Työtehoseura ry on satavuotisen historiansa aikana vaikuttanut metsätyön muutosten käännekohdissa. Metsätyö on vuosikymmenissä muuttunut erikoisosaajien ammatiksi, jossa käsin tekeminen on vaihtunut huipputeknologiaan ja hevostyö harvestereihin.
Aimo harppaukset metsätyön työtehoon ovat tuoneet työvälineet, teknologia ja osaaminen. Kun Työtehoseuran metsäosasto vakiinnutti toimintansa vuonna 1942, Suomi kärsi sodanaikaisesta armottomasta työvoimapulasta.
– Metsäosasto ratkaisi elämän ja kuoleman kysymyksiä, sekä ihmisten arjen että kansakunnan kannalta. Parhaat metsätyömiehet olivat Vienan ja Aunuksen korvessa tai pakersivat korsuja Kannaksella. Ukkojen, poikasten ja akkojen piti savotoida tehokkaammin kuin ennen. Metsäteollisuus oli, jos mahdollista, vielä tärkeämpää kuin rauhanaikana. Suomi maksoi viljantuontinsa ja aseostoksensa Suur-Saksalle paljolti puutavaralla, taustoittaa ajankuvaa historioitsija
Teemu Keskisarja
Ensiaskel sodanjälkeiseen parempaan tuottavuuteen olivat kunnon työkalut. Savottoihin levisivät hakkuu- ja halkaisukirveet sekä petkeleet ja kaato- ja halkaisukiilat, joita Työtehoseura kehitti mm. Billnäs Oy:n kanssa.
Moottorisahasta tuottavuusloikka
Työtehoseuran metsäosasto kurssitti niin aputyönjohtajia kuin tavallisia työmiehiä. ”Mottimestarit” kiersivät tukkikämpillä opettamassa sahojen ja kirveiden kunnostusta. Aiheeksi vaihtui 1950-luvulla moottorisaha.
– Uusi teknologia vei työpaikan kymmeniltätuhansilta metsäläisiltä. Mutta jäljelle jääneet olivat tehokkaampia ja myös tienasivat paremmin. Ilman moottorisahan tuottavuusloikkaa ei voi kuvitella hyvinvointivaltiota. Moottorisaha oli ostajalleen, siis yksittäiselle metsurillekin, kelpo investointi, jatkaa
Teemu Keskisarja
Ennen kuin 1950-luvulla traktorit vähitellen möyrivät metsiin, jylläsi metsämaastossa ehta hevosvoima. Umpihangen aukaisu oli raskasta ja peräkkäisillä tukinajureilla oli kullakin oma jalasleveytensä. Yksi vaikuttavimmista oivalluksista oli hevosreen jalasten standardointi.
– Vanha kansa oli viisasta – muttei erehtymätöntä. ”Kukin taaplaa tyylillään” -ajattelussa reet ja jalakset olivat erilaisia kullakin ajokalupajalla ja maasepällä. Leveyden standardisointi oli todella hyvä idea. Vaikutusta sopii kokeilla tänään vaikkapa siten, että yhdellä hiihtäjällä on allaan latu ja toisella sohjoista ja sattumanvaraista uraa, vertaa
Teemu Keskisarja
Hatunnosto metsäalan ammattilaisille Maailman metsäpäivänä
Työtehoseuran henkeen on aina kuulunut reagoida nopeasti yhteiskunnan muutoksiin. Oli kyseessä sodanjälkeinen metsätyö, Lähi-idästä lähtenyt öljykriisi 1970-luvulla tai nykyhetken suunta kestävästä metsänkäytöstä, on Työtehoseura vastannut tarpeisiin tutkimuksella, koulutuksella ja kehittämisellä. Siinä missä ennen kurssitettiin miehiä savottakämpillä, koulutetaan nykyisin metsäkoneenkuljettajia ja metsäalan esihenkilöitä sekä johtajia vaativiin tehtäviinsä.
Työpaikkana metsä on monelle mitä mieluisin. Työtehoseuran 100-vuotisjuhlavuotena ja Maailman metsäpäivänä 21.3., nostamme hattua menneen ajan metsureille ja tämän päivän ammattilaisille.
Työtehoseura ry, valtakunnallinen koulutus- ja tutkimusorganisaatio, täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Jo sadan vuoden ajan olemme tutkineet ja kehittäneet suomalaista työelämää ja kouluttaneet satoja tuhansia teknisten alojen ammattilaisia.
Kuvat: Työtehoseuran arkisto
Kuva Kirveenvarsi:
Entisajan opastuksena oli, että ”Jokainen tekomies valmistaa itse kirvesvartensa, jolloin hän saa siitä sopivan pitkän, muodoiltaan ja mitoiltaan sopivan ja käteen käyvän.”
Kuva Moottorisaha:
Moottorisahan yleistyminen 1950-luvulta alkaen toi tuottavuusloikan metsätyöhön.
Metsä on monelle mieluisa työympäristö. Metsäkoneenkuljettajan ammatti vaatii erikoisosaamista.
Kuljetusalan oppisopimus
Oppisopimus on hyvä tapa hankkia lisää osaamista
Oletko rekrytoimassa uusia kuljettajia tai tarvitseeko henkilökunta koulutusta? Oppisopimus on kustannustehokas, yrityksen tarpeisiin kohdistettu ja joustava.
Nopea apu rekrytointiin tai osaamisen kehittämiseen
Kun tarvitset uusia kuljettajia, oppisopimus on loistava apu. Kortin korotukset esimerkiksi B:stä C-korttiin ja edelleen E-korttiin onnistuu nopeasti ja edullisesti. Oppisopimus on myös joustava ja hyvä keinä hankkia lisää osaamista työntekijälle jonka toimenkuva muuttuu esimerkiksi kuljettajasta ajojärjestelijäksi.
Voit sopia oppisopimuksen työntekijän kanssa, jolla on joko toistaiseksi voimassa oleva työsopimus tai määräaikainen työsopimus. Vähimmäistyöaika on 25 tuntia viikossa. Myös yrittäjänä toimivalle voidaan solmia oppisopimus.
Mitä oppisopimus maksaa?
