Jo sadan vuoden ajan Työtehoseura on kehittänyt suomalaista työelämää ja kouluttanut satoja tuhansia teknisten alojen ammattilaisia. Juhlatapahtumassa nostettiin malja arvokkaalle historialle ja kiinnostavalle tulevaisuudelle yhdessä kumppaneiden kanssa.
– Työtehoseura on tehnyt 100 vuotta työtä, jolla on merkitystä. Sen työ on vanhaa, mutta samalla äärimmäisen modernia. Koko historiansa ajan on keskitytty talouskehityksen ja kasvun kannalta kaikkein olennaisimpaan ydinkysymykseen – tuottavuuteen ja uusien osaajien saamiseen, luonnehti Työtehoseuran valtuuskunnan puheenjohtaja
Matti Vanhanen
Tänä päivänä Työtehoseura kouluttaa ammattilaisia työelämään 14 koulutusalalla sekä toimii työn tutkijana ja kehittäjänä useilla ammattialoilla. Kuluneen 100 vuoden aikana on koulutettu yli 500 000 henkilöä ja toteutettu yli 10 000 tutkimus- ja kehittämishanketta.
– Työtehoseuran kantavana periaatteena on kehittää työtä aloilla, joiden varassa koko tämä yhä monimutkaistuva yhteiskunta pyörii. Se on nähnyt tuottavuus- ja osaamistarpeet suorittavassa työssä. Kuljetusalat, rakentaminen, työkoneet, metsäkoneet ja kotitalousalat eivät paistattele talouslehtien bisnesuutisissa, mutta kaikki kuitenkin perustuu sen varaan, että meillä on alansa osaavia yrityksiä ja työntekijöitä juuri näillä aloilla. Unohtamatta juuria pelloilla, metsissä ja kodeissa, kertasi Matti Vanhanen, antaen erityisen huomion Työtehoseuran maahanmuuttajien koulutuksille, joita on toteutettu jo 1970-luvulta alkaen.
Juhlavuoden kunniaksi Työtehoseura luovuttaa kulttuurihistoriallisesti arvokasta arkistomateriaalia ja yhdistyksen vanhimpia dokumentteja Kansallisarkistoon. Arkistoinnin lisäksi on käynnissä vanhojen valokuvien ja tutkimusjulkaisujen digitointi sähköiseen muotoon. Historiaa arvostaen on hyvä ponnistaa tuleville vuosikymmenille.
– Työtehoseuralla on tulevaisuudessakin vahva roolinsa kehityksen keskiössä, muuttuvan yhteiskunnan ja työn muutosten mukana. Perustana on vahva yhteistyö työelämän ja kumppaneiden kanssa. Työtehoseura on mukana rakentamassa Suomesta hyvän työn kärkimaata nyt ja tulevaisuudessa, toteaa Työtehoseuran toimitusjohtaja
Hankkeen kohderyhmänä ovat Pirkanmaan ja Keski-Suomen maaseutualueiden luonto- ja elämysmatkailuyrittäjät sekä luontoa toiminnassaan hyödyntävät hyvinvointialan yrittäjät, maaseudun ruokapalvelu- ja elintarvikealanyrittäjät sekä toimintaansa aloille laajentavat mikro- ja pk-yrittäjät.
Hankkeen aikataulu:
1.1.2024 – 31.12.2025
Hankkeen toteuttajat:
Hankkeen päätoteuttaja on TTS Työtehoseura ja osatoteuttajina ovat ProAgriat/maa- ja kotitalousnaiset Etelä- ja Keski-Suomi.
Hankkeen rahoittajat:
EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus, Keski-Suomen ja Pirkanmaan ELY-keskukset.
KASVUUN – hankkeen tavoitteena on parantaa maaseudun elinvoimaa yrittäjyyttä vahvistamalla sekä tukea yritysten kilpailukykyä ja kasvua. Hanke uudistaa ja monipuolistaa maaseudun yritystoimintaa ja vahvistaa yritysten ja alan yhteistyökulttuuria sekä luo uusia verkostoja ja kumppanuuksia.
Hankkeessa tehdään yrityskohtaisia tarvekartoituksia ja järjestetään webinaareja sekä info- ja yrittäjätilaisuuksia. Lisäksi toteutetaan pienryhmätoimintaa, benchmarkkausvierailuja yrityksiin sekä opintomatkoja. Hankkeen toimenpiteet koostuvat kolmesta työpaketista: Yritysten kilpailukyky ja kasvu, Vertaissparraukset – Yritystoiminnan kehittäminen ja osaamisen lisääminen sekä Verkostojen rakentaminen ja kumppanuuksien vahvistaminen.
Tilaisuudet ja tapahtumat
Hankkeen toiminta käynnistyy tuotteistamiseen perehtymällä. Aihepiiriin tutustutaan Palvelumuotoilutoimisto Palvelupolkuja Oy:n johtavan palvelumuotoilijan Raisa Maijalan johdolla. Kevään aikana järjestetään webinaari ja aloitetaan pienryhmätoiminta.
Webinaari: Asiakaslähtöinen palvelujen ja tuotteiden kehittäminen Aika: ti 7.5.2024, klo 13.00-15.00 Paikka: Teams
Ilmoittautuminen viimeistään 5.5.2024 oheisen lomakkeen kautta
Webinaarissa tutustutaan asiakaslähtöiseen kehittämiseen ja käydään läpi mm. seuraavia teemoja:
Asiakaslähtöinen kehittäminen, tuotteistaminen. Miksi ja miten?
Palvelumuotoilun mahdollisuudet tuotteistamisessa
Tuotteistukseen sopivat työkalut
Käytännön esimerkkejä
Pienryhmätapaaminen: Palvelumuotoiluprosessin aloittaminen. Aika: ke 29.5.2024, klo 9.00-11.00 Paikka: Teams
Pienryhmätapaaminen sisältää palvelumuotoiluprosessin teoriaa, palvelumuotoilumenetelmien kokeilua käytännössä ja vertaisoppimista. Tapaamisessa käydään läpi myös webinaarissa annettu tehtävä ja kokemuksia siitä. Tehtävissä käytetyt menetelmät ovat sellaisia, joita osallistujat voivat käyttää itsenäisesti myös myöhemmin.
Ilmoittautuminen viimeistään 27.5.2024 oheisen lomakkeen kautta
Työtehoseura ry on satavuotisen historiansa aikana vaikuttanut metsätyön muutosten käännekohdissa. Metsätyö on vuosikymmenissä muuttunut erikoisosaajien ammatiksi, jossa käsin tekeminen on vaihtunut huipputeknologiaan ja hevostyö harvestereihin.
Aimo harppaukset metsätyön työtehoon ovat tuoneet työvälineet, teknologia ja osaaminen. Kun Työtehoseuran metsäosasto vakiinnutti toimintansa vuonna 1942, Suomi kärsi sodanaikaisesta armottomasta työvoimapulasta.
– Metsäosasto ratkaisi elämän ja kuoleman kysymyksiä, sekä ihmisten arjen että kansakunnan kannalta. Parhaat metsätyömiehet olivat Vienan ja Aunuksen korvessa tai pakersivat korsuja Kannaksella. Ukkojen, poikasten ja akkojen piti savotoida tehokkaammin kuin ennen. Metsäteollisuus oli, jos mahdollista, vielä tärkeämpää kuin rauhanaikana. Suomi maksoi viljantuontinsa ja aseostoksensa Suur-Saksalle paljolti puutavaralla, taustoittaa ajankuvaa historioitsija
Teemu Keskisarja
Ensiaskel sodanjälkeiseen parempaan tuottavuuteen olivat kunnon työkalut. Savottoihin levisivät hakkuu- ja halkaisukirveet sekä petkeleet ja kaato- ja halkaisukiilat, joita Työtehoseura kehitti mm. Billnäs Oy:n kanssa.
Moottorisahasta tuottavuusloikka
Työtehoseuran metsäosasto kurssitti niin aputyönjohtajia kuin tavallisia työmiehiä. ”Mottimestarit” kiersivät tukkikämpillä opettamassa sahojen ja kirveiden kunnostusta. Aiheeksi vaihtui 1950-luvulla moottorisaha.
