Metsäalan ammatillisen koulutuksen suorittaneiden työuran etenemistä ja metsäalan pitovoimaa selvitettiin kyselytutkimuksella
TTS Työtehoseura ja Metsäkoulutus ry toteuttivat yhteistyössä kyselytutkimuksen vuosina 2011–2018 metsäalan ammatillisen koulutuksen suorittaneille. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pidempään työelämässä olleiden henkilöiden työuran etenemistä, metsäalan työtehtävissä pysymistä edistäviä sekä alan ulkopuolelle ohjaavia tekijöitä. Kyselytutkimus toteutettiin syyskuussa 2023 ja siihen vastasi 683 metsäalan ammatillisen koulutuksen suorittanutta henkilöä (18,5 % kohderyhmästä).
Alle puolet työskenteli metsäalalla palkkatyössä tai yrittäjänä syksyllä 2023
Metsäalan perustutkinnon suorittaneet olivat työllistyneet hyvin: valmistuessa työssä oli 92 % ja kyselyhetkellä 88 % kyselyyn vastanneista. Metsäalalle työllistyneiden osuus oli kuitenkin pienempi ja laski työuran edetessä.
Kaikista kyselyyn vastanneista työskenteli valmistuttuaan 63 % palkkatyössä tai yrittäjänä metsäalalla, 30 % muun alan palkkatyössä tai yrittäjänä, 2 % oli työttömänä, 2 % jatkoi opiskelua ja neljällä prosentilla oli jokin muu tilanne (vanhempainvapaa, työssäolon ja opiskelun yhdistäminen, eläkkeellä olo).
Metsäalalla työskentelevien osuus laski ja metsäalan ulkopuolella työskentelevien osuus kasvoi työuran edetessä. Kyselyhetkellä metsäalalla palkkatyössä tai yrittäjänä oli 47 %, muun alan palkkatyössä tai yrittäjänä 41 %, työttömänä oli 4 %, opiskelua jatkoi 5 % ja jokin muu tilanne oli kolmella prosentilla.
Muilla aloilla työskentelevät nostivat keskeisimmiksi syiksi metsäalan ulkopuolella työskentelemiseen mm. paremman palkkauksen, työsuhteen jatkuvuuden ja ympärivuotisen tasaisen työllisyyden, päivittäiset sopivammat työmatkat ja muun alan työn paremman sopivuuden itselleen. Myös työuralla etenemisen mahdollisuudet koettiin paremmiksi metsäalan ulkopuolella.
Lisää tutkimuksen tuloksista kesäkuussa 2024 julkaistavassa tulosraportissa, joka löytyy TTS Työtehoseuran ja Metsäkoulutus ry:n nettisivuilta.
Hankkeen on rahoittanut Metsämiesten Säätiö. Lahjoitukset ja säätiöfuusiot ovat tärkeä osa Säätiön yleishyödyllisen toiminnan vaikuttavuutta. Lisätietoa www.mmsaatio.fi
Kuvio 1. Metsäalan ammatillisen tutkinnon 2011-2018 suorittaneiden työllisyystilanne valmistuessa ja kyselyhetkellä (n=683, %)
Uusista maaseutuyrittäjistä on pulaa. Maatalousyritysten omistajanvaihdoksista Suomessa noin 90 % on sukupolvenvaihdoksia, jossa yritys siirtyy perheen ja suvun sisällä. Sukupolvenvaihdos (SPV) on sekä liiketoiminnan, sujuvien sosiaalisten suhteiden että inhimillisen hyvinvoinnin kannalta keskeinen elämäntapahtuma, jonka onnistumisella on kauaskantoiset seuraukset muun muassa työllisyyteen, suomalaiseen ruoantuotantoon ja ruokahuoltoon. Sen arvoa ei pidä vähätellä.
Mukaan sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun ja toteuttamiseen on syytä ottaa ihmiset, joita sukupolvenvaihdos koskettaa. Esimerkiksi jatkajan sisarukset tai yrittäjien puolisot saattavat jäädä prosessin ulkopuolelle, vaikka liittyvät kiinteästi perheeseen ja vaikuttavat usein oleellisesti yritystoimintaan.
Emme ole ajatustenlukijoita. Puhuminen ja kuunteleminen ovat avaimia muiden ihmisten ymmärtämiseen ja epäselvyyksistä johtuvien karrikojen kiertämiseen.
Rahasta, kiinteistöistä, koneista ja laitteista puhuminen voi olla helpompaa kuin puhua ihmissuhteista ja siitä, miltä asiat tuntuvat. Ihmissuhteet ja tunteet vaikuttavat oleellisesti siihen, kuinka kestäviä ja onnistuneita ratkaisuja ja päätöksiä pystymme tekemään – yhdessä!
Ihmiselle on luontaista vältellä hankalia puheenaiheita. Saatamme toivoa, että ristiriitoja ei ole, kun niistä ei puhuta. Voimme myös pelätä, että puhuminen pahentaa tilannetta tai ajatella, että asiat kuuluu hoitaa sinnikkäästi hammasta purren ja perheen kesken. Asiantuntija-apua on kuitenkin saatavilla, sitä kannattaa hakea ja ottaa vastaan, jo SPV-prosessia käynnisteltäessä.
Edellä kuvatut asiat ovat tekoja, jotka auttavat meitä tunnistamaan SPVeen liittyviä inhimillisiä riskejä, jotka vaarantavat SPVn onnistumisen. Inhimillisten riskien tunnistaminen on välttämätöntä, jotta voimme torjua niitä entistä paremman tulevaisuuden rakentamiseksi
Tunnistamme kyllä SPVta uhkaavat henkilöriskit, kuten sairastumisen, avioeron, kuoleman ja tapaturman ja olemme valmiit varautumaan niihin juridisilla sopimuksilla ja vakuutuksilla. Se on jopa suhteellisen helppoa. Jatkossa pitäisi ottaa yhtä vakavissaan ja helpottaa myös inhimilliseen kanssakäymiseen ja päätöksentekoon liittyvien riskien systemaattista tunnistamista ja torjuntaa. Siihen tarvitsemme niin yrittäjien kuin monialaisen asiantuntijaverkoston panosta.
Hankkeen toteutti tammikuussa 2023 kyselyn sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä, sitä paraikaa toteuttaville ja sen vasta toteuttaneille maatalousyrittäjille ja heidän perheenjäsenilleen. Kyselyn tavoitteena oli kerätä tieto siitä, mitkä inhimilliset riskit yrittäjät ja heidän perheenjäsenensä kokevat suurimpina uhkina SPVn onnistumiselle.
