaa ja kiinnostavaa tulevaisuutta. Juhlavuoden aikana kerromme Työtehoseuran tarinaa valokuvien kautta. Miten ovat yhteiskunta, työ ja koulutus muuttuneet vuosikymmenten saatossa?
Alkusysäyksenä yhdistyksen perustamiselle oli, että työtehoaate levisi teollisuudesta maatalouteen, joka työllisti ja elätti valtaosan suomalaisista. Huhtikuussa 1924 perustettu Maatalouden Työtehoseura ryhtyi viljelijöiden, tutkijoiden sekä yhdistysten ja yritysten yhdyssiteeksi.
Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi – jonka avuksi syntyi Työtehoseura
Torpparivapautus ja Lex Kallio itsenäistivät kymmeniätuhansia uusia pientiloja. Niiden pärjääminen oli nuorelle tasavallalle poliittinenkin kohtalonkysymys. Työtehoseuran piti sarallaan esitellä koneita sekä kohtuuhintaisia tai ilmaisia parannuksia menetelmiin. ”Työn hyödytön käyttö, työn tuhlaaminen, on pahinta tuhlausta, sillä se kohdistuu kallisarvoisimpaan kansallisomaisuuteen. Ihmistyön asettaminen sille kuuluvalle arvopaikalle, työntekijäin oikean kohtelun ja oikeudenmukaisten palkkaustapojen käytäntöön saattaminen, on työteho-asiain ajajain tarkoitus,” totesi Työtehoseuran johtokunnan jäsen, maatalousneuvos Kaarlo Johannes Ellilä vuonna 1924.
Ei askelmittareita vaan keventämisen välineitä
Ensimmäiset kotitalouden tutkimukset ovat jo vuodelta 1927. Perheenemännän työpäivä oli niiden mukaan ”järkyttävä”. Pientilan askareissa kertyi kävelyäkin 20 kilometriä päivittäin. Työtehoseuran kotitaloustutkimus helpotti arkea uusilla laitteilla ja tiedon levityksellä.
Ajokalustoa sodan ja rauhan töihin
Työtehoseura valmisti vuonna 1939 – otollisella hetkellä – hevosvetoisen yleiskärryn, joka soveltui armeijalle. Kärry kulki kumipyörillä, jotka olivat jo todistaneet tehonsa maatöissä. Sotavuosina kumin maahantuonnin katkeaminen pakotti kehittämään esimerkiksi katajaisia polkupyörärenkaita. Suomen sotatalouden pahimpia pullonkauloja oli öljypula. Työtehoseura tutki ja paranteli puukaasuttimia sekä välitti ja asensi niitä autoilijoille. Maan 6 000 traktorista joka toinen vaihtoi puupolttoaineeseen. Kun miehet ja hevoset olivat rintamalla, hukkatyö oli entistäkin pahempi vihollinen.
Kohti pyykinpesukonetta
Nykyihminen ei voi käsittää, kuinka vaivalloista pyykkääminen oli ennen koneita! Veden kanto ja lämmitys, vaatteiden veivaaminen ja hinkkaaminen, likavedestä eroon hankkiutuminen, kuivaus kylmässä, seisovassa ja kosteassa ilmassa. Kerrostalossa muija joutui jopa kovemmille kuin maalla avannon vieressä. Työtehoseuran kotitalousosasto organisoi sotavuosina pyykkäreille yhteisiä vesijohtoja. Työtehoseura on kehittänyt pesukoneen prototyypin tai esiasteen. Sähköttömässä puupytyssä mäntä ja vipu. Yksi työvaihe sentään sujui kuivin käsin.
Kirveenvarresta harvestereihin
Työtehoseuran metsäosasto aloitti toimintansa vuonna 1942 kotirintaman armottoman työvoimapulan hoputtamana. Sotien jälkeen Suomen tunnuslause oli: ”Puulla parempiin päiviin!” Työtehoseura kehitti ja standardisoi työkaluja mm. Billnäs Oy:n kanssa. Savottoihin levisivät hakkuu- ja halkaisukirveet sekä petkeleet ja kaato- ja halkaisukiilat.
