Ekotoimivuus ja elinkaari

Ekotoimivan kodin suunnittelussa käyttäjän toiminnalliset tarpeet ovat keskeisessä asemassa. Asuinrakennuksen tulee tarjota asukkailleen viihtyisä ja toimiva asuinympäristö, jossa puitteet joustavat ja muuntuvat käyttäjän erilaisten tarpeiden mukaan. Suunnitteluratkaisut ottavat huomioon asukkaan erilaiset elämänvaiheet ja ne erityisvaatimukset, joita esimerkiksi väestön ikääntyminen asettaa tilojen toimivuudelle ja käytettävyydelle.

Asunnon suunnittelussa lähtökohtana on siis käyttäjän toiminnan ja asumisen tunteminen. Asukkaan tilatarpeet määrittävät ne tilat, joita tarvitaan. Asunto ei siis ole vain normitettu tyyppiasunto vaan käyttäjälähtöisesti suunniteltu ja muuntuva koti.

Käyttäjälähtöiseen suunnitteluun olennaisesti kuuluva elementti on toiminnan ja tilan välisen suhteen arvioiminen tapauskohtaisesti. Säilytystilan lisääminen ei siis ole vain huoneen lisäämistä tilaohjelmaan vaan erilaisten varastointi- ja säilytysmahdollisuuksien tarkastelua käyttäjälähtöisesti. Tilojen monikäyttöisyyden ja muunneltavuuden lisääminen ovat suunnittelun tavoitteita, joilla pyritään varmistamaan kodin toimivuus ja ekotehokkuus.

elinkaari

Tuotteiden, materiaalien ja rakennusten elinkaareen sisältyy monia vaiheita. Kaikkien vaiheiden huomioiminen elinkaarivertailussa on tärkeää.

 

 

Tehokas tilankäyttö

Tilojen koko ja tilavuus on käytännössä suoraan verrannollinen energian ja materiaalien kulutukseen. Suurempi asunto kuluttaa luonnonvaroja aina pienempää asuntoa enemmän, jos vertailtavien asuntojen lämmöneristysominaisuudet yms. seikat ovat samanlaiset. Tilojen suurentaminen nostaa rakentamiskustannuksia ja käytön aikaisia kustannuksia.

Eri toimintojen vaatiman tilan laajuus vaikuttaa siis ratkaisevasti ekotehokkuuteen. Tilojen laajuuden määrittäminen tulisikin suorittaa ottaen huomioon ensinnäkin asunnon käyttäjän nykyiset tilatarpeet ja tiloja koskevat toiveet. Toiseksi tulisi pohtia millaisiin muutoksiin asunnossa pitäisi varautua – tavallisia muutoksia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa lapsille tarvitaan oma huone tai joku perheenjäsenistä muuttaa kotoa pois. Kolmanneksi pitäisi vielä arvioida asunnon soveltuvuutta tyypillisen käyttäjäryhmän kannalta.

Ekotehokkuutta ei ole se, että rakennetaan ylimääräistä lämmintä mutta käyttämätöntä tilaa vain sen vuoksi, että tilaa voidaan ehkä joskus tarvita. Huonealojen suurentamiselle tulisikin olla perusteltu syy, ja samalla tulisi pohtia myös vaihtoehtoisten muunneltavuutta lisäävien ratkaisujen käyttöä.

 

Tilojen muunneltavuus

Pitkäikäisen ekotehokkaan asunnon suunnittelussa on välttämätöntä arvioida eri tilojen muutosmahdollisuuksia, koska käyttäjät tai käyttäjien tilatarpeet tulevat todennäköisesti muuttumaan vuosikymmenten kuluessa. Laajennus- ja muutosmahdollisuuksien arviointi voidaan tehdä monella tasolla. Kalustemuutokset ovat muutoksista pienimpiä, mutta pientalon suurentaminen laajennussiipi rakentamalla on jo varsin suuri toimenpide.

Muutokset voivat olla myös lämpimän asuinpinta-alan pienentämistä, jos asukkaiden määrä vähenee vaikka aikuisten lasten muuttaessa pois kotoa. Tällaisessa tilanteessa asunnon pienentäminen onnistuu, jos joitakin tiloja muuttaa esimerkiksi puolilämpimiksi varastotiloiksi. Asuintilojen muuttaminen työtilaksi tai asuinsiiven vuokraaminen voivat nekin olla ekotehokkaita vaihtoehtoja.

