ELO – Elinvoimaista työtä ja yrittäjyyttä Kymenlaaksossa
Hanke on tarkoitettu kymenlaaksolaisille kaikkien alojen mikro- ja pk-yrittäjille. Myös yritystoimintaa suunnittelevat ovat tervetulleita. Osallistuminen on yrityksille maksutonta, ja samasta yrityksestä voi tulla mukaan useampi henkilö. Mukaan mahtuu 22 yritystä.
Kohderyhminä ovat myös paikalliset nuoret (18–29 v) sukupuolesta riippumatta, joiden työllistyminen on kenties haastavaa, sekä etenkin turvetuotannon alasajon vuoksi työttömyysuhan alla olevat tai uutta suuntaa työelämässä etsivät miehet.
Hankkeen aikataulu:
3/2024-6/2026
Hankkeen toteuttajat:
TTS Työtehoseura
Hankkeen rahoittajat:
EU:n Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027-ohjelman Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF)
ELO-hankkeessa vahvistetaan alueellista yrittäjyyttä, edistetään jatkuvaa oppimista työelämässä ja tuetaan yrittäjien pärjäämistä ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien löytämistä. ELO parantaa työssä jaksamista muuttuvassa työelämässä ja tarjoaa myös tilaa verkostoitumiselle ja yhteisöllisyydelle. Nuorten ja työttömyysuhan alla olevien miesten työllistymismahdollisuuksia parannetaan omilla toimenpiteillään.
Yrittäjille
Mukaan tulevien yritysten nykytila ja haasteet kartoitetaan ja toteutetaan riihivalmennuksien sarja. Riihet ovat tehokkaita lähipäiviä Kymenlaaksossa noin kahden kuukauden välein. Riihiaiheita ovat:
Ennakointi ja suunnittelu 19.6.2024
Oman osaamisen tunnistaminen 13.8.2024
Digitaalisuus 10/2024
Markkinointi 12/2024
Talous 2/2025
Kestävä kehitys 4/2025
Biotalous ja uusi yritystoiminta 6/2025
Tuotteistaminen ja johtaminen 8/2025
Työssä jaksaminen 10/2025
Tulevaisuuden yhteistyö 12/2025
Lisäksi voidaan toteuttaa joitain lyhyempiä Teams-tapaamisia tarvittavista teemoista. Valmennuspäivien välissä yrittäjien etenemistä tuetaan ja sparrataan. Mukaan voi tulla missä tahansa vaiheessa hanketta, mutta parhaan tuen ja edun saa, jos tulee mukaan heti alussa.
Nuorille:
Hankkeessa törmäytetään yrittäjiä nuorten kanssa valittujen riihien yhteydessä – tavoitteena auttaa nuoria löytämään oma ala tai työllistymään lyhyt- tai pitkäaikaisesti ja toisaalta yrittäjiä löytämään hyviä apukäsiä. Ensimmäinen yhteinen tapaaminen nuorten kanssa on lokakuussa 2024.
Miehille:
Hankkeessa kutsutaan miehiä mukaan joihinkin yrittäjille järjestettäviin riihitapaamisiin ja myös pyritään innostamaan uuden oppimisen pariin omien tapaamisten kautta. Tavoitteena on, että hankkeeseen osallistuvat miehet luottavat omiin kykyihinsä ja tunnistavat paremmin oman osaamisensa sekä mahdollisuutensa tulevaisuudessa.
TTS Työtehoseura on käynnistänyt yhdessä ProAgria Etelä-Suomen ja Keski-Suomen / Maa ja-kotitalousnaisten kanssa KASVUUN – Kestävää kasvua maaseudulle – hankkeen. KASVUUN-hanke tarjoaa Keski-Suomen ja Pirkanmaan maaseutualueiden mikro- ja pk-yrityksille mahdollisuuden kehittää ja uudistaa yritystoimintaansa kestävästi. Hanke on suunnattu luonto- ja elämysmatkailu- sekä luontoa toiminnassaan hyödyntäville hyvinvointialan-, ruokapalvelu- ja elintarvikealan- sekä toimintaansa aloille laajentaville yrittäjille.
Hankkeen läpileikkaavana teemana on kestävä kehitys ja kestävä yritystoiminta. Hankkeen myötä yrittäjien tietoisuus ja osaaminen ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävästä yritystoiminnasta lisääntyy. Lisäksi syntyy uutta kestävää yrittäjyyttä sekä verkostoituneita palveluja tuottavia yrityksiä. Hankkeessa järjestetään webinaareja sekä info- ja yrittäjätilaisuuksia. Lisäksi toteutetaan pienryhmätoimintaa, benchmarkkausvierailuja yrityksiin sekä opintomatkoja.
Etsimme mukaan hankkeeseen yrityksensä toiminnan kehittämisestä kiinnostuneita yrittäjiä. Osallistuminen on pääosin maksutonta. Kaksivuotinen hanke toteutetaan Euroopan maaseuturahaston, Pirkanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten rahoittamana.
Hankkeen kohderyhmänä ovat Pirkanmaan ja Keski-Suomen maaseutualueiden luonto- ja elämysmatkailuyrittäjät sekä luontoa toiminnassaan hyödyntävät hyvinvointialan yrittäjät, maaseudun ruokapalvelu- ja elintarvikealanyrittäjät sekä toimintaansa aloille laajentavat mikro- ja pk-yrittäjät.
Hankkeen aikataulu:
1.1.2024 – 31.12.2025
Hankkeen toteuttajat:
Hankkeen päätoteuttaja on TTS Työtehoseura ja osatoteuttajina ovat ProAgriat/maa- ja kotitalousnaiset Etelä- ja Keski-Suomi.
Hankkeen rahoittajat:
EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus, Keski-Suomen ja Pirkanmaan ELY-keskukset.
KASVUUN – hankkeen tavoitteena on parantaa maaseudun elinvoimaa yrittäjyyttä vahvistamalla sekä tukea yritysten kilpailukykyä ja kasvua. Hanke uudistaa ja monipuolistaa maaseudun yritystoimintaa ja vahvistaa yritysten ja alan yhteistyökulttuuria sekä luo uusia verkostoja ja kumppanuuksia.
Hankkeessa tehdään yrityskohtaisia tarvekartoituksia ja järjestetään webinaareja sekä info- ja yrittäjätilaisuuksia. Lisäksi toteutetaan pienryhmätoimintaa, benchmarkkausvierailuja yrityksiin sekä opintomatkoja. Hankkeen toimenpiteet koostuvat kolmesta työpaketista: Yritysten kilpailukyky ja kasvu, Vertaissparraukset – Yritystoiminnan kehittäminen ja osaamisen lisääminen sekä Verkostojen rakentaminen ja kumppanuuksien vahvistaminen.