Tulosten mukaan tärkein SPVta ohjaava tekijä on perhesuhteiden säilyminen. Suurimmaksi riskiksi yrittäjät kokevat jaksamisen. Toiseksi suurimmaksi riskiksi arvioitiin yrittäjäperheiden juridisen osaamisen puutteet. Suuriksi riskeiksi arvioitiin myös perheen kyky SPV-prosessin läpivientiin, kaikkien osallisten mukaan ottaminen ja pääseminen sekä kyky keskustella niin, että kaikkien osallisten näkemykset tulevat kuulluiksi ja huomioon otetuiksi. Tarkempaa tietoa tuloksista voit lukea artikkelistamme ”Keskustelemalla ja yhteistyöllä sujuvampia sukupolvenvaihdoksia” (Teho 2/2023).
Maaseudun Tulevaisuus nosti pääkirjoituksessaan inhimilliset riskit maatalousyritysten kannattavuuskysymysten rinnalle
Vainion Liikenne kouluttaa ja rekrytoi uusia linja-autonkuljettajia yhteistyössä TTS Työtehoseuran kanssa. Kuljettajia rekrytoidaan ajamaan Lohjan seudun sopimusliikennettä. Asemapaikkana toimii Lohja, Kisko tai Suomusjärvi.
RekryKoulutus järjestetään Vainion Liikenteen Salon toimipisteessä ja TTS Työtehoseuran Rajamäen toimipisteessä. RekryKoulutus kestää 55 päivää, jonka jälkeen työsuhde alkaa ja jatkat oppisopimuksella opiskellen henkilöliikenteen ammattipätevyyden.
Koulutus alkaa Rajamäessä 25.3.2024 ja Salossa 8.4.2024 työviikon mittaisella kartoitusjaksolla, jossa annat ajonäytteen, kielitaitosi testataan (tarvittaessa) ja tarvittavat digitaitosi testataan. Varsinainen Rekrykoulutus (55 päivää) alkaa kartoituksesta valituille Nurmijärvellä 2.4.2024 ja Salossa 15.4.2024.
Hakijoilta toivomme ennen kaikkea motivaatiota kehittyä hyväksi ammattikuljettajaksi, halua palvella asiakkaita sekä valmiutta työskennellä eri vuorokauden aikoina.
Olet etsimämme henkilö, jos
olet vähintään 23 v
sinulla on B- tai BC-ajokortti
olet ehkä työskennellyt aiemmin asiakaspalvelutehtävissä tai sinulla voi olla harrastusten tai työn kautta hankittua osaamista autoista tai työkoneista.
pidät vaihtelevasta työstä, ja viihdyt asiakaspalvelutehtävissä
edistät omalla toiminnallasi liikenteen vastuullisuutta
When part-time layoffs in the restaurant industry hit Lea Hinnosaar started to think about what profession would always have work to offer. A friend suggested to Lea that she should become a bus driver.
As available work dropped through part-time layoffs during the corona period, Lea Hinnosaar asked herself which career would always provide continuity and work. A friend suggested driving. Lea found TTS Työtehoseura and Nobina RekryKoulutus on the TE Office website and through the training she got a job as a bus driver at Nobina.
On the fast track to a new career with RekryKoulutus
RekryKoulutus is a short training course that takes place before you start your actual employment. The training teaches you the skills required for the job. Lea found the RekryKoulutus run by TTS Työtehoseura and Nobina on the TE Office website and applied for the training. ” RekryKoulutus left a good impression on me. The teachers were absolutely wonderful, and we had a lot of fun,” Lea says with a smile.
You can succeed with a positive attitude
A bus driver works in customer service. The job requires diligence, responsibility and respect for road safety, even in a sometimes hectic schedule. Lea says the job of a bus driver is easy and relaxed – a fun job where, in addition to driving skills, customer service skills are constantly being improved. A positive attitude and calm mindset are helpful. ” You can get a long way by being positive even when faced with challenges. – And cheerfulness also rubs off on the passengers.” Lea advises.
I recommend this job, not least for the pay
Lea recommends this profession to everyone. She says the work is fun and reassures us that driving is not as hard as you might think. ” The fear is bigger than the bus. I would recommend this profession to anyone – even those who are not yet sure whether it would be right for them. I wasn’t sure if this was my thing either, but yes it is”, she explains. ” We also get paid very well”, she continues happily.
There’s plenty of work in the driving profession
Lea got a good tip from her friend. There is plenty of work in the transport sector and at Nobina. More and more drivers are needed to drive members of the community around. TTS Työtehoseura meets the challenge of driver demand by training drivers in the capital region and Turku. ”RekryKoulutus and apprenticeships are a genuinely flexible and quick way to change careers and get into work quickly, without lengthy training”, says head of training Toni Jokinen from TTS Työtehoseura.
We train people using modern equipment
TTS has renewed its fleet of educational vehicles and was the first educational institution to purchase an electric bus for educational use. Bus driver trainees will be able to get started with five new buses in addition to an electric bus. Nine lorries will be put into service in the spring to teach freight transport – ”We are moving to a more low-emission fleet. We want to train students with modern vehicles,” says Reijo Sippola, Head of the Transport Services Unit at Työtehoseura. The purchase is part of a fleet renewal, which focuses on modern, environmentally friendly and sustainable educational vehicles.
Do you want to study in English to become a bus driver and work in a well-paid customer service job?
We are looking for people interested in working as a bus driver for our English-language RekryKoulutus, in which we train new bus drivers for our depots in Helsinki (Roihupelto), Vantaa (Köysikuja) and Espoo (Klovi).
3 good reasons to become a bus driver for Nobina
Competitive salary
Independent work, with the support of supervisors always at hand
You are unemployed or under threat of unemployment (e.g. laid off or in a temporary job)
You are at least 23 years old
You have at least a class B driver’s license
You have a Finnish or EU driver’s license
Your health meets the criteria defined in the driver’s license regulations
You are ready to do customer service work and shift work
We offer you:
Flexible RekryKoulutus English-language education and a job after the education (starting salary in the capital region 17.19 €/h, i.e. approx. 2800 €/month + benefits)
A permanent job in a financially stable company when you have completed your education
A thorough introduction to the driver’s work and guidance on the routes
Occupational health care and lunch vouchers (part of employment after RekryKoulutus training).
If you don’t speak Finnish yet, you should be motivated to learn the language skills required in your profession while working, because Nobina’s company language is Finnish and the operating instructions are written in Finnish. We will initially hire you for a fixed-term employment relationship and a permanent employment relationship when your language skills are at the required level.
The training includes class D driver’s licence training, professional qualification in passenger transport, and other studies related to the work of a bus driver.
