Lukijalle.

Jo wuonna 1832 pyysi herra kirjanpainaja Frendelli meitä jonkunlaista lääkärin kirjaa suomenkielellä kirjoittamaan. Siitä muiden kanssa neuwoteltua walitsimma ruotsinkielisen kirjan ”Sunhets-Lärobok för Menige Man af Carl Nordblad” seurattawaksemme ja niin alotimma työmme, sitä milloin suomentaen, milloin mukaellen, milloin lisäten, milloin muka parannellen. Sitte ajan kuluessa eikä meiltä walmista tullen luimma awisiloissa saman kirjan jo toiselta – mag. I.H Reckmannilta – suomennetuksi ja Turussa präntätyksi. Ja saimma wiime postissa tämän suomentaman, jota kyllä näyttää kauniisti ja osaawasti toimitetuksi. Welwollisuutemme olisi nyt omaa laitostamme sen awulla parannella, niin walmiimpaa präntättäwäksi, waan koska jo ilmanki olemme liiemmäksi siitä waiwaa nähneet, niin menköön matkaansa semmoisena kuin nykyään on. Wastaiset suomenkielisten lääkärikirjain kirjoittajat käyttäkööt hywäksensä, mitä kummaltaki meiltä löytäwät, ja niin laittakoot tämänki kirjoituslaadun täydellisemmäksi. Oudonlaisista sanoista tässä kirjassa saamma seuraawan selwityksen panna. Ele merkitsee ruumiin kunaki aikana näöllistä woimaa (lifskarat); haalia, lensiä, pensiä, lämpimältä tuntuwa; hapahka, happamelle maistuwa; hiku, transpiration; hi’in, hikimet, hikisuonet, porer; ulostus, laxering; ulostawa, laxerande; juntukka, spanskfluga; saalas, nyfödt barn; kiihottawa, retande; korlata, gurgla; kue, ädel; kuottaa, kuoituttaa, ädla; kuume, feber; kätilöin, barnamorfa; laskimo, blodåber, ven; liube, tuntosuoni, nerf; oireet, sjukbemsförebud; pese, pesetti, såpa; posia, potilas, patient; rupeama, smitta utan materielt substrat; salmiakkijuokse, luftspiritus; setki, parorhsm; suolaöljy, saltsyra; tarttarisuola, cremor-tartari; waltimo, pulsåber, arter; werimaksa, moderkaka; aneksi, anis; juurista, kålrot; kukonyrtti, sedum acre; kynsilaukka, hwitlök; lemmekkä, lempikukka, viola tricolor; lääketahkiainen, arctium lappa; maitiaisjuuri, woikukan juuri; mali, koinruoho, malört; peltohumala, millefolium; pujojuuri, artemisia vulgaris; raate, rabate, trifolium aquaticum; saunakukka, chamomilla vulgaris; seljakukka, läderthee; willikaali, bolmört

Kajaanista 1 päiwä huhtikuusta 1838

Elias Lönnrot

Kun tätä kirjaa muutamina wuosina ei enää kaupan löytynyt, niin annetaan siitä nyt uudistettu laitos parannuksilla, lisäyksillä ja muilla korjauksilla, joilla sitä on pyydetty wielä sopiwammaksi tarpeesensa tehdä toiwolla, että talonpoikaine kansa kohtelisi sitä samalla mielisuosiolla, kuin ensimäistäki laitosta.

Helsingistä helmikuun 3 päiwä 1856

E. L.

Kun tätä kirjaa ei enää sataan wuoteen ole kaupan löytynyt, annetaan siitä nyt neljäs, muuttamaton laitos Lääketieteellisen oppimateriaalikustantamon kustannuksella ja Akateemisen kirjakaupan kautta.

Näin tehdään sillä toiwolla, että kansa siitä ymmärtäisi terween elämän ohjeiden olleen jo kauan samankaltaisia ja että sairaus on aina ollut elämän osa.

Tätä kirjaa tehtäessä on Elias Lönnrotin syntymästä tullut kuluneeksi 179 wuotta.

Sisusta.

1 Luku

Yhteisiä muistuteltawia terweydestä
Tautien syistä
Ruuista ja juomista
Palowiinasta
Ilmasta terweyden suhteen
Waatteista
Puhtaudesta
Liikkeestä ja lewosta
Mielenliikunnoista (wimmoista)
Ilosta ja huwituksista

2 Luku

Sairaan hoitajasta
Sairaan wuoteesta
Lääkkeistä
Ruuasta ja juomasta
Lewosta

3 Luku

Raskaista ja synnyttäjistä
Raskaitten erinäisistä waiwoista.
a) kuoitus, niwo, okse
b) närä, kurkunpoltto
c) turpo, kowa watsa, ummetti
d) päänkipu, käsiwarsien kuoleuminen
e) jalkain pöhö eli ajetus
f) wesitukehus, wesi-umpi, tippatauti
g) werijuoksu
h) wialliset nännit eli nisät
Synnytys-ajasta
Waarin-otettawista synnyttämisen jälkeen
Erinäisistä kohtauksista synnyttämisen jälkeen
a) hurmikko, werijuoksu
b) pyörtyminen
c) jälkituskat, jälkipoltteet
d) ajetus, puhallus, helleys, werestys
e) perätuhkot, pistimet, kuiwa perätauti
f) hidas wesi, waikia wedenlähtö
g) kohdun mulje eli laskeuma
h) maitokuume
i) lapsiwuoteen tauti
j) rinta-aje, rintain puhallus eli tulehdus, nisäin ajos, maitosulku
k) nisäruwet eli rohtumat, nännikihelmät

4 Luku

Pienten lasten hoidosta
Äskensyntyneistä
Lasten waatteista, asunnosta ja pesosta
Rawinnosta
Liikunnosta ja lewosta
Wioista ja taudeista
a) kierottuminen, ihoaminen, heltyminen, werestäminen, poimuaminen
b) napawiat, napahaawat
c) nikka, oksettaja, watsanwäänäjä, kowa ja pehmiä watsa, pöhö
d) sammas eli sampaat, trusku, sunwalkia
e) lewottomuus, unettomuus
f) silmäkipiät
g) hammakiwut
h) wawahtelemiset, puistelia, kouristaja, meneskelewäisyys
i) maitoterni, waitoruwet
j) eltta eli wilustaja
k) riisi, englannintauti, kuiwatauti
l) kuppa, ransuusi, pahatauti, pitaali
m) suunmärkö, suunwieras
n) ulkonaiset ruwet ja wirheet

5 Luku

Ijällisempäin lasten hoidosta
Niiden wioista ja taudeista
a) rokkotauti, isorokko, rupuli
b) muuttorokot
c) wesi-, poltto-, walherokot
d) tuhkuri, tuhkarokko
e) tulirahko, ihonpunote, sarlakantauti
f) hinku, nääntö-yskä
g) kurkunkuristaja
h) hengen-ahdistaja
i) wesi-aiwo, wettä päässä
j) sarwentotauti, lonkkawika
k) ryyhdyntä, tartunta, syyhy, maahinen
l) risakko, risatauti, rökötauti
m) madot, eläwät

6 Luku

Yhteisiä muistuteltawia täysi-ikäisten tawallisimista taudeista ja wioista

7 Luku

Kuumeista eli kuumista taudeista, polttotaudeista
Kuumeet lisätyllä eleellä, wihottawat, kiihkiät kuumetaudit
Wihotaudeista (ruots. inflammationer)
a) ajuwiho
b) silmäwiho
c) korwawiho, korwakipu, korwasärky
d) kurkkuwiho, kurkkutauti
e) rintawiho, rinnapistos
f) yskä, köhä, hökä, ryintä, röhkätauti
g) sisuswiho, watsan, pernan, sapson, watsan suolten wiho
Kuumeet wähetyllä eleellä; nerwitauti, lawantauti, mätätauti, polttotauti, sotatauti
Kuumeet watsansisusten kiwulaisesta muutoksesta; sappikuume, limatauti, syystauti, helpottelewa kuume, rantatauti
Wilukuume, wilutauti, kylmätauti
Ihote-kuume, rikkotauti, tuhkuri, tulirahko, ehtakuume
Ruusukuume

8 Luku

Tawallisimmista pitkittäwistä wioista ja taudeista
a) luuwalo, luuwana, luutauti, luiden kolottaja, jäsentauti, kuiwatauti, juoksia tauti, kleini, kihti
b) rewäsin, sydäntauti, irrallinen, erin sisältä, sydänalan waiwa
c) ummetti, umpitauti, suolitukkio, turpuus, kowa watsa
d) watsuri, wetelä, ulkotauti, watsatauti, hiwennys, kuratti, ripatta, ruikku
e) punatauti, ulkonen, ulkotauti
f) kolera
g) keltatauti
h) wesitauti, wesipöhö
i) hurmikko, werijuoksu, werikuohu,
nenäweri
weriryintä, weriyskä, werisylje
weriokse, weren oksento
weren heittö, werikusenta
werijuoksu waimowäeltä
k) perätauti, peräjuoksu
kohtutauti, emätauti
halwuu, halwaus, werikohtaus, amputauti
lento, pahan nuoli
l) kaatuwa, kaaduskelewainen, lankeawa, wirma, menestelewäisyys, pahan pieksemä
m) tartunta, ryhtymä, rohtuma, maahinen, maanwiha, syyhy, sawipuoli
n) kapi, paharupi, päärupi
o) kerpunkki, keripukki
p) matoja eli eläwiä watsassa
lierat, suolikot, suoninkaiset
pienet madot
alwe, rihmamato, heisi, lettimato, lapamato
q) wesiumpi, wesitulehdus, salpuuwika
r) kiwitauti, tippatauti
s) hammastauti, hammasmato
t) pitaali
u) kuppatauti, pahatauti, ransuusi

9 Luku

Haawoista ja muista ulkonaisista wioista
a) leikatut eli lyödyt werihaawat, raudan haawat
werenseisottaminen, weren-ajetus
werihaawan side
ajettuminen
b) pistehaawat, pistetyt haawat
c) puremahaawat, raadellut, runnellut haawat
d) ampuhaawat, luodinhaawat
e) mätähaawat
f) kerpunkkihaawat
g) ruusuhaawat
h) kuppa-, ransuusi- eli pitaalihaawat
i) polttohaawat
j) paleltumahaawat, kylmänwiat
k) paiseet, ajokset, weripahkat
l) lyöttyneen wika, lyöttöhaawa
m) äkämä, paisuma, putkenpolttama
n) kuisma, weripahka, mähkä
o) koi, wieras, isokumppali
p) tyrä, suolimulkku, alaispuolen wika
q) jäsenniukahus, niwellys, hiwellys
r) luuntaitto, lankeaminen
s) jäsenten kankeus
t) syöpäpahka, ruumiinmato
u) näärännäppi

10 Luku

Tapaturmaisista eli wahingollisista sattumista
a) myrkytyksistä
b) syöwyttäwät myrkyt
c) tainnuttawat myrkyt
d) eläwäin myrkyt
Walhekuolleista
a) hukkuneet, weteen kuolleet
b) paleltuneet, wiluun kuolleet
c) kuristetut, hirtetyt
d) tukehtuneet, häyryyn, häkään kuolleet
e) kurkkuun tahi emätorween puuttuneet aineet
f) ukonlyödyt, ukkosen tappamat

11 Luku

Tawallisimmista lääkkeistä ja parannuskeinoista
Suomalainen ja ruotsalainen reisteri

1 Luku

Yhteisiä muisteltawia terweydestä.

Terweys on kultaaki kalliimpi; paras lahja lapsilla, paras täysikaswaneilla, paras ikiwanhoillaki. Jopa ikäwä olisi ihmisen itää ja olla terweydettä. Kiwulainen ihminen ei puolin määrin tunne itseänsä terween ja raittiin rinnalla onnelliseksi. Sentähden pitäisi jokaisen terweydestänsä huolta pitää; elää niin, että taudit ja kiwulaisuudet wältettäisi, ja jos kuitenki tulisiwat, rientämiseen wiljellä eli nauttia aineita, joita luoja on terweyden jälle woittamiseksi säätänyt. Tulipalosta kyliä koetaan warjella, mitä saadaan, eikö wielä enemmin tulisi taudeista katsoa; mistä saisi parannusta, etsiä ymmärtäwäisten neuvoja ja niitä ajallansa seurata. Ja niin kuin tulta estetään wallalleen pääsemästä, niin pitäisi terween ihmisen waroa tautiaki. Katso Syrak. kirjasta 38 L.1, 2, 3 v.

Alkuun

Tautien syistä.

Syitä tauteihin ja kiwullaisuuksiin on monenkilaatuisia. Tawallisimpia owat: liika syöminen ja juominen, nautinto=ainetten kehnous eli sopimattomuus, saastainen ilma, siistitöin ruumiin korjuu ja muu ruokottomuus, waatetten sopimattomuss, äkillinen muutos lämpimästä kylmään tahi kylmästä lämpimään, yliwoimainen rasitus, laiskuus, huwitusten pitkällinen nautinto eli muu wäärinkäytös, äkillisten wimmain eli mielenliikuntoin kohtaus.