Koska oppisopimus on työsuhde, työnantaja maksaa opiskelijalle oppisopimuskoulutuksen ajalta työehtosopimuksen mukaisen palkan. Muita kustannuksia on erilaiset viranomaismaksut. Oppisopimukseen liittyy tietopuolisen opiskelun päiviä oppilaitoksen järjestämänä. Mikäli työnantaja ei maksa palkkaa näiltä päiviltä, opiskelijalla on mahdollisuus hakea opintososiaalisia korvauksia.
Työnantaja voi hakea palkkatukea TE-palveluista työttömän työnhakijan palkkaamiseen oppisopimuksella. Oppisopimus tai työsuhde ei voi alkaa ennen tukipäätöksen tekoa.
Oppisopimus soveltuu hyvin:
kun työntekijä etenee uusiin tehtäviin
rekrytoitaessa uutta henkilökuntaa yritykseen
kun puuttuu tutkinto
Suorita kuljetusalan tutkinto oppisopimuksella ja etene uusiin tehtäviin.
Parempaa hallintaa maatalouden sukupolvenvaihdosneuvontaa kehittämällä
Hallitulla sukupolvenvaihdoksella kannattavuutta ja kilpailukykyä -hanke pureutuu maatilojen sukupolvenvaihdosprosessien (SPV) neuvonnan kehittämiseen. Maatalousyrityksen SPV-prosessi on keskimäärin viidestä kymmeneen vuoteen kestävä liiketoiminnan kannalta kriittinen vaihe, jossa yrittäjä luovuttaa yrityksen jatkavalle sukupolvelle. SPV-prosessin hallinta vaikuttaa yrityksen tuottavuuteen, kannattavuuteen, kilpailukykyyn ja jatkuvuuteen.
SPV-prosessin hallinnan tunnettuja riskejä ovat esimerkiksi yrityksen jatkajan löytyminen, perintö- ja lahjaverotus sekä arvon määritys. Yrittäjän oma tietämys, pelot ja epävarmuus tulevasta sekä SPV-prosessin osapuolten kohtaamattomuus tuottavat prosessiin omat haasteensa. Osapuolten ristiriitaiset näkemykset, erimielisyydet ja riskien hallinnan kannalta oleellisten asioiden sivuuttaminen voivat halvaannuttaa yritystoiminnan pitkäksi aikaa.
Hankkeen aikataulu:
2020 – 31.12.2021
Hankkeen toteuttajat:
TTS Työtehoseura, ProAgrian Keskusten liitto, SFF
Hankkeen rahoittajat:
Maa- ja metsätalousministeriö
Hanke
selvittää yhdessä SPV-prosessin tuntevien maatalousyrittäjien, SPV-neuvojien ja -asiantuntijoiden kanssa maatalousyritysten keskeiset SPV-prosessissa ilmenevät, osapuolten toimintaedellytyksiä heikentävät epäselvyydet, ristiriidat, erimielisyydet ja konfliktit, jotka tuottavat keskeisiä liiketoiminnallisia riskejä.
yhdessä Suomen Sovittelufoorumin (tai sovittelun) asiantuntijoiden kanssa etsii ja soveltaa sovinnollisia menettelytapoja eli restoratiivisia käytänteitä hankalaksi koettujen asioiden ja tilanteiden käsittelyyn tavoitteena parantaa prosessin hallintaa ja lopputulosta
Hankkeen tuloksena luodaan maatalousneuvonnan SPV-asiantuntijoille täydennyskoulutus, joka lisää heidän valmiuksiaan käsitellä neuvonnassa maatalousyrityksen johtajuuteen, yrityksen ja perheen muuttuviin suhteisiin ja rooleihin liittyviä asioita sekä käyttää niiden käsittelyssä korjaavia restoratiivisia menettelytapoja.
Tapahtumat
Työpaja syksyllä 2021:
Hanke järjesti syksyllä 2021 työpajan SPV-neuvonnan asiantuntijoille. Työpajassa käytiin läpi hankkeen tuloksia sekä keskusteltiin restoratiivisuuden käsitteestä ja miten sitä voitaisiin hyödyntää SPV-neuvonnassa.
Hanke järjesti syksyllä 2020 neljä työpajaa Etelä-, Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomessa. Työpajoissa tarkasteltiin maatalousyritysten sukupolvenvaihdosprosessia ja jäljitettiin siihen liittyviä ristiriitatilanteita.
Työpajoissa kerätyn tiedon perusteella laadittiin kysely, joka lähetettiin SPV-prosessin läpikäyneille maatalousyrittäjille sekä SPV:n asiantuntijoille. Kyselyn tavoitteena on laajentaa ja syventää ymmärrystä SPV-prosessia hankaloittavista tilanteista, jotta niihin päästään etsimään toimivia ratkaisuja. Linkki kyselyyn ja esitteeseen
Kysely toteutettiin joulukuussa 2020. Siihen vastasi 37 maatalousyrittäjää ja 24 ProAgrian kokenutta neuvonnan asiantuntijaa. Kyselyn tulokset
ProAgrian neuvonnan ja hankkeen asiantuntijat kokoontuivat maaliskuun 2021 lopulla yhteiseen työpajaan pohtimaan tarkemmin täydennyskoulutuksen tarpeita, kohderyhmiä ja rakennetta (linkki ohjelmaan) ja tarkastelemaan hankkeessa tehdyn selvityksen tuloksia ProAgrian SPV-neuvonnan asiantuntijoiden ja hanketoimijoiden kesken. Tulokset valottavat tutkimuksen katvealueella jääneitä inhimillisiä ristiriitoja. Karkeasti luokiteltuna inhimilliset ristiriidat liittyvät oletusten ja luulojen varassa toimimiseen, asioiden arvottamiseen liittyviin erimielisyyksiin ja osattomuuden kokemuksiin neuvontaprosessissa.
Työpajassa pohdimme restoratiivisen lähestymistavan käyttökelpoisuutta SPV-neuvonnassa ilmenevien inhimillisten ristiriitojen käsittelyssä. Hanke esitteli neuvonnan asiantuntijoille alustavan suunnitelman täydennyskoulutuksen elementeistä, jotka liittyvät SPV-neuvontaprosessiin liittyvien inhimillisten ristiriitojen tunnistamiseen, osallisuutta rakentaviin ratkaisuihin ja sovinnollisiin menettelyihin.