– Uusi teknologia vei työpaikan kymmeniltätuhansilta metsäläisiltä. Mutta jäljelle jääneet olivat tehokkaampia ja myös tienasivat paremmin. Ilman moottorisahan tuottavuusloikkaa ei voi kuvitella hyvinvointivaltiota. Moottorisaha oli ostajalleen, siis yksittäiselle metsurillekin, kelpo investointi, jatkaa
Teemu Keskisarja
Ennen kuin 1950-luvulla traktorit vähitellen möyrivät metsiin, jylläsi metsämaastossa ehta hevosvoima. Umpihangen aukaisu oli raskasta ja peräkkäisillä tukinajureilla oli kullakin oma jalasleveytensä. Yksi vaikuttavimmista oivalluksista oli hevosreen jalasten standardointi.
– Vanha kansa oli viisasta – muttei erehtymätöntä. ”Kukin taaplaa tyylillään” -ajattelussa reet ja jalakset olivat erilaisia kullakin ajokalupajalla ja maasepällä. Leveyden standardisointi oli todella hyvä idea. Vaikutusta sopii kokeilla tänään vaikkapa siten, että yhdellä hiihtäjällä on allaan latu ja toisella sohjoista ja sattumanvaraista uraa, vertaa
Teemu Keskisarja
Hatunnosto metsäalan ammattilaisille Maailman metsäpäivänä
Työtehoseuran henkeen on aina kuulunut reagoida nopeasti yhteiskunnan muutoksiin. Oli kyseessä sodanjälkeinen metsätyö, Lähi-idästä lähtenyt öljykriisi 1970-luvulla tai nykyhetken suunta kestävästä metsänkäytöstä, on Työtehoseura vastannut tarpeisiin tutkimuksella, koulutuksella ja kehittämisellä. Siinä missä ennen kurssitettiin miehiä savottakämpillä, koulutetaan nykyisin metsäkoneenkuljettajia ja metsäalan esihenkilöitä sekä johtajia vaativiin tehtäviinsä.
Työpaikkana metsä on monelle mitä mieluisin. Työtehoseuran 100-vuotisjuhlavuotena ja Maailman metsäpäivänä 21.3., nostamme hattua menneen ajan metsureille ja tämän päivän ammattilaisille.
Työtehoseura ry, valtakunnallinen koulutus- ja tutkimusorganisaatio, täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Jo sadan vuoden ajan olemme tutkineet ja kehittäneet suomalaista työelämää ja kouluttaneet satoja tuhansia teknisten alojen ammattilaisia.
Kuvat: Työtehoseuran arkisto
Kuva Kirveenvarsi:
Entisajan opastuksena oli, että ”Jokainen tekomies valmistaa itse kirvesvartensa, jolloin hän saa siitä sopivan pitkän, muodoiltaan ja mitoiltaan sopivan ja käteen käyvän.”
Kuva Moottorisaha:
Moottorisahan yleistyminen 1950-luvulta alkaen toi tuottavuusloikan metsätyöhön.
Uusista maaseutuyrittäjistä on pulaa. Maatalousyritysten omistajanvaihdoksista Suomessa noin 90 % on sukupolvenvaihdoksia, jossa yritys siirtyy perheen ja suvun sisällä. Sukupolvenvaihdos (SPV) on sekä liiketoiminnan, sujuvien sosiaalisten suhteiden että inhimillisen hyvinvoinnin kannalta keskeinen elämäntapahtuma, jonka onnistumisella on kauaskantoiset seuraukset muun muassa työllisyyteen, suomalaiseen ruoantuotantoon ja ruokahuoltoon. Sen arvoa ei pidä vähätellä.
Mukaan sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun ja toteuttamiseen on syytä ottaa ihmiset, joita sukupolvenvaihdos koskettaa. Esimerkiksi jatkajan sisarukset tai yrittäjien puolisot saattavat jäädä prosessin ulkopuolelle, vaikka liittyvät kiinteästi perheeseen ja vaikuttavat usein oleellisesti yritystoimintaan.
Emme ole ajatustenlukijoita. Puhuminen ja kuunteleminen ovat avaimia muiden ihmisten ymmärtämiseen ja epäselvyyksistä johtuvien karrikojen kiertämiseen.
Rahasta, kiinteistöistä, koneista ja laitteista puhuminen voi olla helpompaa kuin puhua ihmissuhteista ja siitä, miltä asiat tuntuvat. Ihmissuhteet ja tunteet vaikuttavat oleellisesti siihen, kuinka kestäviä ja onnistuneita ratkaisuja ja päätöksiä pystymme tekemään – yhdessä!
Ihmiselle on luontaista vältellä hankalia puheenaiheita. Saatamme toivoa, että ristiriitoja ei ole, kun niistä ei puhuta. Voimme myös pelätä, että puhuminen pahentaa tilannetta tai ajatella, että asiat kuuluu hoitaa sinnikkäästi hammasta purren ja perheen kesken. Asiantuntija-apua on kuitenkin saatavilla, sitä kannattaa hakea ja ottaa vastaan, jo SPV-prosessia käynnisteltäessä.
Edellä kuvatut asiat ovat tekoja, jotka auttavat meitä tunnistamaan SPVeen liittyviä inhimillisiä riskejä, jotka vaarantavat SPVn onnistumisen. Inhimillisten riskien tunnistaminen on välttämätöntä, jotta voimme torjua niitä entistä paremman tulevaisuuden rakentamiseksi
Tunnistamme kyllä SPVta uhkaavat henkilöriskit, kuten sairastumisen, avioeron, kuoleman ja tapaturman ja olemme valmiit varautumaan niihin juridisilla sopimuksilla ja vakuutuksilla. Se on jopa suhteellisen helppoa. Jatkossa pitäisi ottaa yhtä vakavissaan ja helpottaa myös inhimilliseen kanssakäymiseen ja päätöksentekoon liittyvien riskien systemaattista tunnistamista ja torjuntaa. Siihen tarvitsemme niin yrittäjien kuin monialaisen asiantuntijaverkoston panosta.
Hankkeen toteutti tammikuussa 2023 kyselyn sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä, sitä paraikaa toteuttaville ja sen vasta toteuttaneille maatalousyrittäjille ja heidän perheenjäsenilleen. Kyselyn tavoitteena oli kerätä tieto siitä, mitkä inhimilliset riskit yrittäjät ja heidän perheenjäsenensä kokevat suurimpina uhkina SPVn onnistumiselle.
Tulosten mukaan tärkein SPVta ohjaava tekijä on perhesuhteiden säilyminen. Suurimmaksi riskiksi yrittäjät kokevat jaksamisen. Toiseksi suurimmaksi riskiksi arvioitiin yrittäjäperheiden juridisen osaamisen puutteet. Suuriksi riskeiksi arvioitiin myös perheen kyky SPV-prosessin läpivientiin, kaikkien osallisten mukaan ottaminen ja pääseminen sekä kyky keskustella niin, että kaikkien osallisten näkemykset tulevat kuulluiksi ja huomioon otetuiksi. Tarkempaa tietoa tuloksista voit lukea artikkelistamme ”Keskustelemalla ja yhteistyöllä sujuvampia sukupolvenvaihdoksia” (Teho 2/2023).
Maaseudun Tulevaisuus nosti pääkirjoituksessaan inhimilliset riskit maatalousyritysten kannattavuuskysymysten rinnalle
Maatilojen SPVt ovat suomalaisen ruoantuotannon ja sen omavaraisuuden säilyttämisen kannalta kriittinen yhteiskunnallinen asia. Yli 90 % maatilojen omistajanvaihdoksista tapahtuu sukupolvenvaihdoksina.
Kehitystyön kohteena on maatalousyritysten valtakunnallinen sukupolvenvaihdos- eli SPV-neuvonta, jossa on havaittu ilmenevän SPV-prosessin käynnistämiseen, inhimillisten riskien hallintaan ja jälkiseurantaan liittyviä puutteita. SPVsten onnistuminen vaikuttaa voimakkaasti niin maatalousyritysten kannattavuuteen ja kilpailukykyyn kuin maatalousyrittäjien ja heidän perheidensä hyvinvointiin sekä uusien jatkavien yrittäjien löytymiseen.
Miten maatalousyritysten SPViin liittyvät inhimilliset riskit voidaan tunnistaa ja ennakoida?