Alkuun

Ruuista ja juomista

Ruokia ja juomia tulee ruumiin rawinnoksi ja wirwoitukseksi kohtuullisesti nauttia. Kaikki liika siinä asiassa on myrkkyä ruumiille. Waan kohtuus yllä pitää terweyden. Ei ole wielä yksikään katunut kohtuullisuuttansa

Kaswi=aineista nautitaan enimmäksi jywiä ja potakoita (perunia). Waan muu, kun joutunut, kypsi ja puhdas wilja ei kelpaa leiwäksi. Wilulta ja ruosteelta wahingoittu on waarallinen terweydelle. Ainaki pitää se hywin kuiwata, jauhaa hienommaksi kun tawallinen wilja, taikina wisusti sotkea, kauwemmin hapattaa ja kuminoilla, fenkolilla tahi aneksilla höystää. Eikä saada senlaisesta turmellusta wiljasta wielä sittenkään terweellistä leipää, jos ei ainaki kolmanneksi osaksi panna puhdasta wiljaa sekaan. Waraleiväksi nälkäwuosina owat potakat ja kangasjäkälät kaikkia muita aineita etewämmät. Mahdotoin asia on, terweellistä ruokaa oljista ja petäjän=kuorista saada.

Potakat ja muut kaswu=aineet owat lihan tahi kalan kanssa keitettynä terweellisemmät syödä, kun ilman. Kehnowatsaisille, happamelta ja rewäisimeltä waiwatuille on hywä wähemmin kaswinwiljaa nauttia.

Kalat ja kaikenlainen lihan=puoli owat werekseltä tahi tuoreelta terweellisemmät. Waan kituwina saatuin tahi jälkeenpäin pilautunutten kalain, tautisten, itsekuollutten raawain lihaa ei pidä millään tawalla syödä. Suolaaminen tapahtukoon puhtaissa puu=astioissa ja katsottakoon usein, että lauka eli suolavesi pysyisi raittiina ja olisi ylettywä.

Kaikki ruoka pitää puhtaasti laitettaman ja astiat joka kerralla pestämän. Rauta ja tinattu waski on keitto=astioiksi paras, muiksi astioiksi sopii lasi, posliini, tina, puu ja sawi. Tinaamattomista waski= ja kasariastioista puuttuu myrkkyä ruokiin.

Juoda ei pidä, kun ainoastaan janostuneena. Kaikki mitä muuten makunsa wuoksi tahi ajanwietteeksi juodaan on ruumiille wahingoksi. Luonnollisin ja terweelllisin juoma on selwä, puhdas wesi. Se raitistuttaa weren, wahwistaa rinnan ja watsan, selwittää pään, woimassa pitää tunto=suonet, lewottaa ja ilahuttaa koko ihmisen olennon. Wäärä luulo on ihmisillä, weden heikontawan ruumista; enemmin se sitä wahwistuttaa, ken liiatenki sen ohessa ei alati paikallansa istu tahi makaa, waan wälimmiten liikkuu ja toimittelee jotain raittiissa ilmassa ulkona. Ei semminkään pitäisi nuorison wäkewämpiä juomia milloinkaan nauttiman. Niistä heille waan tulee paha tapa, kehno watsa ja elintautinen wiheliäisyys. Oli ennen wanhaan tapana, nuorten naimatonten ei muuta kun puhdasta wettä juoda. Ihmisyyden onneksi pitäisi tämä tapa uudistettaman. Niin saataisi wieläki kuulla sanottawan: nuoret miehet naimattomat, wielä wiinan juomattomat. Kalja ja sahti owat täysi=ikäiselle ja työmiehille tahi laihoille ja huonohenkisille ihmisille soweliaat. Waan huonosti keitettynä, puolikäyneinä, humaloimatta, ylen nuorena wanhana ne ei ole terweellisiä.

Kylmiä juomia pitää wälttää semminki palawalla ja kuumalla ruumiilla. Ymmärtämättömyys taikka huolettomuuski tässä asiassa on saattanut monelle iänpäiwäisen kituwaisuuden ja ennenaikaisen kuoleman.

Alkuun

Kuitenki on kaikista wäkewistä juomista palowiina sekä erityisille ihmisille, että koko ihmisuwulle turmelawaisin. Se on juoma, josta ihmiselle tosiaanki ei ole hyötyä, jos ei muutamissa erinomaisissa tiloissa, niinkuin ylellisisssä rasituksissa, kowassa wilussa tahi kuumuudessa, sateessa, uswassa ja sumussa, josta sitä lääketten werosta wähä kerrallansa ja jolloin kulloin nautitaan. Semmoisissaki tapauksissa on kuitenki hywä olut paljon wirwottawaisempi ja terweellisempi.

Mutta mitä se wähä hyöty palowiinasta niiden tuhansien turmioin suhteen, joita siitä lähtee niin erityiselle ihmiselle, kuin koko maalle ja koko ihmissuwulle! Se polttaa ja kowentaa sisällykset, etteiwät voi täydellisesti ruokia sulentaa, josta usein pitkälliset rewäisimet, muut maksawiat ja kohtaukset saawat alkunsa, juontuu sitte weren seassa keuhkoihin, aiwoon ja ympäri koko ruumiin, pilaa älyn, mielen, muistin, woiman ja muun tunnos, turwottaa, pöhistyttää ja wawistuttaa ihmisen, wähentää luonnollisen lämpimän ruumiissa, syyttää moninaisia raskaimpia, ikuisia tauteja, heikkopäisyyden, halwauswian, ampujan, kaadutajan, ähkywikoja, wesiahman, luuwalon, wesipöhön ja muita pöhötauteja, turwuttumisen, kelta=ja kehkotauteja, werisyljyn ynnä muita lukemattomia wikoja, joiden wiimeinen loppu on lewoton omatunto ja kauhistuttawa kuolema.

Sillä tawalla palowiina useinki turmelee terweyden ihmiseltä, waan jos sitäkään ei aina silminnähtäwästi tekisi, niin kuitenki aina menettää ilon, onnen ja siunauksen perhekunnista, turmelee hywät tawat ja kauniit, siiwolliset menot, tuhlaa arwaamattoman työajan ja tawaran, saattaa monta ihmistä hywältäki elolta maantielle. Myös on werisillä tappeloilla, murhilla ja kaikenlaisilla pahatöillä tawallinen alkunsa palowiinassa. Ei kymmenettä osaakaan hawaita niistä ilman palowiinatta tapahtuneen. – Joka sentähden tahtoo terweenä, raittiina ja onnellisna elämänsä iltaan päästä, tekee hyvin, jos hän ei koskaan ota palowiinaa suuhunsa, waan wieroo sitä kuin muutaki myrkkyä. Wielä wähin totuttuaksi woipi ryyppäämisen tawan helposti heittää, waan wiimein muuttuu tapa tarpeeksi ja ihminen wapaasta, mielitahtoisesta olennosta palowiinan orjaksi. Mutta jos siksi ei muuttuisikaan ryyppimisen tapa, niin jopa ilmanki wiinaa maistellessaan ihminen toisinaan tulee siitä runsaammasti nautitsemaan, niin että juopuu. Waan juopuneena mies on mieltä wailla ja woipi helposti yhtyä senlaisiinki seikkoihin, joista saapi ikuisen turmion nimellänsä, arwollensa, elollensa ja kunniallensa, taikka joutuu raskainten rankaistusten alaiseksi. Paras on sentähden ottaa korwiin runoniekan opetus, joka sanoo:

”Jos nyt tahdot tarkemmasti
Osata oikein eleä,
Niin wiero wiina peräti,
Sekä katra karwojansa.
Ole wiinalle wihainen,
Heitä pois lihan hekuma.
Tee jo kelpaawa katumus,
Armon aikana alota”

Parempi toki onki peräti wälttää kiusausta, kun suotta sen kansa taistelemaan antauta. Muuten waan wiimein ehkä myöhään taidat toisen kuulusan runiekan kanssa hawaita onnettomuutesi ja walittaa:

”Wasta minä wanhoillani
Oiwalsin tämän asian.
Kuinka kunnia meneepi,
Aleneepi miehen arwo,
Kaikki rakkaus katoopi
Entisiltä ystäwiltä,
Miesi welkahan wedäitse,
Joka ryyppeää ryjyltä.
Wiinan wiljassa elääpi,
Monet päiwät pääskytysten,
Wikkokaudet wieretysten.

Maailman makia seura,
Tapa wanha tarttuwainen,
Jot’ ei arwata alusta,
Saapi semmoiset wahingot.

Aiwan on asian kanta
Silla lailla, lapsukaiset;
Minä sen todeksi tiedän,
Jot’ olen itseki ollut
Taipuwa tähän tapahan,
Saanut semmoiset wahingot:
Terweys on turmeltuna,
Kaikki rikkaus kadonna,
Arwoni alentunnuna;
Matti taskussa makaapi,
Tuskat turkkini powessa,
Ristit, waiwat rinnassani.
Wielä suututin sukuni,
Esiwaltani wihoitin;
Näytin itseni olewan
Irwihampaille iloksi,
Hywänsuowille suruksi.”

Mitä wasta palowiinasta sanottiin, sopii muihinki wäkewiin juomiin, sen enempi, minkä wäkewämpiä. Warsinaista pysywäistä wirwotusta niistä ei tule, sillä niistä ei lähde apua werelle, lihalle, luulle ja ytimelle. Hywä olut ainoastaan on erotettawa. Töistä rasitetuille, semminki iällisemmille ihmisille on olut terweellinen juoma, jos sitä waan ei liiemmäksi, eikä ylen nuorena, eli happaniena tahi laimistuneena nautita. Nuorille, lihawille, helppotöisille, istuwille ihmisille ei ole olutkaan terweellinen. Rorri eli punssi, joita kahwesta palowiinan tahi rommin kanssa tehdään, owat luonnostansa kuumentawaisia, polttawaisia juomia, eikä pidä niitä, ei terween, eikä kiwulloisen nautiskeleman. Rommi siltään ryypättynä on kowin waarallinen juoma niin kurkulle, kuin rinnalle ja watsalle. Se on wielä palowiinaaki wahingollisempi. Ei parempi ole totikaan, jota kuumasta medestä, rommista ja sokurista laitetaan.

Alkuun

Ilmasta terweyden suhteen.

Joka hengittämällä kulkee ilma keuhkoihin, ja on weren muuttamiseksi eli uudistamiseksi wälttämättömästi tarpeellinen. Tämä uudistus tapahtuu seuraawalla tawalla. Yhä ja lakkaamatta liikkuu weri ruumiissa. Tämä liikunto toimitetaan kahdenlaisilta suonilta. Toiset, laskimot (lasku=suonet, werisuonet, venae) nimeltänsä, juontawat kaikesta ruumiista weren keuhkoihin. Keuhkoissa tawataan se wastahengitetyltä ilmalta; joku osa siitä ilmasta yhtyy wereen, ja mitä ei yhdy, se ulos hengitetään. Ilmasta wereen yhtynyt aine tekee sen punaisemmaksi ja raitiimmaksi, jonkalaisna se sitten waltimoita (waltasuonia, henkisuonia, sydänjuonia, arteriae) myöten jälleen jakauupi yli kaiken ruumiin, jättäin itsekullenki paikalle, mitä sen rawinnoksi tarwitaan. Mitä tällä kerralla ruumiin tarpeeksi ei kelwannut, imetään uudelleen laskimojen pienimmiltä, silmin keksimättömiltä, tuhathaaruisilta päiltä ja kootaan kun ennenki keuhkoissa uudistettawaksi. Tämä uudistus tapahtuu 25 kertaa minuutittain eli 100 kertaa neljässä minuutissa ja tiimassa 1500 kertaa.

Koska mainittu weren alituinen uudistus on juuri wälttämättömästi kaikille eläwille maan päällä tarpeellinen, ja ei se taida ilmatta tapahtua, niin on helppo ymmärtää, kuinka suuri ja ehdotoin tarwe ilma on kaikille maalla eläwille. Ilma on meille yhtä tarpeellinen kuin wesi kaloille; ikääskuin kalat näiwettywät ja kuolewat, jos wesi ei ole selwä ja raitis, samati meki kehnossa ilmassa menehdymmä. Siitä seuraa että meidän aina tulee ahkeroida, saada puhdasta, raitista ja kelwollista ilmaa asuaksemme ja hengittääksemme. Senlaisna saadaan ilma olemaan, jos asunpaikaksi valitaan kuiwa, yläinen paikka, huoneet rakennetaan wähintäki kyynärän korkiolle kiwijaloille ja muuten laeltaki korkioiksi ja aukaistawilla akkunoilla. Asunhuone on la’astawa joka päiwä; ilma owien ja akkunain aukaisemalla uudistettawa; lattian eli permannon, pöydän, penkkien ja muiden paikkain peseminen aamulla, huoneen lämmitysajalla, toimitettawa, eikä ennen sawureittiä suljettawa, kun kaikkien pesosten kuivettua. Yhdessä huoneessa ei pidä ylen monta henkeä maata, eikä makuuhuoneessa kapaloriepuja tahi muita märkiä kuiwattawan, ei happanewia, käywiä. wäkewän hajullisia aineita eikä ruokia pidettämän, wielä wähemmin porsaita, hanhia, kanoja ja muita senlaisia eläwiä sallittaman yhdessä ihmisten kanssa asua. Sitäki pahempi on talweksi peräti nawettoihin taikka eläinten lämpimän waiheille asumaan muuttauta. Häkä, höyry ja sawu hiilloksista, lampuista, päreistä ja mistä palawasta aineesta hywänsä pitää kerkiämiseen akkunoista ja owista laskettaman.