Työpaja 15.11.2021: Hankkeen viimeisin työpaja toteutettiin virtuaalisesti.Kiitos kaikille osallistuneille!
Työpajan tuloksena todettiin, että inhimillisten ristiriitojen käsittely ja inhimillisten riskien hallinta osana SPV-prosessin kokonaishallintaa on tärkeää. SPV-neuvonnan asiantuntijat ovat kiinnostuneita tietämään lisää inhimillisten ristiriitojen puheeksi ottamisesta ja käsittelystä. Suunniteltava täydennyskoulutus tulee mitoittaa siten, että siihen on käytännön työelämässä edellytykset myös osallistua.
Koska SPV-neuvonnan asiantuntijat ovat pitkälle erikoistuneita talousasiantuntijoita, tukea SPV-neuvonnassa ilmenevien inhimillisten ristiriitojen käsittelyyn kaivataan. Erityisesti pohditaan sitä, miten yrittäjien auttaminen inhimillisissä ristiriidoissa tapahtuisi ammatillisena asiantuntijayhteistyönä.
”Puhumattomuus pilaa maatilan sukupolvenvaihdoksen” uutisoi Maaseudun Tulevaisuus. Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja Maija Ala-Siurua kävi haastattelemassa hankkeen projektipäällikköä Minna Mattila-Aaltoa ja TTS Työtehoseuran yksikön johtaja Henna Hurttalaa, joka on maatilan emäntä ja jolle sukupolvenvaihdos on myös henkilökohtainen asia. Haastattelusta syntyi kaksi sukupolvenvaihdoksia koskevaa artikkelia Maaseudun Tulevaisuuteen. Ensimmäinen niistä julkaistiin 7. kesäkuuta 2021.
”Sanoittamattomista asioista voi lopulta tulla kompastuskivi, joka ravisuttaa maatilan kannattavuuden perusteita ja perheen hyvinvointia”, kiteyttää toimittaja Ala-Siurua. Kun puhutaan rahasta, on hyvä pohtia myös sitä, minkälainen ”hintalappu” annetaan ihmissuhteille. Mitä hiertävät tai kariutuneet ihmissuhteet maksavat inhimillisesti ja taloudellisesti? Mitä kustannuksia ne aiheuttavat yritykselle, perheelle ja yhteiskunnalle?
Hallittu SPV-hanke osallistui SPV- ja omistajavaihdoksia käsitteleviin paneelikeskusteluihin Sukupolven- ja omistajanvaihdokset herättävät keskustelua. Hankkeemme projektipäällikkö Minna Mattila-Aalto sai kutsun mukaan keskusteluun ja osallistui syksyn 2021 aikana kahteen sukupolven- ja omistajanvaihdoksia käsittelevään paneeliin. Toinen keskustelu käytiin syyskuussa Maaseutuparlamentin päälavalla Kurikassa ja toinen lokakuussa KoneAgria-messujen päälavalla Tampereen messukeskuksessa. Seuraavista linkeistä pääset seuraamaan näitä keskusteluja.
Vertaiskokemuksilla ja pienryhmillä uutta teknologiaa maatiloille
Käytännönläheistä tietoa maatalousyrittäjille, -opettajille, -opiskelijoille, -neuvojille ja -tutkijoille sekä muille maatalousasiantuntijoille.
Hankkeen aikataulu:
1/2024-12/2025
Hankkeen toteuttajat:
TTS Työtehoseura yhteistyössä Savonia-AMK, HAMK, YSAO, SeAmk, Kpedu, Centria, Oamk ja Lapin amk:n kanssa.
Hankkeen rahoittajat:
EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus, Hämeen ELY-keskus
Vuosina 2024–2025 toteutettavassa valtakunnallisessa maatilojen kehittämisen yhteistyöhankkeessa kerätään, tuotetaan ja levitetään käytännönläheistä tietoa uuden teknologian käyttöönottoon ja käyttöön liittyvistä tilatason kokemuksista. Lisäksi hankkeen aikana kerätään hyviä käytäntöjä, mahdollisia haasteita ja erityisesti niiden ratkaisuita. Hanke mahdollistaa yrittäjille vertaiskokemuksista oppimisen lisäksi omakohtaisten kokemusten kerryttämisen uuden teknologian parissa. Viestinnässä pyritään monikanavaisuuteen, havainnollisuuteen ja laajaan vastaanottajakuntaan valtakunnallisella tasolla.
Hankkeen toiminta ja tiedon keruu muodostuu pienryhmätapaamisista, valtakunnallisesta kyselystä sekä pienryhmähaastatteluista. Ympäri Suomen kokoontuvat pienryhmät valitsevat heitä kiinnostavat uudet peltoviljely- ja kotieläinteknologiat, jonka jälkeen he testaavat laitteita sekä dokumentoivat testauksessa kerätyn tiedon. Pienryhmiin osallistuneita tullaan myös lopuksi haastattelemaan mielenkiintoisimmista tuloksista. Lisäksi hankkeen aikana toteutetaan laajamittainen yrittäjäkysely, jossa kartoitetaan Manner-Suomen alueen viljelijöiden uusien teknologioiden käyttöönottoa ja kiinnostusta.
Tulokset ja yhteenveto kun hanke on päättynyt
Hankkeessa kerättävä ja julkistettava tieto muokataan helposti saavutettavaan ja käyttäjäystävälliseen muotoon: sähköinen, tiivis, käytännönläheinen, sisältää havainnollisia kuvia ja videoita. Kyselytulokset julkaistaan TTS:n verkkojulkaisusarjan lisäksi muun muassa havainnollisina diaesityksinä ja ammattilehtikirjoituksina. Tärkeimmistä tuloksista tullaan koostamaan sähköinen julkaisu.
Hankkeessa tullaan toteuttamaan muutamia webinaareja, joissa esitellään kulloinkin ajankohtaisia asioita, testauksia ja tuloksia. Webinaarien ajankohdista tullaan kertomaan Facebookissa (Uudet Teknologiat & Maatalous).
