Kun yrityksen toiminta-ajatus on selkiytynyt ja yritystoiminnalle on laadittu pitkän aikavälin tavoite ja toimintasuunnitelma tavoitteeseen pääsemiseksi, on aika pohtia, millaisella resursoinnilla ja resurssien organisoinnilla toimintasuunnitelma on mahdollista toteuttaa. Tällöin päätetään mm. lisätyövoiman palkkaamisesta sekä kone- ja toimitilahankinnoista.

Toiminnan taso ja yritystoimintaan sitoutuneen pääoman määrä sanelevat usein myös yritysmuodon. Jos toiminta on pienimittakaavaista, eikä vaadi suuria pääomasatsauksia, yrityksen pyörittäminen luonnollisena henkilönä (usein puhutaan toiminimistä) tai henkilöyhtiönä voi olla hyvä vaihtoehto. Henkilöyhtiöitä ovat avoimet yhtiöt (ay) ja kommandiittiyhtiöt (ky). Henkilöyhtiöt liittyvät tiiviisti omistajiinsa. Omistajat ovat esimerkiksi henkilökohtaisella omaisuudellaan vastuussa yrityksen veloista, mutta toisaalta he voivat tehdä myös yritystä koskevia päätöksiä melko vapaasti. Ns. ”toiminimen” tai henkilöyhtiön etu muihin yhtiömuotoihin verrattuna on matala aloituskynnys ja suhteellisen kevyt hallinto.


Jos yritystoiminta on laajaa ja pääomantarve suurta, järkevin yritysmuoto voi olla osakeyhtiö tai osuuskunta. Näissä ns. pääomayhtiöissä päätöksenteko on muodollisempaa kuin henkilöyhtiöissä ja byrokratia hieman raskaampaa. Muodollisen päätöksenteon tarkoituksena on turvata omistajien tasavertainen asema ja tehdä pääoman sijoittamisesta yhtiöön houkuttelevaa. Osakeyhtiö ja osuuskunta ovatkin instrumentteja pääoman hankkimiseksi yritystoimintaan. Osakeyhtiössä pääomaa vastaan saadaan osakkeita ja osakkeiden mukana äänivaltaa, jota voidaan käyttää yhtiökokouksessa. Jos yritys tuottaa voittoa ja jakaa sitä osinkoina, osingot jakaantuvat omistussuhteiden mukaisesti.

Kun osakeyhtiössä omistajat ovat osakkaita, osuuskunnassa he ovat jäseniä. Osuuskunnassa sijoitettua osuuspääomaa vastaan saadaan osuuksia ja jokaisella jäsenellä on yhtäläinen äänimäärä (ääni/jäsen), jota käytetään osuuskunnan kokouksessa. Eräs osuuskuntamuoto on työosuuskunta, jossa esimerkiksi metsuri voi myydä omaa työtänsä kuten yrittäjä ja laskuttaa sen osuuskunnan kautta. Tällöin metsuri saa korvauksen työstään palkkana ja osuuskunta huolehtii ennakonpidätyksestä ja muista työnantajavelvoitteista.

Vaikka pääomayhtiöiden perimmäinen tarkoitus onkin ollut helpottaa pääoman keräämistä yhtiötoimintaan, monesti osakeyhtiöllä on vain yksi osakkeenomistaja. Myös osuuskunnan voi perustaa vain yksi jäsen. Tällaisissa tapauksissa yhtiömuodolla on haluttu erottaa ja turvata omistajan henkilökohtainen omaisuus yhtiön omaisuudesta ja yritystoimintaan liittyvistä riskeistä. Toinen mahdollinen kannustin pääomayhtiön valitsemiseksi on verotus. Osakeyhtiö ja osuuskunta maksavat tuloksestaan veroa yhteisöverokannan mukaan, joka ainakin tällä hetkellä on houkuttelevan alhainen henkilöverotukseen verrattuna.

Tietolaatikko/Yhtiömuodot

Tietolaatikko/Talouden perusteet


Sidosryhmät

Metsuri- ja metsäpalveluyritysten resurssit, suoritteet ja rahat liittyvät tiiviisti moniin sidosryhmiin. Tällaisia yrityksestä ja sen toiminnasta kiinnostuneita sidosryhmiä ovat esimerkiksi asiakkaat (nykyiset ja potentiaaliset), työntekijät, omistajat, rahoittajat, verottaja, kilpailijat jne. Verottajalla ja esimerkiksi osakeyhtiön omistajilla on lakiin perustuva oikeus saada oikeat ja riittävät tiedot yrityksen toiminnasta, rahoittajien tiedonsaantioikeus perustuu yleensä laina- tai muihin sopimuksiin, asiakkaille tietoa ja mielikuvaa pyritään aktiivisesti luomaan esimerkiksi mainonnan avulla ja kilpailijoiden tiedonsaantia pyritään minimoimaan ainakin yrityksen menestyksen kannalta keskeisimpien tekijöiden osalta.

