Yhteisen työpaikan yhteiset vaarat
Jaa artikkeli:
Erityisesti kotieläintiloilla voi työskennellä maatalousyrittäjien ja heidän perheenjäseniensä lisäksi yrittäjien palkkaamia työntekijöitä, toisen työnantajan palveluksessa olevia työntekijöitä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia. Maatilaa voidaan pitää yhteisenä työpaikkana, jossa pääasiallisen vastuun työturvallisuudesta kantaa yrittäjä, mutta kaikki ovat velvollisia huolehtimaan siitä omalta osaltaan. TTS Työtehoseuran kysely selvitti vaaratekijöitä ja niiden torjuntakeinoja.
Maatalousalalla työtapaturmat ja työperäiset sairaudet muodostavat edelleen merkittävän riskin. Ihmiseen kohdistuvat työympäristön vaaratekijät voidaan luokitella erilaisiin tapaturmatekijöihin, altisteisiin ja kuormitustekijöihin. Kotieläintilojen tuotantorakennuksissa työtään tekevät keskeiset ammattiryhmät – yrittäjät, palkkatyöntekijät, lomittajat, keinosiementäjät ja eläinlääkärit – tunnistavat työssään pääasiassa samoja vaaratekijöitä ja niiden torjuntakeinoja. Tämä ilmenee TTS Työtehoseurassa äskettäin toteutetusta kyselystä, johon vastasi 140 henkilöä edellä mainituista ammattiryhmistä.
Työtapaturmien yleisimmät tapaturmatekijät
Työtapaturmien tapaturmatekijät voidaan luokitella kolmeen kategoriaan: tekniset ja fyysiset tekijät, ihmisten omaan toimintaan liittyvät ”inhimilliset” tekijät ja työn organisointiin liittyvät tekijät. Kyselyn vastaajille listatuista erilaisista teknisistä ja fyysisistä tapaturmatekijöistä selvästi yleisimmin nimettiin ja kuvailtiin tuotantoeläinten äkillisiä liikkeitä, kuten potkuja, puskemisia ja polkaisuja. Toiseksi yleisimmin tuotiin esille tuotantorakennusten riskialttiit rakenteet ja ominaisuudet, kuten ahtaat, liukkaat tai epätasaiset kulkuväylät portaineen ja kynnyksineen. Inhimillisistä tekijöistä tuotiin yleisimmin esille ihmisten – mahdollisesti myös vastaajan itsensä – vajavaiset fyysiset ominaisuudet, kuten ikääntymisen myötä alentunut lihaskunto sekä tuki- ja liikuntaelinongelmat. Myös henkiset valmiudet eli tiedot, taidot ja valppaus tai paremminkin niiden puute tuotiin esiin. Työn organisoinnin kohdalla tuotiin esille yleisimmin puutteet toimintatavoissa, kirjallisissa tai suullisissa ohjeissa sekä erityisesti työntekijöiden ja lomittajien perehdyttämisessä ja työnopastuksessa.
Työperäisten sairauksien altisteet ja kuormitustekijät
Myös ammattitautien ja muiden työperäisten sairauksien altisteet luokitellaan kolmeen kategoriaan: fysikaalisiin, kemiallisiin ja biologisiin altisteisiin. Sairauksiin johtavat tai niiden syntymiseen myötävaikuttavat kuormitustekijät voidaan puolestaan luokitella fyysisiin ja psykososiaalisiin. Fysikaalisista altisteista tuotiin yleisimmin esiin kehnot lämpöolot, kuten kylmyys, kuumuus, kosteus ja vetoisuus, sekä liiallinen melu. Kemiallisista altisteista nimettiin yleisimmin eläin-, kuivike- ja/tai rehupöly sekä erilaiset kemikaalit, kuten pesu- ja desinfiointiaineet. Alkueläimet, varsinkin kryptosporidioosi eli vasikkaripuli, sekä home- ja hiivasienet tuotiin esille tunnistettuina biologisina altisteina.
Fyysisistä kuormitustekijöistä korostettiin työssä esiintyviä kuormittavia toistoliikkeitä sekä epätavallisia ja outoja, kuormittavia työasentoja. Kiire, yksin työskentely sekä työn määrä ja vastuu nostettiin yleisimmin esiin mahdollisten psykososiaalisten kuormitustekijöiden pitkältä listalta. Useat lomittajat, keinosiementäjät ja eläinlääkärit nostivat esiin myös henkisen väkivallan, jota ilmeni joko maatiloilla tai niiden ulkopuolella.
Työoloja voidaan parantaa
Miten edellä lueteltuja työperäisiä vaaratekijöitä sitten kyetään torjumaan? Vastaajien maatiloilla työssään kohtaamia hyviä käytäntöjä olivat ennen kaikkea ajantasaiset ja selkeät ohjeet ja opastus, joista on hyötyä kaikille osapuolille. Tämä edellyttää ensin töiden huolellista suunnittelua: tehdäänkö oikeita asioita oikein? Moni ongelmatilanne voidaan välttää, kun tieto liikkuu sujuvasti kaikkien osapuolten välillä. Myös nykyaikaiset ja kunnossa olevat työkalut, koneet ja ajoneuvot, sekä moderni työympäristö mukaan lukien asialliset sosiaalitilat tuotantorakennuksessa tuotiin esiin. Työympäristön riittävää valaistusta, ilmanvaihtoa ja puhtautta korostettiin sekä liukkauden torjuntaa ja tilojen väljyyttä toimintaympäristössä. Erilleen otettavien eläinten asialliset käsittelytilat tuotiin esille varsinkin keinosiementäjien ja eläinlääkäreiden toimesta, mutta ne ovat tärkeitä kaikille osapuolille.
Voidaan arvioida, että työturvallisuudesta viestiminen toistuvasti eri kanavissa sekä maataloudessa etenevä rakennemuutos luovat hyvät edellytykset hyvien käytäntöjen yleistymiselle. Entistä suurempi osa maamme alkutuotannon tuotteista tulee teknisesti kehittyneiltä tiloilta. Myös pienillä tiloilla oikeat tiedot ja niiden myötä oikea asenne työturvallisuutta kohtaan ovat suureksi avuksi.
Maayhteisö-hanke pähkinänkuoressa
Kirjoitus perustuu Luonnonvarakeskus Luken johtamassa ja yhteistyössä TTS:n ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin kanssa toteuttamassa Maatila yhteisenä työpaikkana (Maayhteisö) -hankkeessa keväällä 2025 toteutettuun sähköiseen kyselyyn. Hanke toteutetaan 9/2024–12/2026 EU:n maatalous ja maaseuturahoituksen tuella. Hankkeessa kerätään, tuotetaan ja levitetään käytännönläheistä tietoa hyvistä käytännöistä eri ammattiryhmien työturvallisuuden ja työn sujuvuuden edistämiseksi maatiloilla. Aineistoa kerätään eri ammattiryhmien vakuutustilastoista, sähköisillä kyselyillä ja verkkohaastatteluilla sekä työnkulun seurannalla. Tuloksia jaetaan verkkokoulutusten, yhteistyökumppaneiden, ammattilehtien ja somekanavien kautta.
Teksti ja kuva Janne Karttunen, TTS Työtehoseura
Koko juttu Teho-lehdessä (3/2025)
https://issuu.com/tts4/docs/teho-lehti_3_2025
Yhteystiedot