Driving instruction and theory studies are carried out at the TTS training facility in Vantaa (90 days). Orientation and on-the-job training are carried out on Nobina’s routes in the capital region (30 days).
Following training, the participant has the opportunity to work for Nobina.
The training is free of charge for the participant (excluding official fees related to the training, totalling around €400).
The student is not paid a salary during the RekryKoulutus training.
The training is conducted in English, but Finnish language instruction is also included.
Timetable:
You can apply for the training until 27.3.2024
Preselection based on applications on 9.4.2024
Interviews 17 – 18.4.2024
The training starts with an assessment stage 29.4. – 3.4.2024, for which 18 people will be chosen. Following the assessment stage, 12 people will continue with the RekryKoulutus 6.5 – 22.10.2024.
When part-time layoffs in the restaurant industry hit Lea Hinnosaar started to think about what profession would always have work to offer. A friend suggested to Lea that she should become a bus driver.
Työtehoseura ry, valtakunnallinen koulutus- ja tutkimusorganisaatio, täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Vuosikymmenten aikana työ on muuttunut valtavasti. Juhlavuotena Työtehoseura tuo esille työn ja ammatillisen koulutuksen muutosta myönteisessä valossa.
Jo sadan vuoden ajan Työtehoseura on tutkinut ja kehittänyt suomalaista työelämää ja kouluttanut satoja tuhansia teknisten alojen ammattilaisia.
– Työtehoseura haluaa olla mukana rakentamassa Suomesta hyvän työn kärkimaata nyt ja tulevaisuudessa. Juhlavuotena tuomme esille työn muutoksen hyviä puolia ja myönteisiä esimerkkejä, kertoo Työtehoseuran toimitusjohtaja
Juha Ojala
Työtehoseura on aikojen saatossa tehnyt lukuisia työvälineiden ja työtapojen käytännöllisiä parannuksia, joilla on tehostettu työtä ja työmukavuutta. Tunnettuna esimerkkinä on astiankuivauskaappi, jonka myötä työläs astioiden käsin kuivaus jäi työvaiheena kokonaan pois. Metsätyöhön tehoja toi 1930-luvulla hevosreen jalasten yhteismitallistaminen, jonka avulla reki kulki joutuisasti yhtä uraa ja puiden kuljetus tehostui huomattavasti. Nykypäivänä työtä tehostetaan automatiikan, robotiikan ja tekoälyn avulla. Näiden avulla kehitämme työn tuottavuutta edelleen.
Sadan vuoden aikana työn tuottavuus, työolosuhteet ja työurat ovat ottaneet aimo harppauksen parempaan. Raskaasta fyysisestä työstä on siirrytty yhä syvemmälle tietotyöhön ja teknologian kehittyessä fyysinen työ kevenee edelleen. Ihmistyön ja teknologian yhteensovittaminen on työn tuottavuuden kulmakiviä. Jo pokasaha-ajoista lähtien valistettiin metsureita pitämään huolta työvälineistään, jotta saatiin ”hyvää vauhtia metsätöille”.
Työtehoseuralla on tulevaisuudessakin vahva roolinsa kehityksen keskiössä – muuttuvan yhteiskunnan ja työn muutosten mukana. Tänä päivänä Työtehoseura kouluttaa ammattilaisia työelämään 14 koulutusalalla sekä toimii työn tutkijana ja kehittäjänä useilla ammattialoilla.
– Kaikki perustuu Työtehoseurassa yhteistyöhön. Tutkimus- ja kehittämishankkeet teemme kumppaneidemme kanssa, ja koulutuksia suunnitellaan yhdessä yritysten kanssa työelämän tarpeita vastaaviksi. Tästä on hyvä jatkaa seuraavalle sadalle vuodelle, summaa
Työtä ja tehokkuutta hyvässä seurassa vuodesta 1924
“Työ on kansallisomaisuutta ja sitä ei saa tuhlata”. Tämän ajatuksen ympärille perustettiin vuonna 1924 Maatalouden Työtehoseura ja siitä saakka Työtehoseura on tehnyt työtä työn tuottavuuden parantamiseksi ja uusien osaajien kouluttamiseksi.
Millaista oli aika ennen Työtehoseuraa ja millaiseen maaperään yhdistys syntyi? Historioitsija Teemu Keskisarjan katsaus johdattaa työtehon alkujuurille, aikaan, jolloin kirves oli elämäntaistelun arvokkaimpia työvälineitä ja kannustimena jokapäiväinen elanto.
Työteho on sanana nuori mutta aatteena ylimuistoinen. Yhtä lailla kuin 1900-luvun rationalisoijat olivat lukutaidottomat muinaissuomalaiset kiinnostuneita töiden tehosta – elämän ja kuoleman kysymyksestä.
Ruotsin aikana sotien Molokin kita nieli reippaat rengit ja uutterat uudisraivaajat. Armoton työvoimapula näivetti maanviljelystä vuosisadasta toiseen. Mikään pitäjä, kylä tai erämaan kaskiyhteisö ei haaskannut panoksiaan pilanpäiten. Perimätiedon pohjalta väki valmisti niin tehokkaita työkaluja kuin ikinä osasi. Kun kirves oli elämäntaistelussa arvokkaampi kuin miekka ja rauta kallis raaka-aine, maaseppä takoi kalsoa kunnioituksella. Hyvässä haravassa oli kolmea puulajia, koska syyskesän työajan säästöstä riippui ihmisten ja elikoiden selviäminen talven yli.
Jokamiehen valistusta
Suomenkielinen kansanvalistus oli vähäistä ennen 1800-lukua, mutta kansa valisti itse itseään. Tiedonvälitykseen oli kanavia. Keksinnöt levisivät kuulopuheissa, talvi-iltain tarinoissa, kaskuissa, lauluissa tai kansanrunoudessa. ”Itse tieän rauan synnyn, arvoan alun teräksen”, virkkoi Väinämöinen. Rahvaanomaiset työtehoseurat kokoustivat nuotiopiireissä, kievareissa, saunoissa ja talkoiden jälkeisissä juomingeissa.
Konstit ja keinot kehittyivät käytännön työssä: huonot unholaan ja paremmat jatkokehitykseen, oppipojan tai seuraavan sukupolven pähkäiltäviksi. Vaikkei tiede mitenkään autellut, keksinnöissä tapahtui evoluutiota ja luonnonvalintaa. Se vain oli erittäin hidasta. Jos hämäläinen isäntä ja emäntä olisivat tempautuneet 1200-luvulta aikakoneella 1700-luvulle, he olisivat suoriutuneet useimmista askareista ilman ihmeempää uudelleenkoulutusta.