Kauwan suljettu ilma pilautuu hengittämiselle ja terweydelle waaralliseksi. Kaikki paikat, niin kuin kirkot, keräjähuoneet, ruununpuodit ja muut huoneet ja paikat, joissa ilma on tullut kauwemmin seisomaan, pitäisi päiwällä ennenkuin niitä wiljellään puhdistettaa ja raittiilla ilmalla uudistettaa. Umpinaisna olleihin hautoihin, kellareihin ja muihin maanalaisiin kuoppiin kokouupi toisinaan rutosti kuolettawa, erilaatuinen ilma taikka kaasu. Sentähden pitää semmoisia kauwan käymättömiä paikkoja ennen niihin mentyä tutkittaman. Jos palawa kynttilä, hiljalleen maata wasten laskettuna, yhä palaa, niin ei ole pelkäämistä, waan sammuisiko kynttilä, niin ei ole sisään menemistä, ennenkun paikka on puhtaalla wedellä, kalkkiwedellä, palawilla oljilla, ruutilla tahi muilla senlaisilla aineilla puhdistettu.

Uswaisessa, sumuisessa, wetisessä, saastaisessa ilmassa pitää waroin liikuttaman liiatenki aamu= ja iltakylmillä. Tautiaikoina on hywä, ennen aamusilla ulos mentyä, juoda lämmitettyä maitoa, kaljaa tahi olutta. Silloin pitää myös kaikki paikat hywin siiwoina ja puhtaina pidettämän, taikka etikalla walettaman ja tuoreella kuusenhawulla usein hawutettaman. Muutamat kastelewat puhtaita pellawaisia riepuja etikalla ja ripustawat niitä kulutautien aikana seinille ja orsille, joka onki hywä ja hyödyllinen tapa. Mutta etikan waleleminen kuumennetuille kiwille on yhtä mitätöin kuin katajahavun, kukkien, sokurin, pihkan, terwan ja lakanki polttaminen, jotka pikemmin pahentawat, kun parantawat ilman.

Samati kuin weteenki, taitaa ilmaan moninaisia saastaisia aineita sekauta, waikkei niitä ilmassa niin silmä selitä. Sairasten huoneessa on ilma sillä tawalla pian sairasten ruumiin höyrystä ja muista aineista täyttyäwä, ja tulee sangen waaralliseksi terwetten hengittää. Sentähden on warsin terweellinen asia, saada ilma senlaisissa huoneissa raittiimaksi ja puhtaammaksi, jota tapahtuu niiden usiammin lämmittämällä, akkunain eli henkiluukkuin ja owien aukaisemisella, liiatenki ennekuin terweet sairaita lähestywät.

Alkuun

Waatteista.

Waatteista pidämmä parhaana, mitä muuten on hyödyttäwäin, ei niin, mikä ainoasti on silmän kaunis. Niiden tulee warjella ruumis kylmältä, suojella ruumiin tawallista hikua (transpiratio), jonka tulehtumisesta monta vikaa, kulku= ja lokatauteja, luuwaloja, kuiwantauteja, sisällissiä polttoja, keuhkowikoja, wesitauteja, ruusu=wikoja, ryhdynnäisiä ja monta muuta waiwaa saawat alkunsa. Ei ylen paksut ja lämpimät, eikä ylen hienot, kewiät ja ehyet waatteet ole erittäin kiitettäwät, waan jotta wuosiaikain ja sääwaiheitten, tottuminen ja töiden suhteen ei milloinkaan waiwaa eikä rasita ruumista. Ei talwella ainosti waan kylmempinä aikoina kesäaikoinaki on tarpeellinen pukea lämpimämmästi ja kesähelteessäki waroa, ettei semminki hikisellä, kuumalla eli palawalla ruumiilla aworinnoin ja alastomin eli wähäturwatuin mahoin paljaalle maalle nukuta. Lapsuudesta wiluun tottuminen on kyllä hyödyllinen, mutta usiastiki waarallinen enää wanhemmalla iällä siihen totuttaita. Ylen ahtaat waatteet estäwät weren liikunnon ruumiissa; liian wäljät eiwät lämmitä tarpeeksi. Ei pidä kesäwaatteisiin kewäillä, eikä syksyllä talwiwaatteisiin ylen aikaisin eikä yhtäkkiä ruweta. Semminki iällisten ihmisten tulee tämä asia panna muistoon.

Pää, huoneessa asuen, ei kaipaa peitettä, jos ei peräti kalju, hiuksetoin. Siitä että tuwista lakki päässä elellään, saadaan monasti päärupia, silmä= ja korwa=wikoja, nuoha= ja röhkä=tauteja, muita pääkipuja ja kohtauksia.

Paksut, lämpimät kaulahuiwit syyttäwät kurkku=ja rinta=waiwoja; hywä ja hyödyllinen on siis jo lapsesta alkain totuttaa kaulan wilua kärsimään.

Mahan turwaamisessa ja lämpimänä pitämisessä olla rahwaassa kowin huoletoinna, koska sitä toisinaan ei peitetä, kun paljaalla paidalla matalain housuin ja lyhyen takin rajalla. Maha, warsinki hikisenä, on akka wilulle, ja sen palelemisesta saadaan moniaki tauteja, erittäin kohoja, watsawäänteitä, rewäisimiä, punatauteja, ja muita ulostustauteja.

Samate ollaan jalkainki turwaamisessa huolettomat. Kylmemmällä ajalla ei pitäisi awojaloin eikä märjillä jaloilla milloinkaan astua. Matkoilla ja muissa tiloissa, joissa jalat helposti kastuwat, pitäisi aina olla kuiwia, pestyjä sukkia waralla. Sangen waarallinen on lämpimin jaloin kylmillä kiwillä ja märjillä lattioilla käwellä, kuin liiatenki lapsilla ja piioilla on tapana ja joista heille tulewatki alituiset yskänsä.

Puhtaat ja kuiwat waatteet suojelewat parhaiten ruumiin lämmintä ja owat terweydelle otollisimmat. Likaisten, hiestä taikka muuten märkäin waatetten sijaan pitää wiiwyttelemättä kuiwia, puhtaita muutettaman, ei kylmiä, eikä kylmässä huoneessa tahi tuulessa, awointen owien ja akkunain waiheilla, kuin, pahasti kyllä, palkollisilla pyhä=aamuisilla on tapana pukea. Hyödyllinen on myös erittäin yö=paidat pitää. Päälle wiikon ei pidä yhdellä paidalla käydä ilman pesemättä, jos kohta se wiikon pidettyä ei wielä olisikaan monen silmissä tarpeeksi likainen ja pesemistä kaipaawa.

Alkuun

2 Luku

Yhteisiä neuwoja sairasten torjunnasta ja hoidosta.

Sairaan hoitajasta.

Sairasten hoitajan pitää olla raittiin, wahwan ja siiwollisen, selwän, walppaan, kärsiwällisen, wähäpuheliaan, rehellisen ja taitawan ihmisen. Wähintäki tulisi jokaisen sairaan hoitajan näissä tawoissa harjotteleita ja päälliseksi ymmärtää, miten lawemankia ja werimatoja pannaan, werta kupataan ja haawoja korjataan. Joka kylällä pitäisi senlainen ihminen olla, kaupungeissa usiampia.

Kulkutaudeissa owat iälliset waimot sairasten hoitajiksi muita otollisemmat, sillä harwoin tauti heihin tarttuu. Paras warjelus tarttuwaisissa taudessa sairasten luona kulkemilla on olla rohkiana, ei alakuloisna, usiasti pestä kaswot ja kätensä, wiruttaa suunsa wedellä ja etikalla, ei lainata suuhun kokounutta sylkeä, ei sisällensä wetää sairaan henkeä, ei kauwan paastota eikä walwoa, waan erihuonessa nukkua tarpeensa, ja aamuisilla ennen sairaan luoksi tahi ulko=ilmaan mentyä juoda puhdasta wettä, taikka lämmitettyä sahtia, olutta tahi maitoa. Wielä tulee hänen usiasti tuuleuttaa, ja muuttaa waatteet, olletinki paita, wälimmiten käydä ulkosalla puhtaassa, raittiissa ja samanlaista ilmaa sairaanki huoneeseen, owen, lakeisen ja akkunain aukaisemalla wiriästi toimitella. Ei ainoasti kerta ja kahdesti päiwässä, waan joka tiima pitäisi raitista, wiiliähkää ulko=ilmaa sairaan huoneeseen laskettaman, sillä se ei ainoasti ole sairaalleterweellinen, waan estää taudin muualle lewenemästä, koska sen tartunta=aineet eiwät koskaan pääse siihen woimaan yhdessä kohti paisumaan. Raittiin ilman uudistamista ei suinkaan pidä talwellakaan laimin lyötämän; ja jos tahdotaan oikein huolellisesti taudin tarttumista wälttää, niin pidettäköön pelti eli lakeinen alinomaa auki tahi raollansa, jota kyllä saattaa tapahtua, jos huonetta lämmitetään usiammisti. Kaikki, josta tartunta=aineet woiwat lisäytä, pitää sairaan luota korjattaman, esimerkiksi tarwet=astiat, jotka tyhjennetään, ei likelle asunhuoneita, waan etäämmä kuoppihin, jäljestä tuhkalla, sannalla tahi kalkilla peitettäwihin. Itse astiat pestään puhtaalla wedellä ennen uudelleen huoneeseen wietyä. Huolimattomuus tässä asiassa on sangen wahingollinen, eikä auta niitä uloswiemättä waatteilla peitellä, sillä niistä höyryäwä saastaisuus tungeitse läpi helposti. Etikkahöyryä kiitetään tarttumista wasten hywäksi. Kohtuus lienee siinäki paras. Jolla siksi on huoneita laittakoon sairaille erityiset, sitä parempi, jos ne owat awarat, walkiat, iloiset, ei matalat. Niitä tulee pitää aina hywin puhtaina, waan ei erittäin lämpiminä.

Alkuun

3 Luku

Raskaista ja lapsensynnyttäjistä

Ei pidä synnyttäjän ilman syytä wanhasta totutusta elämästään poiketa. Kuitenki tulee hänen karttaa wäkewähöysteisiä (ryytisekaisia) ruokia ja liikuttawia juomia. Semmoisia himoja, joita muutamat raskaana ollessaan saawat, erinomaisia aineita nauttiaksensa, tulee järjen woimalla wastaan sotia, jos warsinki samat aineet olisiwat luonnottomia ja wahingollisia. Paha on se, että raskas edeltäpäin kowaa ja liiallista huolta synnyttämisestänsä kantaa; hywä, jos woisi olla tasamielinen ja iloinen. Sitä pitäisi kenenkään muun häntä surulliseksi saattaa, häntä pahotella ja säikähytellä, ei soimata, häwäistä ja herjata naimatointakaan raskasta, eikä muulla tawalla häntä pahasti kohdella. Liike on raskaille hywä, ei kuitenkaan rasittawainen liikunto. Rasittawaiset, äkilliset liikkeet, wäkinäiset nostamiset, kantamiset, juoksemiset, huutelemiset owat aina raskaan tilalle ja terweydelle waaralliset, warsinki neljänä ensimäisenä kuukautena. Ilman lääkärin erityistä määräämistä ei pidä raskaan wäkewämpiä lääkkeitä nauttaman, eikä suonta awattaman. Ahtaat, litistäwät waatteet owat ainaki ja erittäin kantamisen ajalla wahigolliset.

Alkuun

Raskaitten erinäisistä waiwoista.

Enin osa raskaitten waiwoista ei tarwitse muuta lääkettä, kuin kärsiwällisyyttä. Toisia löytyy, jotka kaipaawat muutaki apua. Tawallisimmat owat:

1:ksi Kuoitus, niwo ja okse. Hawaitaan enimmiten alkupuolella raskautta ja owat aamuisin waiwaloisemmat. Raskaitten pitää silloin käwellä tahi muuten liikkua aamuisilla ja kowemmin waiwattuina sopii heidän nauttia lihalientä magnesialla seotettuna myös aamuisaikana ja sitoa palowiinalla tahi rommilla kostutettuja riepuja tahi likopaperia (harmaata paperia) watsalle.

2:ksi Närä. Se saapi liiasta syömisestä syömisestä ja watsan rietoista tawallisen alkunsa. Poistetaan wähemmällä, warsinki raswaisten ruokain, nauttimisella, ja enemmällä ulko=ilmassa liikkumisella. Kowemmissa waiwoissa nautittakoon wähäisen raparperijauhoja magnesialla seotettuna.

3:ksi Turpo, kowa watsa, ummetti waiwaawat raskaita loppupuolella aikaansa. Autetaan kewiämmällä, hywemmillä ruuilla ja lawamangilla haaliasta (lensiästä) wedestä. Aineita ei pidä tässä tilassa nauttia, jos ei taiten ja wähäisen raparperijauhoja eli raparperia ja magnesiaa sekaisin tahi engelskasuoloja tahi sennateetä siltänsä, tahi engelskasuolan seassa.

4:ksi Päänsärky, päänkiwistys ja käsiwarten kuolo (käsien puutuminen, sureminen) eli tunnottomuus, turtuus käsäwarsissa. Waiwaawat werewiä, useinki liika lämpimässä asuwia ihmisiä, autetaan wähemmin syömällä, wilummalla ololla ja kowemmissa tiloissa werenlaskulla.