Maatalousyritysten SPViin liittyy huomattavia taloudellisia ja inhimillisiä investointeja sekä sen myötä niihin liittyviä riskejä ja suuria tunteita. SPVta tekevät yritykset ovat perheyrityksiä, jotka ovat ensisijaisesti tunnesysteemejä. Riippumatta siitä, kuinka vakaat yritykset loogiset rakenteet ovat, emotionaalinen systeemi voi horjuttaa niiden logiikan, tehokkuuden ja aiemman päätöksenteon.
Yrittäjien inhimillisten tarpeiden, perhesuhteiden ja tulevaisuuden käsittely tuottaa SPVlle inhimillisen riskin, jonka ennakointiin ja käsittelyyn osana SPV-neuvontaprosessia ei ole olemassa rakennetta tai systemaattista ohjausta. Tavoitteenamme on tuottaa yhteiskehittämisen keinoin SPV-neuvontaprosessiin inhimillisten riskien hallintaan soveltuvat toimenpiteet systemaattiseksi ja rakenteelliseksi osaksi SPV-neuvontaprosessia.
Inhimillisten riskien hallinta edellyttää:
1) SPV-prosessin käynnistämisen ja edistämisen vaatiman prosessin osapuoliin, käsiteltäviin tietosisältöihin ja etenemisvaiheisiin liittyvää systemaattista, ymmärrettävää ja läpinäkyvää informaatiota, joka on yrittäjien saavutettavissa. Pirstaleinen tieto on koottava yhteen ja kehitettävä ohjausvälineitä maatalousyritysten SPVsten inhimillisten riskien ennakointiin ja hallintaan maatalousyrittäjien liiketoimintaosaamisen kehittämiseksi ja erityisesti jatkavien yrittäjien liiketoimintaedellytysten varmistamiseksi.
2) Neuvonnan asiantuntijuuden uudelleenneuvottelua huomioiden yksilölähtöisen asiaankuuluvan tietämyksen ohella asiantuntijan tilannesidonnaisen kyvyn toimia ja hyödyntää palveluverkoston yhteistyötä asiakastarpeisiin vastaamiseksi ja neuvonnan asiakaslähtöisyyden edistämiseksi.
3) SPVeen liittyvien henkisten ja relationaalisten (eli suhteisiin liittyvien) asioiden käsittelyn, inhimillisten riskien ennakoinnin ja neuvonnan asiantuntijoiden yhteistoiminnan valtakunnallista ohjausta.
Maatalousyritysten SPVsten inhimillisten riskien tunnistamisen ja ennakoinnin tavoitteena on turvata SPVn taloudellisen kestävyyden lisäksi sen inhimillinen kestävyys. Taloudellinen ja inhimillinen kestävyys kytkeytyvät toisiinsa.
Vuosina 2020-2021 maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella toteutetussa Hallittu SPV -hankkeessa todettiin, että SPV-neuvontaprosessin alkupää on hämärä. Etenkin SPV-prosessin käynnistämiseen liittyvä eri neuvontaorganisaatioiden tuottama tieto on pirstaleista ja taloudellis-teknis-juridisiin asioihin painottuvaa. Keskeiset inhimillisiä ristiriitoja tuottavat asiat, kuten perhesuhteet ja osapuolten tulevaisuus jäävät vähälle huomiolle ja tulevat mainituiksi lähinnä (esim. asumis- ja eläköitymis)teknisinä ratkaisuina
Neljä asiantuntijatyöpajaa neuvonnan asiantuntijoille
Ilmoittaudu mukaan!
Järjestämme vuoden 2023 aikana neljä työpajaa neuvonnan asiantuntijoille tavoitteena tutkia yhdessä, miten neuvontapalvelujärjestelmä voi ennakoida maatalousyrittäjien SPViin liittyviin inhimillisiä riskejä, ja kehittää yrittäjäperheiden tarpeisiin vastaavia palveluratkaisuja.
Neljäs, sarjassaan viimeinen moniammatillinen työpajatyöskentely toteutettiin ke 11.10.2023. Alla olevan ohjelman mukaiseen työskentelyyn osallistui kolmisenkymmentä asiantuntijaa. Hanke kiittää kaikkia osaamisensa maatalousyritysten SPV-neuvontaprosessin kehittämiseen antaneita!
Kolmas työpaja järjestettiin to 14.9. klo 13-16. Tuolloin paneuduttiin neuvonnan asiantuntijoiden jaettuun osaamiseen verkostoissa. Ohjelma löytyy alta ja ilmoittautumislinkin täältä https://link.webropolsurveys.com/S/FF170BB09A97BF6E. (Työpajasarjan päättää ke 11.10.2023 järjestettävä työpaja, jolloin kokoonnumme koostamaan työskentelyn tulokset yhteen.)
Toinen työpaja toteutettiin 27.4.2023 Teamsissa 17 asiantuntijan voimin pureutuen seuraavan työpajaohjelman mukaisiin teemoihin:
Ensimmäinen työpaja järjestettiin 9.3.2023 Teamsissa. Työpajan kutsu/ohjelma oli seuraava. Työpajatyöskentelyyn osallistui 24 asiantuntijaa lukuisista organisaatioista.
Promenadi kutsuu kävelyretkelle maatilayritysten sukupolvenvaihdosten maailmaan. Promenadi on blogi, verkkosivu, johon sisältöä tuottavat sukupolvenvaihdospalvelujen kehittämisestä kiinnostuneet ihmiset. Promenadilla on tarjolla ajattelua ruokkivaa seuraa sekä näköaloja maatilojen sukupolvenvaihdoksiin. Antoisaa retkeä!
Millainen on maatalousyrityksen sukupolvenvaihdosneuvonta? Julkaistu 21.9.2022 (muokattu 9.11.2022)
Tunteet ohjaavat omistajanvaihdoksia – ohjaa sinä tunteita. Julkaistu 8.3.2023
Millainen on maatalousyrityksen sukupolvenvaihdosneuvonta?
Oletko kuullut tarinan kuudesta sokeasta miehestä, jotka eivät tienneet, millainen eläin norsu on? Kohdatessaan norsun ensi kertaa sokeat miehet tutkivat norsua tunnustellen sitä eri puolilta muodostaen jokainen oman mielikuvansa siitä. Norsun korvia koskettanut mies kuvaili eläimen muistuttavan viuhkaa. Jalkoja tunnustellut mies vertasi sitä puuhun. Hännän käsiinsä saanut mies oli sitä mieltä, että norsu on kuin köysi. Syöksyhammasta koskettanut mies kuvasi eläimen olevan kuin keihäs. Kärsään tutustunut mies esitti norsun olevan kuin käärme. Norsun kylkeä koskettanut mies oli varma siitä, että se on kuin korkea muuri. Syntyi kiihkeä väittely siitä, kuka on oikeassa, eikä sopua syntynyt.
SPV-neuvonnasta on monenlaisia käsityksiä
Norsun tavoin maatalousyrityksen sukupolvenvaihdos- eli SPV-prosessi ja siihen kohdistuva neuvonta näyttävät eri suunnista varsin erilaisilta. Kiistelykään ei ole vallan tavatonta.
SPV-prosessin vaiheet ja kesto näyttäytyvät yrittäjälle ja asiantuntijoille eri tavoin. Neuvonnan asiantuntijatkaan eivät ole yksimielisiä siitä, millä ehdoilla SPV-neuvontaprosessin voi käynnistää ja milloin neuvontaprosessi alkaa. Samoja, prosessiin osallistuvia ihmisiä kutsutaan monilla nimillä. Toiselle sama ihminen on emäntä, toiselle myyjä tai kenties puoliso. Prosessiin liitetään eri ihmisten toimesta erilaisia asioita korostaen jotakin ja sivuuttaen jotakin muuta. Sitä, ketkä kulloinkin kuuluvat mukaan ja mitkä asiat ovat tärkeitä, saattaakin olla yllättävän hankala hahmottaa. Asioista, asiantuntemuksesta ja osallisista voi syntyä eripuraa.
Kysymys ”millainen on maatalousyrityksen SPV-neuvonta” ei olekaan yksinkertainen tai toisarvoinen. Neuvontapalvelujen yrityslähtöisen kehittämisen kannalta se on kuitenkin kovaa ydintä.
Tuskin koskaan kahden kauppa
SPV voidaan nähdä kahden kauppana: maatalousyrityksen omistajan ja ostajan välisenä asiana. Siitä huolimatta SPVeen liittyy huomattava joukko muita ihmisiä. Kahden kauppa tuskin onnistuu ilman asiantuntijoita. Lisäksi se koskettaa myös perheenjäseniä, yrityksen sidosryhmiä ja työntekijöitä.