Tilaisuudet ja tapahtumat
Hankkeen toiminta käynnistyy tuotteistamiseen perehtymällä. Aihepiiriin tutustutaan Palvelumuotoilutoimisto Palvelupolkuja Oy:n johtavan palvelumuotoilijan Raisa Maijalan johdolla. Kevään aikana järjestetään webinaari ja aloitetaan pienryhmätoiminta.
Webinaari: Asiakaslähtöinen palvelujen ja tuotteiden kehittäminen Aika: ti 7.5.2024, klo 13.00-15.00 Paikka: Teams
Ilmoittautuminen viimeistään 5.5.2024 oheisen lomakkeen kautta
Webinaarissa tutustutaan asiakaslähtöiseen kehittämiseen ja käydään läpi mm. seuraavia teemoja:
Asiakaslähtöinen kehittäminen, tuotteistaminen. Miksi ja miten?
Palvelumuotoilun mahdollisuudet tuotteistamisessa
Tuotteistukseen sopivat työkalut
Käytännön esimerkkejä
Pienryhmätapaaminen: Palvelumuotoiluprosessin aloittaminen. Aika: ke 29.5.2024, klo 9.00-11.00 Paikka: Teams
Pienryhmätapaaminen sisältää palvelumuotoiluprosessin teoriaa, palvelumuotoilumenetelmien kokeilua käytännössä ja vertaisoppimista. Tapaamisessa käydään läpi myös webinaarissa annettu tehtävä ja kokemuksia siitä. Tehtävissä käytetyt menetelmät ovat sellaisia, joita osallistujat voivat käyttää itsenäisesti myös myöhemmin.
Ilmoittautuminen viimeistään 27.5.2024 oheisen lomakkeen kautta
Oppisopimuksen avulla yritys voi hankkia uusia työntekijöitä ja kouluttaa heidät juuri omiin tarpeisiin. Oppisopimuksen avulla kuljetusalasta kiinnostunut voi opiskella itselleen ammattitutkinnon työn ohella. Oppisopimus hyödyttää siis työnantajaa ja työn tekijää.
Yrittäjä – oletko rekrytoimassa uusia kuljettajia? Oppisopimus on kustannustehokas, yrityksen tarpeisiin kohdistettu ja joustava tapa hankkia yritykseen kuljettajia – tehdä hyvistä tyypeistä ammattilaisia.
Kenelle ja millaisiin tilanteisiin oppisopimuskoulutus soveltuu?
Oppisopimuksella voi suorittaa kaikkia ammatillisia kuljetusalan opintoja. Tyypillisiä tilanteita, joissa päädytään oppisopimukseen ovat sellaiset, joissa työtehtävät muuttuvat ja tarvitaan lisää osaamista, tai jos opinnot ovat jääneet kesken ja ne halutaan viedä loppuun. Oppisopimus on myös tapa rekrytoida uusia työntekijöitä. Kortin korotukset esimerkiksi B:stä C-korttiin ja edelleen E-korttiin onnistuu nopeasti ja joustavasti. Oppisopimus on myös ratkaisu kun tarvitaan lisää osaamista työntekijälle, jonka toimenkuva muuttuu esimerkiksi kuljettajasta ajojärjestelijäksi.
Oppisopimus tapahtuu työsuhteessa. Suurin osa opetuksesta tapahtuu työpaikalla, jossa osaamista kartutetaan nimetyn työpaikkaohjaajan opastuksella. Oppisopimukseen kuuluu myös välillä koulupäiviä. Niiden määrä riippuu henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta, joka laaditaan oppisopimuksen alussa.
Oppisopimuksen voi sopia työntekijän kanssa, jolla on joko toistaiseksi voimassa oleva työsopimus tai määräaikainen työsopimus. Vähimmäistyöaika on 25 tuntia viikossa. Myös yrittäjänä toimivalle voidaan solmia oppisopimus.
Mitä oppisopimus maksaa?
Koska oppisopimus on työsuhde, työnantaja maksaa opiskelijalle oppisopimuskoulutuksen ajalta työehtosopimuksen mukaisen palkan. Muita kustannuksia on erilaiset viranomaismaksut. Oppisopimukseen liittyy tietopuolisen opiskelun päiviä oppilaitoksen järjestämänä. Mikäli työnantaja ei maksa palkkaa näiltä päiviltä, opiskelijalla on mahdollisuus hakea opintososiaalisia korvauksia.
Jos rekrytoitava henkilö on työtön työnhakija, työnantaja voi hakea palkkatukea oppisopimuksen ajalle.
Uusista maaseutuyrittäjistä on pulaa. Maatalousyritysten omistajanvaihdoksista Suomessa noin 90 % on sukupolvenvaihdoksia, jossa yritys siirtyy perheen ja suvun sisällä. Sukupolvenvaihdos (SPV) on sekä liiketoiminnan, sujuvien sosiaalisten suhteiden että inhimillisen hyvinvoinnin kannalta keskeinen elämäntapahtuma, jonka onnistumisella on kauaskantoiset seuraukset muun muassa työllisyyteen, suomalaiseen ruoantuotantoon ja ruokahuoltoon. Sen arvoa ei pidä vähätellä.
Mukaan sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun ja toteuttamiseen on syytä ottaa ihmiset, joita sukupolvenvaihdos koskettaa. Esimerkiksi jatkajan sisarukset tai yrittäjien puolisot saattavat jäädä prosessin ulkopuolelle, vaikka liittyvät kiinteästi perheeseen ja vaikuttavat usein oleellisesti yritystoimintaan.
Emme ole ajatustenlukijoita. Puhuminen ja kuunteleminen ovat avaimia muiden ihmisten ymmärtämiseen ja epäselvyyksistä johtuvien karrikojen kiertämiseen.
Rahasta, kiinteistöistä, koneista ja laitteista puhuminen voi olla helpompaa kuin puhua ihmissuhteista ja siitä, miltä asiat tuntuvat. Ihmissuhteet ja tunteet vaikuttavat oleellisesti siihen, kuinka kestäviä ja onnistuneita ratkaisuja ja päätöksiä pystymme tekemään – yhdessä!
Ihmiselle on luontaista vältellä hankalia puheenaiheita. Saatamme toivoa, että ristiriitoja ei ole, kun niistä ei puhuta. Voimme myös pelätä, että puhuminen pahentaa tilannetta tai ajatella, että asiat kuuluu hoitaa sinnikkäästi hammasta purren ja perheen kesken. Asiantuntija-apua on kuitenkin saatavilla, sitä kannattaa hakea ja ottaa vastaan, jo SPV-prosessia käynnisteltäessä.
