TTS Testaa: Käsiraastimet testissä 

TTS Työtehoseura vertaili erilaisia käsiraastimia. Testissä oli mukana kartioraastimia sekä leveitä ja kapeita viilaraastimia, neljä kustakin raastintyypistä. Kartioraastimessa on neljä erilaista raastinpintaa, joten sen käyttöalue on monipuolisempi kuin viilaraastimilla. 

Testissä raastettiin porkkanaa, valkosipulia, suklaata, tuorekurkkua, sitruunankuorta sekä kolmea juustoa, jotka olivat pehmeähkö kermajuusto, keskikova emmentaljuusto ja parmesaani. Raastimista arvosteltiin käytettävyys sekä raastamistulos eri ruoka-aineilla.  

Käytettävyys  

Kartioraastimet olivat kauttaaltaan terästä, paitsi non-stick-pinnoitettu Kökskungen -raastin ja Maku -raastin, jonka kädensija oli muovia. Raastaminen onnistui kaikilla raastimilla hyvin, mutta käytettävyydessä oli pieniä eroja. Heirolin ja Kökskungenin kädensijan reunat olivat terävät ja Kökskungenissa oli muita kartioraastimia vähemmän tilaa kädelle ja hieman muita pienempi raastinpinta-ala. GastroMax- ja Heirol-kartioraastimet tuntuivat käytössä tukevimmilta ja niiden käyttöohjeissa mainittiin konepesun kesto. Kökskungen -raastimen tukevuutta paransi pohjan liukueste. Kartioraastimien hinnat olivat 4–9 euroa.  

Testatut viilaraastimet olivat leveää GastroMax Bioa lukuun ottamatta kauttaaltaan terästä ja varressa oli reikä ripustamasta varten. GastroMax Bion tukeva kädensija oli valmistettu biopohjaisesta puukuidusta ja sokeriruo’osta. Cuisiprossa oli muista viilaraastimista poiketen kaksi raastinpintaa. Kapeissa viilaraastimissa tukevimmat kädensijat olivat Ruokailussa ja Microplanessa.  Kapeissa Cuisipro- ja Herol Steely-viilaraastimissa sekä levässä GastroMax Biossa oli liukumista estävä kumi raastimen kärjessä.  Kaikissa kapeissa viilaraastimissa sekä leveässä Gastromax Biossa oli teränsuojus. 

Opan ja Microplanen raastimia lukuun ottamatta viilaraastinten mainitaan kestävän konepesun. Cuisiprolle ja Ruokailulle suositellaan käsinpesua. Leveät viilaraastimet maksoivat 3–11 euroa ja kapeat viilaraastimet 6–25 euroa.  

Kartioraastimessa on neljä raastinpintaa  

Kartioraastimissa on neljä erilaista raastinpintaa, joilla saadaan karkeudeltaan erilaisia raasteita. Porkkanan ja juustojen raastaminen sujui hyvin kaikilla kartioraastimilla, mutta kurkun raastamistuloksissa oli eroja. GastroMax ja Heirol olivat hieman terävämpiä kuin Maku ja Kökskungen ja siten kurkun raastamistulos oli näillä parempi. Suklaan raastaminen onnistui kaikilla kartioraastimilla hienointa teräkarkeutta käyttäen.  

Pienireikäisellä raastinpinnalla saadaan raastettua hienojakoista murua esimerkiksi sitruunan kuoresta ja valkosipulista, joiden raastaminen onnistui kaikilla kartioraastimilla. Sitruunan kuorta raastaessa raastinlevyn pinnalle kannattaa laittaa leivinpaperi, jonka estää kuoren takertumisen raastimen reikiin ja helpottaa puhdistamista. Viipalointiterällä viipaloitiin porkkanaa, juustoa ja kurkkua. Viipalointi onnistui hyvin kaikilla kartioraastimilla, mutta joissakin tilanteissa juustohöylä ja vihannesleikkuri toimivat paremmin. 

Viilaraastin on näppärä käyttää 

Viilaraastimien käyttöalue on suppeampi kuin kartioraastimien. Testin kapeat viilaraastimet olivat hienoteräisiä, mutta myynnissä on myös karkeateräisiä malleja. Testiin valitut leveät viilaraastimet olivat karkeaan raastamiseen tarkoitettuja. Porkkanan raastaminen sujui kaikilla leveillä raastimilla, parhaiten Metaltex- ja Opa -viilaraastimilla. Myös valkosipulin ja juustojen raastaminen sujui leveillä viilaraastimilla hyvin, parhaita olivat Heirol ja Opa. Sitruunankuoren raastamisessa paras leveä viilaraastin oli Metaltex, kun taas GastroMaxilla työ ei onnistunut lainkaan. Suklaan raastaminen sujui leveillä viilaraastimilla vaihtelevasti, parhaiten Opan raastimella ja huonoiten GastroMaxilla. Kurkun raastamistulos oli kaikilla leveillä viilaraastimilla vetinen ja sosemainen. 

Kapeilla viilaraastimilla raastettiin valkosipulia, sitruunankuorta, juustoa ja suklaata. Cuisiprossa oli muista kapeista malleista poiketen kaksi raastinkarkeutta. Erilaisten juustojen ja valkosipulin raastaminen onnistui kaikilla kapeilla viilaraastimilla, kuten myös sitruunankuoren raastaminen, Heirolia lukuun ottamatta. Suklaan raastamistulos oli paras Cuisiprolla ja Microplanella, mutta onnistui myös Heirolilla ja Ruokailulla.  

Käyttötarkoitus ratkaisee valinnan 

Kartioraastimista parhaaksi arvioitiin GastroMax, jonka käyttömukavuus ja raastamistulos oli hyvä kaikilla kokeilluilla raaka-aineilla. Lähes samanveroisena pidettiin Heirolia, joskin sen kädensijan terävät reunat painoivat hieman kättä. Kökskungenin kartioraastimessa oli ahdas kädensija, raastinpinta-ala oli muita pienempi ja non-stick-pinnoite naarmuuntui jo testikäytössä.  

Leveistä viilaraastimista parhaaksi arvioitiin Opa, joka selviytyi raastamisesta tasaisen hyvin ja oli käyttömukavuudeltaan hyvä. Lähes samanveroisia olivat Metaltex ja Heirol. Kapeissa viilaraastimessa ei ollut suuria eroja. Cuisipron kaksi raastinpintaa teki siitä muita kapeita viilaraastimia monikäyttöisemmän. Leveällä GastroMaxin ja kapealla Heirol -viilaraastimella sitruunankuoren raastaminen ei onnistunut, joka heikensi niiden arvosanaa. 

Kartioraastin on järkevä valinta, jos talouteen tarvitaan vain yksi käsiraastin. Kartioraastimen erilaiset raastinpinnat ja suikalointiterä tekevät siitä monikäyttöisen keittiövälineen. Viilaraastin on näppärä, helposti puhdistettava ja vie vähän säilytystilaa, mutta sen käyttöalue on rajattu yhteen tai joissakin malleissa kahteen raastinkarkeuteen. Viilaraastin sopii erityisesti juustojen ja sitrushedelmien kuorien raastamiseen sekä muun muassa suklaalle, muskottipähkinälle ja inkiväärille. 