Toteuttajat, kumppanit
Hankkeen päätoteuttaja TTS Työtehoseura. Osatoteuttajina mukana Savonia-ammattikorkeakoulu Savonia, Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK, Ylä-Savon ammattiopisto YSAO, Seinäjoen ammattikorkeakoulu SeAMK, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä Kpedu, Centria ammattikorkeakoulu Centria, Oulun ammattikorkeakoulu Oamk ja Lapin ammattikorkeakoulu Lapin AMK.
Koulutuksen tavoitteena on tarjota laaja valikoima valmiuksia tuulivoima-alan nostotehtäviin. Ensimmäisen koulutuksen pilottivaihe on suunnattu jo alalla toimiville kuljettajille, toteuttaen mestari-kisälli -mallia, jossa kokeneet ammattilaiset jakavat tietojaan ja taitojaan uusille tulokkaille.
Osallistujat oppivat tuulivoima-alan nostotehtäviä ja harjoittelevat raskaiden nostolaitteiden käyttöä ammattilaisten ohjauksessa. Lisäksi suoritetaan tuulivoimateollisuuden vaatimat koulutukset Global Wind Organization – GWO:n kautta, mikä varmistaa standardien mukaisen osaamisen.
Osallistujat myös opettelevat nostoalan ammattikieltä englanniksi, mikä helpottaa kansainvälisessä työympäristössä kommunikointia.
Kohderyhmänä ovat jo ajoneuvonosturinkuljettajina toimivat henkilöt.
Koulutuksen alkaessa osallistuja antaa näytteen nostotyöstään (alkuvaiheen kartoitus), ja koulutuksen päättyessä osallistuja osoittaa osaamisensa teoriakokeella ja nostonäytteellä (loppuarviointi).
Koulutus on maksuton osallistujille ja heidän työnantajilleen.
Koulutus toteutetaan Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen rahoittamana.
Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus eli Jotpa tukee työikäisten osaamisen kehittämistä ja osaavan työvoiman saatavuutta koko yhteiskunnassa.
Alkavat opinnot
Etsitkö päivitystä nykyiseen osaamiseesi? Tarjoamme laajan valikoiman ammatillisia koulutuksia. Saat tarkempia tietoja kunkin koulutuksen aikataulusta, hakeutumisesta ja hakuprosessista niiden yksilöidyistä tiedoista. Katso alkavia koulutuksia:
Vainion Liikenne kouluttaa ja rekrytoi uusia linja-autonkuljettajia yhteistyössä TTS Työtehoseuran kanssa. Kuljettajia rekrytoidaan ajamaan Lohjan seudun sopimusliikennettä. Asemapaikkana toimii Lohja, Kisko tai Suomusjärvi.
RekryKoulutus järjestetään Vainion Liikenteen Salon toimipisteessä ja TTS Työtehoseuran Rajamäen toimipisteessä. RekryKoulutus kestää 55 päivää, jonka jälkeen työsuhde alkaa ja jatkat oppisopimuksella opiskellen henkilöliikenteen ammattipätevyyden.
Koulutus alkaa Rajamäessä 25.3.2024 ja Salossa 8.4.2024 työviikon mittaisella kartoitusjaksolla, jossa annat ajonäytteen, kielitaitosi testataan (tarvittaessa) ja tarvittavat digitaitosi testataan. Varsinainen Rekrykoulutus (55 päivää) alkaa kartoituksesta valituille Nurmijärvellä 2.4.2024 ja Salossa 15.4.2024.
Hakijoilta toivomme ennen kaikkea motivaatiota kehittyä hyväksi ammattikuljettajaksi, halua palvella asiakkaita sekä valmiutta työskennellä eri vuorokauden aikoina.
Olet etsimämme henkilö, jos
olet vähintään 23 v
sinulla on B- tai BC-ajokortti
olet ehkä työskennellyt aiemmin asiakaspalvelutehtävissä tai sinulla voi olla harrastusten tai työn kautta hankittua osaamista autoista tai työkoneista.
pidät vaihtelevasta työstä, ja viihdyt asiakaspalvelutehtävissä
edistät omalla toiminnallasi liikenteen vastuullisuutta
Do you want to study in English to become a bus driver and work in a well-paid customer service job?
We are looking for people interested in working as a bus driver for our English-language RekryKoulutus, in which we train new bus drivers for our depots in Helsinki (Roihupelto), Vantaa (Köysikuja) and Espoo (Klovi).
3 good reasons to become a bus driver for Nobina
Competitive salary
Independent work, with the support of supervisors always at hand
You are unemployed or under threat of unemployment (e.g. laid off or in a temporary job)
You are at least 23 years old
You have at least a class B driver’s license
You have a Finnish or EU driver’s license
Your health meets the criteria defined in the driver’s license regulations
You are ready to do customer service work and shift work
We offer you:
Flexible RekryKoulutus English-language education and a job after the education (starting salary in the capital region 17.19 €/h, i.e. approx. 2800 €/month + benefits)
A permanent job in a financially stable company when you have completed your education
A thorough introduction to the driver’s work and guidance on the routes
Occupational health care and lunch vouchers (part of employment after RekryKoulutus training).
If you don’t speak Finnish yet, you should be motivated to learn the language skills required in your profession while working, because Nobina’s company language is Finnish and the operating instructions are written in Finnish. We will initially hire you for a fixed-term employment relationship and a permanent employment relationship when your language skills are at the required level.
The training includes class D driver’s licence training, professional qualification in passenger transport, and other studies related to the work of a bus driver.
Driving instruction and theory studies are carried out at the TTS training facility in Vantaa (90 days). Orientation and on-the-job training are carried out on Nobina’s routes in the capital region (30 days).
Following training, the participant has the opportunity to work for Nobina.
The training is free of charge for the participant (excluding official fees related to the training, totalling around €400).
The student is not paid a salary during the RekryKoulutus training.
The training is conducted in English, but Finnish language instruction is also included.
Timetable:
You can apply for the training until 27.3.2024
Preselection based on applications on 9.4.2024
Interviews 17 – 18.4.2024
The training starts with an assessment stage 29.4. – 3.4.2024, for which 18 people will be chosen. Following the assessment stage, 12 people will continue with the RekryKoulutus 6.5 – 22.10.2024.
When part-time layoffs in the restaurant industry hit Lea Hinnosaar started to think about what profession would always have work to offer. A friend suggested to Lea that she should become a bus driver.