Muutosvastarinta kuului asiaan. Tietäjät iäinikuiset tiesivät mielestään paremmin. Esivalta tyrkytti ideoita, joita oli syytäkin kyseenalaistaa. Suurmiehet syyttivät suomalaisia laiskottelusta talvisin eivätkä käsittäneet, että avantojen hakkaaminen kalastusta varten vei voimia enemmän kuin toi ravintoa. Eräs Turun Akatemian professori vaati Suomeen saunomiskieltoa polttopuun säästämiseksi ja savutupien asukkien ahkeroittamiseksi.
Ammoisten työtehojen laskijan kannattaa huomata, että työ ei aina kiittänyt tekijäänsä. Runebergin raatajaihanne Saarijärven Paavo perkasi ja hoiti ahkerasti maataan, mutta sai siitä vain kristillisen palkinnon.
Mullistava elinkeinovapaus
Yksityisyrittäjät olivat ani harvinaisia. Laivanveistossa saattoi syntyä yhtiön oloisia rahvaan työyhteisöjä. Käsityöläiset eivät kilpailleet vapaasti vaan tukalissa killoissa ja pitäjäkohtaisissa kiintiöissä. Räätäli, suutari, salpietarinkeittäjä tai satulaseppä ei voinut perustaa startup-manufaktuuria ilman viranomaisten kyykytystä. Elinkeinovapaus koitti vasta vuonna 1879.
Maanviljely oli yhteistä, ei kenenkään ikiomaa. Peltojen sarkajako ei kannustanut ylisuorittamiseen, kokeiluihin, riskeihin ja itsenäiseen ideoimiseen. Talonpojan yksityisomaisuuden suoja oli heikohko. Miksi rehkiä lihaksilla ja aivoilla yli voimien, jos maa kuului pohjimmiltaan naapureille, kruunulle tai aateliskartanolle? Tilaton väestö ei helpolla voinut luoda raivioita. Taksvärkki eli dagsverk oli päivätyötä, jossa torppari tuskin hihkui työnilosta.
Kohti vakautta ja vaurautta
Maaomistuksen ongelmat nujersivat kekseliäisyyden ja tehokkuuden maailman sivu. Totaalinen työtehottomuus vallitsi Venäjän maaorjuudessa ja myös Virossa, jossa uskonto, rotu ja kansanluonne olivat vertailukelpoiset Suomeen. Virolaisilla oli huomattavasti viljavampi maaperä, suhteessa väkilukuun isommat pellot ja monta viikkoa pidempi kasvukausi. Silti maarahvas oli 1800-luvulla käsittämättömän köyhää jopa nälkä-Suomeen nähden. Saksalaiset paronit olivat imeneet virolaisten verta keskiajasta saakka. Maan omistaminen oli aatelin yksinoikeus sen jälkeenkin kun varsinainen maaorjuus lakkasi Virossa 1810-luvulla. Kansa kituutti ikkunattomissa läävissä, joissa oli vain maalattia, koska uuden mökin laittaja sai luultavasti osakseen vain vuokrankorotuksen ja häädön. Jopa viinankeitto ja -myynti oli Virossa aatelin etuoikeus.
Suomalainen oli sittenkin pontevammassa asemassa. Yläluokka ei Suomessa heiluttanut ruoskaa. Ruotsinkieliset ja suomenkieliset olivat eroineenkin suunnilleen samaa kansallisuutta. Talonpoikaisella maaomistuksella ja perintötiloilla oli juurensa. Vakauden ja vaurastumisen perimmäiset esteet – sodat ja pula miestyövoimasta – helpottivat Venäjän aikana Pax Russicaan.
Työ tekijäänsä opettaa
Pohjanmaan lakeuksien raivaaminen alkoi toden teolla 1800-luvulla. Savolaiset vaihtoivat vähitellen kaskista peltoihin. Pienviljelijöiden ja torppareiden kannustimet kohenivat tai ainakin nousivat puheenaiheeksi. Väestönkasvu pakotti maatalouden laajenemisen. Tärkeät tehostukset riippuivat ja johtuivat toisistaan. Meijerin perustaminen ja karjan parantaminen vaativat luonnonniittyjen sijaan heinäpeltoja, joiden kyntö puolestaan kysyi puisen sahran tilalle rautaista kääntöauraa tai aatraa ja niin edelleen.
Sääty-yhteiskunta säröili. Rengit ja piiat vapautuivat palveluspakosta isäntiensä luona ja hiukkasen kilpailuttivat työpanostaan. Teollistuminen tapahtui äkkipäätä. Ensimmäisen aallon industrialistit perustivat osakeyhtiöitä ja tehtaita sekä opettelivat kudonnan ja sellunkeiton saloja. Luonnonkansa totutteli koneisiin, kelloon ja vuorotyöhön.
Metsäteollisuus usutti suomalaiset ankaraan talvityöhön. Puunkadon, tukinlaskun, pinotavaran teon tai pöllinparkkuun pohjaksi oli tuskin mitään tieteellistä tutkimusta, varsinkaan suomen kielellä. Eihän mikään korkeakoulu 1800-luvulla tuottanut väitöskirjoja arktisesta metsätyöstä. Työ kuitenkin opetti tekijöitään kädestä pitäen. Savotat olivat aina urakkapalkkaisia. Kannustin oli nälkä. Lukutaidottomat työläiset kehittivät niin tehokkaita tyylejä kuin ikinä kykenivät. He pyysivät uusia työkaluja. Niinkin yksinkertainen vehje kuin pokasaha ilmaantui vasta savotoimisen tarpeeseen. Kaskeajat olivat parituhatta vuotta pärjänneet kirveellä. Sahan teroittamisesta kehittyi pian taiteenlaji. Konkarit neuvoivat aloittelijoita kämpillä tuikun valossa.
Työtehoseura nappasi kopin – valistus alkaa
Moninaisessa murroksessa työn tehostamiseen kasautui totisesti taloudellista ja sosiaalista painetta! Oltiinpa kaupungissa, maaseudulla tai korvessa, kapitalisti ei voinut repiä tehoja työläisen selkänahasta. Työpäivä lyheni 1900-luvun alussa sosialistien mieliksi. Monen tunnin vähennys ei kaatanut kansantaloutta eikä edes maataloutta. Yllättäen työn orjat aikaansaivat kahdeksassa tunnissa saman kuin kahdessatoista. Jaksaminen riippui paremminvoinnista ja rationalisoinnista. Tiede, tutkimus ja painettu sana kiirehtivät työnantajien avuksi. Tähän kehityspolkuun liittyi Työtehoseuran perustaminen vuonna 1924.