SPVssa myyjä ja ostaja ovat sukua toisilleen, usein vanhempi/vanhemmat ja hänen/heidän kasvattamansa lapsi, jolla on (kenties) paikkansa sisaruskatraassa. Yrityskaupan näkökulmasta korostuu esimerkiksi kauppahinta, omistajien ja perillisten oikeudet materiaan ja sen hallintaan sekä yrittäjän muodolliset edellytykset harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa. Perheen näkökulmasta tärkeäksi nousevat muun muassa kasvatusta ohjaavat arvot ja suhteet muihin perheenjäseniin, kenties parisuhde tai lastenhoito. Suvun vuosikymmeniä, ehkä vuosisatoja viitoittama tie ja SPVta tekevien vanhempien ja jatkajaksi aikovan ”hyvään yrittäjyyteen” lataamat arvot ja käsitykset astuvat mukaan kuvaan ja saattavat joutua törmäyskurssille.
Maatalousyritysten SPV-neuvonnan prosessin toteutumista tutkineessa Hallittu SPV-hankkeessa tunnistettiin maatalousyritysten SPViin liittyvän ainakin seuraavat toimijat (kuva 1): perhe, yritys, maatalousneuvonta, veroneuvonta, tuki- ja eläkeneuvonta, perheneuvonta ja vertaisneuvonta sekä yritysneuvonta, jonka osana SPV-neuvonta toteutuu. SPV-neuvontaa tarjoavat myös rahoitus- ja vakuutuslaitokset sekä asianajajat.
MOP-hankkeen maaseutuyritysten omistajanvaihdoksiin kohdistuvassa ekosysteemitarkastelussa yrittäjistä puhutaan ostajina ja myyjinä. Asianajajien lisäksi muina tahoina mainitaan yrityksen kirjanpitäjä, tilitoimisto ja tilintarkastaja, jotka voivat herätellä yrittäjiä omistajanvaihdokseen. Myös uusyrityskeskuksilla, kehittämisyhtiöillä, kunnan elinkeinotoimella ja yrittäjien aluejärjestöillä on lusikkansa omistajanvaihdossopassa.
Hallittu SPV -hankkeessa todettiin oman lusikkansa soppaan laittavan myös useiden epämuodollisten tahojen, kuten ystävien, naapurien, tuttavien ja kylänmiesten. (Mielipide)vaikuttajia riittää, ja mielikuvaa SPVsta rakennetaan useamman ihmisen voimin.
SPV-neuvontaprosessin näkökulmasta SPV kestää noin puolesta vuodesta muutamaan vuoteen. Perheiden näkökulmasta SPV näyttäytyy elämänmittaisena prosessina. Neuvonta on siihen kuin lääkeruiske, injektio. Se on varsin lyhytkestoinen, mutta sen vaikutukset perheeseen ja yritykseen voivat olla voimakkaat. Siksi sillä, minkälaisia neuvontapalveluja tuotetaan ja miten niitä käytetään, on väliä.
Neuvonnan asiantuntijatyö perustuu pitkälle erikoistuneeseen asiantuntijuuteen. Asiantuntija on osaaja omalla erikoistumisalueellaan. Asiantuntijuuteen kuuluu se, että asiantuntija tunnistaa niin oman erikoistumisensa tuottamat ”linssit”, joilla SPVta katsoo, kuin oman asiantuntijuutensa rajat.
Heikkoa asiantuntijuutta on aina ollut ja sitä tulee aina olemaan. Sen seurauksena syntyy ”mikä asian tuntija”-tyyppisiä Kummeli-sketsejä. Naurulla ei asiantuntijapalvelun laatua kuitenkaan paranneta. Se vaatii yhteistoimintaa.
Yhteistyötä
Palataanpa takaisin tarinaan kuudesta sokeasta miehestä ja norsusta. Tarinassa miehet eivät kiinnittäneet huomiota muiden tekemiseen, vaan uskoivat omin käsin tunnustelemalla saavansa riittävän hyvän kuvan tarkasteltavasta kohteesta, norsusta.
Työelämän kiire ja pitkälle erikoistunut asiantuntijuus saattavat johtaa asiantuntijan vastaavanlaiseen sudenkuoppaan, johon tarinan miehet kapsahtivat. Siinä missä asiantuntija, kuka tahansa meistä, myös yrittäjä voi kompastua samaan ansaan. Nojatessamme aikojen saatossa arjessa muotoutuneisiin käsityksiimme esimerkiksi siitä, millaisia perheenjäsenemme ovat, mitä kukin osaa tai haluaa ja miten asiat parhaiten hoituvat, voimme olla kuin tarinan sokeat miehet. Suvun perinteellä, luotetun tuttavan mielipiteellä ja kokemuksella tai naapurin arvioivalla katseella voi olla yllättävästi tiedostamatonta merkitystä siinä, miltä onnistunut SPV yrittäjän omaan silmään näyttää. Tällaista kutsutaan sosiaalisesti tuotetuksi ajattelun vinoumaksi.
Tarina sokeista miehistä kärjistää sen tosiseikan, että jokaisen ihmisen käsitys kokonaisuudesta on rajallinen. Epäilemättä jokainen SPVeen tavalla tai toisella osallistuvista ihmisistä on oikeassa omassa käsityksessään. Yhden näkökulman tai toisistaan irrallisten käsitysten varassa tuskin kannattaa tehdä ratkaisuja SPVn kaltaisissa, elämän suurissa kauaskantoisissa kysymyksissä.
Tarinan opetus on se, että tarvitsemme toisiamme kyetäksemme hahmottamaan asioita laajemmin ja muodostamaan SPVsta entistä täydellisemmän kuvan. Yhdessä toimien voimme välttää astumasta harhaan.
Jaettua asiantuntijuutta
Nykypäivän asiantuntijuuteen liitetään toimintaympäristön ja verkostojen hallinta. Asiantuntija tuntee ekosysteemin, jossa toimii ja osaa hyödyntää sitä. Tällöin puhumme työelämän tulevaisuuden metataidoista. Ne ovat taitoja, jotka aktivoivat ja mahdollistavat muiden taitojen, kuten yksilön hallitseman asiaosaamisen tehokkaan ja tuottavan käytön.
Metataito sananalku ”meta” kertoo paljon, koska se tarkoittaa ”kanssa” ja ”liittyen”. Sekä jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön hallinta että verkostoissa toimiminen edellyttävät yhdessä tekemistä ja muiden kanssa toimimista. Oman alueensa taitavien asiantuntijoiden ja yrittäjien resurssien jakaminen edellyttää rakentavaa yhteistyötä ja tuottaa uutta tietoa ja ymmärrystä, jaettua asiantuntijuutta.
Neuvonnan palvelujärjestelmää tulee parantaa siten, että siinä toimiville, erilaisiin SPViin liittyviin asiasisältöihin pitkälle erikoistuneille asiantuntijoille rakentuu edellytykset yhdessä tarjota yrittäjäperheille ja perheyrityksille sellainen SPV-neuvontapalvelu, joka auttaa niitä kestävän omistajanvaihdosratkaisun löytämisessä ja toteuttamisessa. Asiantuntijaverkosto voi taata sen, että yrittäjä ei jää yksin.
Sukupolvenvaihdoksia tehdään erilaisissa tilanteissa. Perheet ja perheyritykset ovat erilaisia. Neuvonnan asiantuntijuuden pitää kyetä vastaamaan riittävästi tähän erilaisuuteen. Erilaisuuteen pystymme vastaamaan jaetulla asiantuntijuudella, jossa oman alansa erityiskysymyksiin perehtyneet asiantuntijat, kuten yritysneuvojat, asianajajat, rahoitusasiantuntijat ja perheneuvojat yhdessä ja tarkoituksenmukaisella palveluyhdistelmällä auttavat yrittäjää ja hänen perhettään löytämään ja toteuttamaan heitä parhaiten palvelevan omistajanvaihdosratkaisun. Parhaimmat ja kestävimmät ratkaisut lienevät sellaisia, jotka vastaavat sekä yrittäjäperheenjäsenten omiin inhimillisiin kehitys- ja kehittymistarpeisiin että maatalouden ja yrityskehittämisen strategisiin tavoitteisiin.