Ekotoimivan asumisen suunnittelu ei ole vain yksittäisten tilojen suunnittelua ja niiden toimivuuden tarkastelua erillisinä tiloina. Olennainen osa suunnittelua on tilojen järjestäminen tarkoituksenmukaisesti yhteyksiltään niin, että esimerkiksi tilojen jakaminen tai yhdistäminen onnistuu tarvittaessa. Toimivuus on paitsi yksittäisen tilan myös tilaryhmän ja koko rakennuksen toimivuutta.

 

Tilojen yhteiskäyttö

Tilojen yhteiskäyttö on tärkeä keino tehostettaessa asunnon tilankäyttöä. Lähtökohta ei siis pitäisi olla se, että joka toiminnalla on oma huone tai tila. Yhden tilan tulisi sen sijaan tarjota paikka monille eri toiminnoille. Tupakeittiö on tyypillinen esimerkki monikäyttöisesti tilasta. 

Erityinen painoarvo yhteiskäytön suunnittelussa on silloin, kun rakennetaan useiden asuntojen kokonaisuuksia kuten vanhusten palvelutaloa. Pientalokorttelissakin tai rivitalossa keskitetty tilaratkaisu voi olla usein ekotehokkuuden kannalta selvästi parempi vaihtoehto kuin jokaiseen asuntoon hajautettu tilaratkaisu. Jätehuone, varasto, autokatos ja pyykinpesutupa ovat muutamia esimerkkejä tiloista, jotka voidaan järjestää keskitetysti.

 

Tilojen vyöhykkeistäminen

Kodin ekotehokkuutta voidaan lisätä jakamalla rakennus vyöhykkeisiin, joiden lämpötilaa voidaan vaihtaa käyttötarpeen, asukkaiden määrän tai vuodenajan mukaan. Lämpiminä vuodenaikoina asumiskäytössä oleva tila voi laajeta esimerkiksi lasitetulle parvekkeelle tai terassille. Talvella tila pidetään lämmittämättömänä. Tämäntyyppiset tilat muodostavat puskurivyöhykkeen sisä- ja ulkotilojen välille. 

Pientaloissa varastot, käyttöullakko ja autotalli voivat olla puskurivyöhykkeen tiloja. Niin ikään vierashuone voisi olla tila, jonka lämpötilaa nostetaan vain käytön mukaan. Tällöin suunnittelussa tulisi tietysti huomioida tapauskohtaisesti huonetilojen väliset lämmöneristystarpeet.

vyohyke

Esimerkki pienen rivitaloasunnon vyöhykkeistämisestä: molemmilla sivuilla sijaitsee lasitettu kuisti, joka toimii puskurivyöhykkeenä ulkoilmaa vastaan. Keskellä rakennusrunkoa on energiatehokkain osa taloa. Puskurivyöhykkeet auttavat saavuttamaan paremman energiatehokkuuden seinien eristepaksuuksia muuttamatta sekä lisäävät merkittävästi asunnon käyttömukavuutta keväällä ja syksyllä.

 

Viihtyisyys ja terveellisyys

Asunto voi olla asukkaidensa toimintaympäristö jopa ympärivuorokautisesti, ja tyypillisestikin asunnossa vietetään huomattava osa ajasta. Asunnon viihtyisyys ja terveellisyys ovat siten aina tärkeitä seikkoja suunnittelussa, vaikka toiminnan tehokkuusnäkökulmaa painottaisikin. Asunto on käyttäjiä varten eikä päinvastoin. Toiminnallisen tehokkuuden yhtenä tavoitteena tulisi olla käyttäjälle tärkeimpien tilojen riittävä koko ja viihtyisyys.

Viihtyisyyden osatekijöitä ovat muun muassa ilmanlaatu, valaistus ja asunnon valonsaanti, ääniolosuhteet, lämpötila sekä asunnon yhteydet ympäristöön näkymien ja kulkuväylien kautta. Monet näistä tekijöistä kuuluvat johonkin erikoissuunnittelualaan.