Edellä kuvatut asiat ovat tekoja, jotka auttavat meitä tunnistamaan SPVeen liittyviä inhimillisiä riskejä, jotka vaarantavat SPVn onnistumisen. Inhimillisten riskien tunnistaminen on välttämätöntä, jotta voimme torjua niitä entistä paremman tulevaisuuden rakentamiseksi
Tunnistamme kyllä SPVta uhkaavat henkilöriskit, kuten sairastumisen, avioeron, kuoleman ja tapaturman ja olemme valmiit varautumaan niihin juridisilla sopimuksilla ja vakuutuksilla. Se on jopa suhteellisen helppoa. Jatkossa pitäisi ottaa yhtä vakavissaan ja helpottaa myös inhimilliseen kanssakäymiseen ja päätöksentekoon liittyvien riskien systemaattista tunnistamista ja torjuntaa. Siihen tarvitsemme niin yrittäjien kuin monialaisen asiantuntijaverkoston panosta.
Hankkeen toteutti tammikuussa 2023 kyselyn sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä, sitä paraikaa toteuttaville ja sen vasta toteuttaneille maatalousyrittäjille ja heidän perheenjäsenilleen. Kyselyn tavoitteena oli kerätä tieto siitä, mitkä inhimilliset riskit yrittäjät ja heidän perheenjäsenensä kokevat suurimpina uhkina SPVn onnistumiselle.
Tulosten mukaan tärkein SPVta ohjaava tekijä on perhesuhteiden säilyminen. Suurimmaksi riskiksi yrittäjät kokevat jaksamisen. Toiseksi suurimmaksi riskiksi arvioitiin yrittäjäperheiden juridisen osaamisen puutteet. Suuriksi riskeiksi arvioitiin myös perheen kyky SPV-prosessin läpivientiin, kaikkien osallisten mukaan ottaminen ja pääseminen sekä kyky keskustella niin, että kaikkien osallisten näkemykset tulevat kuulluiksi ja huomioon otetuiksi. Tarkempaa tietoa tuloksista voit lukea artikkelistamme ”Keskustelemalla ja yhteistyöllä sujuvampia sukupolvenvaihdoksia” (Teho 2/2023).
Maaseudun Tulevaisuus nosti pääkirjoituksessaan inhimilliset riskit maatalousyritysten kannattavuuskysymysten rinnalle
Yrittäjälähtöinen kehittäminen perustuu yrittäjätietoon
Sukupolvenvaihdos (SPV)- ja omistajanvaihdospalveluissa on perinteisesti ennakoitu yrityksen kriittisiä liiketoiminnallisia, tuotannollisia riskejä. Riskejä tunnistamalla ja analysoimalla voidaan varautua riskeihin ja tehdä toimenpiteitä niiden ehkäisemiseksi.
SPV-neuvontaprosessiin liittyy inhimillisiä riskejä, joita ei vielä tunneta. Tavoitteenamme on selvittää, mitä maatalousyrityksen SPV-prosessiin liittyvät kriittiset inhimilliset riskit ovat. Inhimillisillä riskeillä viitataan ihmisestä lähtöisin oleviin ja ihmissuhteissa syntyviin tekijöihin, jotka vaikuttavat SPVn toteuttamiseen.
Hallittu SPV -hankkeessa (2020-2021) selvitimme, millaisia inhimillisiä ristiriitoja ja hankaluuksia maatalousyritysten SPV-neuvontaprosessissa nousee esiin. Selvityksen tuloksena todettiin, että SPV-neuvontaprosessi nähdään yleensä taloudellisena toimena, johon liittyy ennen kaikkea verotusratkaisujen, rahoitusmahdollisuuksien ja erilaisten tukimuotojen tekninen selvittäminen sekä toteuttavan omistajanvaihdoksen lainmukaisuus ja taloudellisen kannattavuuden arviointi. Näin ollen SPV-prosessissa mukana olevien ihmisten kokemukset ja prosessiin liittyvät emotionaaliset ja käytännön asiat sekä osapuolten tulevaisuus rajautuvat usein tarkastelun ulkopuolelle, vaikka niiden mainitaan olevan uhka SPVn onnistumiselle.
Maatalousyritysten SPV-neuvonnassa ilmenevät inhimilliset hankaluudet ja ristiriidat koskevat ensisijaisesti perhesuhteita, perheen ja yrityksen tulevaisuutta sekä jatkajan valintaa. SPV-neuvontaprosessin ulkopuolelle jääminen, osapuolten (ml. SPV-neuvonnan asiantuntija) keskenään ristiriitaiset tiedot, jonkun prosessiin osallistuvan dominoivuus ja osapuolten neuvontaprosessin aikana keskenään tekemien sopimusten rikkominen tuottavat hankaluuksia, epäselvyyksiä sekä vaikeuksia ennakoida prosessin etenemistä ja tulevia tapahtumia. Puhumattomuus on keskeinen edellä kuvattuihin hankaluuksiin liittyvä ongelma.
Tarkoituksemme on hankkia lisää tietoa maatalousyritysten SPV-neuvontaprosessin ja -palvelujen kehittämiseksi. Tässä vaiheessa tiedonkeruuta pureudumme maatilayritysten SPV-neuvontaprosessissa ilmeneviin inhimillisiin riskeihin. Tieto inhimillisistä riskeistä luo edellytykset niiden tunnistamiseen ja ennakointiin taloudellisten ja materiaalisten riskien rinnalla. SPVn kynnyksellä olevien ja sen toteuttaneiden yrittäjien kokemustieto on oleellisen tärkeää palvelujen kehittämiseksi. Keräämme yrittäjätietoa haastatteluin, kyselyllä ja työpajoissa. Erityisesti olemme kiinnostuneita siitä, mitkä asiat jäävät SPV-neuvontaprosessissa puhumatta ja sopimatta.
Kyselyllä tietoa yrittäjien ja heidän perheenjäsentensä arviosta SPV:ta uhkaavista inhimillisistä riskeistä
SPVn toteuttanut tai toteuttamisen kynnyksellä oleva maatilayrityksen jatkaja, osallistu työpajaan!
Järjestämme 1.12.2022 klo 17-18.30 työpajan, jonka tarkoituksena on tehdä SPV-neuvontaprosessiin liittyvä, inhimillisiä riskejä koskeva yrittäjätieto näkyväksi. Siinä onnistumme vain sinun kanssasi!
Sen lisäksi, että keräämme työpajatyöskentelyn avulla tietoa inhimillisistä riskeistä, työpaja tarjoaa työskentelyyn osallistuville mahdollisuuden tavata muita samojen asioiden äärellä olevia ja rakentaa tuki- ja vertaisverkostoa. Nimenomaan tuki- ja vertaisverkostoa yrittäjät ovat kertoneet kaipaavansa. Osallistumalla työpajatyöskentelyyn pääset myös suoraan vaikuttamaan SPV-neuvontapalvelujen kehittämiseen.
Voit myös olla suoraan yhteydessä asiasta hankkeen vastuulliseen johtajaan Minna Mattila-Aaltoon, jonka tavoitat s-postiosoitteesta minna.mattila-aalto@tts.fi.
