Mikä estää maatilaasi menestymästä?

4.12.2019 12.55

Maatiloilla paineet tuottavuuden kasvulle ovat tällä hetkellä erittäin suuret. Mitkä tekijät sitten estävät maatilojen tuottavaa toimintaa? Suomalaisten tutkimusten mukaan merkittävimmiksi koetut pk-sektorin tuottavuusesteet ovat useimmiten ulkoisia esteitä ja osaamisen puutteita. Niin myös maataloudessa Työtehoseurassa juuri valmistuneen tutkimuksen mukaan. Ulkoisten esteiden merkityksen korostumisesta huolimatta maatila voi kuitenkin myös itse vaikuttaa tuottavuuteen ja sitä kautta tuotannon kannattavuuteen.

Ilmakuva  maatiolojen tuottavuus
Teksti: Markku Lätti & Veli-Matti Tuure,  TTS Työtehoseura

Maatalousyritysten tuottavuusesteitä, ensisijaisia kehittämiskohteita ja parannustoimenpiteitä sekä tiloilla hyvin osattavia asioita kartoitettiin keväällä 2018 Työtehoseuran toteuttamilla kahdella kyselyllä, joista toinen oli suunnattu maatilayrittäjille ja toinen maatalouden asiantuntijoille. Asiantuntijoiden vastauksissa painottuivat tilan sisäiset tuottavuusesteet, kun taas maatalousyrittäjät painottivat ulkoisia tuottavuuden kehittämisen esteitä (yrityksen ulkopuolisia tekijöitä, joihin yritys ei pysty suoraan vaikuttamaan).

Erot2

Mihin asioihin tiloilla pystytään vaikuttamaan?

Tarkasteltaessa tarkemmin sisäisiä tuottavuusesteitä – tekijöitä, joihin tilalla voidaan itse vaikuttaa ainakin jossain määrin – maatalousyrittäjien näkemysten mukaan palkkatyövoimaan ja resursseihin liittyvät tuottavuustekijät ovat tuottavuuden parantamisen kannalta ratkaisevimmassa asemassa, kun taas asiantuntijoiden mukaan maatalousyritysten johtamis-, suunnittelu- ja liiketoimintaosaamiseen liittyvät tekijät ovat keskeisimpiä tuottavuusesteitä. Yhteenvetona kyselyistä voidaan todeta, että keskeisimpiä maatalouden sisäisiä tuottavuusesteitä ovat edellä mainitut johtamiseen ja työvoimaan liittyvät tekijät sekä tilusrakenne, peltojen kasvukunto, tuotantorakennusten toiminnallisuus ja yhteistyökyky.

Vahvuuksina perustuotannon vahva osaaminen ja tuotannon laatuTuotannon operatiivisten perusasioiden nähtiin olevan yleisesti parhaiten hallinnassa; perustuotanto peltoviljelyssä ja eläinten hoidossa koettiin molemmissa kyselyissä hallittavan hyvin. Tuotannon laatutason katsottiin olevan korkea, mutta asiantuntijat epäilivät sen toteutuvan osittain tehokkuuden kustannuksella. Myös tietotekniikan käytön ja osaamisen asiantuntijat katsoivat maatiloilla olevan melko hyvin hallinnassa ja hyödynnettävissä. Maatalousyrittäjistä moni koki osaavansa hyvin talouden suunnittelun ja toteutuksen.

Tarvetta johtamisosaamiselle

Tilakohtaisessa osaamisessa maatalousyrittäjät kokivat olevan eniten kehitettävää johtamistaidoissa, joista erityisesti työntekijöiden ohjaaminen ja johtaminen sekä töiden organisointi koettiin kehittämisalueiksi. Myös talousosaaminen nimettiin usein alueeksi, joka tarvitsisi kehittämistä. Maatalouden asiantuntijat näkivät kehittämisen varaa yrittäjyyden kaikissa eri osa-alueissa (tavoitteiden asettaminen, liiketalousosaaminen, johtaminen, suunnittelu- ja kehittämistaidot, työn organisointi, erilaisten palveluiden hyväksikäyttö).  

Eniten kehitettävää asiantuntijat näkivät tilakoon kasvun seurauksena yhä tärkeämpään asemaan nousevassa kokonaisvaltaisessa johtamisessa, sisältäen strategisen johtamisen, liiketaloudellisen johtamisen ja henkilöjohtamisen. Yleisesti kokonaisuuksien hallinnassa, ennakoivassa talousosaamisessa, organisaation johtamisessa sekä tutkitun tiedon hyödyntämisessä nähtiin kehitettävää.

Myös markkinointiosaamisessa asiantuntijat näkivät selviä puutteita. Yhteistyön lisääminen ja verkostoituminen, sekä taloudellinen että tuotannollinen, nähtiin tärkeänä. Lisäksi menetelmien kehittämiseen voimavarat koettiin riittämättömiksi. Työn psykososiaalinen kuormitus on lisääntynyt ja sen hoitamisessa nähdään haasteita.