“Maalaisnuorukaiset” konekursseille
Yhteiskunnan ja ihmisten aika ei riittänyt 1940–50-luvulla ammatinvalinnan pohdiskeluun ja monivuotisiin opintoihin. Sodasta toipujat ja jälleenrakentajat kävivät heti käsiksi töihin, niin tehokkaasti kuin osasivat. Läheskään kaikkia taitoja eivät vanhemmat ja isovanhemmat osanneet opettaa. Työtehoseura kurssitti nuorukaisia traktorien ja muiden tärkeimpien maatalouskoneiden käyttäjiksi. Varaosien ja uuden kaluston ostaminen ulkomailta pätki pitkään valuuttapulan vuoksi. Ikäloppujen rakkineiden korjaaminen kehittyi melkein tieteenalaksi.
Kotitalouden työn ja tehokkuuden suurnainen
Kotitalousosaston johtaja Maiju Gebhard oli valtaisa asennevaikuttaja 1940-luvulta alkaen. Lakkaamatta Gebhard puhui ja kirjoitti emännille, isännille, poliitikoille ja virkamiehille. Hän suomi vanhoillisuutta ja ennakkoluuloja kodinhoidossa. Maiju Gebhard oli myös keksijä. Hänen yksinkertainen, mutta mullistava ideansa oli astiankuivauskaappi.
Arvovaltaisia vieraita ja vetonauloja Työtehon suurnäyttelyissä
Työnäytökset ja suurnäyttelyt olivat merkittäviä tiedonvälityksen paikkoja. Suurnäyttely Helsingin Messuhallissa 1948 houkutti 150 000 kävijää. Näytteilleasettajia tuli 15 maasta yhteensä 370. Uutuusesineistä kauaskantoisin oli moottorisaha. Vuonna 1953 toisen Työtehoseuran Suurnäyttelyn yksi ihme olivat vesiurut. Tapahtumissa usein nähty arvovieras oli presidentti Urho Kekkonen.
Maalta kaupunkiin ja uusinta uutta
Työtehoseurassa maarakennus- ja rakennusalalla on syvät juuret jo 1950-luvulta. Rakennemuutos toi väestöä maatiloilta kaupunkiin ja tarvittiin tiestön ja infran rakentamiseen ammattilaisia. Kuvassa traktorikaivurin käyttöä vuodelta 1952 (vasemmalla), sekä asbesti-sementtilevykurssi vuodelta 1959.
Kauramoottoreista traktoreihin
Työtehoseura työskenteli tarmolla hevostyön kehittämiseksi, mutta kauramoottorit vähenivät nopeasti. Siirtymä traktoreihin ei toki tapahtunut yhdellä harppauksella. Hevosia oli enimmillä vuonna 1950 miltei 410 000. Kun metsätalouskin koneellistui, oli 1970-luvun alussa jäljellä enää 100 000.
Epämukava työ, mukavat vaatteet
Työtehoseura suunnitteli vaatetusta ”metsätyön ergonomiaan”, jossa haasteita riitti pihkasta mäkäräisiin ja rankkasateista hirmupakkasiin.
Tarvitsetko todella kotitalouskonetta?
Työtehoseura vastasi 1960–70-luvuilla kuluttajien kirjeisiin ja puhelinsoittoihin. Neuvojat kehottivat puntaroimaan koneiden hankintaa suuntaan ja toiseen: vastaavatko kustannusta oikeasti ajan ja vaivojen säästöt.
Keksintönä Metsä-äes
Metsätyöt muuttuivat ja vaativat uusia keksintöjä. Työtehoseura kehitti lisälaitteita, jotka 1960-luvulla laajensivat traktoreiden liikkuvuutta. Myös varsinaisten metsäkoneiden kehittely käynnistyi. Työtehoseuran metsäkoeasemalla syntyi 1970-luvulla metsä-äes, joka soveltui kasvualan muokkaukseen. Muita sovelluksia olivat piennaraura, piennaräes, Palleaura-äes ja Mätäs-Jussi.
Ammatillinen kurssikeskus
Työtehoseurassa ollaan ylpeästi kädet savessa ja ammatteihin opitaan käytännön työtä tekemällä. Nurmijärven Rajamäen ammatillisessa kurssikeskuksesta 1970-luvulla valmistui mm. koneistajia, hitsaajia, maatalouskoneasentajia, maanrakennuskoneiden käyttäjiä, kuorma-auton kuljettajia ja konepuuseppiä. Uudesta ammatista oltiin aidosti ylpeitä.