Kuljetusala tarjoaa henkilöliikenteen parissa useita erilaisia työpaikkoja. Turun seudulla henkilöliikenteen pariin tarvitaan lähitulevaisuudessa sata uuttaa kuljettajaa!
Bussin kuljettajana pidät huolta koko yhteiskunnan toiminnasta. Linja-autoliikenteellä on merkittävä rooli maamme julkisen liikenteen hoitamisessa. Linja-autoissa kulkevien julkisen liikenteen matkustajien osuus on 60 %. Jos pääkaupunkiseudun vaikutus jätetään huomioimatta, lähes 90 prosenttia joukkoliikenteen matkoista kuljetaan busseilla. – Linja-autonkuljettajana olet yksi merkittävimmistä linkeistä yhteiskunnan toimivuudessa.
B-kortilla uuteen ammattiin linja-autonkuljettajaksi
Turun seutuliikenteessä linja-autonkuljettajan työ on itsenäistä ja monipuolista asiakaspalvelutyötä. Jos pidät ajamisesta ja viihdyt asiakaspavelutyössä, tämä työ voisi olla sinulle oikea. Opiskelun voi aloittaa vaikka sinulla olisi vain B-kortti. Nopeat ja joustavat opiskelupolut mahdollistavat myös nopean siirtymisen vakituiseen työsuhteeseen.
Linja-autonkuljettajan erilaiset työmahdollisuudet
Linja-autonkuljettajana voit toimia erityyppisissä työtehtävissä joita ovat aikataulun mukainen säännöllinen reittiliikenne, tilausliikenne, palveluliikenne ja kuljetusalan työnjohto.
4 syytä ryhtyä linja-auton-kuljettajaksi:
Kilpailukykyinen palkka
Itsenäinen asiakaspalvelutyö
Vakituinen työsuhde
Nopea koulutus ammattiin
Olet etsimämme henkilö, jos
olet vähintään 23 v
sinulla on B- tai BC-ajokortti
pidät vaihtelevasta työstä, ja viihdyt asiakaspalvelutehtävissä
Vainion Liikenne kouluttaa ja rekrytoi uusia linja-autonkuljettajia yhteistyössä TTS Työtehoseuran kanssa. Kuljettajia rekrytoidaan ajamaan Lohjan seudun sopimusliikennettä. Asemapaikkana toimii Lohja, Kisko tai Suomusjärvi.
RekryKoulutus järjestetään Vainion Liikenteen Salon toimipisteessä ja TTS Työtehoseuran Rajamäen toimipisteessä. RekryKoulutus kestää 55 päivää, jonka jälkeen työsuhde alkaa ja jatkat oppisopimuksella opiskellen henkilöliikenteen ammattipätevyyden.
Koulutus alkaa Rajamäessä 25.3.2024 ja Salossa 8.4.2024 työviikon mittaisella kartoitusjaksolla, jossa annat ajonäytteen, kielitaitosi testataan (tarvittaessa) ja tarvittavat digitaitosi testataan. Varsinainen Rekrykoulutus (55 päivää) alkaa kartoituksesta valituille Nurmijärvellä 2.4.2024 ja Salossa 15.4.2024.
Hakijoilta toivomme ennen kaikkea motivaatiota kehittyä hyväksi ammattikuljettajaksi, halua palvella asiakkaita sekä valmiutta työskennellä eri vuorokauden aikoina.
Olet etsimämme henkilö, jos
olet vähintään 23 v
sinulla on B- tai BC-ajokortti
olet ehkä työskennellyt aiemmin asiakaspalvelutehtävissä tai sinulla voi olla harrastusten tai työn kautta hankittua osaamista autoista tai työkoneista.
pidät vaihtelevasta työstä, ja viihdyt asiakaspalvelutehtävissä
edistät omalla toiminnallasi liikenteen vastuullisuutta
Millaista oli aika ennen Työtehoseuraa ja millaiseen maaperään yhdistys syntyi? Historioitsija Teemu Keskisarjan katsaus johdattaa työtehon alkujuurille, aikaan, jolloin kirves oli elämäntaistelun arvokkaimpia työvälineitä ja kannustimena jokapäiväinen elanto.
Työteho on sanana nuori mutta aatteena ylimuistoinen. Yhtä lailla kuin 1900-luvun rationalisoijat olivat lukutaidottomat muinaissuomalaiset kiinnostuneita töiden tehosta – elämän ja kuoleman kysymyksestä.
Ruotsin aikana sotien Molokin kita nieli reippaat rengit ja uutterat uudisraivaajat. Armoton työvoimapula näivetti maanviljelystä vuosisadasta toiseen. Mikään pitäjä, kylä tai erämaan kaskiyhteisö ei haaskannut panoksiaan pilanpäiten. Perimätiedon pohjalta väki valmisti niin tehokkaita työkaluja kuin ikinä osasi. Kun kirves oli elämäntaistelussa arvokkaampi kuin miekka ja rauta kallis raaka-aine, maaseppä takoi kalsoa kunnioituksella. Hyvässä haravassa oli kolmea puulajia, koska syyskesän työajan säästöstä riippui ihmisten ja elikoiden selviäminen talven yli.
Jokamiehen valistusta
Suomenkielinen kansanvalistus oli vähäistä ennen 1800-lukua, mutta kansa valisti itse itseään. Tiedonvälitykseen oli kanavia. Keksinnöt levisivät kuulopuheissa, talvi-iltain tarinoissa, kaskuissa, lauluissa tai kansanrunoudessa. ”Itse tieän rauan synnyn, arvoan alun teräksen”, virkkoi Väinämöinen. Rahvaanomaiset työtehoseurat kokoustivat nuotiopiireissä, kievareissa, saunoissa ja talkoiden jälkeisissä juomingeissa.
Konstit ja keinot kehittyivät käytännön työssä: huonot unholaan ja paremmat jatkokehitykseen, oppipojan tai seuraavan sukupolven pähkäiltäviksi. Vaikkei tiede mitenkään autellut, keksinnöissä tapahtui evoluutiota ja luonnonvalintaa. Se vain oli erittäin hidasta. Jos hämäläinen isäntä ja emäntä olisivat tempautuneet 1200-luvulta aikakoneella 1700-luvulle, he olisivat suoriutuneet useimmista askareista ilman ihmeempää uudelleenkoulutusta.
Muutosvastarinta kuului asiaan. Tietäjät iäinikuiset tiesivät mielestään paremmin. Esivalta tyrkytti ideoita, joita oli syytäkin kyseenalaistaa. Suurmiehet syyttivät suomalaisia laiskottelusta talvisin eivätkä käsittäneet, että avantojen hakkaaminen kalastusta varten vei voimia enemmän kuin toi ravintoa. Eräs Turun Akatemian professori vaati Suomeen saunomiskieltoa polttopuun säästämiseksi ja savutupien asukkien ahkeroittamiseksi.