Lämpöyrittäjä on lämpöä myyvä yrittäjä, jolle vastuu tietyn kohteen lämmittämisestä on ulkoistettu. Lämpöyrittäjä vastaa lämmöntuotannosta ja saa maksun tuotetun lämmön mukaan. Pelkkä polttoaineen, esimerkiksi metsähakkeen, toimitus ei siis ole lämpöyrittäjyyttä.
Kattilateholtaan pienemmät kohteet (maks. 500 kW), kuten kyläkoulut, ovat usein paikallisten toiminimiyrittäjien lämmittämiä. Suurempia kohteita tai kokonaisuuksia (esim. yli 1 MW) lämmittävät yritykset ovat useammin osakeyhtiötä tai osuuskuntia. Lämmöntuotantoyksikkö ja lämpöverkko voivat olla lämpöyrittäjän omia, asiakkaan tai kolmannen tahon omistamia. Lämpötekniikan omistus ei siis määritä lämpöyrittäjyyttä.
TTS Työtehoseura kouluttaa Vantaan Nuolikujalla henkilöliikenteen ammattilaisia, jotka työllistyvät pääsääntöisesti pääkaupunkiseudun linja-autoyrityksiin. Kuljettajista on jatkuva pula, koska pandemian aikana joukkoliikennettä jouduttiin supistamaan rajusti ja yritysten kuljettajista monet siirtyivät toisille aloille – ja nyt, kun liikenne on palannut normaaliksi, kuljettajia tarvitaan lisää.
Työtehoseuran tutkimuspäällikkö Minna Kuusela kävi Nuolikujalla tapaamassa kouluttajia ja opiskelijoita, ja kyseli mitä kuuluu. Haastateltavina olivat henkilölogistiikan pääkouluttaja Susanna Korpi ja muuta henkilökuntaa. Kouluttajien huoneessa nauru raikui ja huumori kukki, ja kaikessa näkyi aito välittäminen opiskelijoista ja motivaatio toimia kuten Työtehoseuran slogan ”meillä tehdään ammattilaisia” sanoo.
Mitä linja-autonkuljettajien koulutukseen kuuluu? – Tarvitaan ajokortin korotus ensin C- ja sitten D-ajokorttiin. Opiskelijan täytyy ajokokeessa myös tuntea auton tekniikkaa, vaatimuksia ja turvallisuuteen liittyviä asioita ja asenteenkin täytyy vastata ammattilaisen toimintaa. Opintoihin kuuluu oleellisena myös käytännön harjoitukset, mm. ajoonlähtötarkastukset, rahdin lastaus, sammutus- ja evakuointiharjoitukset, liikuntarajoitteisten matkustajien avustus, apuvälineiden oikea sijoittelu ja kiinnitys kuljetusta varten, ajoneuvopiirturin käyttö ja paljon muuta. Ajokoulutus aloitetaan simulaattoreilla.
Voiko kaikista tulla kuljettajia? – Monelle tulee yllätyksenä, että tämä koulutus onkin aika vaativa ja ammatti hyvin vastuullinen; ennakko-oletus on ehkä se, että työssä vain ajetaan ja pyöritellään rattia. Ketään ei haluta pelotella pois, mutta usein tarvitaan tietynlaisia tukitoimia, mihin ohjataan heti opiskelujen alussa. Meillä järjestetään oppimisvalmiuksia tukevia opintoja, joilla voi parantaa kielitaitoa, vahvistaa osaamista ajotaidoissa ja liikennesäännöissä ja oppia tulevan ammatin vaatimia taitoja jo ennen varsinaisten ammatillisten opintojen alkua.
Koulutuksessa lienee usein tarvetta parantaa kielitaitoa? – Meillä on tosiaan paljon maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita, ja moni tarvitsee tähän tukea. Heti alussa on tavoitteena suomen kielen taidon vahvistaminen niin, että he pystyvät siitä jatkamaan ammatillisiin opintoihin. Taito paranee sitten toki koulutuksen aikana.
On ollut puhetta, että koulutukseen on tosi vaikea päästä. Onko näin? – Tilannehan on, että linja-autonkuljettajia tarvittaisiin paljon enemmän. Mutta me pidetään opiskelijavalinnoissa tasosta kiinni – kaikista ei ole kuljettajiksi. Lisää hyviä hakijoita tarvitaan. Meillä on myös ollut paljon alanvaihtajia: yrittäjiä, pankinjohtaja, lentokapteeni ja muita vastaavia. Motivoituneelle ja hyvälle tekijälle löytyy aina opiskelupolku. Kyllä aika monessa ihmisessä asuu pieni linja-autonkuljettaja! Usein alalle keksitään hakeutua myös siksi, että on kavereita tai sukulaisia alalla. Alalle tarvitaan myös paljon uusia nuoria, ikärakenne on korkea.
Millaista kouluttajan työ on? – Meidän henkilölogistiikan kouluttajat ovat täystyöllistettyjä moniosaajia. Kova työsuma juuri nytkin, kun paljon opiskelijoita valmistuu. Ajo-opetusta tehdään kahdessa vuorossa ja ylitöinä. Silti tiimissä vallitsee erittäin hyvä henki.
Kalusto sähköistyy, ja TEHO-lehdessäkin on esitelty TTS:n uusi sähköbussi. Onko muuten uutta ajankohtaista? – Oppisopimuskoulutuksesta on tullut nyt tosi suosittua. Meillä on useita yhteistyöyrityksiä, joiden kanssa yhteistyö on tiivistä. Rekrykoulutus, jonka aikana korotetaan ajokortti, kestää noin 55 päivää, ja sitten jatketaan oppisopimuksella siellä yrityksessä ammattiopintoja. Tämä on hyvin palkitsevaa opiskelijoille: nopeasti töihin. Tämänkin vuoden puolella valmistuu vielä viitisenkymmentä oppisopimusopiskelijaa.
Entä se sähköbussi, onko hyvä peli?
– Täällä on kuusi bussia, joista yksi on tämä sähköbussi. Onhan se aivan huippuauto ajo-ominaisuuksiltaan.
