Perinteisesti on mielletty, että innovaatiot syntyvät kiihkeätempoisessa kaupunkiympäristössä, jossa ihmiskeskittymät luovat innovaatioiden kannalta välttämättömän ”pörinän”.  Yhä useammin ihmiset ovat kuitenkin alkaneet pitää kiireistä kaupunkielämää stressaavana ja sitä kautta elämän laatua heikentävänä. Tällaisen kehityksen vastapainona on havaittavissa rauhallisen ja pitkäjänteisen elämäntyylin nousu eräänlaisena kiireettömyyden renessanssina. Tulevaisuuden tutkija Sirkka Heinonen (2007) analysoi VTT:llä vuosina 2004-2006 tehdyssä Ekoseutumallit -hankkeessa sekä ulkomaisia että kotimaisia esimerkkejä asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, kuluttamiseen, paikalliseen yrittäjyyteen ja elämäntapoihin liittyvien uusien innovatiivisten mallien kehittämisestä.    Heinonen on havainnut, että rauhallinen asuminen – slow housing – ja tasapainoinen elämäntyyli lisäävät hyvinvointia. Tämä puolestaan vaikuttaa positiivisesti luovuuteen ja yleiseen tuottavuuteen. Mielekäs elämä luo hedelmällisen maaperän innovaatioille. (Heinonen 2007, 43.)

Heinosen (2007) Slow -teema nostaa esille rauhallisuuden ja hitauden tavoiteltavina asioina. Niiden avulla voidaan saavuttaa tasapainoinen, seesteinen ja stressitön elämäntapa sekä parantaa elämisen laatua. Tulevaisuuden tutkijana hän näkee rauhallisen asumisen mahdollistaville elinympäristöille olevan kysyntää, mikä kasvattaa rauhallisten paikkakuntien vetovoimaisuutta. Länsimaissa eletään Heinosen mukaan kiireen yhteiskunnassa, jossa nopeus hallitsee elämää ja tehokkuudesta on tehty yleinen hyve. On kuitenkin nähtävissä merkkejä siitä, että nopeuden aika alkaa olla lopussa. Talouskasvu ja tuotannon jatkuva kiihtyminen ovat törmäyskurssilla planeettamme kantokyvyn kanssa.

Heinonen (2007) pitää rauhallisen asumisen konseptia slow food -liikkeen jatkona ja uudenlaisena asumisen suuntauksena. Kiihkeän kaupunkielämän kontrastina esiin noussut rauhallisen asumisen teema on yksi keino edistää viihtyisiä elinympäristöjä.  Arvioitaessa elinympäristöjä on syytä analysoida paikkoja, ajankäyttöä ja elämäntyylejä kokonaisvaltaisesti. Siten pienien kylien maaseutu, maaseutukaupungit ja suurkaupungit muuttuvat kiinnostavaksi ympäristöksi, jossa ihmiset elävät ja työskentelevät ja jossa yritykset voivat hyödyntää inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. (Heinonen 2007, 43-44.)

Rauhallinen asuminen voidaan Heinosen (2007) mukaan tarkoittaa myös tarpeisiin paremmin vastaavaa talosuunnittelua.  Perheiden erityistarpeiden mukaisesti tehdyt talot voivat toteuttaa säästöjä ja mittakaavaetuja, jotka syntyvät elementtirakenteiden käytöstä sekä infrastruktuurin ja rakentamisen yhteen nivotusta suunnittelusta.  Rauhallinen asuminen tarkoittaa sitä, että talo on rakennettu huolellisesti, suunnitellun rakentamisprosessin mukaisesti, jossa kenties käytetään paikallisia muotoon, sijoitteluun tai materiaaleihin liittyviä perinteitä. Slow design -malliin perustuva rauhallinen asuminen ottaa huomioon kestävän kehityksen ulottuvuudet. Se kohdistaa suunnittelun painopisteen yksilön ja ympäristön hyvinvointiin sekä sosiokulttuuriseen hyvinvointiin. (Heinonen 2007, 51.)

 

Lähde: Heinonen, Sirkka & Halonen, Minna:  Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja. Teoriaa ja käytännön innovaatioita.  (Raportti 1 ja Raportti 2), 2007 Ladattavissa: http://virtual.vtt.fi/ekoseutu