Ammoisten työtehojen laskijan kannattaa huomata, että työ ei aina kiittänyt tekijäänsä. Runebergin raatajaihanne Saarijärven Paavo perkasi ja hoiti ahkerasti maataan, mutta sai siitä vain kristillisen palkinnon.
Mullistava elinkeinovapaus
Yksityisyrittäjät olivat ani harvinaisia. Laivanveistossa saattoi syntyä yhtiön oloisia rahvaan työyhteisöjä. Käsityöläiset eivät kilpailleet vapaasti vaan tukalissa killoissa ja pitäjäkohtaisissa kiintiöissä. Räätäli, suutari, salpietarinkeittäjä tai satulaseppä ei voinut perustaa startup-manufaktuuria ilman viranomaisten kyykytystä. Elinkeinovapaus koitti vasta vuonna 1879.
Maanviljely oli yhteistä, ei kenenkään ikiomaa. Peltojen sarkajako ei kannustanut ylisuorittamiseen, kokeiluihin, riskeihin ja itsenäiseen ideoimiseen. Talonpojan yksityisomaisuuden suoja oli heikohko. Miksi rehkiä lihaksilla ja aivoilla yli voimien, jos maa kuului pohjimmiltaan naapureille, kruunulle tai aateliskartanolle? Tilaton väestö ei helpolla voinut luoda raivioita. Taksvärkki eli dagsverk oli päivätyötä, jossa torppari tuskin hihkui työnilosta.
Kohti vakautta ja vaurautta
Maaomistuksen ongelmat nujersivat kekseliäisyyden ja tehokkuuden maailman sivu. Totaalinen työtehottomuus vallitsi Venäjän maaorjuudessa ja myös Virossa, jossa uskonto, rotu ja kansanluonne olivat vertailukelpoiset Suomeen. Virolaisilla oli huomattavasti viljavampi maaperä, suhteessa väkilukuun isommat pellot ja monta viikkoa pidempi kasvukausi. Silti maarahvas oli 1800-luvulla käsittämättömän köyhää jopa nälkä-Suomeen nähden. Saksalaiset paronit olivat imeneet virolaisten verta keskiajasta saakka. Maan omistaminen oli aatelin yksinoikeus sen jälkeenkin kun varsinainen maaorjuus lakkasi Virossa 1810-luvulla. Kansa kituutti ikkunattomissa läävissä, joissa oli vain maalattia, koska uuden mökin laittaja sai luultavasti osakseen vain vuokrankorotuksen ja häädön. Jopa viinankeitto ja -myynti oli Virossa aatelin etuoikeus.
Suomalainen oli sittenkin pontevammassa asemassa. Yläluokka ei Suomessa heiluttanut ruoskaa. Ruotsinkieliset ja suomenkieliset olivat eroineenkin suunnilleen samaa kansallisuutta. Talonpoikaisella maaomistuksella ja perintötiloilla oli juurensa. Vakauden ja vaurastumisen perimmäiset esteet – sodat ja pula miestyövoimasta – helpottivat Venäjän aikana Pax Russicaan.
Työ tekijäänsä opettaa
Pohjanmaan lakeuksien raivaaminen alkoi toden teolla 1800-luvulla. Savolaiset vaihtoivat vähitellen kaskista peltoihin. Pienviljelijöiden ja torppareiden kannustimet kohenivat tai ainakin nousivat puheenaiheeksi. Väestönkasvu pakotti maatalouden laajenemisen. Tärkeät tehostukset riippuivat ja johtuivat toisistaan. Meijerin perustaminen ja karjan parantaminen vaativat luonnonniittyjen sijaan heinäpeltoja, joiden kyntö puolestaan kysyi puisen sahran tilalle rautaista kääntöauraa tai aatraa ja niin edelleen.
Sääty-yhteiskunta säröili. Rengit ja piiat vapautuivat palveluspakosta isäntiensä luona ja hiukkasen kilpailuttivat työpanostaan. Teollistuminen tapahtui äkkipäätä. Ensimmäisen aallon industrialistit perustivat osakeyhtiöitä ja tehtaita sekä opettelivat kudonnan ja sellunkeiton saloja. Luonnonkansa totutteli koneisiin, kelloon ja vuorotyöhön.
Metsäteollisuus usutti suomalaiset ankaraan talvityöhön. Puunkadon, tukinlaskun, pinotavaran teon tai pöllinparkkuun pohjaksi oli tuskin mitään tieteellistä tutkimusta, varsinkaan suomen kielellä. Eihän mikään korkeakoulu 1800-luvulla tuottanut väitöskirjoja arktisesta metsätyöstä. Työ kuitenkin opetti tekijöitään kädestä pitäen. Savotat olivat aina urakkapalkkaisia. Kannustin oli nälkä. Lukutaidottomat työläiset kehittivät niin tehokkaita tyylejä kuin ikinä kykenivät. He pyysivät uusia työkaluja. Niinkin yksinkertainen vehje kuin pokasaha ilmaantui vasta savotoimisen tarpeeseen. Kaskeajat olivat parituhatta vuotta pärjänneet kirveellä. Sahan teroittamisesta kehittyi pian taiteenlaji. Konkarit neuvoivat aloittelijoita kämpillä tuikun valossa.
Työtehoseura nappasi kopin – valistus alkaa
Moninaisessa murroksessa työn tehostamiseen kasautui totisesti taloudellista ja sosiaalista painetta! Oltiinpa kaupungissa, maaseudulla tai korvessa, kapitalisti ei voinut repiä tehoja työläisen selkänahasta. Työpäivä lyheni 1900-luvun alussa sosialistien mieliksi. Monen tunnin vähennys ei kaatanut kansantaloutta eikä edes maataloutta. Yllättäen työn orjat aikaansaivat kahdeksassa tunnissa saman kuin kahdessatoista. Jaksaminen riippui paremminvoinnista ja rationalisoinnista. Tiede, tutkimus ja painettu sana kiirehtivät työnantajien avuksi. Tähän kehityspolkuun liittyi Työtehoseuran perustaminen vuonna 1924.
Työtehoseuran tarina alkaa vuonna 1924. Miten ovat yhteiskunta, työ ja koulutus muuttuneet vuosikymmenten saatossa? Tutustu Työn muutokseen kuvina – otteita Työtehoseuran vuosikymmeniltä.
Työn muutos kuvina
Otteita Työtehoseuran vuosikymmeniltä
Työtehoseura on täynnä tarinoita, arvokasta historiaa ja kiinnostavaa tulevaisuutta. Juhlavuoden aikana kerromme Työtehoseuran tarinaa valokuvien kautta. Miten ovat yhteiskunta, työ ja koulutus muuttuneet vuosikymmenten saatossa?
