Lähestyn teknologiaa toiveikkaana

• Teholehti

13.10.2026

Jaa artikkeli:

Kun Linda Liukas kokeili tekoälyä ensimmäisen vuonna 2017, hän innostui niin valtavasti, että halusi kirjoittaa aiheesta lapsille. Syntyi Hello Ruby -sarjan neljäs kirja, josta kukaan ei kuitenkaan ensin ollut kiinnostunut. Kokemus ei lannistanut, vaan opetti säilyttämään uteliaisuuden ja toiveikkuuden teknologiaa kohtaan. Hän on seurannut ilolla, miten ihmiset ovat nykyään laajemmin kiinnostuneita siitä, miten tekniikka toimii.

Vastauksemme työelämän tarpeisiin

Linda Liukas on lastenkirjailija, joka työskentelee laajasti teknologian parissa. Hän muun muassa kouluttaa opettajia, suunnittelee leikkipuistoja ja pitää työpajoja nuorille naisille.
  
– Yhdistävänä tekijänä on aina ollut se, että haluan tehdä teknologiaa ymmärrettäväksi ja näkyväksi erityisesti henkilöille, jotka eivät identifioidu tietokoneihmisiksi.

Nykyisessä teknologian huiman kehityksen aikakaudessa hän pitää tärkeänä sitä, että lähestymme muutoksia kuin aloittelija.  

– Nuorille se on luontevaa, sillä heillä on kyky lähteä tyhjältä pöydältä ja nähdä teknologian tuottamat mahdollisuudet. On entistä tärkeämpää, että me kaikki hyväksymme olevamme aloittelijoita ja osaamme leikkiä. Silloin voimme nähdä, missä tekoäly voi meitä auttaa. 

”Pelko on huono paikka kohdata uusia asioita. Ennemmin uteliaana ja
toivekkaana liikkeelle.”

Mikään ei kehity, jos pelkää

Liukkaalle teknologia on mahdollistanut aivan erilaisen elämän kuin hän olisi uransa alussa voinut kuvitella. Hän asuu Pariisissa ja tekee sieltä käsin töitä ympäri maailmaa, muun muassa luennoi etänä Texasin yliopistoon. Yliopistotyöhön sisältyy paljon raportointia ja erilaisia selvityksiä. Tekoälystä hän sai kärsivällisen ja analyyttisen avustajan, joka tekee työt, joista hän ei itse nauti.

– Tekoäly on kasvattanut merkittävästi yhden ihmisen tuottavuutta, ja sitä pitäisikin ajatella mahdollisuutena laajentaa omaa tehtäväkenttää.

Tekoäly aiheuttaa monessa organisaatiossa nyt myös huolta, ja sen Liukas ymmärtää hyvin. 

– En yhtään vähättele tunnetta, mutta samaan aikaan ajattelen, että pelko on huono paikka kohdata uusia asioita. Lähtisin enemmin liikkeelle uteliaana ja toiveikkaana.

Maailma on mullistunut aiemminkin, ja siitäkin on selvitty. Nykyisessä tekoälykeskustelussa Liukas näkee paljon samaa kuin esimerkiksi siinä, kun taloushallinnon avuksi keksittiin taulukkolaskenta. Tietyt työtehtävät vähenivät, mutta pian huomattiin, mitä kaikkea uutta hitaiden laskelmien automatisointi mahdollisti. Tästä syntyi pohja modernille finanssialalle.

– Mielestäni onkin tärkeää, että muutoksessa uskalletaan nähdä mahdollisuus kysyä aivan uudentyyppisiä kysymyksiä sen sijaan, että vain optimoisimme olemassa olevia prosesseja.

Kokemus on kultaa

Liukas uskoo, että ihmisten valttia ovat tulevaisuudessa ihmiselle tyypilliset taidot, kuten hitaasti vuosien varrella kertynyt kokemus. 
– Kuka tahansa pystyy tuottamaan mitä tahansa itsestäänselvyyksiä hetkessä, mutta vain hyvä maku, kokemus ja luottamus omaan arvostelukykyyn synnyttävät jotain arvokasta.
Itsessään Liukas pitää arvokkaimpana sitä, että hän on lukenut paljon ja piirtänyt muistiinpanoja käsin. Siitä on syntynyt hyvä näppituntuma moniin asioihin.
– Tekoälyn kanssa toimiminen edellyttää laajaa lukeneisuutta. Silloin pystymme esimerkiksi pyytämään sitä piirtämään kuin David Hockney ja osaamme arvioida, onko tulos hyvä vai huono.

Oman alan historiantuntemus on myös tärkeää, jotta voidaan tietää, miten nykytilaan on tultu.

– Painottaisin tällaisia humanistisia taitoja ja peräänkuuluttaisin niitä myös teknisissä ammateissa. On esimerkiksi tärkeää tunnistaa, jos jokin koodinpätkä on aivan älytön eikä järjestelmä voi toimia sen takia enää viiden vuoden kuluttua. 

Liukas uskoo, että tekoäly myös muuttaa merkittävästi sitä, minkälaista on olla aloittelija.

– Tekoäly madaltaa psykologista kynnystä, joka aloittamiseen usein liittyy.  Koneen tekemää keskinkertaista versiota ei pidä hyväksyä sellaisenaan, mutta se auttaa aloittelijaakin pääsemään alkuun. 

Tuottavuus ei ole vain tehokkuutta

Liukas toivoo, että tulevaisuudessa tuottavuutta ei ajatella pelkästään tehokkuuden kautta.
 
– Tuottavuuden takana voi olla todella epätehokkaita hetkiä. Minulle tuottavuus on muun muassa pitkiä päiväkävelyitä ja 1900-luvun alun teknologiakirjojen lukemista.

Hän korostaakin, että aina ei voi tietää, mikä on juuri se ratkaiseva tuottavuutta synnyttävä työ. Siksi hän kannustaa siirtämään koneelle kiireistä työtä, jotta ihmisille jää aikaa esimerkiksi toisten ihmisten kanssa jutteluun.

Hän toivoo myös, ettei työelämässä aleta ajatella kaikkea työtä vain ajatustyönä.

– Espoossa on kelloseppäkoulu, josta suurin osa työllistyy valmistuttuaan teknologia- startuppeihin. Minusta se on hirveän viehättävä ajatus, että tällaiset pienet, tarkat ja hidastempoiset kädentaidot ovatkin edellytys sille, että pystymme rakentamaan huipputeknologiaa tulevaisuudessa.  

Liukas hyödyntää myös omissa työpajoissaan usein konkreettisia kädentaitoja ja laittaa esimerkiksi insinöörejä havainnollistamaan muovailuvahalla, miten erilaiset tekoälymallit toimivat.
– Toivoisinkin siis, että tulevaisuuden työelämässä ei unohdeta, että meillä on myös kädet.

Artikkeli

Teksti Susanna Söderlund | Kuvat Sabrina Bqain / Otava