Hyvää elämää ja asumista myös ikävuosien karttuessa  

• Asumisen ajankohtaiset

21.11.2025

Jaa artikkeli:

Vuoteen 2030 mennessä neljännes suomalaisista on täyttänyt 65 vuotta. Vuonna 2040 yli 85-vuotiaiden määrä on kaksinkertaistunut ja Suomessa on 200 kuntaa, joiden asukkaista kolmannes on yli 65-vuotiaita. Tarvitaan panostusta uusiin asumisratkaisuihin ja ikäystävällisiin asuinympäristöihin. TTS Työtehoseuran tutkimus- ja kehittämisyksikkö on pitkään tehnyt työtä asian parissa. Nyt on käynnistynyt koulutus, missä vahvistetaan hoiva- ja sotealan ammattilaisten osaamista ikääntyneiden asumisratkaisujen kehittämisessä. 

Esteettömiä ja turvallisia asuntoja tarvitaan huomattavasti lisää väestön vanhetessa. Noin 93 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä asuu omassa kodissaan. Heistä osalla on valmiiksi esteetön, toimiva ja turvallinen asunto, mutta meillä on paljon esteellistä asuntokantaa, josta osa sijaitsee kaukana palveluista. Oleellista olisi myös kaikkien – mehän kaikki ikäännymme – pysähtyä miettimään, onko oma koti sellainen, missä pystyy asumaan vielä silloinkin, kun jalka ei enää nouse vetreästi? Apuja kunnostusten suunnitteluun löytyy: muiden muassa Vanhustyön Keskusliiton korjausneuvonta auttaa turvallisuuden ja esteettömyyden parantamisessa.   

Yhteisöllinen asuminen ratkaisuna  

Mitä vaihtoehtoja on, jos kotona asuminen ei enää onnistu? Yhteisöllinen asuminen, senioritalo, hoivakoti, vanhainkoti, palveluasuminen, laitoshoito? Ikääntyneille tarkoitetun asumisen termistö vaikuttaa sekavalta. Sosiaalihuoltolain uudistuksen (2023) jälkeen puhutaan lain tasolla yhteisöllisestä asumisesta, ympärivuorokautisesta palveluasumisesta ja tilapäisestä asumisesta.  

Yhteisöllinen asuminen on suunnattu iäkkäille, joiden tarpeisiin kotihoito ei riitä, mutta jotka eivät vielä tarvitse ympärivuorokautista hoitoa. Hyvinvointialueet panostavat tähän, samalla vähentäen ympärivuorokautista palveluasumista. Tutkimusten mukaan yhteisöllinen asuminen ylläpitää asukkaiden aktiivisuutta ja toimintakykyä paremmin kuin yksinasuminen tai vahvemman hoivan muodot. Riittävällä palvelujen tuella asuminen voi jatkua myös toimintakyvyn heiketessä. Yhteisöllinen asuminen ei toki ole oikotie onneen eikä saa olla teoreettinen säästökeino: se ei sovi kovin huonokuntoisille, jatkuvaa hoivaa tarvitseville.  

Yhteisöllisessä asumisessa asukkailla on omat asuntonsa ja mahdollisuus ostaa tarvitsemiaan palveluja, mutta tärkeää ovat hyvät yhteiset tilat ja yhdessä tekeminen. Kyse on ikään kuin “varttuneen iän opiskelijasolusta”, jossa tuetaan toisia ja eletään yhdessä arkea. Samalla täytyy olla mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaan.   

Työtehoseuran ja hankekumppaneiden 2016-2018 toteuttamassa, yhteisöllistä asumista kehittävässä Yhteinen koti maalla -hankkeessa nousi esiin myös yhteisökoordinaattorin tarve. Vireä yhteisöllisyys ei synny itsestään. Myös uudistetun lain mukaan yhteisöllisessä asumisessa pitää olla asukkaille tarjolla sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa; vaikka teatterikäyntejä, yhteislaulua tai yhteisiä jumppahetkiä.  

Hoivakotiin tai perhehoitoon  

Entä jos yhteisöllinen asuminen ei enää riitä? Ympärivuorokautinen palveluasuminen, josta aiemmin käytettiin termiä tehostettu palveluasuminen, tarjoaa turvaa ihmisille, jotka tarvitsevat jatkuvaa apua, mutta eivät sairaalahoitoa. Tähän ryhmään kuuluvat hoivakodit, hoitokodit, ryhmäkodit ja ympärivuorokautinen perhehoito.  

Perhehoidossa iäkäs henkilö muuttaa hoitoperheen kotiin tai pienimuotoiseen kodinomaiseen yksikköön. Etuina ovat kodinomaisuus, pysyvät ihmissuhteet ja usein myös luonnonläheinen ympäristö. Perhehoito voi olla vaihtoehto varsinkin silloin, kun perinteinen hoivakoti tuntuu liian laitosmaiselta.   

Tilapäinen asuminen on kolmas lakiin kirjattu ikäihmisten asumispalvelu. Se on tarkoitettu hoivan tarpeessa oleville esimerkiksi omaishoitajan lomien ajaksi.  

Ei enää laitoksiin   

Laitoshoidolla tarkoitetaan lainsäädännössä vanhainkoteja ja terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikaispaikkoja. Ikääntyneiden asumismuotona se on jäämässä historiaan vuoden 2027 loppuun mennessä. Tavoitteena on, että ikääntyneet voivat asua mahdollisimman kodinomaisissa ja yksilöllisissä ympäristöissä, jotka tukevat toimintakykyä paremmin kuin perinteinen laitoshoito. Käytännössä tämä tarkoittaa siirtymistä ympärivuorokautiseen palveluasumiseen, perhehoitoon tai muihin kodinomaisiin ratkaisuihin. Tämän toteutuminen edellyttää riittäviä resursseja ja viisaita päätöksiä.  

Teksti: Minna Kuusela, TTS Työtehoseura   
Kuva: Vanhustyön Keskusliitto   

Koko juttu Teho-lehdessä (3/2025) 
https://issuu.com/tts4/docs/teho-lehti_3_2025