Alkusysäyksenä yhdistyksen perustamiselle oli, että työtehoaate levisi teollisuudesta maatalouteen, joka työllisti ja elätti valtaosan suomalaisista. Huhtikuussa 1924 perustettu Maatalouden Työtehoseura ryhtyi viljelijöiden, tutkijoiden sekä yhdistysten ja yritysten yhdyssiteeksi.
Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi – jonka avuksi syntyi Työtehoseura
Torpparivapautus ja Lex Kallio itsenäistivät kymmeniätuhansia uusia pientiloja. Niiden pärjääminen oli nuorelle tasavallalle poliittinenkin kohtalonkysymys. Työtehoseuran piti sarallaan esitellä koneita sekä kohtuuhintaisia tai ilmaisia parannuksia menetelmiin. ”Työn hyödytön käyttö, työn tuhlaaminen, on pahinta tuhlausta, sillä se kohdistuu kallisarvoisimpaan kansallisomaisuuteen. Ihmistyön asettaminen sille kuuluvalle arvopaikalle, työntekijäin oikean kohtelun ja oikeudenmukaisten palkkaustapojen käytäntöön saattaminen, on työteho-asiain ajajain tarkoitus,” totesi Työtehoseuran johtokunnan jäsen, maatalousneuvos Kaarlo Johannes Ellilä vuonna 1924.
Ei askelmittareita vaan keventämisen välineitä
Ensimmäiset kotitalouden tutkimukset ovat jo vuodelta 1927. Perheenemännän työpäivä oli niiden mukaan ”järkyttävä”. Pientilan askareissa kertyi kävelyäkin 20 kilometriä päivittäin. Työtehoseuran kotitaloustutkimus helpotti arkea uusilla laitteilla ja tiedon levityksellä.
Ajokalustoa sodan ja rauhan töihin
Työtehoseura valmisti vuonna 1939 – otollisella hetkellä – hevosvetoisen yleiskärryn, joka soveltui armeijalle. Kärry kulki kumipyörillä, jotka olivat jo todistaneet tehonsa maatöissä. Sotavuosina kumin maahantuonnin katkeaminen pakotti kehittämään esimerkiksi katajaisia polkupyörärenkaita. Suomen sotatalouden pahimpia pullonkauloja oli öljypula. Työtehoseura tutki ja paranteli puukaasuttimia sekä välitti ja asensi niitä autoilijoille. Maan 6 000 traktorista joka toinen vaihtoi puupolttoaineeseen. Kun miehet ja hevoset olivat rintamalla, hukkatyö oli entistäkin pahempi vihollinen.
Kohti pyykinpesukonetta
Nykyihminen ei voi käsittää, kuinka vaivalloista pyykkääminen oli ennen koneita! Veden kanto ja lämmitys, vaatteiden veivaaminen ja hinkkaaminen, likavedestä eroon hankkiutuminen, kuivaus kylmässä, seisovassa ja kosteassa ilmassa. Kerrostalossa muija joutui jopa kovemmille kuin maalla avannon vieressä. Työtehoseuran kotitalousosasto organisoi sotavuosina pyykkäreille yhteisiä vesijohtoja. Työtehoseura on kehittänyt pesukoneen prototyypin tai esiasteen. Sähköttömässä puupytyssä mäntä ja vipu. Yksi työvaihe sentään sujui kuivin käsin.
Kirveenvarresta harvestereihin
Työtehoseuran metsäosasto aloitti toimintansa vuonna 1942 kotirintaman armottoman työvoimapulan hoputtamana. Sotien jälkeen Suomen tunnuslause oli: ”Puulla parempiin päiviin!” Työtehoseura kehitti ja standardisoi työkaluja mm. Billnäs Oy:n kanssa. Savottoihin levisivät hakkuu- ja halkaisukirveet sekä petkeleet ja kaato- ja halkaisukiilat.
“Maalaisnuorukaiset” konekursseille
Yhteiskunnan ja ihmisten aika ei riittänyt 1940–50-luvulla ammatinvalinnan pohdiskeluun ja monivuotisiin opintoihin. Sodasta toipujat ja jälleenrakentajat kävivät heti käsiksi töihin, niin tehokkaasti kuin osasivat. Läheskään kaikkia taitoja eivät vanhemmat ja isovanhemmat osanneet opettaa. Työtehoseura kurssitti nuorukaisia traktorien ja muiden tärkeimpien maatalouskoneiden käyttäjiksi. Varaosien ja uuden kaluston ostaminen ulkomailta pätki pitkään valuuttapulan vuoksi. Ikäloppujen rakkineiden korjaaminen kehittyi melkein tieteenalaksi.
Kotitalouden työn ja tehokkuuden suurnainen
Kotitalousosaston johtaja Maiju Gebhard oli valtaisa asennevaikuttaja 1940-luvulta alkaen. Lakkaamatta Gebhard puhui ja kirjoitti emännille, isännille, poliitikoille ja virkamiehille. Hän suomi vanhoillisuutta ja ennakkoluuloja kodinhoidossa. Maiju Gebhard oli myös keksijä. Hänen yksinkertainen, mutta mullistava ideansa oli astiankuivauskaappi.
Arvovaltaisia vieraita ja vetonauloja Työtehon suurnäyttelyissä
Työnäytökset ja suurnäyttelyt olivat merkittäviä tiedonvälityksen paikkoja. Suurnäyttely Helsingin Messuhallissa 1948 houkutti 150 000 kävijää. Näytteilleasettajia tuli 15 maasta yhteensä 370. Uutuusesineistä kauaskantoisin oli moottorisaha. Vuonna 1953 toisen Työtehoseuran Suurnäyttelyn yksi ihme olivat vesiurut. Tapahtumissa usein nähty arvovieras oli presidentti Urho Kekkonen.
Maalta kaupunkiin ja uusinta uutta
Työtehoseurassa maarakennus- ja rakennusalalla on syvät juuret jo 1950-luvulta. Rakennemuutos toi väestöä maatiloilta kaupunkiin ja tarvittiin tiestön ja infran rakentamiseen ammattilaisia. Kuvassa traktorikaivurin käyttöä vuodelta 1952 (vasemmalla), sekä asbesti-sementtilevykurssi vuodelta 1959.
Kauramoottoreista traktoreihin
Työtehoseura työskenteli tarmolla hevostyön kehittämiseksi, mutta kauramoottorit vähenivät nopeasti. Siirtymä traktoreihin ei toki tapahtunut yhdellä harppauksella. Hevosia oli enimmillä vuonna 1950 miltei 410 000. Kun metsätalouskin koneellistui, oli 1970-luvun alussa jäljellä enää 100 000.
Epämukava työ, mukavat vaatteet
Työtehoseura suunnitteli vaatetusta ”metsätyön ergonomiaan”, jossa haasteita riitti pihkasta mäkäräisiin ja rankkasateista hirmupakkasiin.
Tarvitsetko todella kotitalouskonetta?