5:ksi Jalkain pöhö eli ajetus. Ei ole peljättäwä eikä waarallinen asia wähä edellä synnyttämisen aikaa. Siltä waiwatut raskaat seisokoot ja käykööt wähemmin, älköötkä muuten rasittako jalkojansa, waan pitäkööt niitä tasakorkialla istuntasijansa kanssa.

6:ksi Wesitulehdus, wesi=umme, tippatauti. Huojennetaan sillä, että waimo wesitarwetta tehdessä lyykistäitse eli nojaitse eteenpäin. Jos siitä ei apua tule, kysyttäköön kätilöltä (lastenwaimolta) tahi lääkäriltä neuwoa. Usein auttaa seki, johdatella kiehuwan weden höyryä luonnon paikoille ja woidella samoja paikkoja lämpimällä puunöljyllä, ihralla tahi suolattomalla woilla.

7:ksi Werijuoksu. Waatii liikkumatonta oloa, wilumpaa, raitista asuntoa ja werenlaskua haittawerewiltä. Jos sitä ei ehkäistä, saattaa waimo murteuta, kesken luoda eli ennen aikaansa synnyttää, jonka tähden on tarpeen kätilöltä tahi lääkäriltä neuwoa kysyä.

8:ksi Nänni= eli nisäwiat. Lyhyet, sisään kurteuneet nännit autetaan joka päiwä imemällä kuutena tahi usiampana synnyttämisen edellisenä wiikkona. Paksunahkaiset nännit pestään päiwältä päiwältä haalialla wedellä ja saipualla ja päälisnahan irtauttua ja poisnyhittyä pyhitään wesisekaista palowiinaa alaiselle hienommalle nahalle. Rohtumissa ja nännihaawoissa auttaa sama keino. Eikä ole sekään sopimatoin, lyhyitä nänniä usein syljellä kastella ja hypeellä ulommaksi wenytellä. Imettäjä pitäköön wäli=ajoilla rintansa peitteessä peitteessä, waan ei litistyksessä, toimitelkoon myös sellaisia askareita, joissa käsiwarret tulewat liikuteltawiksi.

Pienempiä wajawasuuksia, niinkuin hammastautia, ahdashenkisyyttä, siwuhellyyttä, peräjuoksua, suoniwetoa ynnä muita semmoisia tulee kärsäwällisyydellä kantaa.

Alkuun

4 Luku

Lasten hoidosta kolmanteen vuoteen asti.

Äskensyntyneestä.

Äskensyntynyt lapsi otetaan lämpimään liina=waatteeseen ja pidetään silmin pois niin päiwänwalosta kuin walkianki hohteesta. Jos ei liiku tahi muuten eläwänsä ilmota ja ymmärtäwäistä kätilöä (lasten muoria) ei ole saapuwilla, niin tulee sitä seuraawalla tawalla henkiin pyytää.

Haalistuneelta eli kalwakalta ja heikolta lapselta ei pidä napasuonta heti poikkileikata, waan lämminnä pitää. Peräpuolta lyödään kerta kewiällä kädellä; suu perkataan jälästä eli liitasta; lapsi pannaan äitin wiereen lämpimiin waatteisiin käärittynä; nenän alla pidetään etikkaa; käsiä, jalkapohjia ja selkärankaa harjataan pehmiällä harjalla. Jos napasuoni alkaa sykkiä, leikataan ja sidotaan se 3 taikka 4 tuumaa nawasta. Jos lapsen kaswot owat punaiset, huulet sinertäwät ja pää ajetuksissa, pitää nawasta ennen sitomista wähä werta tipahutella. Waan olisiko wahingosta napasuoni tullut katkaistuksi tahi epähuomiosta ennen aikaansa leikatuksi, niin pannaan lapsi heti kaulasta saakka lämpimänhaaliaan weteen, siinä harjaamalla sekä muulla keinolla henkiin pyydettäwä, jonka ohessa wälistä rintaa käsiläppiällä hierotaan, wälistä ylös lämpimästä wedestä nostettuna pirskotetaan kylmällä. Sulan päätä kastetaan saksanwiinaan ja pyhkäistään lapsen kitaan, ja sieraimia kutkutetaan wälimmiten tuoreeseen maitokermaan tahi öljyyn kastetulla höyhenellä, eikä pidä ennen, jos tiiman päästä, heittää näitä kokeita lasta henkiin saada.

Lapsi eläwänä syntynyt tahi tapakuolleista henkiin saatu pidetään esinnä wähä aika puhtaassa raittiissa ilmassa senjälkeen yli koko ruumiin haalianlämpimään saipuaweteen kastetuilla saksansienillä kewiästi pyhittäwä. Samassa katsotaan, jos lapsesta löytyisi mitään wikaa eli loukkausta, joita kuitenkaan ei pidä äitin huoleksi ilmottaa, waan lääkärin tahi ymmärtäwäisen kätilön kanssa niistä keskustella. Wälistä on pää wino, pitkän=omainen jota ei kuitenkaan pidä painelemalla ja litistämällä oikaista, koska luonto sen kohta itsestänsä tekee. Liskistämästä ja painelemista lapsi waan taitaisi pahempia wikoja ja pian kuolta’ki, josta oikeutta myöten tultaisi rangaistuksen alaisiksi tahi kuitenki tunnon waiwoihin. Waarallinen on myös imiellä, painella ja puristella tyttölasten rintoja, jota sentähden ei pidä tehdä. Lemmen nostot tyttö=lapsille ja muut onnen loihtimiset pojille owat tuhmia, pakanallisia taikoja, sitäki pahemmat, jos lapsen kanssa sen ohessa jollai erinomaisella, rohkiammalla tawalla menetellään.

Pestynä pirostellaan lapsen poimuille wähä nihtiä ihoamista, heltymistä eli sierrottumista wastaan, napasuoni kiinnitetään uudelleen talitetulla lapulla ja siteellä, lapsi puetaan eli kapaloidaan ja pannaan lämpimään vuoteesen äitinsä wiereen, waarinottamalla kuitenki, ettei yötäki siinä makuuteta, koska waan taitaisi tukehtua. Rihdin sijasta sierottumille kelpaa hienot wehnä= (nisu=) tahi potakkajauhot, eikä sierottumisia ja werestymisiä niin ilmau’kan lapsen puhtaana pidettäissä.

Alkuun

Lapsen waatteista, asunnosta ja pesoista.

Lapsen waatetten pitää olla wuoden=aikain mukaan lämpimät, pehmiät, awarat, eikä neuloilla, waan nauhoilla kiinnitettäwät. Puettaissa warotaan lapsen pieniä jäseniä loukkaumasta ja jos lapsi kapaloidaan, jota kuitenkaan ei pidä kauwemmin kuin ensiwiikkoina tehdä, niin tapahtukoon kapaloimine wuoron oikialta puolelta wasemalle, wuoron wasemalta oikialle ja hellitettäköön aina kapalowyö lapsen imiessä eli syödessä. Käsiwarret ja rinta pitää wapaaksi jätettää ja lapsi muutamia kertoja päiwässä saada aiwan irrallansa maata. Pää pidetään puuvillakankaasta tahi liinawaatteesta tehdyllä lakilla lapsen huoneessa ollen, ulkoilmassa willaisella. Lakkeja kuin muitaki waatteita pitää olla usiampia, sillä lapset hikoilewat runsaasti ja paaduttawat wäleen yhdet: waan aina tulee katsoa, että niin lakit kuin muu muutettawa puku on kuiwa ja lämmin. Wanhemmaksi tullen laitetaan lapselle kolttu, joka waan ei estä jäsenten wapaa liikuntoa; jalkoja warustellaan pehmeillä, wälillä kengillä eli pieksuilla nahasta. Kun pää alkaa hiuksiltaki peittyä, niin lakkia ei enempi tarwita, jos ei ulkona käyttäissä, jossa kylmän waroksi lämmin lakki pidetään, waan päiwänpaisteessa ja lämpimässä ilmassa kewyt olkinen tahi muu=aineinen lakki. Hiuksia ei leikata lyhemmäksi, kuin kaksi tuumaa hiusmarrosta, kaula pidetään paljasna, paitsi kylmällä, sumuisella säällä.

Lapsihuoneen tulee olla awaran, kuiwan ja kohtuulisesti lämpimän. Wastasyntyneelle on lämmin kyllä tarpeellinen, waan sitte lapsen paremmin ilmaa kärsimään totuttua, wähetään lämmintä, siksi ettei juuri pale’takaan. Kaikkea ruihua, ryskettä ja hälinää wältetään, mikä mahdollinen, ettei lapsi unissa taikka ilmanki säikähtäisi. Joka päiwä laastaan ja tuuleututetaan huone, joksi ajaksi lapsi muutetaan toiseen. Joka päiwä pitää myös lapsi kannettaa wähä aika olemaan, talwella raittiimmassa huoneessa, kesällä ulko=ilmassa, ei kuitenkaan hiostuneena eli muuten lämpimänä. Tällä tawalla harjautuu lapsi ulkoiseenki ilmaan ja on sitten ikänsä raitis, wirkiä ja kasautunut kowempiaki säiden muutosta kärsimään.

Puhtaus, pesot ja kylwyt owat juuri wälttämättömiä tarpeita lapselle. Ne parahite estäwät rohtumisia ja muita waiwoja lapselta. Lapsi puetaan joka päiwä puhtaaseen, lämpimään paitaan ja muitaki waatteita muutetaan aina kuten hiestywät, kostuwat eli hierouwat. Haalistuneessa wirta=, joki= tahi sade’wedessä pestään lapsi niin usein kuin hiereleikse, waan ei hiostuneena. Sowelian peso=aika on aamuisilla. Pestessä pyhitään ruumista saksansienillä ja katsotaan, ettei napaside petä. Aikaa woittain totutetaan lasta kylmemmille pesoille, waikk’ei ole’kan ylenkauwan kertaansa wedessä pitämistä. Kylmä wesi oikein käytetty, wahwistaa ruumiin. Ainaki pitäisi lasta kolmen wuoden wanhaksi niin kaksi kertaa wiikossa pestä ja siitä kerran. Kiwulaisille lapsille pitää wesi alussa lämpimämmäksi tehdä. Pesosta otettua lapsi kuiwataan joutumiseen, ruumista hiwutetaan kuiwalla liinalla lämpimämmäksi, lapsi puetetaan ja pannaan maata, jos ei jo ole sitänä wanhempi.

Alkuun

5 Luku

Lasten hoidosta kolmannen ja wiidennentoista wuoden wälillä.

Mainitsimma, kuinka lapsi hammasten saatua on totuteltawa wahwempiaki ruokia nauttimaan, eikä yksin rintamaidolla tahi muulla maito=seotuksella elätettäwä. Waan wieläki owat leipä ja maito sopiwimpia ruokia lapselle, niin koko lapsi=iän halki. Suolaisia, raswaisia, ryytisekaisia, sawutettuja ja kowenneita ruokia annettakoon aiwan wähä lapsille, eikä kuin juuri wälistä ynnä wetelämpäin laitosten, niin aina wiidenteentoista wuoteen asti. Maahedelmät kiwulaisille lapsille eiwät ole soweliaat rawinnoksi; ja terweitäki warten owat ne hywin keitettäwä. Muuten lapsi totutettakoon määrätyillä ajoilla syömään, kolme eli neljä kertaa päiwässä, älköönkä waan häntä pakotettako, koska hän kyllä ilmanki terweenä ollen luontonsa ja tarpeensa mukaan nautitsee. Jos taas jostai kiwullaisuuden syystä toisinaan ei söisi, kuin tawallisesti, niin syömään waatimalla häntä ei kuitenkaan terweeksi tehdä waan aina kipiämmäksi. Se on luonnon oma lääkitys sairaille, ettei ruoka maista; pahoin ja ymmärtämättömästi tekee, joka siinäki ei luontoa seuraa. Juotawaksi annetaan lapselle wettä paljaaltaan eli wähän maidon seassa. Ainoastaan kiwulaisille, heikkohenkisille saisi toisinaan hywin käynyttä, ei wanhaa hapanta, sahtia antaa. Muut kaikki wäkewät juomat olkoot heiltä peräti kieltyt, niink. wiina, olut, kahwi ja muut senlaiset. Palowiinan turmioista tekisi mielemme erittäin lausua, jos emme pelkäisi jo minne’ki koko edellistä aineesta joutuwamme. Woi niitä wanhempia, jotka kewiämielisyydestä tahi tuhmasta hywäntahtoisuudesta taikka jostai muusta syystä, luullen muka palowiinan hywäksi, lewottawaksi, lämmittäwäksi, wirwoittawaksi aineeksi, antawat lapsillensa sitä myrkkyä – ja jopa myrkkyäki pahempaa ainetta. Sillä myrkky kuolettaa ja lopettaa waiwat paikalla, mutta palowiinasta lapsi siihen wähitellen totutettu, saapi ikuisen turmelewaisimman tawan ja taipumuksen, ynnä ikuisen kiwulaisuuden, typerämielisyyden, heikkouden ja kaikenlaisia ikuisia turmioita.

