Investointien lajit

Investointi on rahan käyttämistä kulutuksen sijasta pääoman kerryttämiseen ja tulevaisuuden tulojen kasvattamiseksi. Rakennetaan toimitiloja, ostetaan koneita, luodaan markkinointikanavia tai toteutetaan myynninedistämiskampanjoita.

Metsuri- ja metsäpalveluyrityksillä investoinnit eivät ole aivan yhtä merkittävässä asemassa kuin esimerkiksi metsäkoneyrityksillä. Koska metsäpalveluiden tuottaminen ei välttämättä tarvitse suuria panostuksia koneisiin, laitteisiin ja rakennuksiin, voi yrityksen tase olla melko kevyt ja houkutus mahdollisten voittojen jakamiseen omistajille suuri. Tästä voi yritykselle seurata vaikeuksia kestää heikompia aikoja, koska esimerkiksi rahoituslaitokset haluavat myöntämilleen lainoille riittävät vakuudet. Jos yrityksellä ei ole riittävästi vakuuksia, on omistajien usein kiinnitettävä omaa henkilökohtaista omaisuuttaan yrityksen velkojen vakuudeksi.

Investoinneilla on merkittävä liiketaloudellinen rooli, ja ne saattavatkin ratkaista koko yrityksen tulevaisuuden. Investoinnit luovat toiminnalle mahdollisuudet, mutta pääomasta on lähes aina pulaa. Rajalliset resurssit on kohdennettava järkevästi keskenään kilpaileviin tarkoituksiin.

Investointi eroaa liiketoiminnan tavanomaisesta päätöksenteosta monella tavalla. Pitkä sitoutumisaika luo investointipäätöksille omat haasteensa, jotka on otettava huomioon investointeja suunniteltaessa. Tyypillistä on, että investointipäätös on kertaluonteinen, mutta toimintaympäristö muuttuu nopeasti. Merkittävän investoinnin oikea ajoitus on siksi tärkeää. Toisaalta tulevaisuus on aina epävarma ja vaikeasti ennustettavissa, eikä selvienkään trendien jatkumiseen voi luottaa.

Jo investointia suunniteltaessa on pystyttävä yhteismitallistamaan eri ajanjaksojen tuotot ja kustannukset. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota kassavirtojen ajoittumiseen, millä on usein merkittäviä liiketaloudellisia seurauksia.

Johdonmukainen investoinnin suunnittelu koostuu seuraavista vaiheista:

  1. Heräte investointiin syntyy
  2. Todellisen investointiongelman ja tarpeen määrittäminen. Mihin asiaan haemme muutosta?
  3. Täsmennetään tavoitteet (päätöksenteon hyvyyskriteerit)
  4. Etsitään investointi-ideoita
  5. Kehitetään ideoita investointivaihtoehdoiksi
  6. Laaditaan vaihtoehtolaskelmia, verrataan ja karsitaan vaihtoehtoja
  7. Suunnitellaan investoinnin pääomatarve ja rahoitus
  8. Tarkastellaan riskejä
  9. Tehdään päätös
  10. Käynnistetään hanke ja valvotaan sen etenemistä
(Lähde: Neilimo & Uusi-Rauva 2005, s. 208)

Investoinnit voidaan luokitella niiden tarpeen mukaan. Nopeimmin toteutettavia investointeja ovat lakien, asetusten ja viranomaismääräysten perusteella pakolliset investoinnit esimerkiksi työsuojeluun tai ympäristönsuojeluun. Ne on pakko tehdä, jos toimintaa aiotaan jatkaa.

Muita tarpeen mukaisia investointeja ovat esimerkiksi markkina-asemaa turvaavat investoinnit, koneiden ja laitteiden uusintainvestoinnit, kustannuksia alentavat investoinnit, tuottoja lisäävät investoinnit ja uusia markkina-alueita avaavat investoinnit.

Em. investointiluokista alhaisin tuottovaatimus voidaan asettaa pakollisille investoinneille ja suurin uusia markkinoita avaaville investoinneille. Pakolliset investoinnit on nimensä mukaisesti pakko tehdä, joten niille ei käytännössä ole vaihtoehtoja. Sen sijaan uusien markkinoiden valloittamiseen liittyy yleensä suuria riskejä ja epävarmuustekijöitä, joten sellaiselle investoinnille on syytä asettaa muita investointeja korkeammat tuottovaatimuksetkin.

8.2  Investointilaskelmat

Investointilaskelma on investoinnin pitoajalle ulottuva laskelma, jolla pyritään selvittämään investointihankkeen edullisuus. Jos niukoista toteutusresursseista kilpailevia vaihtoehtoja on useita, niiden edullisuusjärjestys pyritään määrittämään laskelmin.