Työtehoseura vastasi 1960–70-luvuilla kuluttajien kirjeisiin ja puhelinsoittoihin. Neuvojat kehottivat puntaroimaan koneiden hankintaa suuntaan ja toiseen: vastaavatko kustannusta oikeasti ajan ja vaivojen säästöt.
Keksintönä Metsä-äes
Metsätyöt muuttuivat ja vaativat uusia keksintöjä. Työtehoseura kehitti lisälaitteita, jotka 1960-luvulla laajensivat traktoreiden liikkuvuutta. Myös varsinaisten metsäkoneiden kehittely käynnistyi. Työtehoseuran metsäkoeasemalla syntyi 1970-luvulla metsä-äes, joka soveltui kasvualan muokkaukseen. Muita sovelluksia olivat piennaraura, piennaräes, Palleaura-äes ja Mätäs-Jussi.
Ammatillinen kurssikeskus
Työtehoseurassa ollaan ylpeästi kädet savessa ja ammatteihin opitaan käytännön työtä tekemällä. Nurmijärven Rajamäen ammatillisessa kurssikeskuksesta 1970-luvulla valmistui mm. koneistajia, hitsaajia, maatalouskoneasentajia, maanrakennuskoneiden käyttäjiä, kuorma-auton kuljettajia ja konepuuseppiä. Uudesta ammatista oltiin aidosti ylpeitä.
Linjuriauto on maantien ässä
Linja-autokuljettajien koulutus alkoi 1970-luvulla. Sittemmin siitä on tullut yksi tärkeimmistä maahanmuuttajakoulutuksista.
Turvallisempi ja mukavampi työ
Tehossa on tietenkin tärkeää, että työntekijä välttyy tapaturmilta ja jaksaa eläkeikään asti. Työtehoseura teki ja tekee edelleen tutkimusta työturvallisuudesta ja ergonomiasta. Navetoissa muuttuivat 1900-luvun mittaan satojentuhansien suomalaisnaisten työasennot. Työtehoseura oli mukana lypsykoneiden tutkimisessa.
Ketterästi kriiseissä
Työtehoseura reagoi äkisti sellaisiin vastoinkäymisiin, jotka ennustamattomasti tipahtivat taivaalta. Lähi-idästä lähtenyt öljykriisi nosti 1970-luvulla arvoonsa kotimaan energialähteet, vanhan kunnon puunkin. Työtehoseura tutki pienpuun korjuuta sekä hakkeen valmistusta, kattiloita ja tulipesiä
Atk tulee!
Tietokoneet tekivät 1980-luvulla tuloaan maatiloille. Työtehoseura järjesti puolueettomia testauksia ja kokeita, jotka puntaroivat mainostajien lupausten toteutumista ohjelmistojen hyödyistä. Nämä olivat ensiaskeleita maatalouden digiloikkaan.
Toimiiko kone luvatusti?
Kodinkoneet yleistyivät, kun elintaso nousi. Ne eivät merkinneet kerskakulutusta vaan arjen ihmistyön säästöä. Sähkölaskulla oli väliä. Työtehoseura teki 1980-1990-luvuilla paljon testejä kodinkoneille ja antoi puhelinpalvelulla ”ensiapua” niiden käyttäjille.
Huoltovarmuuden puolesta
Tavara kulkee, kalusto on kunnossa, pyörät pyörivät ja varastot toimivat. Työtehoseura koulutukset edistävät osaltaan huoltovarmuutta. Ammattilaisia koulutetaan kuljetusalalle, varastologistiikkaan ja raskaan kaluston korjaajiksi.
Monessa ensimmäinen
Työtehoseura otti vuonna 2004 ensimmäisenä Euroopassa käyttöön linja-autokoulutuksen ajosimulaattorin. Simulaattorit levisivät pian hakkuukoneisiin, nostureihin ja maanrakennukseen. Uudet avaukset ovat ketteryyttä ja yhteiskunnan muutoksissa mukana elämistä. Perinteisten alojen ohessa rohjetaan tehdä uutta, kuten kouluttaa aurinkopaneelien asentajia, sähköpyörien huoltajia ja viherkattojen rakentajia.
Kestävää kehitystä
Työtehoseurassa kestävä kehitys on käytännön tekoja. Esimerkkeinä kestävän kehityksen tiestä ovat vuonna 2022 hankitut ympäristöystävälliset ja tekniikaltaan nykyaikaiset ajoneuvokalustot, mukaan lukien sähkölinja-auto, joka opetuskäytössä on maan ensimmäinen. Kestävä kehitys näkyy niin koulutusohjelmien sisällöissä kuin tutkimus- ja kehittämishankkeissa.
Aina yhdessä muiden kanssa
Työtehoseurassa tärkeänä arvona on tehdä tutkimusta ja kehittämistyötä yhdessä kumppaneiden kanssa. Kesällä 2023 testattiin peltorobottia Luonnonvarakeskus Luken, Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen ja Apetitin kanssa. Fyysisen työn keventämiseen tarkoitettuja ulkoisia tukirankoja eli eksoskeletoneja on testattu maatilaympäristöissä, navetoissa ja kalastustyössä.
Taivas rajana
Korkealle tulevaisuuteen katsoo koko Työtehoseura, jonka uusi tyyssija nousee lähivuosina Vantaan Keimolaan. Uudessa toimipaikassa yhdistyvät Sarkatien ja Nuolikujan toiminnot. Kuvat Sarkatien toimipisteestä, jossa koulutetaan rakennusalan ja kiinteistönhoidon ammattilaisia.
ADR-koulutus ja -ADR ajolupa
ADR-koulutus ja ajoluvan hankkiminen
ADR-ajoluvan saaminen edellyttää asianmukaista ADR-koulutusta sekä loppukokeen hyväksyttyä suorittamista. Tämä ajolupa oikeuttaa vaarallisten aineiden kuljettamiseen niin kotimaassa kuin kansainvälisissä kuljetuksissa ja on voimassa viisi vuotta.
ADR-koulutus
ADR-koulutus tarjoaa tarvittavat tiedot ja valmiudet vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvien riskien hallintaan ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn sekä mahdollisissa onnettomuustilanteissa toimimiseen.
Koulutus kattaa:
Riskeihin liittyvät tiedot
Onnettomuuksien välttämisen perusteet
Välittömät toimenpiteet onnettomuustilanteissa, jotta henkilöt, omaisuus ja ympäristö pysyvät suojassa
Ajoluvan voimassaolo
ADR-ajolupa tulee pitää voimassa suorittamalla ADR-täydennyskoulutus ennen viiden vuoden ajoluvan vanhenemista. Tällöin ajolupaa ei tarvitse uusia peruskurssin suorittamalla uudelleen.
Lisäksi kurssista voi saada kaksi kuljettajan ammattipätevyysmerkintää, ja se voidaan hyväksilukea kuorma- ja linja-autonkuljettajan ammattipätevyyden jatkokoulutukseen riippuen koulutuksen kestosta.