Lapsen wanhempanaki pitää saada asua puhtaissa, kewiöissä, wäljissä, talwisaikana lämpimissä, käsiwarsille ja säärille ulottuwaisissa waatteissa. Käsiä ja kaswoja – hywä jos jalkojaki – pitää joka aamu pestä kylmällä wedellä ja koko ruumis wähintäiki kerran wiikossa kylwettää eli muuten pestää. Kesä=aikana totutettakoon wanhempia lapsia joka päiwä uimaan ja nuorempia pestäköön muuten järwi= eli jokirannalla. Lasta ei pidä talwellakaan estää ja kieltää ulkona liikkumasta, waan ennemmin kehottaa kaikenlaisiin ruumiinkäytösiin ja liikuntoihin ulkoilmassa, joka tekee hänen wahwaksi, raittiiksi, nopiaksi ja wikkeläksi. Kolmannen ja seitsemännen wuoden wälillä annettakoon hänen nukkua puoli aikansa eli kaksitoista tiimaa wuorokausittain, waan seitsemännestä wuodesta alkain ja wiidenteentoista asti lyhettäköön nukkuma=aikaa puolella tiimalla wuorokaudessa joka wuodelta, niin että wiidentoista wuotisena tulee waan kahdeksan tiiman paikoilla nukkumaan.

Koko tällä iällä on lapsi kaikkihin teräwä, rupeawa ja taipuwa, jonka tähden on kowin tarpeellinen asia, heidän wanhemmiltansa saada hywiä esimerkkejä siweydestä, siisteydestä, uutteruudesta, töistä, toimista ja järjestyksestä; raittiista, juomattomasta elämästä, jumalanpelwosta, rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan, auttelewaisuudesta, ja, sanalla sanoen, kaikista hywistä awuista. Woi jos kuitenki jokainen, jolla jotai lasten kanssa on toimittamista ja erinomattain wanhemmat, muistaisiwat minkä pahuuden tuhmilla, mielettömillä, kelwottomilla puheillansa ja muilla pahoilla esimerkeillänsä lasten keskellä owat matkaan saattawat. Ja woi sitä, jonka kautta pahennus tulee!

Koska seitsemännellä tahi kahdeksannella wuodella pitää lasta lukemaan opettaa, eikä silloinkaan kowuudella ja rankaisemilla, waan wiettelemällä ja palkinnoilla, jos ilman luku lapselle ei olisi haluinen. Pelwottelemiset, uhkaukset ja rankaistukset, samati kuin muutki oudot mielenwaikutukset, owat wahingolliset sekä mielen että ruumiin puolesta. Eikä pidä lukuakaan yhdellä kerralla ylen pitkittää, waan useinki wälimmiten laskea lapsi totuttuihin, wiattomiin huwituksiinsa ja mielentehtyihin syyttömiin askareihin. Nuorempana walitkoon lapsi lapsi itse huwituksensa, waan wanhemmaksi tullen määrätkööt wanhemmat hänelle luontoansa ja taipumista myöten sopiwaisia askareita, joilla harjautuisi töihin, ei kuitenkaan raskaampia, kuin mitä hywästi jaksaa.

Kesällä sallittakoon lapsen seurata wanhempia ulkotöillä, jotta paremmin maatöihinki tottuisi ja ilmanki tulisi soweliaasti liikkeelä olemaan. Pientä lasta warottakoon waan mihinkään raskaampaan työhön puuttumasta ja kaikkiaki teräaseilta, eläwiltä, wedestä, tulesta, kowasta päiwänhelteestä ja kylmästä wahingoita saamasta. Erinomattain kiellettäköön nuorempia, heikkoja ja kiwulaisia lapsia mitään yli woimainsa nostelemasta, kauwan yhdessä työssä wiipymästä, pitkiä matkoja käymästä, änkään juoksemasta taikka muulla tawalla kowin waiwaumasta, josta waan tyrät, muut puhkeamat ja repeämät, ynnä montaki wikaa ja kiwulaisuutta taitaisiwat alkunsa saada. Parahite sopii lapsen aikansa wiettää kukkatarhain eli ryytimaiden korjuussa, kewiämmissä weistellyksissä ja muissa helwommissa käsitöissä.

Alkuun

Wioista ja taudeista tällä iällä

Pienten lasten wioista ja taudeista on jo ennen kerrottu, waan löytyypä monta muutaki wikaa ja tautia lapsi=iällä, nimittäin:

1:ksi Rokkotauti, rupuli, iso rokko. Tämä waikia tauti panorokon kautta nykyään joksiki hälwennyt, kohtaa kuitenki muutamia ja alottaa päänkiwulla, wäreillä, kuumalla, nukuttamisella, wetistäwillä silmillä, kuoittamisella, oksulla ja wawahtelemilla eli hypähtämillä. Kolmannella päiwällä ilmautuu pieniä pilkkuja esinnä kaswoihin, sitte käsiin ja muuhun ruumiiseen, jotka wähitellen nousewat ja täytywät walkialla wiswalla. Kuudennella wuorokaudella ajettuwat näpyt usein uuden kerran kowemman kuumeen ohessa, 11:nellä alkawat ne jälleen kuiwaa.

Jos lääkäri olisi saatawissa, pitää hän kohta noudatettaa, ellei saada, pidettäköön lapsi ensimäisinä 3:mena wuorokautena, mainituin pilkuin wielä ilmaumautta kylmänwoittawassa huoneessa ja käytettäköön eli kanneltakoon wälistä ulkoilmassa, ei kuitenkaan kowin kylmässä taikka kostiassa. Hänen ainoa ruokansa tällä waiheella olkoon wetelät, jollai happamella niink. esimerkiksi marjawedellä seotetut ryyniliemet ja juomansa raitis, kylmähkä wesi. Jos kieli on likainen, annetaan pehmittäwiä aineita ja lawemankia pannaan kuumeen ja hourailemisen aikana joka päiwä estämiseksi watsan kowettumista. Rokkopilkuin ilmauttua pidetään wieläki sairas 3 päiwää kylmänwoittawassa, eht’ei juuri niin kylmässä huoneessa kuin ensimäisinä päiwinä. Wasta 7:tenä tai 8:tena wuorokautena rokkoin ajettuessa tehdään huone lämpimämmäksi, kuitenki raitista ilmaa usein sisälle laskien: samate pitää juomat tehtää haalioiksi ja runsaammin nautittaa. Paras juoma on haaliahka wesi, seotettuna maidolla tahi hiukalla sokurilla. Suurempia rokkoja taitaan neulalla tahi saksilla puhkaista. Puhdas ja siiwo menetys on nyt kowin tarpeellinen; silmät ja kaswot pitää haalalla wedellä pestää; paita ja lakanat joka päiwä muutettaa. 11:nellä ja 12:nellä wuorokaudella pitää kuiwawia rokkoja usein liotella kauraliemellä ja hellittyänsä pois pestä. 14:nellä eli 15:nellä wuorokaudella menköön sairas haaliaan weteen pestää ja nautitkoon tarwetta myöten wähän liharuokaaki, jota tähän asti koko taudin aikana on ollut sopimaton ja kartettawa; wähitellen totutettakoon ulkoilmaaki kärsimään. 3:men ja 4:jänki wiikon aikoin taudin alusta lukien sairaan ei pidä asua yhdessä huoneessa terwetten kanssa ja ennen kuin häntä niiden sekaan wiimmenkään lasketaan, pitää kaikki hänen waatteensa wisusti tuuletettaa ja pestää.

Ainoasti oikein toimitetulla panorokolla woidaan iso rokko estää. Muuttorokot sikiäwät toisinaan isosta rokosta ja kohtaawat rokonpantujaki, mutta owat kewiämpilaatuiset, eiwätkä kuolettawaiset, jos kohta yhtä tarttuwaisetki ja samoin hoidettawaiset kuin iso rokko. Rokonpano pitää siis esiwallan säännön jälkeen toimitettaa kaikkiin lapsiin, johon myös hywä tilaisuus aina on tarjona, koska rokonpaniain kerran wuodessa pitää kuljetella halki joka pitäjän Suomenmaassa.

2:ksi Wesi=, poltto= ja walherokot owat peräti toista ja helpompaa laatua, ilmautuwat päiwän oiretten ja kuumewaihetten perästä tawallisesti esinnä hartioihin, rintaan ja mahaan ja sitte muihinki osiin punaisilla pilkuilla, jotka wuorokaudessa kohoowat selwiksi rokoiksi, ajettuwat ja kuiwuwat rypelällä. toisinaan muistaisella kuorella. 2:den wuorokauden sisässä owat nämät läpikäyneet yhdet waiheet, kuin iso rokko 12:nen sisässä. Harwoin niille lääkkeitä tarwitaan, kun waan lapsi sisällä pidetään ja rokkoin kuiwettua pestään eli kylwetetään. Näitä wasten ei auta panorokko.

3:ksi Tuhkuri, ruhkarokko on myös tarttuwa ja alkaa melkein samalla tawalla, kun iso rokko, waan rinta ja silmät tulewat alussa enemmin waiwatuksi. 4.llä eli 5:nellä wuorokaudella nähdään ihossa kirpunpureman näköisiä rahkoja, jotka aikansa oltua kuiwuwat jauhomaiseksi kehnäksi ja katoowat. Tauti on tawallisesti niin kewiä, ettei tarwitse kun hywää korjuuta, pimiänwoittawaa huonetta, haaliaa juotawaa öitä wasten ja wilusta warjelmista, liiatenki parenemisen aikana ja perästä. Yskän rasittaessa annetaan munanruskiaista sokurin eli hunajan kanssa tehtyä liewittäwää mehua haalianlämpöisen wierteen eli mallaskeiton seassa. Wielä waikiampi yskä waatii suonen=aukoa wanhemmilta lapsilta ja nuoremmille iilimatoja rintaan, jonka ohessa rinta pidetään rakkolaastarilla awoinna. Wasta parin wiikon päästä sallittakoon tuhkarokosta parantuneen kuljeksia ulko=ilmassa, koska moni warhaisemmasta ulkona liikunnosta, jos kohta kesäisenäki aikana, on saanut ikuisen wian rintaansa.

4:ksi Tulirahko, ihonpunote, sarlakantauti, waikka alkaissansa helpompi, tulee usein sitä seuraawasta kurkkupoltosta kowinki waaralliseksi. Rahkot owat tulipunaiset, ihon tasaiset, laajat, wälistä yhteen juoksewat, ja waalistuwat sormella päälle painaessa. Liiatenki jos kuumuus ja kurkkupoltto owat kowemmat, pitää kurkulle ja leuan alle pantaa iilimatoja, jotka tässä taudissa, kuin tuhkurissaki tekewät suuren hyödytyksen ja harwoin ilman kaipuuta ja wahinkoa taitaan heitettää semminki kewäillä tulirahkon kulku=aikoina. Muuten oletellaan sairas kuin tuhkurissa. Kowin woimattomia sairaita ja pahan löyhkän eli hajun kurkkukipuja ja kuumetta seuratessa, pidellään kuin polttokuumeessa ja annetaan, jos mahdollista lääkärin haltuun. Taudeista paratessaan owat lapset kowin hellät wilustumaan, paljon aremmat kuin tuhkurissa, ja siitä seuraa pahoja, waarallisia pöhöjä ja ajetus=tauteja. Tarpeellinen on siis waroa heitä 3:na ja 3:näki wiikkona taudin jälkeen ulkona käymästä.

5:ksi Hinku, nääntö=yskä alottaa rinta= ja yskäkuumeen tawalla, kiihtyy sitte niin että joka erityistä yskänkohtausta seuraa hengen ahdistus ja omituinen hinku=ääni, punasinertäwillä kaswoilla ja rinnan kuristajalla. Ryintä=kohtausten tullessa ottaa lapsi mielellänsä kiinni mistä hywänsä peljäten lankeawansa, rykimisen lopulla oksettaa häntä tawallisesti. Tämä tauti kestää kuuden wiikon paikoilla ja wälistä kauwemminki. Jos mahdollinen pyytään parannusta tahi kuitenki helpotusta sillä, että kohta taudin alusta selkärankaa hieroillaan 2:desta osasta ihrasta ja 1:destä osasta laukasta eli sipulimehusta tehdyllä woiteella usiammat kerrat päiwässä, ja että lapsi waatetetaan lämpimämmästi, jota wastoin häntä ei kauniilla säillä pidä ulko=ilmasta kiellettää. Lapselle annetaan juoda nisuteetä hunajan eli maidon seassa tahi lämmintä sahtia wähällä tuoreella woilla ja lääketten sijasta teelusikallinen woilaukaa (woisuolawettä) joka aamu. Loppupuolella tautia on inkewäri=, salwia=, satalehti= tahi kangasjäkälä=tee seotettuna malakawiinalla, terweellinen nautittaa. Watsa taudin aikana pidetään lawemangilla eli ulostawilla aineilla pehmiänä; jalkahauteet liewittäwät kohtauksia. Iilimatoin asettaminen niskaan tahi ohimoille eli aiwenille on ainoastansa silloin hyödyllinen, kun weri paljon pakkautuu päähän, ja yskän rintaa ylen kowasti waiwatessa, täytyy muutamilla iilimadoilla werta rinnastaki imettää. Lapsen ei annettako ylen kauwan yhtä perään nukkua, koska yskä sen kautta tulee kowemmaksi. Ehkä lapsella tawallisesti on hywä syöntihalu, pitää kuitenki ruokaa säästäen annettaa, eikä kuin kewiämpiä.

