Sisäympäristö

Asunto voi olla asukkaidensa toimintaympäristö jopa ympärivuorokautisesti, ja tavallisestikin asunnossa vietetään huomattava osa ajasta. Asunnon viihtyisyys ja terveellisyys ovat siten aina tärkeitä seikkoja suunnittelussa, vaikka toiminnan tehokkuusnäkökulmaa painottaisikin. Asunto on käyttäjiä varten eikä päinvastoin. Toiminnallisen tehokkuuden tavoitteena tulisi olla käyttäjille tärkeimpien tilojen riittävä koko ja viihtyisyys.

Asuintalon sisäympäristön viihtyisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa ilmanlaatu, valaistus ja luonnonvalon pääsy asuntoon, ääniolosuhteet, lämpötila sekä asunnon yhteydet ympäristöön näkymien ja kulkuväylien kautta. Monet näistä tekijöistä sivuavat kiinteästi jotakin erikoissuunnittelualaa.

Ekotehokkaan asumisen suunnittelu ei ole vain yksittäisten tilojen suunnittelua ja niiden toimivuuden tarkastelua erillisinä tiloina. Olennainen osa suunnittelua on tilojen järjestäminen tarkoituksenmukaisesti yhteyksiltään. Toimivuus on paitsi yksittäisen tilan, myös tilaryhmän ja koko rakennuksen toimivuutta.

ymparisto

Tontti ja asuinalue

Toimivuus tai ekotehokkuus ei rajoitu vain rakennuksen sisälle, vaan myös rakennuksen suhde ympäristöön on ekologiselta kannalta oleellinen tekijä.  Monet tontin suunnitteluratkaisut on sidottu kaavassa määriteltyihin puitteisiin, mutta mikäli suunnitteluvaihe vain mahdollistaa, tulisi yksittäisten rakennusten suunnitteluratkaisuja arvioida myös laajemmalla korttelitasolla.

Yksi näkökulma asuinalueen ympäristön suunnitteluun on toiminnallinen. Korttelin yhteisessä käytössä olevat tilat voivat tarjota paitsi sosiaalisesti monipuolisen, mutta myös ekologisesti tarkoituksenmukaisen lähtökohdan suunnittelulle. Jätehuollon järjestäminen tehokkaasti edellyttää lähes poikkeuksetta aluetason tarkastelua.  Liikenne- ja kulkuväylien sekä pysäköinnin järjestämisessä lähtökohtana pitäisi olla tehokas maankäyttö. Liiallista maastonmuokkausta tulisi kuitenkin välttää suunnittelemalla väylät muun muassa korkeuserojen mukaan.

Aluetehokkuuden kasvattaminen lisää yleensä asuinalueen ekotehokkuutta, mutta myös väljemmillä pientaloalueilla voidaan toteuttaa monia ekologisia ratkaisuja. Ekotoimivassa puutarhassa säilytetään mahdollisuuksien mukaan osa tontista luonnollisena elinympäristönä. Rakennettavassa ympäristössä huomioidaan ekologiaan kuuluvat luontaiset tekijät. Sadevedet kannattaa imeyttää tontilla, ja rakennusten suuntaus ilmansuuntien, maaston muotojen ja pienilmaston mukaan optimaalisesti onnistuu tavallisesti varsin hyvin. Oma puutarha kasvimaineen voi mahdollistaa paikallisen elintarviketuotannon. Viljelyn yhteydessä eloperäisen jätteen kompostointi on luonteva osa asumista. Lisää tietoa pihan suunnittelusta ekotoimiva piha-osuudessa.

Haja-asutusalueilla ajoneuvoliikennettä voidaan vähentää aluetasolla kehittämällä julkista liikennettä ja kevyen liikenteen kulkuväyliä. Asuntokohtaisesti erityisen tärkeä tekijä on hyvien etätyömahdollisuuksien järjestäminen. Etätyö vähentää selvästi työmatkaliikennettä.

Rakennuksen energiankulutuksen kannalta tärkeää on rakennuksen sijoittuminen tontille ja tontin pienilmasto. Rakennukseen ja erityisesti suuriin ikkunapintoihin kohdistuvan auringonpaisteen määrä voi vaikuttaa merkittävästi asunnon lämmitys- tai jäähdytystarpeeseen. Tontilla rakennus, kasvillisuus ja ympäristön rakennukset vaikuttavat esimerkiksi pihan tuulisuuteen.

Ilmanvaihdon, vesihuollon ja lämmityslaitteiden tarvitsemien järjestelmien sijoittumista tulisi tarkastella laaja-alaisesti jo suunnittelun alkuvaiheessa rakennuksen tilojen, julkisivujen ja tontin käytön kannalta. Suunnitteluratkaisun pitäisi joustaa myös teknisten järjestelmien muuttuessa.

rakennuspaikka

Rakennuspaikan valinnassa tulisi kiinnittää huomiota muun muassa ympäristön kasvillisuuteen ja maastonmuotoihin sekä rakennuspaikan tuulisuuteen.