Ota rohkeasti yhteyttä saadaksesi lisätietoa kurssivaihtoehdoista ja ADR-ajoluvan hankkimisesta.
Vaihtoehtoina ovat ADR-peruskurssi (P) ja ADR yhdistetty peruskurssi (YP)
ADR-peruskurssi (P):
Peruskurssilla hankitaan perusajolupa kappaletavarakuljetuksiin sekä irtotavarakuljetuksiin. Lupa ei sisällä luokan yksi räjähteitä eikä luokka 7 radioaktiivisia aineita. Kurssi kattaa luokat 2, 3, 4.1, 4.2, 4.3, 5.1, 5.2, 6.1, 6.2, 8 ja 9.
Kesto: 3 päivää / min. 18 tuntia + käytännön harjoitukset
ADR yhdistetty peruskurssi (YP):
Yhdistetyllä peruskurssilla hankitaan yhdistetty perusajolupa kappaletavarakuljetuksiin (lupaan sisältyy räjähteiden ja radioaktiivisten aineiden kuljettaminen).
Kesto: 4 päivää / 26 tuntia + käytännönharjoitukset
ADR-säiliökurssi
Peruskurssin (P) tai yhdistetyn peruskurssin (YP) ajolupaa voidaan laajentaa ADR-säiliökurssilla.
Kesto: 2 päivää / 12 tuntia + käytännönharjoitukset
ADR-täydennyskurssit
Täydennyskurssi perusajoluvalle (TP)
Kesto 2 päivää / 10 h. Sisältää tietoa muuttuneesta lainsäädännöstä, uudesta tekniikasta ja kuljetettavien aineiden kehityksestä. Päivitetään ja kerrataan tärkeimmät kuljettamiseen liittyvät asiat.
Täydennyskurssi kaikille kappaletavara luokille (TP17)
Kesto 2 päivää / 14 h. Sisältää tietoa muuttuneesta lainsäädännöstä, uudesta tekniikasta ja kuljetettavien aineiden kehityksestä. Päivitetään ja kerrataan tärkeimmät kuljettamiseen liittyvät asiat.
Täydennyskurssi perus+ säiliöajoluvalle (TPS)
Kesto 2 päivää / 16 h. Sisältää tietoa muuttuneesta lainsäädännöstä, uudesta tekniikasta ja kuljetettavien aineiden kehityksestä. Päivitetään ja kerrataan tärkeimmät kuljettamiseen liittyvät asiat. Kerrataan säiliökuljetuksiin liittyvät perusasia.
Täydennyskurssi kaikille luokille kpl + säiliö (TPS17)
Kesto 3 päivää / 20 h. Sisältää tietoa muuttuneesta lainsäädännöstä, uudesta tekniikasta ja kuljetettavien aineiden kehityksestä. Päivitetään ja kerrataan tärkeimmät kuljettamiseen liittyvät asiat. Kerrataan säiliökuljetuksiin liittyvät perusasia.
Täydennyskurssien moduulirakenteen vuoksi kursseilla voidaan käydä kaikkien ajolupatyyppien täydennys. Myös ajolupatyypit TP1, TP7, TPS1 ja TPS7 saadaan toteutettua tarvittaessa.
Koulutus metsätoimihenkilöille sekä metsäkoneenkuljettajille
Hiilisavotta on TTS Työtehoseuran ja Suomen ympäristöopisto Syklin yhdessä tarjoama metsäalan täydennyskoulutuskokonaisuus, joka • edistää ilmastokestävää metsätaloutta • lisää hiilinieluihin liittyvää osaamista metsätalouden alalla • tuo käytännön työhön uusimpia metsätalouden alan tutkimus- ja kehittämishankkeiden tuloksia sekä • tukee maankäyttösektorin ilmastotavoitteiden saavuttamista.
Kokoa yhdeksästä moduulista itsellesi sopiva kokonaisuus, tai valitse valmis kokonaisuudesta Metsäkoneyrittäjän hiilisavotta tai Metsätoimihenkilön hiilisavotta
Koulutus tarjoaa sekä metsätoimihenkilöille että metsäkoneenkuljettajille kiinnostavan koulutuskokonaisuuden. Kokonaisuus sisältää kaikkiaan yhdeksän koulutusmoduulia, joista on koostettu kaksi eri opintokokonaisuutta: Metsäkoneyrittäjän hiilisavotta sekä Metsätoimihenkilön hiilisavotta. Voit toki koota mieleisesi kokonaisuuden myös erillisistä moduuleista tai ilmoittautua yksittäiseen moduuliin.
Kurssin tavoite
Metsäkoneyrittäjän hiilisavotassa perehdytään metsätyömaan hiilijalanjäljen laskemiseen ja syvennytään metsäkoneiden käyttöön hiilinielujen kannalta. Opinnoissa perehdytään metsäkoneiden konedatan hyödyntämiseen, metsäkoneen taloudelliseen käyttöön, konevalmistajien fleet management -ohjelmistoihin ja kehitetään työprosesseja.
Metsätoimihenkilön hiilisavotta tarjoaa tietoa metsien roolista hiilinieluina, hiiliviisaan metsän lajeista ja indikaattoreista sekä metsän tarjoamista ekosysteemipalveluista hakkuiden ohella. Opinnoissa lasketaan myös metsän hiilensidontaa ja hiilitaseen määrää. Opintojakson aikana syvennytään hiiliviisaisiin harvennusmenetelmiin sekä hiilensidontaa edistäviin metsänhoitotoimiin. Lisäksi koulutuksessa käydään läpi metsäpolitiikkaa ja -sääntelyä kansallisella ja EU-tasolla. Käsittelemme myös vaihtoehtoisia ansaintamalleja metsämaalle (esim. Metso-ohjelma). Teoriaa hahmotetaan käytännössä myös kolmella maastokäynnillä
Metsäkoneyrittäjän hiilisavotta sisältää seuraavat koulutusmoduulit:
Metsätoimihenkilön hiilisavotta sisältää seuraavat koulutusmoduulit:
• Metsän uudistaminen hakkuiden jälkeen • Suositusten mukainen harventaminen • Ilmastotoimien taloudelliset vaikutukset • Metsien hiilivaraston kasvattaminen • Metsien kasvun ja hiilensidonnan edistäminen • Hiilensidonnan laskeminen ja ilmastotoimet käytännössä
Koulutukset ovat opiskelijalle maksuttomia. Ne toteutetaan pääosin etäopintoina ja opinnot on mahdollista suorittaa työn ohessa.
Koulutukset ovat Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen rahoittamaa. Palvelukeskus edistää työikäisten osaamisen kehittämistä ja osaavan työvoiman saatavuutta. Palvelukeskuksen toimintaa ohjaavat opetus- ja kulttuuriministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö.