6:ksi Kurkunkuristaja on pikatappawa tauti ja waatii lääkärin apua. Esinnä alkaa se kuin muuki röhkätauti, mutta pian kuullaan eri=äänensä jokaisella sisäänhengittämällä, joka muuten käypi kyllä waikiasti. Jos lääkäriä hetimmiten ei saataisi, pannaan 6 eli usiampia jos 10:nenki iilimatoa kurkulle ja werestämisen jälkeen, reikäin esinnä tukittua, rakkolaastari samalle paikalle; lawemankia ja haalioita juotawia ei pidä unohdettaa.

7:ksi Hengen=ahdistaja kohtaa toisinaan, ehkä harwoinki, huonokorjuisia lapsia. Tulee yht=äkkiä ja tawallisesti yöllä. Lapsi herääpi säikähtyneenä ja hengittää kowin waikiasti rähisemällä, waikeroipi puoli=nääntyneenä, kaswot punasinertäwinä. Tawallisesti ylimenee tuska ryinnällä, aiwastamisella tahi oksulla, mutta tulee jällen seuraawana yönä. Jos lääkäriä ei saataisi, koetetaan seuraawaista apua: kädet olkapäästä saakka pannaan lämpimään weteen, sisälle annetaan aneksi= eli inkewäriteetä hunajan kanssa, liewittäwiä lawemankeja laitetaan seotettuna haisu=pihkalla, tupakalla eli tupakkaöljyllä ja rinnalle pannaan lewiä pikilaastarilappu ripistettynä mustain pippurain jauhoilla. Muutamat kiittäwät hywäksi kohtauksissa wiedä lapsi ulko=ilmaan ja ikänsä mukaan antaa hänelle 3:mesti eli 6:desti päiwässä haisupihkaa sisään. Taudin lopussa owat ensiksi haaliat sitte kylmät kylpypesot ynnä parempi hoito lapselle tarpeelliset.

Alkuun

6 Luku

Yhteisiä muistuteltawia täysi-ikäisten tawallisimmista taudeista ja wioista

Puhdasta, kohtuullista, toimellista, lewollista ja kaikella tawalla oikiata kristillistä elämätä kaimaa terweys wielä kulkutauteinki ja ruton aikoina. Toisin eläen joutuu ihminen waremmin eli myöhemmin moninaisten kohtausten, wammain, tautein, kipuin ja waiwain alaiseksi.

Tyhmästi luullaan monasti tautien ja muiden kohtausten tulewan joista kuista tawattomista syistä, pahoista hengistä, wedestä, maasta ja ilmasta; ja niihin niin kutsuttuihin poikenluomiin, nosto- eli panentatauteihin, rikkeisiin hankaamisiin, tulemuksiin owat kawalat loitsijat, welhot ja tietäjät walmiit kaikenlaista apua hankkimaan, josta sairas usein tulee entistäänki pahemmaksi. Rahwas on ymmärtämätön ja hedas, nopia uskomaan, jonka uskoiliaisuuden semmoiset tietäjät, petturit, taiturit, poppa- ja myrrysmiehet, noidat, tukkaromiehet, täyttäwät hyödyksensä. Juopot, häwinneet lurjukset, maankulkiat kuoharit ja muut senlaiset owat erinomattain wiekkaat rahwasta pettämään. Ilman pienintäkään tietoa tautien erityisistä syistä ja luonnosta, lääketten laadusta ja waikuttamisista, antauwat tohtareiksi, saarnaawat mahdistansa, kiittäwät ja ylistäwät kaikenlaisia sekasotkujansa, walehdellen niiden moninaisista ihmeellisistä waikutuksista sairaita parantamaan, waan wiisaasti salaten ja waiketen, kuinka monilukusia ihmisiä niiden kautta on hautaan pantu eli muuten elikaudeksi terweytensä menettänyt.

Wähän kysywät nämät petturit siitä, jos jälkeenpäin hawattaisiwat walehtelijoiksi, silloin owat jo minkä matkan päässä, ja jos waikka olisiwat tawattawinaki, niin on heillä kyllä kymmeniä syitä ja selityksiä walmiina, minkätähden heidän mahtinsa ja konstinsa ei luonnistanut. Yhtä wähän huoliwat he sairaan hengestäki, kuin waan woipi maksaa heidät ja lääkkeensä, jotka tawallisesti owat joita kuita wanhoja kelpaamattomia, usein myrkyllisiäki sotkuja. Heitä tulee jokaisen wisusti waroa, eikä typeryydestä, ymmärtämätömyydestä, toimettomuudesta, kulutusten pelwosta tahi mistä muusta syystä antaa henkeänsä heidän käsiin, josta wielä seki tulisi tunnon waiwoiksi, tietää omin tahdoin itsellensä tahi toiselle kuoleman jouduttaneen. Jo siitäki mahdat arwata ja tunteä sotkutohtarin, kuin aina pitää salassa konstiansa. Oikia lukenut lääkäri on joka aika walmis nimittämään lääkkeensä ja syyt, minkätähden pitää yhden, määrätyn lääkkeen toista sowaliaampana. Hän menetteleitse julkisesti kaikissa tiloissa.

Ei myös pidä luulla tautia Jumalalta wälttämättömästi määrätyksi, niinkuin usein sillä mielellä kuullaan sanottawan: se on Jumalan sallima, se on hänelle luoti eli määrätty. Usiammista tapauksista owat omat erhetyksemme syy meitä kohtaawiin tauteihin, wieläpä silloinki, koska sitä emme millään todeksi uskoisi. Toisia tauteja tulee luonnon tawallista waikutuksista, joita emme woi wälttää. Jumalan sallimia kyllä kaikki owat, waan älköön kukaan sillä Jumalan nimeä häwäiskö, että sanoisi niitä hänen määräämiseksensä, tahtomiseksensä. Jumala sallii ihmiselle pahanki tapahtuwan, kuin useinki ihminen itse sitä ei wältä ja wastaan sodi niillä woimilla, joita sitä warten saanut on. Mene’päs pienoisella weneellä isoon myrskyyn, hyppää’päs tuleen, ole’pas syomättä, eikö salline hukkuwan ja kuolewan sinua Jumala, waan ei hän sitä kuitenkaan tainnut tahtoa eli wälttämättömästi määrätä, koska antoiki sinulla wapaan ehdon ilman olla.

Kaikki tauti on luonnollinen kohtaus, luonnollisista syistä ja luonnollisilla, sopiwilla aineilla poistettawa. Nämät lääkkeiksi kutsuttawat, tautien poistamiseksi määrätyt aineet waikuttawat aina jonkun terweellisen muutoksen ruumiissa, kuin niitä oikein käytetään, jota wastoin kaikkein yliluonnollisten ainetten waikutus on tyhjässä luulostamme perustettu, ja tawallisetki lääkkeet wäärinkäytettynä muuttuwat myrkyiksi.

Ainoasti uuteran luwun, tarkan tutkinnon ja hartaan opin kautta taitaan täydellisempi tieto ihmisen ruumiin sekä terweestä että sairaasta olosta saada ja samate lääketten luonnosta ja waikuttamasta. Tämän tiedon käsittänyt on oikia lääkäri, ja waan häneltä, ei mieron sotkureilta, loitsijoilta, salwureilta, tietäjiltä, ja muilta konnilta pitäisi järjellisen ihmisen taudeista apua ja neuwoa kysyä.

Mitä waremmin lääkäriä tauteihin etsitään, sitä helpommasti ja wähemmillä kuluilla on parannus saaawa. Tautiki kerran juurtumaan pääsnyt on waikiampi parantaa. Lääkärin wiipyessä taikka ei ollenkaan saadessa kysyttäköön neuwoa opineilta eli muilta ymmärtäwäisittä, taitawilta ihmisiltä, erittäinki papeilta ja walloilta (herraswäeltä). Jos siihenki ei olisi tilaisuutta, niin ennen nautittakoon ei mitään, kuin taitamattomilta annetuita, epätietoisia, tuntemattomia rohtoja.

Kuin lääkäriltä neuwoa kysytään, ja hän ei itse saa sairaan tilaa ja kohtaa tutkia, niin pitää hänelle siitä kirjallisesti tahi suusanalla tarkka tieto annettaman, jossa on waarinotettawa:

1:ksi Onko sairas miehen tahi waimon puoli, sen ikä, wirka ja tawalliset toimitukset, ruumiin laatu, entinen terweys, elämän, rawinnon ja muiden nautintoin kohta, wanhempainsa terweyden laita.

2:ksi Minä päiwänä sairas alkoi oiria (tuntea taudin lähestywän) ja milloin piti wuoteutua.

3:ksi Olisiko mitää tiettyä eli arwattawaa syytä tautiin, niinkuin esimerk. pitkittäwä wilustuminen tahi lämmin (kuumuus), werijuoksut, saasta (tarttumiset), loukkauksia, mielen liikutuksia ja muita semmoisia.

4:ksi Taudin nykyhinen laatu, onko se kuumentapainen ja millä ajalla päiwästä kuume alotaa, kiintyy ja heittää; waltasuonien tykintä, kuinka wäkewä ja kerkiä, montako tykintää minuutissa, ruumiin wäreet, wilu, lämmin, hiestys, raukeus, uni eli unettomuus; pääkipu, houru, raiwous eli wiltiö; näkö, kuulo, haju, maku ja tunto; henkimä, yskä, aiwastelu, haukotelma; kielen laita eli kohta, jos on puhdas tahi tahmainen, kuoiteilma, kyöttäilemä, okse, nikka; watsan kohta, jos kowa tahi pehmeä, onko jälki millään tawalla erilaatuinen; weden lähtö ja laatu; ihon ja erittäinki kaswoin muoto; ehdottomat liikahukset, wetämiset, wawahukset, puistelmat, heitelmät, nakelmat; helleys, pakotus, puremat, jäytämät, kolottama, pistelmä; entiset tahi nykyiset wiat, loukkaelmat, haawat, kaswut, käsnät, rauhaiset, kowettumat, rampaukset; estyt eli seisottuneet ruumiin tyhjennykset, esimerk. jalkain ja ruumiin hiki, weren juoksut ja muita semmoisia. Tiettäwästi kaikilla sairailla ei ole mitään erittäin näistä jokaisesta mainittawaa, waan mitkä kohta ikänänsä erottaikse tawallisesta, se pitää merkittää ja lääkärille ilmotettaa ja wieläpä seki, mistä järjestyksessä erinäisest sairauden kohtaukset hawaitaan.

5:ksi Mitä aineita tautia wasten jo on käytetyksi tullut ja kuinka ne owat waikuttaneet.

Aina pitää wisusti ja tarkoin seurattaman lääkärin neuwoa ja määräämistä, katsomatta minkälaiset ja makuiset lääkkeet. Tawallisesti toiwoo sairas saadaksensa lääkewiinoja, mutta semmoisia ei ole kaikkiin tauteihin soweliaita, jonka tähden lääkkeitä muussaki muodossa, jauhoina, marjoina pitää samalla uskalluksella nautittaman. Eikä pidä niitä mitättömiksi luultaman, jos päiwässä, kahdessa tahi wielä wiikonki sisässä eiwät auttaisi. Toisinaan kestää kauwan kyllä, saada wanhoja juurtuneita wikoja paratuksi, ja wasta pitkällisellä lääketten nautinnolla ja muulla sopiwalla korjuulla luonnistuu se wiimeinkään. - Wielä tehollisemmat, kuin lääkkeet, owat useinki hywä korjuu ja hoito, jonkatähden ei pidä pienintäkään poiketa siitä, mitä niistä lääkäri kustaki tapauksesta on määrääwä tahi tässä kirjassa edellä on neuwoksi annettu.

Köyhimmälläki maalla asuwalla on aina tilaisuus läänin lääkäriä wioistaan neuwotella ja muutamista taudeissa, niinkuin yhteisissä kulkutaudeissa ja tapartumaisissa loukkauksissa, joissa henki tulisi waaraan, saawat he ruunun maksolla lääkkeitä ja muissaki taudeissa ja wioissa paikottain pitäjän maksolla. Ilmanki on hywä, saada lääkäriltä neuwoja, kuinka sairasta tulee korjata ja mitä kotona saatawia aineita hänelle sopii antaa.

Alkuun

7 Luku

Kuumeista eli kuumista taudeista, polttotaudeista.

Kuumeet owat laatuansa pikaisia, usein waarallisia tauteja, ja waatiwat sentähden kerkiätä apua. Tarpeellinen on jokaiselle tarkemmin tuta niiden laatu ja tietää, mitä niissä sairaan parantamiseksi tehtäwä, koska lääkäriä ei saada.

Kuumetten tawalliset tuntomerkit owat: waihtelewa wilunwäre ja kuumuus, jano, päänkipu, lewottomuus, helleys ja kolotus ruumiissa, kiirehtiwä werenliikunto, kadonnut eli puuttuwa syöntihalu, epäjärjestys tawallisissa ruumiin toimituksissa ja sen erkanewissa aineissa.