Kirjoittaja on Minna Mattila-Aalto, VTT, toimijuustutkija-systeemikehittäjä ja Hallittu SPV- ja ProSPV-hankkeiden vastuullinen johtaja
Tunteet ohjaavat omistajanvaihdoksia – ohjaa sinä tunteita
Yrityskaupoissa ja sukupolvenvaihdoksissa sanotaan olevan 80 % kyse tunteista ja 20 % taloudellisista, ”kylmistä” luvuista. Kun siis käsittelemme omistajanvaihdoksia, käsittelemme tunteita.
Tunteet ja intuitio on otettu liiketoiminnassa huomioon jo iät ja ajat. Useat menestyvät yrittäjät ovat paljastaneet menestyksensä takana olleen intuition. Suuret johtajat kertovat tunteiden olevan mukana päätöksen teossa. Asiasta on paljon tutkimustietoa, oppaita, kirjallisuutta, kursseja.
Omistajanvaihdoksissa tunteet voivat näyttäytyä myyjän tai luopujan kannalta esimerkiksi pelkona, epävarmuutena, arkuutena, turvattomuutena, helpotuksena, iloisuutena, suruna, häpeänä, toiveikkuutena, kateutena, kaipautena tai minä tahansa ihmisen 104 tunnistetusta tunteesta. Jatkajan tai ostajan kannalta tunnemyrskyssä voi pyöriä odotusta, toiveikkuutta, arkuutta, pelkoa, turvattomuutta, epävarmuutta, iloa, toivoa, uskallusta, jännitystä tai myöskin mitä vain tunteita. Tunteita on valtavasti!
Pienten yritysten omistajanvaihdoksissa onkin keskeistä huomata, kuinka suuresta muutoksesta ja arkielämään vaikuttavasta asiasta on kyse. Vain sillä tavoin ymmärtää, miten tärkeää on ottaa huomioon inhimilliset tekijät. Hommaa helpottaa, kun hyväksyy tunteet ja harjoittelee niistä puhumista. Esimerkiksi samassa tilanteessa oleva kollega, yrityskummi tai yritysneuvoja voivat olla ensikäden apuja. Tärkeintä on muistaa, että mikään tunne ei ole väärä.
Kannustan tuomaan tunteet avoimesti esiin omistajanvaihdostilanteissa. Rohkeutta yrityskauppoihin!
Kirjoittaja on Anneli Komi projektipäällikkö, Suomen Yrittäjät ProSPV-hankkeen ohjausryhmän jäsen
Do you want to study in English to become a bus driver and work in a well-paid customer service job?
We are looking for people interested in working as a bus driver for our English-language RekryKoulutus, in which we train new bus drivers for our depots in Helsinki (Roihupelto), Vantaa (Köysikuja) and Espoo (Klovi).
3 good reasons to become a bus driver for Nobina
Competitive salary
Independent work, with the support of supervisors always at hand
You are unemployed or under threat of unemployment (e.g. laid off or in a temporary job)
You are at least 23 years old
You have at least a class B driver’s license
You have a Finnish or EU driver’s license
Your health meets the criteria defined in the driver’s license regulations
You are ready to do customer service work and shift work
We offer you:
Flexible RekryKoulutus English-language education and a job after the education (starting salary in the capital region 17.19 €/h, i.e. approx. 2800 €/month + benefits)
A permanent job in a financially stable company when you have completed your education
A thorough introduction to the driver’s work and guidance on the routes
Occupational health care and lunch vouchers (part of employment after RekryKoulutus training).
If you don’t speak Finnish yet, you should be motivated to learn the language skills required in your profession while working, because Nobina’s company language is Finnish and the operating instructions are written in Finnish. We will initially hire you for a fixed-term employment relationship and a permanent employment relationship when your language skills are at the required level.
The training includes class D driver’s licence training, professional qualification in passenger transport, and other studies related to the work of a bus driver.
Driving instruction and theory studies are carried out at the TTS training facility in Vantaa (90 days). Orientation and on-the-job training are carried out on Nobina’s routes in the capital region (30 days).
Following training, the participant has the opportunity to work for Nobina.
The training is free of charge for the participant (excluding official fees related to the training, totalling around €400).
The student is not paid a salary during the RekryKoulutus training.
The training is conducted in English, but Finnish language instruction is also included.
Timetable:
You can apply for the training until 27.3.2024
Preselection based on applications on 9.4.2024
Interviews 17 – 18.4.2024
The training starts with an assessment stage 29.4. – 3.4.2024, for which 18 people will be chosen. Following the assessment stage, 12 people will continue with the RekryKoulutus 6.5 – 22.10.2024.
When part-time layoffs in the restaurant industry hit Lea Hinnosaar started to think about what profession would always have work to offer. A friend suggested to Lea that she should become a bus driver.
Lämpöyrittäjä on lämpöä myyvä yrittäjä, jolle vastuu tietyn kohteen lämmittämisestä on ulkoistettu. Lämpöyrittäjä vastaa lämmöntuotannosta ja saa maksun tuotetun lämmön mukaan. Pelkkä polttoaineen, esimerkiksi metsähakkeen, toimitus ei siis ole lämpöyrittäjyyttä.
Kattilateholtaan pienemmät kohteet (maks. 500 kW), kuten kyläkoulut, ovat usein paikallisten toiminimiyrittäjien lämmittämiä. Suurempia kohteita tai kokonaisuuksia (esim. yli 1 MW) lämmittävät yritykset ovat useammin osakeyhtiötä tai osuuskuntia. Lämmöntuotantoyksikkö ja lämpöverkko voivat olla lämpöyrittäjän omia, asiakkaan tai kolmannen tahon omistamia. Lämpötekniikan omistus ei siis määritä lämpöyrittäjyyttä.
TTS Työtehoseuran tekemän kyselyn mukaan koneurakoinnin veloitukset nousivat vuonna 2022 odotetusti aiempia vuosia enemmän. Erityisesti polttoöljyn voimakas hinnan nousu aiheutti merkittävää korotuspainetta urakointihintoihin keväällä 2022. Suurin osa kertoi asiakkaiden suhtautuneen hintojen nostoon hyvin.
Urakointihintakyselyllä kerätään maatilataustaisen koneurakoinnin toteutuneita taksoja joka toinen vuosi. Työtehoseuran keväällä 2023 tekemässä kyselyssä kartoitettiin vuoden 2022 urakointihintoja. Tulosten mukaan yleisimmissä peltotöissä hehtaaritaksat olivat nousseet tyypillisimmin 10–16 prosenttia vuodesta 2020 vuoteen 2022. Eniten urakoituja peltotöitä ovat leikkuupuinti, kasvinsuojeluruiskutus ja kylvötyöt. Leikkuupuinnista veloitettiin vuonna 2022 keskimäärin 116,2 e/ha (+12,2 %). Kasvinsuojeluruiskutuksen keskitaksa oli 21,9 e/ha (+15,9 %). Kylvötöistä suorakylvön urakointitaksa oli 79,4 e/ha (+ n. 13,3 %) ja muun kylvölannoituksen 68,8 e/ha (n.+13,1 %). Raskaammissa töissä kuten maan muokkauksessa taksoissa on yli 20 prosentin nousua. Viljankuivauksessa, jossa polttoöljyn tuntikulutus on suuri, taksat olivat nousseet 20–40 %.
Maatilayrittäjät tekevät myös paljon koneurakointia muille sektoreille, kuten tienhoito-, kiinteistö-, maarakennus-, metsä-, energia- tai ympäristöurakointia. Yleisimpiä ovat lumityöt, joita on tehnyt lähes puolet vastanneista. Lumitöissä veloitus oli vuonna 2022 keskimäärin 71,0 e/h, (+16,6). Monissa töissä kuten tien lanauksessa, maan ajossa, puun siirtoajossa tai hakkuutöissä taksat ovat nousseet yli 20 %.
Kustannukset nousivat reippaasti
Polttoainekustannusten lisäksi urakointihintojen tarkistuksilla oli pyritty kattamaan tarvikkeiden hinnan nousua, koneiden ja laitteiden nousseita hintoja sekä kohonneita työkustannuksia (24 % vastaajista). Lisäksi mainittiin kohonneet varaosa- ja huoltokulut ja sähkö. Keväällä 2022 polttoaineen hinta nousi ennätyksellisen paljon. Tilastokeskuksen ”Polttoaineiden kuluttajahinnat” -tilaston mukaan kevyen polttoöljyn hinta oli korkeimmillaan 1,66 €/litra (alv 0) maaliskuussa 2022. Kesän aikana hinta oli keskimäärin noin 1,40 €/litra (alv 0) tuntumassa. Vuonna 2020 kevyen polttoöljyn hinta vaihteli noin 0,60 €/litra molemmin puolin, eli polttoainekulut olivat yli kaksinkertaistuneet kahden vuoden takaiseen verrattuna. Vuoden 2023 alkupuoliskolla öljyn hinta on ollut noin keskimäärin noin 1,10 €/litra.