Työtehoseuran tarina alkaa vuonna 1924. Miten ovat yhteiskunta, työ ja koulutus muuttuneet vuosikymmenten saatossa? Tutustu Työn muutokseen kuvina – otteita Työtehoseuran vuosikymmeniltä.
Korsisaari Oy rekrytoi kevään aikana uusia linja-autonkuljettajia Nurmijärven, Klaukkalan ja Porvoon varikoille. Järjestämme keväällä 2 RekryKoulutusta yhteistyössä TTS Työtehoseuran kanssa, jonka kautta työllistyt Korsisaarelle ja jatkat opiskelua työn ohessa oppisopimusopiskelun muodossa. Oppisopimuskoulutuksen ajalta maksetaan TES:n mukaista palkkaa.
Haemme nyt 6 henkilöä 22.4.2024 alkavaan RekryKoulutukseen.
Korsisaari-yhtiöt on perinteikäs, vuonna 1929 toimintansa aloittanut henkilöliikennettä harjoittava perheyhtiö.
Tänä päivänä Korsisaari-yhtiöt hoitavat muun muassa joukkoliikennettä, tilausajoa, taksiliikennettä, sopimusasiakkuuksia sekä tapahtumakuljetuksia. Pääasiallisena toimialueena on Keski-Uusimaa ja pääkaupunkiseutu. Korsisaari Oy on osa Korsisaari-yhtiöitä.
Korsisaarella työskentelet hyvällä fiiliksellä muiden ammattilaisten kanssa. Panostamme paljon henkilöstömme viihtymiseen ja työhyvinvointiin sekä ammatilliseen kehittymiseen.
Linja-autonkuljettajan oppisopimus
Oppisopimus on sinun ja työnantajan välinen määräaikainen työsopimus, jossa opiskelet ammattiin työpaikalla, sinulle suunnitellun henkilökohtaisen opiskeluohjelman mukaan, joka perustuu linja-autonkuljettajan tutkinnon perusteisiin. Oppisopimuskoulutuksen ajalta sinulle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.
Koulutukseen liittyy myös tietopuolisia opintoja, jotka suoritetaan TTS Työtehoseuran toimipisteessä Vantaalla. Tutkintoon johtava oppisopimuskoulutus kestää noin puolitoista vuotta. Aiempi koulutus ja työkokemus voivat lyhentää koulutusaikaa. Oppisopimuksesta löydät lisää tietoa täältä.
Jos linja-autonkuljettajan oppisopimus kiinnostaa – älä epäröi – laita vapaamuotoinen hakemus tai kysy lisää!
Työtehoseura on täynnä tarinoita, arvokasta historiaa ja kiinnostavaa tulevaisuutta. Juhlavuoden aikana kerromme Työtehoseuran tarinaa valokuvien kautta. Miten ovat yhteiskunta, työ ja koulutus muuttuneet vuosikymmenten saatossa?
Alkusysäyksenä yhdistyksen perustamiselle oli, että työtehoaate levisi teollisuudesta maatalouteen, joka työllisti ja elätti valtaosan suomalaisista. Huhtikuussa 1924 perustettu Maatalouden Työtehoseura ryhtyi viljelijöiden, tutkijoiden sekä yhdistysten ja yritysten yhdyssiteeksi.
Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi – jonka avuksi syntyi Työtehoseura
Torpparivapautus ja Lex Kallio itsenäistivät kymmeniätuhansia uusia pientiloja. Niiden pärjääminen oli nuorelle tasavallalle poliittinenkin kohtalonkysymys. Työtehoseuran piti sarallaan esitellä koneita sekä kohtuuhintaisia tai ilmaisia parannuksia menetelmiin. ”Työn hyödytön käyttö, työn tuhlaaminen, on pahinta tuhlausta, sillä se kohdistuu kallisarvoisimpaan kansallisomaisuuteen. Ihmistyön asettaminen sille kuuluvalle arvopaikalle, työntekijäin oikean kohtelun ja oikeudenmukaisten palkkaustapojen käytäntöön saattaminen, on työteho-asiain ajajain tarkoitus,” totesi Työtehoseuran johtokunnan jäsen, maatalousneuvos Kaarlo Johannes Ellilä vuonna 1924.
Ei askelmittareita vaan keventämisen välineitä
Ensimmäiset kotitalouden tutkimukset ovat jo vuodelta 1927. Perheenemännän työpäivä oli niiden mukaan ”järkyttävä”. Pientilan askareissa kertyi kävelyäkin 20 kilometriä päivittäin. Työtehoseuran kotitaloustutkimus helpotti arkea uusilla laitteilla ja tiedon levityksellä.
Ajokalustoa sodan ja rauhan töihin
Työtehoseura valmisti vuonna 1939 – otollisella hetkellä – hevosvetoisen yleiskärryn, joka soveltui armeijalle. Kärry kulki kumipyörillä, jotka olivat jo todistaneet tehonsa maatöissä. Sotavuosina kumin maahantuonnin katkeaminen pakotti kehittämään esimerkiksi katajaisia polkupyörärenkaita. Suomen sotatalouden pahimpia pullonkauloja oli öljypula. Työtehoseura tutki ja paranteli puukaasuttimia sekä välitti ja asensi niitä autoilijoille. Maan 6 000 traktorista joka toinen vaihtoi puupolttoaineeseen. Kun miehet ja hevoset olivat rintamalla, hukkatyö oli entistäkin pahempi vihollinen.
Kohti pyykinpesukonetta
Nykyihminen ei voi käsittää, kuinka vaivalloista pyykkääminen oli ennen koneita! Veden kanto ja lämmitys, vaatteiden veivaaminen ja hinkkaaminen, likavedestä eroon hankkiutuminen, kuivaus kylmässä, seisovassa ja kosteassa ilmassa. Kerrostalossa muija joutui jopa kovemmille kuin maalla avannon vieressä. Työtehoseuran kotitalousosasto organisoi sotavuosina pyykkäreille yhteisiä vesijohtoja. Työtehoseura on kehittänyt pesukoneen prototyypin tai esiasteen. Sähköttömässä puupytyssä mäntä ja vipu. Yksi työvaihe sentään sujui kuivin käsin.
Kirveenvarresta harvestereihin
Työtehoseuran metsäosasto aloitti toimintansa vuonna 1942 kotirintaman armottoman työvoimapulan hoputtamana. Sotien jälkeen Suomen tunnuslause oli: ”Puulla parempiin päiviin!” Työtehoseura kehitti ja standardisoi työkaluja mm. Billnäs Oy:n kanssa. Savottoihin levisivät hakkuu- ja halkaisukirveet sekä petkeleet ja kaato- ja halkaisukiilat.