Niissä on kowin tarpeellinen asia waarinottaa:

1:ksi, että sairas on heti taudin alussa, mitä aikaisemmin sitä parempi makaa paikallansa wuoteella; 2:ksi, käytetään lensiöissä, haalioissa, amme=kylwyisssä, jospa tawallisessa saunassaki, kun waan tarkoin wilustumisesta sieltä tupaan tullessa warotaan, taikka pestään ja hierotaan ihoa lensiällä wedellä etikan kanssa; 3:ksi, että hän nautitsee janonsa ja tarpeen mukaan kylmänhaaliata wettä juomaksi; 4:ksi, saapi lawemankia joka päiwä; 5:ksi, pitää sinappipuuroja pohkioilla ja jalkapohjilla; 6:ksi, korjataan muutenki kaikella tawalla hywin ja huolellisesti ja kohdellaan armeliaisuudella, kärsiwällisyydellä, jonka ohessa laitetaan, että saapi lääkäriä ja pappia puhutella ynnä kaikkea muuta, jolla tulisi lewotetuksi ja lohdutetuksi.

Mitä tässä edellä sanoimma sopii yhteisesti kaikkiin kuumetauteisiin, joita muuten on usiampilaatuisia erityisillä tuntomerkeillänsä:

I. Kuumeita lisätyllä eleellä eli wirkiämmällä eläwäisyydellä; wihottawia, kiihkeitä kuumetauteja. Nämät taudit kohtaawat tawallisesti nuoria, werewiä ihmisiä, saawat useimmiten wilustumisesta kylmempinä wuoden aikoina alkunsa. Ensimmäisiä ruumiissa käywiä wilunwäreitä seuraa wäkewä kuumuus, jano, päänkipu, kolotus koko ruumiissa tahi sen erinäisissä osissa, watsa turwottuu, kieli näyttää walkialle tahi punaiselle, wesi ruskialle, suoni sykkii teräwään ja tuntuu kowalle. Tauti murtuu (taittuu) tawallisesti yhdeksännellä wuorokaudella werenjuoksun tahi hiostamisen awulla. Awuksi käytetään neuwoja, joita jo yhteisesti on kuumeisiin koskewasti annettu ja erittäin aukaistaan tässä suoni, annetaan pehmittäwiä aineita, weteliä hapahkoita juomia, jonka ohessa katsotaan, että sairaan huone on raitis, kylmähkä, ja että wisusti kartetaan kaikenlaisia waristuttawia, kiihottawia aineita.

Tätä tautia seuraa toisinaan jossaki erinäisessä ruumiin osassa tuntuwa waikiampi kipu, jota wihoksi nimitämmä, ja jota myös tulehtumiseksi eli löylyksi paikoin sanotaan. Wihon yhteiset tuntomerkit owat kolotus, kuumuus, ajetus ja puno sillä paikalla, jota wihottaa. Ulkonaisissa wihoissa nämät merkit ainaki hawaitaan, mutta sisällississä, näkymättömissä ei niinkään. Niissä pitää useinki hellittämättömästä kilotuksesta wihon laatu arwata, jonka ohessa lääkäri taitaa sen suonen tykinnässä tuntea. Usiampiinki paikkoihin taitaa wiho mainitun kuumetaudin ohessa koskea ja on niitä:

A. Kurkkuwiho. Tutaan edellämainituista kuumemerkeistä ja kowasta, wäkinäisestä hourusta. Hetimiten pitää suoni aukaista ja ottaa werta runsaasti; ohimoille eli aiwenille, otsawieriin pannaan iilimatoja, ympäri pään kääritään jääkylmään weteen kasteltawia riepuja, jalkoja haudotaan lämpimässä wedessä, sinappipuuroja sidotaan pohkioille, ja kowemmissa tapauksissa laitetaan sinappipuuroja taikka rakkolaastaria niskaanki ja käsiwarsiin, waloa wähetään huoneesta, hiwukset ajetaan sairaan päästä ja annetaan hänelle joka kahden tiiman päästä teelusikallinen yhteenseotettua hienonnettua salpetteriä, tartarisuolaa (cremor tartari) ja sokuria.

B. Silmäwiho. Tutaan yhteisistä wihon tuntomerkeistä: ajeesta, punosta, kuumuudesta ja kolottamasta, jonka ohessa silmät eiwät kärsi, eli arastawat kowempaa waloa. Tässä kiwussa pitää silmät tarkoin warjeltaman niin päiwän, kuin walkianki walolta, ei kuitenkaan eteensidotuilla huiweilla eli waatteilla, jotka waan ennentäisiwät kuumuutta, mutta walon wähentämisellä huoneesta. Usiampia iilimatoja pannaan silmän=ympäristölle ja niskaan rakkolaastaria. Silmää haudellaan kääreillä, kasteltuna kylmään maitoon tahi muutamilla tipahuksilla lyjyetikalla seotettuun kylmään weteen (10 tipahusta kortteliin). Jos konsa kylmiä kääreitä ei woisi kärsiä, niin ripustettakoon kuiwaa kamferttia ohuen riewun sisässä silmän kohdalle. Toisinaan ilmautuu silmäwiho ulkoa silmään tulleista aineista eli loukkauksista, waan ei ole silloin sisällisellä kuumeella yhdistetty. Silloin pitää, jos mahdollinen, liika silmästä ulos ottaa, ei kuitenkaan rapunkiwijauhoilla, eikä luomien mulkkaamisella, waan walelemisella ja pesemisillä wedessä tahi kielellä nuolaisemalla taikka lääkäriltä. Muissa ulkonaisista loukkausista alkunsa saaneissa silmä=wihoissa pidetään kylmiä kääreitä, iilimatoja silmän ympärillä jne.

C. Korwawiho (korwakipu, korwasärky). Waatii iilimatoja korwan taaksi, rakkolaastaria niskaan, lämpimiä jalkahauteita, jonka ohessa korwaa haudellaan lämpimillä ryynipuuroilla ja sisään tipahutellaan lämpöistä maitoa. Sisällisen kuumeen kanssa yhdistettynä annetaan kuin ajuwihoissaki salpetteristä, tartarisuolasta ja sokurista tehtyä pulweria sairaalle.

D. Kurkkuwiho, kurkkutauti. Tutaan tawallisista wihomerkeistä kitalaessa ja siellä löytywissä kertuissa eli rauhasissa. Ynnä edellä annetuin yhteisten neuwoin kuumeissa ja wihoissa pannaan tässä neuwoin kuumeissa ja wihoissa pannaan tässä wiassa kaulaan usiampia (6-12) iilimatoja ja rakkolaastaria niskaan, kurkkua korlataan eli hulistellaan tapikkajuuren (muuruutin) liemellä tahi seljateellä, joihin pitää edellä wähän etikkata seottaa. Kaulan ajetuksessa ja paisuessa pidetään sillä useasti muutettawia lämpimiä puurohauteita, jotta saataisi tasaumaan ja suussa pidellään lämmintä maitokeitosta wiikunain, rusinain tahi hunajan kanssa laitettuna. Ulkonaisissa leuwan=alaisissa pehmiälle tuntuwissa ajettumissa, joita sisällinen kuume ei seuraa, harwoin tarwitaan muuta kuin lämpimässä oloa, haalioita juotawia ja kamfertilla hierotun sukan tahi muun willawaateeen päällä pitämistä.

Jos mustia pahalle haisewia pilkkuja ilmautuisi kurkkuun ja sairas tulisi aina woimattomammaksi, niin on waara tarjona ja lääkäri hetimmiten kutsuttawa. –Ne jotka useimmin kurkkuwiholta waiwataan, tekewät hywin, jos joka päiwä aamuin illoin pesewät kaulansa lämpimällä wedellä, paljaaltaaan eli suolalla seotettuna.

E. Rintawiho (rinnan pistäjä, pistos, pistostauti). On aina kuumeensekainen, jonka tähden pitää tarkoin waarinottaa kaikki, mitä kuumeesta on neuwoksi annettu. Erittäin pannaan rinnalle usiampia iilimatoja ja jälkeen rakkolaastaria. Näiden ohessa nautitaan haalioita, liewittäwiä juomia, esimerk. mallaswierrettä, siirappia eli hunajata weden kanssa keitettynä taikka liewittäwää mehua, jotka kaikki helpottawat rykimistä. Suoni awetaan usiampi kerta päiwän kahden tahi kolmen wäli=ajoilla niin tässä, kuin muissaki kiihkiämmistä wioissa, salpeteriä nautitaan teelusikallinen joka toinen tiima. Kaikkia kiihottawia aineita pitää tämän taudin ajalla karttaa, esimerk. kahwia, wiinaa, hofmannin wiinaa, mistuura simppeliä, hienottua lasia ja muita semmoisia, joilla ymmärtämättömyys jo on monelta hengen wienyt.

Parantuneen tulee kauwan aikaa jälkeen warjeleita wilustumasta ja lääkäriltä neuwoa kysyä, jos wielä jälkeenpäin yskä waiwaisi, joka waan muuten taitaisi siittää keuhkotaudin.

F. Yskä, köhä, hökä, ryintä, röhkätauti, jne. Saapi tawallisesti alkunsa, kuin jalat kauwemmin aikaa tulewat seisomaan wilussa wedessä ja kohta jälkeen ei muuteta kuiwia jalkineita, taikka kuin kostioilla waatteilla kauwan ollaan, erittäinki wiluisessa ulko=ilmassa, taikka warista huoneesta liikutaan ulos kylmään kehnoissa rikeneissä taikka awojaloin astuillaan lumisella, jäisellä pihalla, ja muista semmoisista. Tauti alottaa oudonlaisella kiherryksellä nenässä, kurkussa ja rinnassa, jota seuraa jälästäminen eli kuolastaminen. Sen muita tawallisimmia tuntomerkkejä owat: kuumuus, jano, pääkipu, nenän ja silmäin wetistyminen, muuttelewa kolotus ruumiissa, waikia henkimä, ryintä, äänen sorros eli lankeama ja nielinwaiwa. Enimmiten murtuu tauti ruumiin hikoamisella 7 eli 9 wuorokauden päästä. Tauti juuri alussansa ollen peräyypi usein, jos saadaan ruumis runsaasti hikoamamaan, ja sentähden hyödyttäwät silloin haaliat ammepesot, lämpöiset juomat wetelät ryyniliemet eli teewedet seljakukista, isopista,mintuista jne. hunajalla eli sokurilla seotettuna. Jos kuume rasitttaisi kowemmin, niin saapi nuorilta, werewiltä ihmisiltä suonta iskeä, jota muussa tapauksessa ei tarwita tehdä. Lopulla tautia, kuume=ajan ylimentyä, on paras neuwo liikuskella ulko=ilmassa ja toisinaan juoda jotain kylmää eli kylmänhaaliata wettä. Pitkittäwässä hökä=yskässä, köhässä on hunaja hywä aine; taikka teewesi munanruskialla ja sokurilla eli hunajalla seotettu; taikka maito kynsilaukan kanssa keitetty; taikka paistetut omenat lämpimän oluen eli sahdin seassa. Muutamat neuwowat myös waria (kuumaa) olutta eli sahtia wähäisen talin kanssa iltasilla juomaan, minkä saattaa, rintaa ja jalkapohjia talilla walkian ääressä woitelemaan ja puhtaat, kuiwat sukat yöksi jalkaan wetämään, että taulan ympäri sitomaan. Lapsen yskässä kuumentawat ruosteettoman teräspalasen, pistäwät niin kuumana maitoon, usiampia kertoja, siksi että lämpiää, jota juottawat lapselle ja sanowat auttawan.

G. Sisuswiho, maksan, pernan (sapson) watsan, suolten wiho. Erotetaan sillä wastamainitusta rintawihosta, että näissä kipu tuntuu watsan tienoissa, henkimä käypi kewiämmin ja suoni sykkii laimiammasti eli matalammasti. Tässä taudissa käytetään yksiä aineita kun rintawihossa.

II. Kuumeita mainittawilla, usein äkisti wähetyllä eleellä; nerwitauti, lawantauti, mätätauti, polttotauti, sotatauti. Ne tawallisesti lewiäwät tarttumisella erittäinki, jos ilma on nuoskia, saastainen; elämä siiwoton ja nautinto=aineet kehnot; taikka ylellinen suru ja huoli waiwaa mieltä, liiallinen walwonta rasittaa ruumista, kowa wilustuminen edellä käypi jne. Enimmiten alkaa tauti muutaman päiwän oireilla, niinkuin; nujoudella, alakuloisuudella, syöntihalun wähenemällä eli katoamalla, kaulan ja niskan jäykistymällä, helpolla päänkiwulla, lewottomalla unella ja walkialiitaisella kielellä. Siitä kiihtyy tauti seuraawilla tuntomerkeillä: ruumis wärisee toisinaan ja heikostuu, ruumiista erkanewilla aineilla on erityinen, paha hajunsa, sairas alkaa hourailla, käypi tunnottomaksi, pilkkuja ilmautuu ihoon ja wälistä makuuhaawoja, märkänemiä ja muita woimattomuuden merkkejä. Tauti on aina pitkittäwä, tawallisesti usiampia wiikkoja kestäwä, waarallinen ja helposti muihin rupeawa. Ainoastaan ensialussa saadaan lääketten awulla tauti toisinaan katkaistuksi, jota warten kerkiämiseen ennen wilunwäreitä ja muita kuumeen merkkejä annetaan oksetinta ja laitetaan lämmin amme= tahi saunakylpy. Jos sillä tauti ei taittuisi, eikä lääkäriä saataisi, niin annetaan sairaalle hapahkoita, raitistuttawia juomia, laihoja, weteliä ryyni= eli hedelmäliemiä. Watsan turpuutta autetaan lawemangilla tahi liewillä pehmittäwillä aineilla, ei repiwillä, raastawilla ulostus=aineilla, ja kaikki, mitä kuumeista yhteisesti on neuwoksi annettu, otetaan tarkoin waarin. Suonenlyönti tässä taudissa on sopimaton, eikä milloinkaan ilman lääkärin käskemättä toimitettawa, jos ei juuri kowin haittawerewiltä sairailta taudin ensi=alussa.