Tilastokeskuksen maatalouden tuotantovälineiden ostohintaindeksin mukaan traktoreiden ja viljelyyn käytettävien koneiden hinnat nousivat vuosina 2020–2022 noin 13–14 prosenttia. Hintojen nousu on jatkunut vuonna 2023. Myös palkkakustannukset ovat nousseet. Tilastokeskuksen yksityisen sektorin tuntipalkkatilaston mukaan maa- ja metsätaloustyökoneiden kuljettajien säännöllisen työajan keskiansio on noussut 15,97 eurosta 17,55 euroon tunnilta eli noin kymmenen prosenttia vuodesta 2020 vuoteen 2022.
Asiakkaat osasivat odottaa hintojen nostoa
Valtaosa vastaajista kertoi taksojen tarkistuksen menneen hyvin asiakkaiden kanssa. Monissa vastauksissa toistui, että asiakkaat olivat ymmärtäneet kohonneiden kustannusten siirtämisen hintoihin. Asiakkaat olivat usein itsekin tietoisia kustannusten noususta ja osasivat odottaa urakointihintojen tarkistusta.
Kaikilla hintojen nosto ei ollut onnistunut yhtä hyvin. Aina asiakkaat eivät olleet suostuneet hintojen nostoon. Vaikeuksia oli ollut niin maatila-asiakkaiden, yksityisasiakkaiden kuin isojen yritystenkin kanssa. Sopimuksissa ei aina ole mahdollisuutta hinnan tarkistukseen kesken sopimuskauden. Pääosin taksoja oli korotettu ilmoitusluontoisesti. Osa oli tarkistanut hintoja yhdessä asiakkaan kanssa neuvotellen. Asiakkaiden kanssa keskustelua ja sopimista hinnoittelusta sekä selkeitä perusteluita jo ennen uuden hinnan ilmoittamista pidettiin hyvänä käytäntönä. Maksuajan pidennys oli myös ollut yksi keino päästä sopimukseen hinnan tarkistuksesta.
Keskimäärin kohonneet kustannukset oli saatu vastausten perusteella vietyä urakointihintoihin tyydyttävästi, ellei peräti kohtalaisen hyvin. Vastaajista 28 % katsoi saaneensa nousseet kulut katettua kokonaan, ja noin 46 % arvioi saaneensa kustannusnoususta katettua 70–90 %. Noin 17 % vastasi taksojen tarkistuksen kattaneen 50–70 % ja noin 10 % alle 50 % kustannuksista. Noin puolet aikoi korottaa hintoja myös vuonna 2023.
Polttoainelisä käyttöön
Suurin osa vastaajista oli vienyt nousseet polttoainekustannukset suoraan urakointitaksaan. Noin seitsemän prosenttia otti käyttöön polttoainelisän. Polttoainelisä oli koettu hyväksi tavaksi siirtää kustannukset asiakkaan maksettavaksi. Kun kulutuksia oli seurattu ja kirjattu ylös, silloin polttoainelisä oli voitu laskea todellisen kulutuksen mukaan. Tai jos polttoaineen osuuden erottaa kokonaisuudessaan laskulle omaksi riviksi, hinnan muutokset puoleen ja toiseen on helppo huomioida urakointihinnassa. Kaikkiaan tietoisuus omista kustannuksista on keskeistä kannattavalle toiminnalle.
Maatalouskoneurakoinnissa harvemmin tehdään kirjallisia sopimuksia, koska asiakkaat ovat valtaosin pitkäaikaisia vakioasiakkaita, joiden kanssa asiat sujuvat pääsääntöisesti hyvin. Suullinenkin sopimus on tietysti pätevä, mutta muistinvarainen. Kirjallisiin sopimuksiin on helpompi sisällyttää mahdollisuus tarkistaa taksaa polttoaineen hinnan merkittävästi muuttuessa. Silloinkin, kun hinnoitteluperusteet on kirjattu sopimukseen, vuoropuhelu asiakkaan kanssa on hyvää palvelua ja asiakassuhteen ylläpitoa.
Työtehoseura on täynnä tarinoita, arvokasta historiaa ja kiinnostavaa tulevaisuutta. Juhlavuoden aikana kerromme Työtehoseuran tarinaa valokuvien kautta. Miten ovat yhteiskunta, työ ja koulutus muuttuneet vuosikymmenten saatossa?
Alkusysäyksenä yhdistyksen perustamiselle oli, että työtehoaate levisi teollisuudesta maatalouteen, joka työllisti ja elätti valtaosan suomalaisista. Huhtikuussa 1924 perustettu Maatalouden Työtehoseura ryhtyi viljelijöiden, tutkijoiden sekä yhdistysten ja yritysten yhdyssiteeksi.
Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi – jonka avuksi syntyi Työtehoseura
Torpparivapautus ja Lex Kallio itsenäistivät kymmeniätuhansia uusia pientiloja. Niiden pärjääminen oli nuorelle tasavallalle poliittinenkin kohtalonkysymys. Työtehoseuran piti sarallaan esitellä koneita sekä kohtuuhintaisia tai ilmaisia parannuksia menetelmiin. ”Työn hyödytön käyttö, työn tuhlaaminen, on pahinta tuhlausta, sillä se kohdistuu kallisarvoisimpaan kansallisomaisuuteen. Ihmistyön asettaminen sille kuuluvalle arvopaikalle, työntekijäin oikean kohtelun ja oikeudenmukaisten palkkaustapojen käytäntöön saattaminen, on työteho-asiain ajajain tarkoitus,” totesi Työtehoseuran johtokunnan jäsen, maatalousneuvos Kaarlo Johannes Ellilä vuonna 1924.
Ei askelmittareita vaan keventämisen välineitä
Ensimmäiset kotitalouden tutkimukset ovat jo vuodelta 1927. Perheenemännän työpäivä oli niiden mukaan ”järkyttävä”. Pientilan askareissa kertyi kävelyäkin 20 kilometriä päivittäin. Työtehoseuran kotitaloustutkimus helpotti arkea uusilla laitteilla ja tiedon levityksellä.
Ajokalustoa sodan ja rauhan töihin
Työtehoseura valmisti vuonna 1939 – otollisella hetkellä – hevosvetoisen yleiskärryn, joka soveltui armeijalle. Kärry kulki kumipyörillä, jotka olivat jo todistaneet tehonsa maatöissä. Sotavuosina kumin maahantuonnin katkeaminen pakotti kehittämään esimerkiksi katajaisia polkupyörärenkaita. Suomen sotatalouden pahimpia pullonkauloja oli öljypula. Työtehoseura tutki ja paranteli puukaasuttimia sekä välitti ja asensi niitä autoilijoille. Maan 6 000 traktorista joka toinen vaihtoi puupolttoaineeseen. Kun miehet ja hevoset olivat rintamalla, hukkatyö oli entistäkin pahempi vihollinen.
Kohti pyykinpesukonetta
Nykyihminen ei voi käsittää, kuinka vaivalloista pyykkääminen oli ennen koneita! Veden kanto ja lämmitys, vaatteiden veivaaminen ja hinkkaaminen, likavedestä eroon hankkiutuminen, kuivaus kylmässä, seisovassa ja kosteassa ilmassa. Kerrostalossa muija joutui jopa kovemmille kuin maalla avannon vieressä. Työtehoseuran kotitalousosasto organisoi sotavuosina pyykkäreille yhteisiä vesijohtoja. Työtehoseura on kehittänyt pesukoneen prototyypin tai esiasteen. Sähköttömässä puupytyssä mäntä ja vipu. Yksi työvaihe sentään sujui kuivin käsin.
Kirveenvarresta harvestereihin
Työtehoseuran metsäosasto aloitti toimintansa vuonna 1942 kotirintaman armottoman työvoimapulan hoputtamana. Sotien jälkeen Suomen tunnuslause oli: ”Puulla parempiin päiviin!” Työtehoseura kehitti ja standardisoi työkaluja mm. Billnäs Oy:n kanssa. Savottoihin levisivät hakkuu- ja halkaisukirveet sekä petkeleet ja kaato- ja halkaisukiilat.