Tilatason toimenpiteet

Maatalousyrittäjien osalta asiantuntijat painottivat osaamisen (strategisen suunnittelun, seurannan, johtamisosaamisen, liiketoimintaosaamisen, jatkuvan kehittämisen, oman oppimisen/koulutuksen ja benchmarkingin), sosiaalisten taitojen (mm. yhteistyön ja verkostojen) sekä yrittäjäasenteen tärkeyttä. Näiden avulla tilan kehittämispotentiaali saadaan parhaiten hyödynnettyä.  

Keskeisimpiä toimia, joilla maatilat voivat itse edistää resurssien tehokasta käyttöä, ovat maatalousyrittäjien mukaan peltojen peruskunnostus / kasvukunnon parantaminen, eläinpaikkojen lisääminen ja investointi kotieläinrakennukseen, tekemisen parempi suunnittelu, suoraviivaistaminen ja selkeyttäminen, peltoalan lisääminen, konekannan uusiminen, koneellistaminen ja automatisointi sekä eläinten olosuhteiden parantaminen. Myös eläinaineksen sekä ammattitaidon ja osaamisen parantaminen olivat varsin korkealla toimenpidelistalla. Lisäksi tilusjärjestelyjen kehittäminen ja tilayhteistyön helpottaminen tilusvaihdon ja yhteisten viljelykiertojen kautta parantaisi tuottavuutta.

Kuinka eteenpäin?

Tilakoon koko ajan kasvaessa suunnittelun ja johtamisen merkitys korostuu, mihin ei vielä ole kiinnitetty riittävästi huomiota neuvonnassa, koulutuksessa kuin ei myöskään tutkimuksessa.  Eri tahojen tulisi tarjota maatalousyrittäjille voimakkaammin jatkuvaan osaamisen kehittämiseen liittyvää tukea, joka kytketään tilojen omaan pitkän aikavälin kehittämiseen. Neuvonnan puolella tilojen strateginen suunnittelu ja johtaminen tulisikin ottaa yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista. Neuvontasektorin pitää pystyä antamaan enemmän tilakohtaista, räätälöityä, pysyvään neuvontasuhteeseen perustuvaa palvelua. Jotta mahdollisimman tehokas tilakohtainen ennakointi onnistuisi, myös lainsäädännön ja hallinnon olisi oltava ennakoitavaa, mikä on suuri haaste ja kehittämisen kohde lainsäätäjille ja hallinnolle.

Vaikka nykyisten yrittäjien maatalouden ammatillisen perusosaamisen nähdään olevan verrattain hyvällä tasolla, sekä maatalousyrittäjät että asiantuntijat pitävät yrittäjien oman osaamisen parantamista yhtenä tärkeänä ja potentiaalisena keinona entisestään edistää resurssien tehokasta käyttöä ja tuottavuutta. Maatalouden kaikkien tasojen koulutuksessa yrittäjyys- ja johtamis- sekä liiketaloudellinen koulutus täytyisikin ottaa entistä voimakkaammin mukaan opetussuunnitelmiin ja koulutustarjontaan. Yhtenä tärkeänä osa-alueena kasvavilla maatiloilla korostuu henkilöjohtaminen. Maatalousyrittäjien suhteellisen lyhyt kokemus työnantajana olemisesta ja sitä kautta vielä osaamispuutteet muun muassa palkkatyövoiman johtamisessa ja töiden organisoinnissa heijastuu myös yrittäjien kokemaan työntekijöiden osaamispuutteeseen.  

Lisäksi palkkatyövoiman kysyntä lisääntyy koko ajan maatilojen kasvaessa, mutta työvoiman tarjonta – etenkään nykytuotannon osaamisvaatimukset täyttävän työvoiman tarjonta – ei pysy mukana samassa tahdissa. Maatalouden teknologian ja automaation kehitys on ollut jo vuosia nopeaa, ja koulutuksen pitääkin pystyä vastaamaan tähän nykyistä paremmin, jotta osaavia työntekijöitä on lähitulevaisuudessa tarjolla.

Valtiovallan supistuneet panostukset maatalouden tutkimus- ja kehittämistoimintaan nähtiin myös keskeiseksi tuottavuusesteeksi. Tämä on johtanut siihen, että osittain on pudottu kehityksen etulinjasta. Resursseja tutkimus- ja kehittämistoimintaan täytyisi saada lisättyä, jotta kotimaista maataloustuotantoa pystytään kehittämään niin, että sen tuottavuus ja kilpailukyky paranee jatkossa.

Kehittämisalueiden tunnistamisesta toimenpiteisiin

Kehittääkseen toimintaansa yrityksen on tunnistettava kehittämisalueensa tai -kohteensa – millä alueilla omaa toimintaa on parhaat parantamisen mahdollisuudet. Sen jälkeen on löydettävä keinot siihen, kuinka nykytilasta päästään eteenpäin. Tehdyn selvityksen mukaan osaamisella on useissa tapauksissa keskeinen merkitys. Operatiivisen osaamisen lisäksi tarvitaan vahvaa suunnittelu-, liiketoiminta- ja johtamisosaamista sekä jatkuvaa osaamisen kehittämistä.

Palaa otsikoihin