Ekotehokkuus

Ekotehokkaan rakentamisen keskeinen osa erityisesti suunnitteluvaiheessa on rakennuksen ja rakennusosien elinkaaritarkastelu. Tarkastelu on syytä tehdä riittävän pitkältä ajalta. Muutaman vuosikymmenen aikainen elinkaaritarkastelu ei välttämättä vielä tee rakennuksesta ekotehokasta, kun rakennuksen käyttöikä voi hyvin olla jopa satoja vuosia.

Ekotehokkaan rakentamisen tavoitteet ovat varsin selviä, mutta ne eivät aina ole yksiselitteisiä suhteessa toisiinsa. Jossakin tapauksessa voi olla perusteltua valita paljon energiaa valmistuksen aikana kuluttava tuote, joka on kuitenkin hyvin pitkäikäinen. Toisessa tapauksessa lyhytikäinen, mutta helposti kierrätettävä tuote voi olla ekotehokas ratkaisu.

Valintojen välilliset vaikutukset tulee myös ottaa huomioon, kun suunnitellaan ekotehokasta rakennusta. Monet laitteet tai koneet voivat vähentää rakennuksen käytön aikaista energiankulutusta, mutta niiden valmistuksessa voi toisaalta kulua huomattava määrä energiaa. Laitteiden käyttöikä voi myös vaihdella varsin paljon.

 

Ekotehokkuuden tavoitteet

 

Tilankäytön tehostaminen

Asunnon tilojen järjestäminen ekotehokkaasti, mutta käyttäjän tarpeet huomioiden edellyttää asukkaan toiminnan tuntemista ja eri toimintojen ja elämänvaiheiden huomioimista. Asunnon muuntuminen eri tilanteisiin ja eri asukkaiden käyttöön on tärkeä osa suunnittelua. Tilankäyttöä voidaan tehostaa tilojen monikäyttöisyydellä ilman, että asumisen viihtyvyys huononee.

Käyttöiän pidentäminen ja kestävyyden lisääminen

Yleensä rakennustuotteen käyttöiän pidentäminen on ekotehokas ratkaisu edellyttäen, että käytön aikainen ympäristörasitus ei ole suuri.

Rakennuksen tai rakennusosan huolto- ja korjausmahdollisuudet ovat yleensä kiinteässä suhteessa sen käyttöikään. Helposti huollettavissa tai vaihdettavissa oleva rakennusosa on usein ekotehokas ratkaisu. Yksittäinen rakennusosa, jota on vaikea korjata, voi johtaa suurten kokonaisuuksien vaihtamiseen lyhyen käyttöiän jälkeen. Tällainen ei kuulu ekotehokkaaseen rakentamiseen.

Rakentamisen teknistyessä laitteiden ja koneiden käyttöiän ja korjausmahdollisuuksien arviointi korostuu kun arvioidaan rakennuksen elinkaarivaikutuksia.

kayttoika

Laitteiden käyttöiän sekä valmistuksen ja käytön aikaisen energiankulutuksen vertailu on osa elinkaariarviointia. Lyhytikäinen laite voi aiheuttaa pitkäikäistä laitetta suuremman ympäristön kuormituksen, jos vertailtavien laitteiden muut elinkaariominaisuudet ovat samankaltaiset.

 

Energian käytön vähentäminen

Rakennuksen ja tuotteen energian käyttöä voidaan vähentää erityisesti kahdessa vaiheessa: valmistuksessa ja käytön aikana.

Valmistuksen aikainen energiankulutus

Valmistuksen aikainen energiankulutus vaihtelee huomattavasti eri tuotteilla. Erityisesti raaka-aineiden tuotanto ja jalostus vaatii usein paljon energiaa.

Tuotteen tai rakennusmateriaalin valmistukseen käytettävä suuri energiamäärä voi olla ekologisesti perusteltua, jos itse tuotteen käyttöikä voidaan laskea useissa kymmenissä tai jopa sadoissa vuosissa. (esimerkiksi tiili tai luonnonkivi.)

Käytön aikainen energiankulutus

Merkittävä osa rakennuksen kuluttamasta energiasta tapahtuu käytön aikana. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että rakennuksen ja rakennusosien elinkaari on riittävän pitkä. Käytön aikaisen energiankulutuksen yhteydessä on tärkeää arvioida tuotteiden sekä laitteiden huoltoväli ja käyttöikä.

Rakentamismääräykset säätelevät tarkoin rakennuksen energiankulutusta erityisesti ulkovaipan lämmönläpäisyä koskevilla määräyksillä. Ekotehokkaassa rakentamisessa voidaan kuitenkin pyrkiä määräyksiä pienempään energiankulutukseen. (matalaenergiatalo, nollaenergiatalo).

Käytön aikaisen energiankulutuksen ympäristövaikutuksiin voidaan vaikuttaa myös energian tuotantotavalla. Paikallinen tuuli-, maalämpö- tai aurinkoenergiatuotanto lisää osaltaan rakennuksen ekotehokkuutta.

Raaka-aineiden ja haitallisten aineiden käytön vähentäminen

Tuotteen valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden vähentäminen tai korvaaminen ympäristöä vähemmän kuormittavilla materiaaleilla on yksi keino pyrittäessä ekotehokkaaseen rakentamiseen. Tuotantoprosessin ympäristölliset vaikutukset ovat yleensä monimuotoiset ja siten vaikeasti vertailtavissa. Uusiutuvien ja paikallisten materiaalien käyttö on kuitenkin yleensä ekotehokas ratkaisu.

Rakennustuotteissa ja rakennuksessa käytettävissä laitteissa voi olla useita luonnolle, eliöille tai jopa ihmiselle haitallisia tai myrkyllisiä ainesosia. Käytön aikaiset päästöt ovat tyypillisesti tiukasti rajattuja (vrt. rakennustuotteiden M1-luokitus) mutta valmistusprosessissa tai tuotteen hävittämisen yhteydessä voi silti syntyä lukuisia haitallisia aineita, jotka vaativat erityiskäsittelyä tai varastointia. Uusiin materiaaleihin voi lisäksi sisältyä riski siitä, että materiaalin kaikkia vaikutuksia luonnossa ei tunneta.

Kierrätettävyyden parantaminen

Kierrätys on ekotehokkuuteen selkeästi kuuluva käsite. Kierrätys on parhaimmillaan tuotteen tai materiaalin uusiokäyttöä mahdollisimman pienellä energiankulutuksella, kierrätettävyysasteella ja jätteiden tuotantomäärillä. Biologisesti hajoavat tuotteet ovat ongelmajätteenä hävitettäviä tuotteita ekologisempia. Asunnossa ja asuinrakennuksessa kierrätettävyyttä voidaan tarkastella hyvin monen materiaalin ja tuotteen osalta.

Kierrätysasteen nostoa tavoiteltaessa voidaan puhua nollajäte –käsitteestä (=zerowaste). Tavoitteena on tällöin pyrkiä jätteistä kokonaan eroon lisäämällä mahdollisimman paljon tuotteen kierrätettävyyttä ja biologisesti hajoavien materiaalien osuutta. Tuotteiden materiaalivirrat ovat silloin verrannollisia luonnon kiertokulussa tapahtuviin prosesseihin.