“Maalaisnuorukaiset” konekursseille
Yhteiskunnan ja ihmisten aika ei riittänyt 1940–50-luvulla ammatinvalinnan pohdiskeluun ja monivuotisiin opintoihin. Sodasta toipujat ja jälleenrakentajat kävivät heti käsiksi töihin, niin tehokkaasti kuin osasivat. Läheskään kaikkia taitoja eivät vanhemmat ja isovanhemmat osanneet opettaa. Työtehoseura kurssitti nuorukaisia traktorien ja muiden tärkeimpien maatalouskoneiden käyttäjiksi. Varaosien ja uuden kaluston ostaminen ulkomailta pätki pitkään valuuttapulan vuoksi. Ikäloppujen rakkineiden korjaaminen kehittyi melkein tieteenalaksi.
Kotitalouden työn ja tehokkuuden suurnainen
Kotitalousosaston johtaja Maiju Gebhard oli valtaisa asennevaikuttaja 1940-luvulta alkaen. Lakkaamatta Gebhard puhui ja kirjoitti emännille, isännille, poliitikoille ja virkamiehille. Hän suomi vanhoillisuutta ja ennakkoluuloja kodinhoidossa. Maiju Gebhard oli myös keksijä. Hänen yksinkertainen, mutta mullistava ideansa oli astiankuivauskaappi.
Arvovaltaisia vieraita ja vetonauloja Työtehon suurnäyttelyissä
Työnäytökset ja suurnäyttelyt olivat merkittäviä tiedonvälityksen paikkoja. Suurnäyttely Helsingin Messuhallissa 1948 houkutti 150 000 kävijää. Näytteilleasettajia tuli 15 maasta yhteensä 370. Uutuusesineistä kauaskantoisin oli moottorisaha. Vuonna 1953 toisen Työtehoseuran Suurnäyttelyn yksi ihme olivat vesiurut. Tapahtumissa usein nähty arvovieras oli presidentti Urho Kekkonen.
Maalta kaupunkiin ja uusinta uutta
Työtehoseurassa maarakennus- ja rakennusalalla on syvät juuret jo 1950-luvulta. Rakennemuutos toi väestöä maatiloilta kaupunkiin ja tarvittiin tiestön ja infran rakentamiseen ammattilaisia. Kuvassa traktorikaivurin käyttöä vuodelta 1952 (vasemmalla), sekä asbesti-sementtilevykurssi vuodelta 1959.
Kauramoottoreista traktoreihin
Työtehoseura työskenteli tarmolla hevostyön kehittämiseksi, mutta kauramoottorit vähenivät nopeasti. Siirtymä traktoreihin ei toki tapahtunut yhdellä harppauksella. Hevosia oli enimmillä vuonna 1950 miltei 410 000. Kun metsätalouskin koneellistui, oli 1970-luvun alussa jäljellä enää 100 000.
Epämukava työ, mukavat vaatteet
Työtehoseura suunnitteli vaatetusta ”metsätyön ergonomiaan”, jossa haasteita riitti pihkasta mäkäräisiin ja rankkasateista hirmupakkasiin.
Tarvitsetko todella kotitalouskonetta?
Työtehoseura vastasi 1960–70-luvuilla kuluttajien kirjeisiin ja puhelinsoittoihin. Neuvojat kehottivat puntaroimaan koneiden hankintaa suuntaan ja toiseen: vastaavatko kustannusta oikeasti ajan ja vaivojen säästöt.
Keksintönä Metsä-äes
Metsätyöt muuttuivat ja vaativat uusia keksintöjä. Työtehoseura kehitti lisälaitteita, jotka 1960-luvulla laajensivat traktoreiden liikkuvuutta. Myös varsinaisten metsäkoneiden kehittely käynnistyi. Työtehoseuran metsäkoeasemalla syntyi 1970-luvulla metsä-äes, joka soveltui kasvualan muokkaukseen. Muita sovelluksia olivat piennaraura, piennaräes, Palleaura-äes ja Mätäs-Jussi.
Ammatillinen kurssikeskus
Työtehoseurassa ollaan ylpeästi kädet savessa ja ammatteihin opitaan käytännön työtä tekemällä. Nurmijärven Rajamäen ammatillisessa kurssikeskuksesta 1970-luvulla valmistui mm. koneistajia, hitsaajia, maatalouskoneasentajia, maanrakennuskoneiden käyttäjiä, kuorma-auton kuljettajia ja konepuuseppiä. Uudesta ammatista oltiin aidosti ylpeitä.
Linjuriauto on maantien ässä
Linja-autokuljettajien koulutus alkoi 1970-luvulla. Sittemmin siitä on tullut yksi tärkeimmistä maahanmuuttajakoulutuksista.
Turvallisempi ja mukavampi työ
Tehossa on tietenkin tärkeää, että työntekijä välttyy tapaturmilta ja jaksaa eläkeikään asti. Työtehoseura teki ja tekee edelleen tutkimusta työturvallisuudesta ja ergonomiasta. Navetoissa muuttuivat 1900-luvun mittaan satojentuhansien suomalaisnaisten työasennot. Työtehoseura oli mukana lypsykoneiden tutkimisessa.
Ketterästi kriiseissä
Työtehoseura reagoi äkisti sellaisiin vastoinkäymisiin, jotka ennustamattomasti tipahtivat taivaalta. Lähi-idästä lähtenyt öljykriisi nosti 1970-luvulla arvoonsa kotimaan energialähteet, vanhan kunnon puunkin. Työtehoseura tutki pienpuun korjuuta sekä hakkeen valmistusta, kattiloita ja tulipesiä
Atk tulee!
Tietokoneet tekivät 1980-luvulla tuloaan maatiloille. Työtehoseura järjesti puolueettomia testauksia ja kokeita, jotka puntaroivat mainostajien lupausten toteutumista ohjelmistojen hyödyistä. Nämä olivat ensiaskeleita maatalouden digiloikkaan.
Toimiiko kone luvatusti?
Kodinkoneet yleistyivät, kun elintaso nousi. Ne eivät merkinneet kerskakulutusta vaan arjen ihmistyön säästöä. Sähkölaskulla oli väliä. Työtehoseura teki 1980-1990-luvuilla paljon testejä kodinkoneille ja antoi puhelinpalvelulla ”ensiapua” niiden käyttäjille.
Huoltovarmuuden puolesta
Tavara kulkee, kalusto on kunnossa, pyörät pyörivät ja varastot toimivat. Työtehoseura koulutukset edistävät osaltaan huoltovarmuutta. Ammattilaisia koulutetaan kuljetusalalle, varastologistiikkaan ja raskaan kaluston korjaajiksi.
Monessa ensimmäinen
Työtehoseura otti vuonna 2004 ensimmäisenä Euroopassa käyttöön linja-autokoulutuksen ajosimulaattorin. Simulaattorit levisivät pian hakkuukoneisiin, nostureihin ja maanrakennukseen. Uudet avaukset ovat ketteryyttä ja yhteiskunnan muutoksissa mukana elämistä. Perinteisten alojen ohessa rohjetaan tehdä uutta, kuten kouluttaa aurinkopaneelien asentajia, sähköpyörien huoltajia ja viherkattojen rakentajia.
Kestävää kehitystä
Työtehoseurassa kestävä kehitys on käytännön tekoja. Esimerkkeinä kestävän kehityksen tiestä ovat vuonna 2022 hankitut ympäristöystävälliset ja tekniikaltaan nykyaikaiset ajoneuvokalustot, mukaan lukien sähkölinja-auto, joka opetuskäytössä on maan ensimmäinen. Kestävä kehitys näkyy niin koulutusohjelmien sisällöissä kuin tutkimus- ja kehittämishankkeissa.
Aina yhdessä muiden kanssa
Työtehoseurassa tärkeänä arvona on tehdä tutkimusta ja kehittämistyötä yhdessä kumppaneiden kanssa. Kesällä 2023 testattiin peltorobottia Luonnonvarakeskus Luken, Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen ja Apetitin kanssa. Fyysisen työn keventämiseen tarkoitettuja ulkoisia tukirankoja eli eksoskeletoneja on testattu maatilaympäristöissä, navetoissa ja kalastustyössä.