Laki asettaa yritystoiminnan talouden seurannalle vähimmäisvaatimukset, jotka riippuvat yritysmuodosta. Laissa määrätyt vaatimukset liittyvät kirjanpidon toteuttamiseen, tilintarkastukseen, omistajien informointiin esimerkiksi vuosikertomuksen yhteydessä sekä tilinpäätöstietojen julkistamiseen. Ammatinharjoittajalla vaatimukset ovat esimerkiksi selvästi vähäisemmät kuin osakeyhtiöllä. Vaatimusten tarkoituksena on turvata eri sidosryhmien riittävä tiedonsaanti yrityksen taloudesta ja toiminnasta.

Myös palveluiden ostajat ovat kiinnostuneita metsuri- tai metsäpalveluyrityksen talous- ja muiden lakisääteisten velvoitteiden hoidosta. Tilaajavastuulaki edellyttää esimerkiksi, että palvelun ostaja varmistaa palvelun tuottajan maksaneen veronsa ja työeläkemaksunsa ja että palvelun tuottaja on merkitty ennakkoperintä-, työnantaja-, ja arvonlisäverovelvollisten rekistereihin. Mikäli yrityksen taloudenpito ja lakisääteisten maksujen suoritukset eivät ole ajan tasalla, tiedot näkyvät nopeasti rekistereissä ja palveluiden myynti loppuu nopeasti.

Yrittäjän kirjanpito on usein ulkoistettu tilitoimistolle. Tämä onkin viisasta, sillä kokenut ammattilainen hoitaa yrityksen lakisääteiset kirjaamisvelvoitteet ja suoritukset yleensä hyvin ja täsmällisesti. Toki tilitoimistoissakin on eroja ja olisi hyvä, jos oma metsuri- tai metsäpalveluyritys ei olisi tilitoimiston ainoa toimialansa yritys. Mitä merkittävämpi oma toimiala tilitoimistolle on, sitä todennäköisemmin se panostaa toimialan lainsäädännön seurantaan ja osaa hyödyntää esimerkiksi kaikki verovähennysmahdollisuudet.

Vaikka moni yritys on ulkoistanut talousasiansa tilitoimistolle, on myös yrittäjän tunnettava yritystalouden perusasiat, sillä yrittäjä on aina viime kädessä vastuussa taloudenpidon oikeellisuudesta. Riittävä yritystalouden perusteiden tuntemus antaa luotettavan pohjan myös liiketoiminnan suunnittelulle ja johtamiselle.

Kirjanpidon ja tilinpäätöksen perusteella voidaan saada käsitys oman yritystoiminnan kannattavuudesta. Jos tilinpäätöstietoihin yhdistetään seurantatietoa varsinaisesta metsuri- tai metsäpalvelutoiminnasta – esimerkiksi työtuntien ja hehtaarien määrät – voidaan hyödyntää vaikkapa palveluiden hinnoittelussa tai investointien kannattavuuden laskennassa.

Resurssit, suoritteet ja raha

Yritystoiminnassa toimitaan kolmenlaisten tuotannontekijöiden kanssa. Suoritteiden – metsäpalveluiden – aikaansaamiseksi tarvitaan resursseja – työvoimaa, koneita ja laitteita yms. – joiden hankkiminen ja käyttäminen vaativat rahaa. Resursseja hankittaessa syntyy meno, joka maksetaan rahassa yrityksen kassasta. Suoritteita myytäessä yritykselle syntyy tulo, joka maksetaan rahana kassaan.

Suoritteiden tuottamiselle on tyypillistä, että ensin on hankittava tarvittavat resurssit ja vasta tämän jälkeen suoritteet eli metsäpalvelut voidaan toimittaa asiakkaalle. Tämän seurauksena menot syntyvät pääsääntöisesti ajallisesti ennen tuloja. Jos metsuri tai metsäpalveluyrityksellä on vakiintuneita ja vakavaraisia asiakkaita, on joissain tapauksissa mahdollista neuvotella ennakkolaskutuksesta. Jos tämä ei onnistu, on yrityksen kerättävä käyttöpääomaa pidättämällä vähintään osa voitollisesta tuloksesta yrityksen kassaan, hankittava pääomaa yrityksen omistajilta tai ulkopuolisilta rahoittajilta, kuten pankeilta.

Rahoituslaitokset ja omistajat tarvitsevat rahoituspäätöksensä tueksi tietoja yrityksestä ja sen toiminnasta. Tietoja kerätään vähintään yrityksen tilinpäätöksistä, mutta usein tarkastellaan myös liikeideaa ja toiminta-ajatusta ja peilataan niitä toimialan yleiseen kehitykseen ja ennusteisiin. Tietojen perusteella rahoittaja päättelee, kuinka suuri riski rahoituksessa on ja hinnoittelee lainattavan rahan.

Tietolaatikko/Rahoituksen riskit