“Maalaisnuorukaiset” konekursseille
Yhteiskunnan ja ihmisten aika ei riittänyt 1940–50-luvulla ammatinvalinnan pohdiskeluun ja monivuotisiin opintoihin. Sodasta toipujat ja jälleenrakentajat kävivät heti käsiksi töihin, niin tehokkaasti kuin osasivat. Läheskään kaikkia taitoja eivät vanhemmat ja isovanhemmat osanneet opettaa. Työtehoseura kurssitti nuorukaisia traktorien ja muiden tärkeimpien maatalouskoneiden käyttäjiksi. Varaosien ja uuden kaluston ostaminen ulkomailta pätki pitkään valuuttapulan vuoksi. Ikäloppujen rakkineiden korjaaminen kehittyi melkein tieteenalaksi.
Kotitalouden työn ja tehokkuuden suurnainen
Kotitalousosaston johtaja Maiju Gebhard oli valtaisa asennevaikuttaja 1940-luvulta alkaen. Lakkaamatta Gebhard puhui ja kirjoitti emännille, isännille, poliitikoille ja virkamiehille. Hän suomi vanhoillisuutta ja ennakkoluuloja kodinhoidossa. Maiju Gebhard oli myös keksijä. Hänen yksinkertainen, mutta mullistava ideansa oli astiankuivauskaappi.
Arvovaltaisia vieraita ja vetonauloja Työtehon suurnäyttelyissä
Työnäytökset ja suurnäyttelyt olivat merkittäviä tiedonvälityksen paikkoja. Suurnäyttely Helsingin Messuhallissa 1948 houkutti 150 000 kävijää. Näytteilleasettajia tuli 15 maasta yhteensä 370. Uutuusesineistä kauaskantoisin oli moottorisaha. Vuonna 1953 toisen Työtehoseuran Suurnäyttelyn yksi ihme olivat vesiurut. Tapahtumissa usein nähty arvovieras oli presidentti Urho Kekkonen.
Maalta kaupunkiin ja uusinta uutta
Työtehoseurassa maarakennus- ja rakennusalalla on syvät juuret jo 1950-luvulta. Rakennemuutos toi väestöä maatiloilta kaupunkiin ja tarvittiin tiestön ja infran rakentamiseen ammattilaisia. Kuvassa traktorikaivurin käyttöä vuodelta 1952 (vasemmalla), sekä asbesti-sementtilevykurssi vuodelta 1959.
Kauramoottoreista traktoreihin
Työtehoseura työskenteli tarmolla hevostyön kehittämiseksi, mutta kauramoottorit vähenivät nopeasti. Siirtymä traktoreihin ei toki tapahtunut yhdellä harppauksella. Hevosia oli enimmillä vuonna 1950 miltei 410 000. Kun metsätalouskin koneellistui, oli 1970-luvun alussa jäljellä enää 100 000.
Epämukava työ, mukavat vaatteet
Työtehoseura suunnitteli vaatetusta ”metsätyön ergonomiaan”, jossa haasteita riitti pihkasta mäkäräisiin ja rankkasateista hirmupakkasiin.
Tarvitsetko todella kotitalouskonetta?
Työtehoseura vastasi 1960–70-luvuilla kuluttajien kirjeisiin ja puhelinsoittoihin. Neuvojat kehottivat puntaroimaan koneiden hankintaa suuntaan ja toiseen: vastaavatko kustannusta oikeasti ajan ja vaivojen säästöt.
Keksintönä Metsä-äes
Metsätyöt muuttuivat ja vaativat uusia keksintöjä. Työtehoseura kehitti lisälaitteita, jotka 1960-luvulla laajensivat traktoreiden liikkuvuutta. Myös varsinaisten metsäkoneiden kehittely käynnistyi. Työtehoseuran metsäkoeasemalla syntyi 1970-luvulla metsä-äes, joka soveltui kasvualan muokkaukseen. Muita sovelluksia olivat piennaraura, piennaräes, Palleaura-äes ja Mätäs-Jussi.
Ammatillinen kurssikeskus
Työtehoseurassa ollaan ylpeästi kädet savessa ja ammatteihin opitaan käytännön työtä tekemällä. Nurmijärven Rajamäen ammatillisessa kurssikeskuksesta 1970-luvulla valmistui mm. koneistajia, hitsaajia, maatalouskoneasentajia, maanrakennuskoneiden käyttäjiä, kuorma-auton kuljettajia ja konepuuseppiä. Uudesta ammatista oltiin aidosti ylpeitä.
Linjuriauto on maantien ässä
Linja-autokuljettajien koulutus alkoi 1970-luvulla. Sittemmin siitä on tullut yksi tärkeimmistä maahanmuuttajakoulutuksista.
Turvallisempi ja mukavampi työ
Tehossa on tietenkin tärkeää, että työntekijä välttyy tapaturmilta ja jaksaa eläkeikään asti. Työtehoseura teki ja tekee edelleen tutkimusta työturvallisuudesta ja ergonomiasta. Navetoissa muuttuivat 1900-luvun mittaan satojentuhansien suomalaisnaisten työasennot. Työtehoseura oli mukana lypsykoneiden tutkimisessa.
Ketterästi kriiseissä
Työtehoseura reagoi äkisti sellaisiin vastoinkäymisiin, jotka ennustamattomasti tipahtivat taivaalta. Lähi-idästä lähtenyt öljykriisi nosti 1970-luvulla arvoonsa kotimaan energialähteet, vanhan kunnon puunkin. Työtehoseura tutki pienpuun korjuuta sekä hakkeen valmistusta, kattiloita ja tulipesiä
Atk tulee!
Tietokoneet tekivät 1980-luvulla tuloaan maatiloille. Työtehoseura järjesti puolueettomia testauksia ja kokeita, jotka puntaroivat mainostajien lupausten toteutumista ohjelmistojen hyödyistä. Nämä olivat ensiaskeleita maatalouden digiloikkaan.
Toimiiko kone luvatusti?
Kodinkoneet yleistyivät, kun elintaso nousi. Ne eivät merkinneet kerskakulutusta vaan arjen ihmistyön säästöä. Sähkölaskulla oli väliä. Työtehoseura teki 1980-1990-luvuilla paljon testejä kodinkoneille ja antoi puhelinpalvelulla ”ensiapua” niiden käyttäjille.
Huoltovarmuuden puolesta
Tavara kulkee, kalusto on kunnossa, pyörät pyörivät ja varastot toimivat. Työtehoseura koulutukset edistävät osaltaan huoltovarmuutta. Ammattilaisia koulutetaan kuljetusalalle, varastologistiikkaan ja raskaan kaluston korjaajiksi.