Investoinnin edullisuuteen vaikuttavat tekijät, jotka voidaan arvioida, mitata tai esittää määrällisesti ovat:

  1. perusinvestointi eli perushankintakustannus
  2. juoksevasti syntyvät tuotot
  3. juoksevasti syntyvät kustannukset
  4. laskentakorkokanta
  5. investointijakso tai pitoaika
  6. investointikohteen jäännösarvo
Investointien edullisuuden määrittämiseen on käytössä useita eri laskentamenetelmiä. Yleisimmin käytetyt menetelmät ovat: nykyarvomenetelmä, annuiteettimenetelmä, sisäisen korkokannan menetelmä, pääoman tuottoastemenetelmä ja takaisinmaksuajan menetelmä. Investointivaihtoehdot kannattaa asettaa järjestykseen vähintään kahdella tai kolmella eri laskentamenetelmällä.

Nykyarvomenetelmässä kaikki investoinnista johtuvat tuotot ja kustannukset diskontataan valitulla korkokannalla investointihetkeen. Investointivaihtoehto on kannattava, jos tuloksena saatu nykyarvojen summa on suurempi kuin alkuperäinen perusinvestointi. Investointivaihtoehdoista edullisin on se, jonka nykyarvo on suurin.

Annuiteettimenetelmässä investoinnin hankintameno jaetaan pitoaikaa vastaaville vuosille yhtä suuriksi vuosieriksi eli annuiteeteiksi. Annuiteetit muodostuvat poistoista ja käytettävän laskentakorkokannan mukaisista korkokustannuksista. Investointiin ryhtyminen on taloudellisesti edullista, jos vuotuiset nettotuotot ovat vähintään yhtä suuret tai suuremmat kuin vuotuiset pääomakustannukset eli annuiteetit. Investointivaihtoehdoista edullisin on se, jonka vuotuisen nettotuoton ja annuiteetin erotus on suurin.

Mikäli investointiin liittyy jäännösarvo, sen diskonttaamalla saatu nykyarvo on vähennettävä hankintamenosta ennen annuiteetin laskemista. Annuiteettimenetelmän käyttö edellyttää, että investoinnin vuotuiset nettotuotot ovat suhteellisen tasaiset.

Sisäisen korkokannan menetelmässä investoinnille lasketaan sellainen laskentakorkokanta, jolla investoinnin nettonykyarvo on nolla. Investointia voidaan pitää edullisena, jos sen sisäinen korkokanta on vähintään tavoitteeksi asetetun pääoman tuottoprosentin suuruinen. Investointivaihtoehdoista edullisin on se, jonka sisäinen korkokanta on suurin.

Pääoman tuottoastemenetelmä on yksinkertaistettu sisäisen korkokannan menetelmä. Menetelmässä keskimääräisen vuoden nettotuotto jaetaan investointiin sitoutuneella pääomalla. Investointivaihtoehdoista edullisin on se, jonka tuottoaste on suurin.

Pääoman tuottoastemenetelmä on yksinkertainen, mutta antaa usein riittävän tarkat tulokset. Usein laskennan lähtöarvot sisältävät niin paljon epävarmuutta, että täsmällinen laskenta ei hyödytä päätöksentekijää enempää kuin likiarvoilla laskeminen.

Takaisinmaksuajan menetelmässä selvitetään, minkä ajan kuluessa investoinnin yhteenlasketut nettotuotot ylittävät perushankintakustannuksen. Jos laskentaan halutaan ottaa mukaan korkotekijä, nettotuotot on diskontattava investointiajankohtaan ennen laskentaa. Takaisinmaksuajan menetelmä ei niinkään osoita investoinnin kannattavuus- vaan rahoitusvaikutuksia. Menetelmä suosii investointeja, joissa sidottu pääoma saadaan nopeasti takaisin. Sitä voidaan kuitenkin hyvin käyttää yhtenä valintakriteerinä tukemaan muiden menetelmien tuloksia ja osoittamaan juuri investoinnin rahoitusvaikutusta.

Esimerkki/Investoinnin nykyarvo

Esimerkki/Investoinnin takaisinmaksuaika


Tulevaisuuteen liittyy aina epävarmuutta, joten investoinnin kannattavuuden laskenta pohjautuu aina epävarmoihin laskentatietoihin. Investointipäätökseen liittyvää epävarmuutta voidaan analysoida herkkyysanalyysin avulla. Herkkyysanalyysissä tutkitaan, kuinka investoinnin kannattavuus muuttuu, jos yhtä tai useampaa laskennan lähtötietoa muutetaan. Kun jokaiselle kannattavuuskomponentille tehdään herkkyysanalyysi, saadaan selville ne komponentit, joiden vaikutus investointien kannattavuuteen on kaikkein voimakkain.

Hyvin toteutettuun investointiprojektiin kuuluu myös jälkiseuranta. Investoinnin jälkiseurannassa selvitetään, kuinka investointilaskelmien perusteet ovat toteutuneet. Näin saadaan vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

  • Oliko investointi kannattava?
  • Tuliko yllättäviä, ennalta arvaamattomia kustannuksia?
  • Missä kohdin laskelmien perusolettamukset mahdollisesti pettivät?
  • Muuttuivatko ulkoiset olosuhteet?
  • Mitkä syyt selittävät virheitä?
Investoinnin jälkiseurannan avulla yritys voi oppia suunnittelemaan tulevia investointeja entistä paremmin.