Linjuriauto on maantien ässä
Linja-autokuljettajien koulutus alkoi 1970-luvulla. Sittemmin siitä on tullut yksi tärkeimmistä maahanmuuttajakoulutuksista.
Turvallisempi ja mukavampi työ
Tehossa on tietenkin tärkeää, että työntekijä välttyy tapaturmilta ja jaksaa eläkeikään asti. Työtehoseura teki ja tekee edelleen tutkimusta työturvallisuudesta ja ergonomiasta. Navetoissa muuttuivat 1900-luvun mittaan satojentuhansien suomalaisnaisten työasennot. Työtehoseura oli mukana lypsykoneiden tutkimisessa.
Ketterästi kriiseissä
Työtehoseura reagoi äkisti sellaisiin vastoinkäymisiin, jotka ennustamattomasti tipahtivat taivaalta. Lähi-idästä lähtenyt öljykriisi nosti 1970-luvulla arvoonsa kotimaan energialähteet, vanhan kunnon puunkin. Työtehoseura tutki pienpuun korjuuta sekä hakkeen valmistusta, kattiloita ja tulipesiä
Atk tulee!
Tietokoneet tekivät 1980-luvulla tuloaan maatiloille. Työtehoseura järjesti puolueettomia testauksia ja kokeita, jotka puntaroivat mainostajien lupausten toteutumista ohjelmistojen hyödyistä. Nämä olivat ensiaskeleita maatalouden digiloikkaan.
Toimiiko kone luvatusti?
Kodinkoneet yleistyivät, kun elintaso nousi. Ne eivät merkinneet kerskakulutusta vaan arjen ihmistyön säästöä. Sähkölaskulla oli väliä. Työtehoseura teki 1980-1990-luvuilla paljon testejä kodinkoneille ja antoi puhelinpalvelulla ”ensiapua” niiden käyttäjille.
Huoltovarmuuden puolesta
Tavara kulkee, kalusto on kunnossa, pyörät pyörivät ja varastot toimivat. Työtehoseura koulutukset edistävät osaltaan huoltovarmuutta. Ammattilaisia koulutetaan kuljetusalalle, varastologistiikkaan ja raskaan kaluston korjaajiksi.
Monessa ensimmäinen
Työtehoseura otti vuonna 2004 ensimmäisenä Euroopassa käyttöön linja-autokoulutuksen ajosimulaattorin. Simulaattorit levisivät pian hakkuukoneisiin, nostureihin ja maanrakennukseen. Uudet avaukset ovat ketteryyttä ja yhteiskunnan muutoksissa mukana elämistä. Perinteisten alojen ohessa rohjetaan tehdä uutta, kuten kouluttaa aurinkopaneelien asentajia, sähköpyörien huoltajia ja viherkattojen rakentajia.
Kestävää kehitystä
Työtehoseurassa kestävä kehitys on käytännön tekoja. Esimerkkeinä kestävän kehityksen tiestä ovat vuonna 2022 hankitut ympäristöystävälliset ja tekniikaltaan nykyaikaiset ajoneuvokalustot, mukaan lukien sähkölinja-auto, joka opetuskäytössä on maan ensimmäinen. Kestävä kehitys näkyy niin koulutusohjelmien sisällöissä kuin tutkimus- ja kehittämishankkeissa.
Aina yhdessä muiden kanssa
Työtehoseurassa tärkeänä arvona on tehdä tutkimusta ja kehittämistyötä yhdessä kumppaneiden kanssa. Kesällä 2023 testattiin peltorobottia Luonnonvarakeskus Luken, Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen ja Apetitin kanssa. Fyysisen työn keventämiseen tarkoitettuja ulkoisia tukirankoja eli eksoskeletoneja on testattu maatilaympäristöissä, navetoissa ja kalastustyössä.
Taivas rajana
Korkealle tulevaisuuteen katsoo koko Työtehoseura, jonka uusi tyyssija nousee lähivuosina Vantaan Keimolaan. Uudessa toimipaikassa yhdistyvät Sarkatien ja Nuolikujan toiminnot. Kuvat Sarkatien toimipisteestä, jossa koulutetaan rakennusalan ja kiinteistönhoidon ammattilaisia.