”Tykkään ajamisesta ja asiakaspalvelusta”
Opiskelijaryhmässä neljä miestä oli parhaillaan pohtimassa pyörä-sanan taivutusmuotoja oppimisvalmiuksia tukevassa ryhmässä. Olette aloittaneet syyskuussa opinnot. Mikä on ollut mukavinta?
– Ajaminen simulaattorissa! VR-lasien kanssa on harjoiteltu myös, esimerkiksi ajolähtötarkastusta.
Toisessa luokassa on vastikään aloittanut rekrykoulutusryhmä teoriatunnilla. Naisia onkin vähitellen tullut enemmän alalle, mutta enemmän kaivataan. Mitä tuumii alalle hakeutumisen taustoista opiskelut aloittanut nuori nainen? – No varmaan sen takia, kun mä tykkään ajamisesta paljon, ja sitten asiakaspalvelukin on kivaa. Odotan kovasti, että pääsen ajamaan bussia. Hain koulutukseen, ja täällä nyt ollaan! Kivalta tuntuu.
Työtehoseura on täynnä tarinoita, arvokasta historiaa ja kiinnostavaa tulevaisuutta. Juhlavuoden aikana kerromme Työtehoseuran tarinaa valokuvien kautta. Miten ovat yhteiskunta, työ ja koulutus muuttuneet vuosikymmenten saatossa?
Alkusysäyksenä yhdistyksen perustamiselle oli, että työtehoaate levisi teollisuudesta maatalouteen, joka työllisti ja elätti valtaosan suomalaisista. Huhtikuussa 1924 perustettu Maatalouden Työtehoseura ryhtyi viljelijöiden, tutkijoiden sekä yhdistysten ja yritysten yhdyssiteeksi.
Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi – jonka avuksi syntyi Työtehoseura
Torpparivapautus ja Lex Kallio itsenäistivät kymmeniätuhansia uusia pientiloja. Niiden pärjääminen oli nuorelle tasavallalle poliittinenkin kohtalonkysymys. Työtehoseuran piti sarallaan esitellä koneita sekä kohtuuhintaisia tai ilmaisia parannuksia menetelmiin. ”Työn hyödytön käyttö, työn tuhlaaminen, on pahinta tuhlausta, sillä se kohdistuu kallisarvoisimpaan kansallisomaisuuteen. Ihmistyön asettaminen sille kuuluvalle arvopaikalle, työntekijäin oikean kohtelun ja oikeudenmukaisten palkkaustapojen käytäntöön saattaminen, on työteho-asiain ajajain tarkoitus,” totesi Työtehoseuran johtokunnan jäsen, maatalousneuvos Kaarlo Johannes Ellilä vuonna 1924.
Ei askelmittareita vaan keventämisen välineitä
Ensimmäiset kotitalouden tutkimukset ovat jo vuodelta 1927. Perheenemännän työpäivä oli niiden mukaan ”järkyttävä”. Pientilan askareissa kertyi kävelyäkin 20 kilometriä päivittäin. Työtehoseuran kotitaloustutkimus helpotti arkea uusilla laitteilla ja tiedon levityksellä.
Ajokalustoa sodan ja rauhan töihin
Työtehoseura valmisti vuonna 1939 – otollisella hetkellä – hevosvetoisen yleiskärryn, joka soveltui armeijalle. Kärry kulki kumipyörillä, jotka olivat jo todistaneet tehonsa maatöissä. Sotavuosina kumin maahantuonnin katkeaminen pakotti kehittämään esimerkiksi katajaisia polkupyörärenkaita. Suomen sotatalouden pahimpia pullonkauloja oli öljypula. Työtehoseura tutki ja paranteli puukaasuttimia sekä välitti ja asensi niitä autoilijoille. Maan 6 000 traktorista joka toinen vaihtoi puupolttoaineeseen. Kun miehet ja hevoset olivat rintamalla, hukkatyö oli entistäkin pahempi vihollinen.
Kohti pyykinpesukonetta
Nykyihminen ei voi käsittää, kuinka vaivalloista pyykkääminen oli ennen koneita! Veden kanto ja lämmitys, vaatteiden veivaaminen ja hinkkaaminen, likavedestä eroon hankkiutuminen, kuivaus kylmässä, seisovassa ja kosteassa ilmassa. Kerrostalossa muija joutui jopa kovemmille kuin maalla avannon vieressä. Työtehoseuran kotitalousosasto organisoi sotavuosina pyykkäreille yhteisiä vesijohtoja. Työtehoseura on kehittänyt pesukoneen prototyypin tai esiasteen. Sähköttömässä puupytyssä mäntä ja vipu. Yksi työvaihe sentään sujui kuivin käsin.
Kirveenvarresta harvestereihin
Työtehoseuran metsäosasto aloitti toimintansa vuonna 1942 kotirintaman armottoman työvoimapulan hoputtamana. Sotien jälkeen Suomen tunnuslause oli: ”Puulla parempiin päiviin!” Työtehoseura kehitti ja standardisoi työkaluja mm. Billnäs Oy:n kanssa. Savottoihin levisivät hakkuu- ja halkaisukirveet sekä petkeleet ja kaato- ja halkaisukiilat.
“Maalaisnuorukaiset” konekursseille
Yhteiskunnan ja ihmisten aika ei riittänyt 1940–50-luvulla ammatinvalinnan pohdiskeluun ja monivuotisiin opintoihin. Sodasta toipujat ja jälleenrakentajat kävivät heti käsiksi töihin, niin tehokkaasti kuin osasivat. Läheskään kaikkia taitoja eivät vanhemmat ja isovanhemmat osanneet opettaa. Työtehoseura kurssitti nuorukaisia traktorien ja muiden tärkeimpien maatalouskoneiden käyttäjiksi. Varaosien ja uuden kaluston ostaminen ulkomailta pätki pitkään valuuttapulan vuoksi. Ikäloppujen rakkineiden korjaaminen kehittyi melkein tieteenalaksi.
Kotitalouden työn ja tehokkuuden suurnainen
Kotitalousosaston johtaja Maiju Gebhard oli valtaisa asennevaikuttaja 1940-luvulta alkaen. Lakkaamatta Gebhard puhui ja kirjoitti emännille, isännille, poliitikoille ja virkamiehille. Hän suomi vanhoillisuutta ja ennakkoluuloja kodinhoidossa. Maiju Gebhard oli myös keksijä. Hänen yksinkertainen, mutta mullistava ideansa oli astiankuivauskaappi.