Taivas rajana
Korkealle tulevaisuuteen katsoo koko Työtehoseura, jonka uusi tyyssija nousee lähivuosina Vantaan Keimolaan. Uudessa toimipaikassa yhdistyvät Sarkatien ja Nuolikujan toiminnot. Kuvat Sarkatien toimipisteestä, jossa koulutetaan rakennusalan ja kiinteistönhoidon ammattilaisia.
Työtehoseura 100 vuotta
Olemme jo sadan vuoden ajan kehittäneet työelämää paremmaksi
Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi – onneksi sitten syntyi Työtehoseura. Työtehoseura ry, valtakunnallinen koulutus- ja tutkimusorganisaatio, täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Jo sadan vuoden ajan olemme tutkineet ja kehittäneet suomalaista työelämää ja kouluttaneet satoja tuhansia teknisten alojen ammattilaisia.
Yhteistä kaikelle tekemisellemme on käytännönläheisyys – tutkimus- ja kehittämistyömme johtaa aina teoriasta käytäntöön, jotta suomalainen työelämä kehittyy kohti parempaa myös seuraavan sadan vuoden ajan.
Kehityksen keskiössä jo vuodesta 1924
Tiesitkö tämän?
Työelämän kehittäjä 100 vuotta
100 vuoden aikana olemme kouluttaneet yli 500 000 henkilöä
olemme tehneet yli 10 000 tutkimus- ja kehittämishanketta
Sadan vuoden ajan on Työtehoseura ollut kehityksen keskiössä, läsnä ja lähellä kumppaneita, opiskelijoita ja työelämää. Suosta, kuokasta ja Jussista on tultu globaaliin yhteiskuntaan, tekoälyyn ja korkeaan teknologiaan. Vaikka muutos on jatkuvaa, pysyvät työn kehittäminen, tiedon soveltaminen ja ihmisten hyvinvointi aina ajankohtaisina. Oppiminen on elinikäistä.
1948 järjestimme ensimmäisen Työtehon suurnäyttelyn Messukeskuksessa, näyttelyvieraita 150 000
Vuosikymmenten aikana työ on muuttunut valtavasti ja muuttuu edelleen. Työn tuottavuus, työolosuhteet ja työurat ovat ottaneet aimo harppaukset parempaan. Uraauurtavaa on ollut maatalous- ja metsätyön edistäminen, aloilla, jotka ovat muuttuneet käsillä tekemisestä huipputekniseksi toimialoiksi.
Arjen keksintöjä ja uusia avauksia
1930-luvulla standardoimme reen jalasvälin vetovastuksen pienentämiseksi ja metsätyön tuottavuuden parantamiseksi
1970-luvulla aloitimme maahanmuuttajien koulutukset Vietnamin venepakolaisten tullessa maahan
2004 otimme opetuskäyttöön Euroopan ensimmäiset linja-autosimulaattorit
2022 otimme sähköbussit opetuskäyttöön ensimmäisenä oppilaitoksena Suomessa
100 vuoden aikana meillä on kehitetty mm: astiankuivauskaappi, pyykkioksa, metsä-äes, konekustannuslaskentaohjelma, kotitalouden kierrätyskaappi
Voi sanoa, että Työtehoseura on osaltaan ollut huoltovarmuuden turvaaja, kouluttamalla ammattilaisia varmistamaan, että tavara kulkee, infraa rakennetaan ja pyörät pyörivät. Kotien omavaraisuus, energiatehokkuus ja arjen säästäväisyys ovat arvoja, jotka ovat ajankohtaisia nykyäänkin.
Tänä päivänä Työtehoseura kouluttaa ammattilaisia työelämään 14 koulutusalalla sekä toimii työn tutkijana ja kehittäjänä useilla ammattialoilla. Työtehoseuralla on tulevaisuudessakin vahva roolinsa kehityksen keskiössä – muuttuvan yhteiskunnan ja työn muutosten mukana.
ADR-ajoluvan saaminen edellyttää asianmukaista ADR-koulutusta sekä loppukokeen hyväksyttyä suorittamista. Tämä ajolupa oikeuttaa vaarallisten aineiden kuljettamiseen niin kotimaassa kuin kansainvälisissä kuljetuksissa ja on voimassa viisi vuotta.
ADR-koulutus
ADR-koulutus tarjoaa tarvittavat tiedot ja valmiudet vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvien riskien hallintaan ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn sekä mahdollisissa onnettomuustilanteissa toimimiseen.
Koulutus kattaa:
Riskeihin liittyvät tiedot
Onnettomuuksien välttämisen perusteet
Välittömät toimenpiteet onnettomuustilanteissa, jotta henkilöt, omaisuus ja ympäristö pysyvät suojassa
Ajoluvan voimassaolo
ADR-ajolupa tulee pitää voimassa suorittamalla ADR-täydennyskoulutus ennen viiden vuoden ajoluvan vanhenemista. Tällöin ajolupaa ei tarvitse uusia peruskurssin suorittamalla uudelleen.
Lisäksi kurssista voi saada kaksi kuljettajan ammattipätevyysmerkintää, ja se voidaan hyväksilukea kuorma- ja linja-autonkuljettajan ammattipätevyyden jatkokoulutukseen riippuen koulutuksen kestosta.
Ota rohkeasti yhteyttä saadaksesi lisätietoa kurssivaihtoehdoista ja ADR-ajoluvan hankkimisesta.
Vaihtoehtoina ovat ADR-peruskurssi (P) ja ADR yhdistetty peruskurssi (YP)
ADR-peruskurssi (P):
Peruskurssilla hankitaan perusajolupa kappaletavarakuljetuksiin sekä irtotavarakuljetuksiin. Lupa ei sisällä luokan yksi räjähteitä eikä luokka 7 radioaktiivisia aineita. Kurssi kattaa luokat 2, 3, 4.1, 4.2, 4.3, 5.1, 5.2, 6.1, 6.2, 8 ja 9.
Kesto: 3 päivää / min. 18 tuntia + käytännön harjoitukset
ADR yhdistetty peruskurssi (YP):
Yhdistetyllä peruskurssilla hankitaan yhdistetty perusajolupa kappaletavarakuljetuksiin (lupaan sisältyy räjähteiden ja radioaktiivisten aineiden kuljettaminen).
Kesto: 4 päivää / 26 tuntia + käytännönharjoitukset
ADR-säiliökurssi
Peruskurssin (P) tai yhdistetyn peruskurssin (YP) ajolupaa voidaan laajentaa ADR-säiliökurssilla.
Kesto: 2 päivää / 12 tuntia + käytännönharjoitukset
ADR-täydennyskurssit
Täydennyskurssi perusajoluvalle (TP)
Kesto 2 päivää / 10 h. Sisältää tietoa muuttuneesta lainsäädännöstä, uudesta tekniikasta ja kuljetettavien aineiden kehityksestä. Päivitetään ja kerrataan tärkeimmät kuljettamiseen liittyvät asiat.
Täydennyskurssi kaikille kappaletavara luokille (TP17)
Kesto 2 päivää / 14 h. Sisältää tietoa muuttuneesta lainsäädännöstä, uudesta tekniikasta ja kuljetettavien aineiden kehityksestä. Päivitetään ja kerrataan tärkeimmät kuljettamiseen liittyvät asiat.
Täydennyskurssi perus+ säiliöajoluvalle (TPS)
Kesto 2 päivää / 16 h. Sisältää tietoa muuttuneesta lainsäädännöstä, uudesta tekniikasta ja kuljetettavien aineiden kehityksestä. Päivitetään ja kerrataan tärkeimmät kuljettamiseen liittyvät asiat. Kerrataan säiliökuljetuksiin liittyvät perusasia.
Täydennyskurssi kaikille luokille kpl + säiliö (TPS17)
Kesto 3 päivää / 20 h. Sisältää tietoa muuttuneesta lainsäädännöstä, uudesta tekniikasta ja kuljetettavien aineiden kehityksestä. Päivitetään ja kerrataan tärkeimmät kuljettamiseen liittyvät asiat. Kerrataan säiliökuljetuksiin liittyvät perusasia.
Täydennyskurssien moduulirakenteen vuoksi kursseilla voidaan käydä kaikkien ajolupatyyppien täydennys. Myös ajolupatyypit TP1, TP7, TPS1 ja TPS7 saadaan toteutettua tarvittaessa.