Monessa ensimmäinen
Työtehoseura otti vuonna 2004 ensimmäisenä Euroopassa käyttöön linja-autokoulutuksen ajosimulaattorin. Simulaattorit levisivät pian hakkuukoneisiin, nostureihin ja maanrakennukseen. Uudet avaukset ovat ketteryyttä ja yhteiskunnan muutoksissa mukana elämistä. Perinteisten alojen ohessa rohjetaan tehdä uutta, kuten kouluttaa aurinkopaneelien asentajia, sähköpyörien huoltajia ja viherkattojen rakentajia.
Kestävää kehitystä
Työtehoseurassa kestävä kehitys on käytännön tekoja. Esimerkkeinä kestävän kehityksen tiestä ovat vuonna 2022 hankitut ympäristöystävälliset ja tekniikaltaan nykyaikaiset ajoneuvokalustot, mukaan lukien sähkölinja-auto, joka opetuskäytössä on maan ensimmäinen. Kestävä kehitys näkyy niin koulutusohjelmien sisällöissä kuin tutkimus- ja kehittämishankkeissa.
Aina yhdessä muiden kanssa
Työtehoseurassa tärkeänä arvona on tehdä tutkimusta ja kehittämistyötä yhdessä kumppaneiden kanssa. Kesällä 2023 testattiin peltorobottia Luonnonvarakeskus Luken, Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen ja Apetitin kanssa. Fyysisen työn keventämiseen tarkoitettuja ulkoisia tukirankoja eli eksoskeletoneja on testattu maatilaympäristöissä, navetoissa ja kalastustyössä.
Taivas rajana
Korkealle tulevaisuuteen katsoo koko Työtehoseura, jonka uusi tyyssija nousee lähivuosina Vantaan Keimolaan. Uudessa toimipaikassa yhdistyvät Sarkatien ja Nuolikujan toiminnot. Kuvat Sarkatien toimipisteestä, jossa koulutetaan rakennusalan ja kiinteistönhoidon ammattilaisia.
Työtehoseura 100 vuotta
Olemme jo sadan vuoden ajan kehittäneet työelämää paremmaksi
Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi – onneksi sitten syntyi Työtehoseura. Työtehoseura ry, valtakunnallinen koulutus- ja tutkimusorganisaatio, täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Jo sadan vuoden ajan olemme tutkineet ja kehittäneet suomalaista työelämää ja kouluttaneet satoja tuhansia teknisten alojen ammattilaisia.
Yhteistä kaikelle tekemisellemme on käytännönläheisyys – tutkimus- ja kehittämistyömme johtaa aina teoriasta käytäntöön, jotta suomalainen työelämä kehittyy kohti parempaa myös seuraavan sadan vuoden ajan.
Kehityksen keskiössä jo vuodesta 1924
Tiesitkö tämän?
Työelämän kehittäjä 100 vuotta
100 vuoden aikana olemme kouluttaneet yli 500 000 henkilöä
olemme tehneet yli 10 000 tutkimus- ja kehittämishanketta
Sadan vuoden ajan on Työtehoseura ollut kehityksen keskiössä, läsnä ja lähellä kumppaneita, opiskelijoita ja työelämää. Suosta, kuokasta ja Jussista on tultu globaaliin yhteiskuntaan, tekoälyyn ja korkeaan teknologiaan. Vaikka muutos on jatkuvaa, pysyvät työn kehittäminen, tiedon soveltaminen ja ihmisten hyvinvointi aina ajankohtaisina. Oppiminen on elinikäistä.
1948 järjestimme ensimmäisen Työtehon suurnäyttelyn Messukeskuksessa, näyttelyvieraita 150 000
Vuosikymmenten aikana työ on muuttunut valtavasti ja muuttuu edelleen. Työn tuottavuus, työolosuhteet ja työurat ovat ottaneet aimo harppaukset parempaan. Uraauurtavaa on ollut maatalous- ja metsätyön edistäminen, aloilla, jotka ovat muuttuneet käsillä tekemisestä huipputekniseksi toimialoiksi.
Arjen keksintöjä ja uusia avauksia
1930-luvulla standardoimme reen jalasvälin vetovastuksen pienentämiseksi ja metsätyön tuottavuuden parantamiseksi
1970-luvulla aloitimme maahanmuuttajien koulutukset Vietnamin venepakolaisten tullessa maahan
2004 otimme opetuskäyttöön Euroopan ensimmäiset linja-autosimulaattorit
2022 otimme sähköbussit opetuskäyttöön ensimmäisenä oppilaitoksena Suomessa
100 vuoden aikana meillä on kehitetty mm: astiankuivauskaappi, pyykkioksa, metsä-äes, konekustannuslaskentaohjelma, kotitalouden kierrätyskaappi
Voi sanoa, että Työtehoseura on osaltaan ollut huoltovarmuuden turvaaja, kouluttamalla ammattilaisia varmistamaan, että tavara kulkee, infraa rakennetaan ja pyörät pyörivät. Kotien omavaraisuus, energiatehokkuus ja arjen säästäväisyys ovat arvoja, jotka ovat ajankohtaisia nykyäänkin.
Tänä päivänä Työtehoseura kouluttaa ammattilaisia työelämään 14 koulutusalalla sekä toimii työn tutkijana ja kehittäjänä useilla ammattialoilla. Työtehoseuralla on tulevaisuudessakin vahva roolinsa kehityksen keskiössä – muuttuvan yhteiskunnan ja työn muutosten mukana.
Ammatillisille oppilaitoksille ja ammatillisille kouluttajille kiertotalouden, ilmastovastuullisuuden ja yleisemminkin kestävän kehityksen edistämiseksi.
Hankkeen aikataulu:
1.2.2020 – 30.6.2023
Hankkeen toteuttajat:
Päätoteuttaja: Tampereen seudun ammattiopisto Tredu. Osatoteuttaja: TTS Työtehoseura.
Hankkeen rahoittajat:
Euroopan sosiaalirahasto
Hankkeen tavoitteena on ollut lisätä ammatillisten kouluttajien ja opiskelijoiden kestävyys- ja kiertotalousosaamista. Kiertotalous on haluttu tuoda osaksi ammatillisten oppilaitosten koulutussisältöjä, jotta kiertotalousajattelu olisi luonteva ja vahva osa eri alojen ammattilaisten työtä tulevaisuudessa.
Tavoite on ollut kehittää uusia koulutusmalleja, -materiaaleja ja apuja kiertotalouden ja ilmastovastuullisuuden huomioimiseen ja kouluttamiseen.