Arvovaltaisia vieraita ja vetonauloja Työtehon suurnäyttelyissä
Työnäytökset ja suurnäyttelyt olivat merkittäviä tiedonvälityksen paikkoja. Suurnäyttely Helsingin Messuhallissa 1948 houkutti 150 000 kävijää. Näytteilleasettajia tuli 15 maasta yhteensä 370. Uutuusesineistä kauaskantoisin oli moottorisaha. Vuonna 1953 toisen Työtehoseuran Suurnäyttelyn yksi ihme olivat vesiurut. Tapahtumissa usein nähty arvovieras oli presidentti Urho Kekkonen.
Maalta kaupunkiin ja uusinta uutta
Työtehoseurassa maarakennus- ja rakennusalalla on syvät juuret jo 1950-luvulta. Rakennemuutos toi väestöä maatiloilta kaupunkiin ja tarvittiin tiestön ja infran rakentamiseen ammattilaisia. Kuvassa traktorikaivurin käyttöä vuodelta 1952 (vasemmalla), sekä asbesti-sementtilevykurssi vuodelta 1959.
Kauramoottoreista traktoreihin
Työtehoseura työskenteli tarmolla hevostyön kehittämiseksi, mutta kauramoottorit vähenivät nopeasti. Siirtymä traktoreihin ei toki tapahtunut yhdellä harppauksella. Hevosia oli enimmillä vuonna 1950 miltei 410 000. Kun metsätalouskin koneellistui, oli 1970-luvun alussa jäljellä enää 100 000.
Epämukava työ, mukavat vaatteet
Työtehoseura suunnitteli vaatetusta ”metsätyön ergonomiaan”, jossa haasteita riitti pihkasta mäkäräisiin ja rankkasateista hirmupakkasiin.
Tarvitsetko todella kotitalouskonetta?
Työtehoseura vastasi 1960–70-luvuilla kuluttajien kirjeisiin ja puhelinsoittoihin. Neuvojat kehottivat puntaroimaan koneiden hankintaa suuntaan ja toiseen: vastaavatko kustannusta oikeasti ajan ja vaivojen säästöt.
Keksintönä Metsä-äes
Metsätyöt muuttuivat ja vaativat uusia keksintöjä. Työtehoseura kehitti lisälaitteita, jotka 1960-luvulla laajensivat traktoreiden liikkuvuutta. Myös varsinaisten metsäkoneiden kehittely käynnistyi. Työtehoseuran metsäkoeasemalla syntyi 1970-luvulla metsä-äes, joka soveltui kasvualan muokkaukseen. Muita sovelluksia olivat piennaraura, piennaräes, Palleaura-äes ja Mätäs-Jussi.
Ammatillinen kurssikeskus
Työtehoseurassa ollaan ylpeästi kädet savessa ja ammatteihin opitaan käytännön työtä tekemällä. Nurmijärven Rajamäen ammatillisessa kurssikeskuksesta 1970-luvulla valmistui mm. koneistajia, hitsaajia, maatalouskoneasentajia, maanrakennuskoneiden käyttäjiä, kuorma-auton kuljettajia ja konepuuseppiä. Uudesta ammatista oltiin aidosti ylpeitä.
Linjuriauto on maantien ässä
Linja-autokuljettajien koulutus alkoi 1970-luvulla. Sittemmin siitä on tullut yksi tärkeimmistä maahanmuuttajakoulutuksista.
Turvallisempi ja mukavampi työ
Tehossa on tietenkin tärkeää, että työntekijä välttyy tapaturmilta ja jaksaa eläkeikään asti. Työtehoseura teki ja tekee edelleen tutkimusta työturvallisuudesta ja ergonomiasta. Navetoissa muuttuivat 1900-luvun mittaan satojentuhansien suomalaisnaisten työasennot. Työtehoseura oli mukana lypsykoneiden tutkimisessa.
Ketterästi kriiseissä
Työtehoseura reagoi äkisti sellaisiin vastoinkäymisiin, jotka ennustamattomasti tipahtivat taivaalta. Lähi-idästä lähtenyt öljykriisi nosti 1970-luvulla arvoonsa kotimaan energialähteet, vanhan kunnon puunkin. Työtehoseura tutki pienpuun korjuuta sekä hakkeen valmistusta, kattiloita ja tulipesiä
Atk tulee!
Tietokoneet tekivät 1980-luvulla tuloaan maatiloille. Työtehoseura järjesti puolueettomia testauksia ja kokeita, jotka puntaroivat mainostajien lupausten toteutumista ohjelmistojen hyödyistä. Nämä olivat ensiaskeleita maatalouden digiloikkaan.
Toimiiko kone luvatusti?
Kodinkoneet yleistyivät, kun elintaso nousi. Ne eivät merkinneet kerskakulutusta vaan arjen ihmistyön säästöä. Sähkölaskulla oli väliä. Työtehoseura teki 1980-1990-luvuilla paljon testejä kodinkoneille ja antoi puhelinpalvelulla ”ensiapua” niiden käyttäjille.
Huoltovarmuuden puolesta
Tavara kulkee, kalusto on kunnossa, pyörät pyörivät ja varastot toimivat. Työtehoseura koulutukset edistävät osaltaan huoltovarmuutta. Ammattilaisia koulutetaan kuljetusalalle, varastologistiikkaan ja raskaan kaluston korjaajiksi.
Monessa ensimmäinen
Työtehoseura otti vuonna 2004 ensimmäisenä Euroopassa käyttöön linja-autokoulutuksen ajosimulaattorin. Simulaattorit levisivät pian hakkuukoneisiin, nostureihin ja maanrakennukseen. Uudet avaukset ovat ketteryyttä ja yhteiskunnan muutoksissa mukana elämistä. Perinteisten alojen ohessa rohjetaan tehdä uutta, kuten kouluttaa aurinkopaneelien asentajia, sähköpyörien huoltajia ja viherkattojen rakentajia.
Kestävää kehitystä
Työtehoseurassa kestävä kehitys on käytännön tekoja. Esimerkkeinä kestävän kehityksen tiestä ovat vuonna 2022 hankitut ympäristöystävälliset ja tekniikaltaan nykyaikaiset ajoneuvokalustot, mukaan lukien sähkölinja-auto, joka opetuskäytössä on maan ensimmäinen. Kestävä kehitys näkyy niin koulutusohjelmien sisällöissä kuin tutkimus- ja kehittämishankkeissa.
Aina yhdessä muiden kanssa
Työtehoseurassa tärkeänä arvona on tehdä tutkimusta ja kehittämistyötä yhdessä kumppaneiden kanssa. Kesällä 2023 testattiin peltorobottia Luonnonvarakeskus Luken, Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen ja Apetitin kanssa. Fyysisen työn keventämiseen tarkoitettuja ulkoisia tukirankoja eli eksoskeletoneja on testattu maatilaympäristöissä, navetoissa ja kalastustyössä.
Taivas rajana
Korkealle tulevaisuuteen katsoo koko Työtehoseura, jonka uusi tyyssija nousee lähivuosina Vantaan Keimolaan. Uudessa toimipaikassa yhdistyvät Sarkatien ja Nuolikujan toiminnot. Kuvat Sarkatien toimipisteestä, jossa koulutetaan rakennusalan ja kiinteistönhoidon ammattilaisia.
Rakas
Rakennusalan asenteiden, yhteistyöosaamisen ja työelämävalmiuksien kehittäminen
Rakennusalan oppilaitoksille koulutuksen kehittämiseen sekä rakennusalan yrityksille ja järjestöille.
Hankkeen aikataulu:
1.9.2019 – 30.8.2022
Hankkeen toteuttajat:
Hanke toteutettiin kolmen eri koulutustasoa edustavan oppilaitoksen yhteistyönä: TTS Työtehoseura (koordinoi hanketta), Tampereen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu.
Hankkeen rahoittajat:
Euroopan sosiaalirahasto / Hämeen Ely
Metataidot, itseohjautuvuus ja kyky oppia uutta ovat tulevaisuuden työn avaintekijöitä. RAKAS-hankkeen tavoitteena oli kartoittaa rakennustyömaan työnjohtajien ja työntekijöiden koulutustarpeita, erityisesti ns. meta- eli työelämätaitojen osalta, ja kehittää opetustarjontaa ja kouluttajien osaamista niiden osalta tarpeita vastaavaksi. Metataidoilla tarkoitetaan muun muassa johtajuus- ja- yhteistyötaitoja, viestintätaitoja ja tietoteknisiä taitoja.
Hankkeen taustalla on rakentamisen toimintatavan muutos, jossa korostuu voimakkaasti rakentamisen toimijoiden yhdessä tekeminen. Työelämä on muuttunut intensiivisemmäksi, ja pelkkä ammattiosaaminen ei enää riitä. Oman työn suunnittelu ja hallinta ovat tärkeitä taitoja. Toimiva kommunikaatio on tärkeää tiimityöskentelyn kannalta ja työnjohtajalle on tärkeää osata ratkoa konfliktitilanteita ja hallita muutosta.
Tulokset ja yhteenveto
Hankkeen aluksi valittiin 24 rakennusalan kannalta oleellisinta metataitoa. Näiden osalta kartoitettiin ja analysoitiin rakennustyömaan työnjohtajien ja työntekijöiden osaamista ja eri koulutustasojen koulutustarpeita. Työvälineenä olivat työntekijöiden ja työnjohdon haastattelut, rakennusalan liittojen kanssa toteutetut webropol-kyselyt ja alan ammatillisten kouluttajien haastattelut.
Tulokseksi tiivistyi, että koulutuksissa tarvetta olisi kehittää yhteistyökykyjen, itseohjautuvuuden ja ratkaisukeskeisen työotteen koulutusta. Rakennustyömaiden työntekijöillä on eniten haasteita mm. taidossa ja kyvyssä sietää haasteita, häiriöitä ja muutoksia, taidossa keskittyä käsillä olevaan ongelmaan sekä taidossa ratkaista ongelmia ja analysoida tietoa. Työnjohdolla taas suurimmat haasteet ovat taidossa suunnitella omaa ja muiden ajankäyttöä, taidossa hallita useista osista rakentuvaa kokonaisuutta sekä taidossa ratkaista ongelmia ja analysoida tietoa. Haastattelut ja kyselyt osoittivat uutuusarvoisesti, että kysyttyjä metataitoja pidetään rakennustyömailla yleisesti erittäin tärkeinä ja niiden osaamisessa koetaan olevan puutteita.
Hankkeessa havaittiin, että paras tapa on tuoda metataitojen opetus systemaattisesti muun opetuksen yhteyteen, eli ”altistaa metataidoille”, sekä ammatillisessa, ammattikorkeakoulu- että yliopistotason koulutuksessa. Metataitoja ei kannata lähteä kouluttamaan erillisinä, ilman ammatillisen osaamisen kehittämistä. Metataitojen ja niiden tärkeyden tiedostaminen oli myös kouluttajille oleellista.
Hankkeen tuloksina syntyi lukuisia kokeiltuja opetusmalleja ja työkaluja mm. yhteistyötaitojen, ajanhallinnan, itsearvioinnin ja ongelmanratkaisukyvyn kehittämiseksi. Näitä uusia opetussisältöjä ja -malleja kokeiltiin, tuotiin kunkin oppilaitoksen työkalupakkiin ja kehitetään jatkossa eteenpäin. Hanke lisäsi ymmärrystä metataitojen tärkeydestä työmaille, koulutuksiin ja viestinnän sekä toteutettujen kyselyjen kautta myös rakennusalan liittoihin.
Linkit ja julkaisut
Hankkeen loppuraportti: (liite 1) Osa 1: Rakennustyömaan työnjohtajien ja työntekijöiden metataidot ja niiden mittaaminen Osa 2: Konsulttimainen projektityöskentely metataitojen oppimismenetelmänä
Colourful House – TUNIn kesäopiskelijoiden Learning Lab -projekti RAKAS-hankkeelle 2021. Miten metataitoja voidaan opettaa rakennusalalla? Lue lisää pienryhmille sopivasta Colourful House -työkalusta: (liite 4)