Tulokset ja yhteenveto
Hankkeen keskeisiä toimenpiteitä ovat olleet kiertotalouteen liittyvien osaamistarpeiden kartoittaminen yrityksissä, erilaiset kiertotalouskokeilut opetuksessa sekä kiertotaloutta painottavien koulutuspolkujen suunnittelu. Eri tutkintoaloilla on tehty monenlaisia kokeiluja sekä kehitetty ammatilliseen koulutukseen soveltuvia, kiertotalouden mukaisia pedagogisia sisältöjä, tehtäviä ja toimintatapoja kiertotalousosaamisen vahvistamiseksi. Työtehoseurassa yksi tärkeä toimenpide ovat olleet eri alojen opiskelijoiden kiertotalous-aamukahvitilaisuudet.
Ilmastovastuullinen toiminta -tutkinnonosan opetusmateriaalit, joita on mahdollista hyödyntää kaikkialla ammatillisessa koulutuksessa, sekä tutkinnonosan arviointimittaristo.
Kiertotalouden starttikortit ammatillisille oppilaitoksille: Korteissa on yleinen osa kiertotalouden perusperiaatteista ja miten niitä kannattaa huomioida ammatillisessa koulutuksessa, sekä muutamalle erilliselle alalle täsmennetyt tarkemmat vinkit ja hyviä esimerkkejä. Kortisto on powerpoint-pohjainen ja siinä on 38 sivua.
Kiertotalouden vaikutukset työhön ja työelämään -raportti: Raportissa kuvataan kiertotalouden aikaansaamaa muutosta tulevaisuudessa, yleisesti sekä kuudella eri toimialalla: logistiikka, talonrakennus, maarakennus, puutarha-ala, metsäala ja kiinteistöala.
Rakennusalan asenteiden, yhteistyöosaamisen ja työelämävalmiuksien kehittäminen
Rakennusalan oppilaitoksille koulutuksen kehittämiseen sekä rakennusalan yrityksille ja järjestöille.
Hankkeen aikataulu:
1.9.2019 – 30.8.2022
Hankkeen toteuttajat:
Hanke toteutettiin kolmen eri koulutustasoa edustavan oppilaitoksen yhteistyönä: TTS Työtehoseura (koordinoi hanketta), Tampereen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu.
Hankkeen rahoittajat:
Euroopan sosiaalirahasto / Hämeen Ely
Metataidot, itseohjautuvuus ja kyky oppia uutta ovat tulevaisuuden työn avaintekijöitä. RAKAS-hankkeen tavoitteena oli kartoittaa rakennustyömaan työnjohtajien ja työntekijöiden koulutustarpeita, erityisesti ns. meta- eli työelämätaitojen osalta, ja kehittää opetustarjontaa ja kouluttajien osaamista niiden osalta tarpeita vastaavaksi. Metataidoilla tarkoitetaan muun muassa johtajuus- ja- yhteistyötaitoja, viestintätaitoja ja tietoteknisiä taitoja.
Hankkeen taustalla on rakentamisen toimintatavan muutos, jossa korostuu voimakkaasti rakentamisen toimijoiden yhdessä tekeminen. Työelämä on muuttunut intensiivisemmäksi, ja pelkkä ammattiosaaminen ei enää riitä. Oman työn suunnittelu ja hallinta ovat tärkeitä taitoja. Toimiva kommunikaatio on tärkeää tiimityöskentelyn kannalta ja työnjohtajalle on tärkeää osata ratkoa konfliktitilanteita ja hallita muutosta.
Tulokset ja yhteenveto
Hankkeen aluksi valittiin 24 rakennusalan kannalta oleellisinta metataitoa. Näiden osalta kartoitettiin ja analysoitiin rakennustyömaan työnjohtajien ja työntekijöiden osaamista ja eri koulutustasojen koulutustarpeita. Työvälineenä olivat työntekijöiden ja työnjohdon haastattelut, rakennusalan liittojen kanssa toteutetut webropol-kyselyt ja alan ammatillisten kouluttajien haastattelut.
Tulokseksi tiivistyi, että koulutuksissa tarvetta olisi kehittää yhteistyökykyjen, itseohjautuvuuden ja ratkaisukeskeisen työotteen koulutusta. Rakennustyömaiden työntekijöillä on eniten haasteita mm. taidossa ja kyvyssä sietää haasteita, häiriöitä ja muutoksia, taidossa keskittyä käsillä olevaan ongelmaan sekä taidossa ratkaista ongelmia ja analysoida tietoa. Työnjohdolla taas suurimmat haasteet ovat taidossa suunnitella omaa ja muiden ajankäyttöä, taidossa hallita useista osista rakentuvaa kokonaisuutta sekä taidossa ratkaista ongelmia ja analysoida tietoa. Haastattelut ja kyselyt osoittivat uutuusarvoisesti, että kysyttyjä metataitoja pidetään rakennustyömailla yleisesti erittäin tärkeinä ja niiden osaamisessa koetaan olevan puutteita.
Hankkeessa havaittiin, että paras tapa on tuoda metataitojen opetus systemaattisesti muun opetuksen yhteyteen, eli ”altistaa metataidoille”, sekä ammatillisessa, ammattikorkeakoulu- että yliopistotason koulutuksessa. Metataitoja ei kannata lähteä kouluttamaan erillisinä, ilman ammatillisen osaamisen kehittämistä. Metataitojen ja niiden tärkeyden tiedostaminen oli myös kouluttajille oleellista.
Hankkeen tuloksina syntyi lukuisia kokeiltuja opetusmalleja ja työkaluja mm. yhteistyötaitojen, ajanhallinnan, itsearvioinnin ja ongelmanratkaisukyvyn kehittämiseksi. Näitä uusia opetussisältöjä ja -malleja kokeiltiin, tuotiin kunkin oppilaitoksen työkalupakkiin ja kehitetään jatkossa eteenpäin. Hanke lisäsi ymmärrystä metataitojen tärkeydestä työmaille, koulutuksiin ja viestinnän sekä toteutettujen kyselyjen kautta myös rakennusalan liittoihin.
Linkit ja julkaisut
Hankkeen loppuraportti: (liite 1) Osa 1: Rakennustyömaan työnjohtajien ja työntekijöiden metataidot ja niiden mittaaminen Osa 2: Konsulttimainen projektityöskentely metataitojen oppimismenetelmänä
Colourful House – TUNIn kesäopiskelijoiden Learning Lab -projekti RAKAS-hankkeelle 2021. Miten metataitoja voidaan opettaa rakennusalalla? Lue lisää pienryhmille sopivasta Colourful House -työkalusta: (liite 4)