Tämä tauti on se, joka siiwottomasta korjuusta ja ruokosta, huolettomuudesta eli ymmärtämättömyydestä, ahtaudesta ja siitä itsepäisyydestä, että käydään ilman pienintäkään pakkoa ja waatimusta sairaita katselemasta, maalla usein yltyy kowin kauhiaksi, rupeaa yhdestä toiseen, lewenee yli maakuntien ja surmaa kuin rutto tuhansittain ihmisiä, joista ehkei kymmenes osakaan olisi kuollut, jos olisi noudettu niitä neuwoja, joita niin erittäin tässä Luwussa, kuin jo ennenki (katso: koko 2 Luku ja Ilmasta terweyden suhteen 1:stä Luwusta) on annettu, ja joista wielä kertoen tässä muistutamma: ettei sairaan huonetta pidetä koskaan kauwan umpinaisena, waan lämmitetään sitä usiammin wilun estämiseksi, waikka onki parempi wiluinen, kuin lämmin asunto tässä taudissa; että sairasta toisinaan käytetään lämpimissä ammepesoissa ja että heille koko taudin aikana annetaan juomaksi marjawesiä taikka muita hapahkoita liemiä, eikä wahwempia ruokia, kuin weteliä kaura= eli muu ryyniliemiä. Koska tauti jo on paranemassa, saapi posia tawallisesti wahwan ruokahimon ja moni on sillä syönyt itsellensä uutisen, wanhaa pahemman taudin. Watsa siinä tilassa on heikko, ei tarwi kowia ruokia, eikä paljoa kerrallansa, jonkatähden sitä tulee wähitellen ruokia kestämään totutella. Niille, joita tarwe waatii sairasten tykönä tarttuwain tautein aikana liikkumaan, on hywä ja hyödyllinen neuwo tarttumista wastaan, etteiwät koskaan mene hiostuneena sairashuoneesen, eiwätkä myös niin likelle sairaan suuta, että tulisiwat sen henkeä ojetis keuhkoihinsa wetämään. Suuhun kokoontuwaa sylkeä ei pidä alas niellä, waan sylkeä ulos, jonka wuoksi on hywä keino suussansa silloin jotain karwasta ainetta, kalmujuurta, inkewäriä tahi muuta semmoista pitää. Sairashuoneessa ei pidä yli tarpeen kauwemmin wiiwyttämän, sinne ei tyhjällä watsalla mentämän, eikä muutenkaan ilman jotain nautiskelematta aamusilla niinä aikoina ulos lähdettämän. Sairaan tyköä tultua on hywä jonkun ajan ulko=ilmassa oleskella jälkeenpäin, että tuuli ennättäisi tartunta=aineen waatteista pois puhaltaa. Kaikki ylellinen rasitus, wilu, nälkä, walwominen, hiostuminen, ylen syöminen ja juominen, suru, murhe, pelko, j.n.e. saattaa ruumiin heikommaksi tartunta=ainetta wastaan, mutta kohtuus, tyytywäinen mieli ja itsensä kaikkineen Jumalan haltuun ja suojelukseen antaminen, johon kuuluu seki, ettei ylimielisesti hylätä niitä waroneuwoja, jotka Jumala on ihmiselle tartteita wastaan ilmoittanut, on tawallisesti kowimmassaki kulkutaudissa hywänä apuna ollut.

III. Kuumeita watsansisusten kiwulaisesta muutoksesta; sappikuume, limatauti, syystauti, helpottelewa kuume. Tämä tauti ilmautuu tawallisesti syksyllä elokuussa, kuiwan, lämpimän ilman jälkeen, erinomattain merenrannoilla ja joutomailla, laakain, kuiwanetten lahten tienoilla. Siitä sillä onki nimensä: syystauti ja paikoin: rantatauti. Lähimmän alkunsa saapi se ruumiin wilustumisesta, epätasaisesta, järjettömästä elämästä, kehnoista, kelpaamattomista elatusaineista, kiihtyy sitte wäleen ja lewenee kulkutaudin tapaiseksi. Alussa on tauti toispäiwäisen wilutaudin tapainen, liittaisella, kellastawalla kielellä, karwaalla maulla, kuoittamalla, oksettamalla, sydänalan painolla, kellertäwillä kaswoilla. Sairaalle pitää kohta antaa oksetinta, ulostawia, pehmittäwiä aineita, jälkeenpäin hapahkoita, marjawesistä tahi etikasta laitetuita juomia, lopulla (sairaan jo toipuessa) malista (koiruohosta) taho raatteesta keitettyä teetä kupillinen kahdesti aamupuolella päiwää.

Alkuun

8 Luku

Tawallisimista pitkittäwistä wioista ja taudeista.

Pitkällisistä kiwuista, wammoista ja taudeista on muistettawa, että ne, jos usein pieniäki alusta, ylenkatseesta, huolettomasta korjuusta tahi muusta syystä taitawat tulla waarallisiksi. Tarpeellinen on siis ajallansa niistäki lääkäriä kysyä, eikä luottaa niiden aina itsestänsä paranemiseen. Moni pieni, aikoinansa mitättömäksi katsottu ja parannettawa wika on senlaisella wäärällä luottamalla pääsnyt aikaa woittain paranettomaksi. Tawallisimmia pitkittäwiä wikoja ja tauteja owat:

1:ksi Luuwalo, luuwana, luutauti, luiden kolottaja, kuiwatauti, jäsentauti, juoksia tauto, kleini, kihti jne. .Waiwaa useimmiten sääriä, reisiä, käsiwarsia ja käsiä, wälistä muitaki ulkonaisia tahi sisällisiä paikkoja, milloin kuumeentapaisena milloin ilman. Kipiässä paikassa tutaan, liiatenki yöseutuina, pakottawa, polttawa, raastawa, säilästelewä, wiiltäwä kolotus, jota toisinaan seuraan jäsenten ajettuminen, suuri helleys, waikeus ja rasitus astuissa sekä muussa liikkeessä. Kipu muuttalehtaa aikatawasta heittäen entisen sijansa, puuttuen toiseen. Alkunsa saapi tauti useinkin wilustumisesta, uhosta, kylmästä, nuoskiasta ilmasta ja ruumiin erityisetä taudin=alaisuudesta. Wälistä murtuu tauti kahden, kolmen tahi neljän wiikon päästä, waan kestää usein paljo enemmänki aikaa, tehden jäsenpaikat kankioiksi ja saamattomiksi. Kuumeenalaisna ollen tämän taudin awetaan werewimmiltä suoni, pannaan iilimatoja tahi kuppasarwia kolottawan paikan tienoille, jonka ohessa katsotaan, että watsa asuu pehmiänä ja sairaalle laitetaan weteliä, hietyttäwiä juomia, teewesiä seljakukista, saunakukista, piennarkukista (peltohumalista), koiwunlehdistä, ojukkalehdistä tahi muista senlaisista wähäisen hunajalla seotettuna. Ilman näitä käydään lämpimissä amme=, sauna=, muurias= tahi lehtikylvyissä, kipiöitä paikkoja haudotaan lämpimillä tiilikiwillä, woidellaan lämpimillä notkialla terwalla tahi kääritään äkiässä suolwedessä kasteltawiin riepuihin.
Pitkällisissä kuumeettomissa jäsentaudeissa juodaan keitoksia raatteista, malista, koisosta, katajasta, katajajuuresta tahi marjoista, männyn kerkistä (kaswannoista), kalmujuurista, inkewäristä tahi muistasenlaisista hunajalla taikka maidolla mausteltuna. Hiostuttawammiksi sopii niitä laittaa sillä, että joka sisäään=ottomäärään seotetaan wähän terpentiiniä (6 eli 10 tip.). Muutamille on taas hywä apu terwawedestä, lasillinen aamusilla juotuna, tahi wihtrilliöljywedestä otettuna aamuin illoin 15 tipausta weden seasa.
Paitsi näitä hywäksi kiitetään sauna= ja ammekylpyjä, joihin jälkimäisiin sopii saippua , potaskarikki (hepar sulphuris) tahi muuriaispesää sekaan panna. Samate kiitetään wuodetta nuorista koiwunlehdistä (puhkeawista), kipiän paikan willawaatteella hiwuttamista tahi harjalla sukimista, nahkahihnoilla tahi polttiasilla (woholaisheinillä, nokkosilla) suomimista eli pieksämistä ja jälleen hieromista wäkewällä palowiinalla, joka tehdään yhdestä luodista kamferttia, kahdesta luodista saipusta tahi turkin pippurista kortteliin wiinaan sulattuna eli liotettuna. Wäli=ajoiksi kääritään kipiä paikka willaisella waatteella eli waksipalttinalla, pesemättömällä lampaanwillalla, koiran, suden tahi jäniksen karwoilla, kartatulla pumpulilla ja muilla senlaisilla; taikka pannaan sille kamfertilla piroteltua pikilaastaria, pussiloita täytettynä lämmitetyllä suolalla, taika tuhkalla, sannalla tahi kaurajauhoilla, taikka pehmeröä walamattomsta kalkista, kauranjauhoista, ihrasta ja notkiasta terwasta yhteen seotettuna. Jälkeen jääwää paikan lamuutta eli woimattomuutta parannetaan muuriaspesällä wariin weteen kastettuna ja paksulta päälle pantuna. Ihon punastuttua otetaan haude pois ja paikka kääritään lämpimihin willaisihin waatteisiin.
Koska kipu toisinaan ryhtyy ainoasti yhteen jäseneen ja waiwaa sitä, niin usein luullaan sen tulleen sijoiltaan ja antautaan puoskaroitsien käsiin, jotka wetämisillä, repisimillä ja kiskomisilla siitä pian saawat paranemattoman wirheen. Ei sentähden pidä semmoisen neuwoja seurata, waan lääkäriä tiedustella, jos muuten apua ei saisi.

Alkuun

2:ksi Rewäsin, sydäntauti, irrallinen, erin sisältä, sydänalan waiwa. Näillä nimityksillä osotetaan usiampia pitkälllisiä pureita, wäänteitä ja muita kipuja sydänalassa eli watsassa, kutut erinimillänsäki: kino, ähky, turpuus, närä, hinka, ninka, wesi=ahma, wesi=kohtaus, oksetus jne. Tawallisimmia syitä näihin tauteihin ja wikoihin owat: sopimaton elatus, muiden ennen pidettyin tautien mahleet eli niiden jälkeenjääwä waikutus, pitkällinen wilu, ylen raskas työnteko, epäjärjestys elämässä, liikasyöminen, ylellinen kowin hapainten ja suolaisten ainetten nautitseminen ja erinomattain liiallinen palowiinan ja muiden wäkewäin juomain nautinto. Moni ymmärtämätön luulee, milloin rintaluun waipuneen, milloin sydämmen tahi pernan irralleen pääsneen, milloin kaikki sisällyksensä mulkkauneen ja toimittaan jonkun niitä muka paikallensa kohentamaan painelemalla, likistelemällä, kohottamalla ja nostamalla. Senlaisesta puoskaroinnista ei kyllä kukaan liene warsinaista apua saanut; useinki owat ne waan pahennukseksi.
Pitkällisistä rewäisimistä kysyttäköön lääkäriä. Mitä sairas itse woipi parannukseksensa hankkia, se on pian sanottu: syököön wähemmin ja kewiöitä, hupia ruokia, iltaisilla ei ollenkaan, juokoon karwaita, wahwistuttawia teewesiä malista, raatteista ja muista senlaisista, joihin usein on hyödyllinen hiwenen potaskaa tahi wähäisen tuhkalipiätä seottaa. Näiden ohessa tulee katsoa, ettei watsa päsisi kowaksi ja jos alkaisi tulla, silloin pehmittäwiä aineita nautita. Kaikkia lihottawaisia aineita, turkinpippuria, palowiinaa ja semmoisia pitää karttaa, jos ei kukaan juuri tahtoisi ulkopuolin niillä sudänalaa hieroa; sisään niitä ei otettako.
Kowa ähky ja watsanwäänne waatii kuiwia lämpimiä hauteita, riepuja, kaura= tahi suolapusseja lämmitetyllä watsalle, lämpimiä jalkahauteita wedessä tahi muuten, käsien pitämistä lämpimässä wedessä, lämpimiä ammekylpyjä ja liewittäwiä lawamankeja tupakkalehtien kanssa laitettuna.

Alkuun

3:ksi Ummetti, umpitauti, suolitukkio, turpuus, kowa watsa. Jos watsa on tuskilla, sairasta oksetuttaa ja ruumiis on kuumeensekainen, niin pidetään lämpimiä hauteita watsalla, laitetaan lawamankeja ja lämpimiä kylpyjä ja werewämmiltä lyödään suonta. Helpommissaki tapauksissa on lawamanki etusampi, kuin ulostawien ainetten nautitnto. Aamuisilla sopii juoda kahwia hunajan tahi siirapin kanssa, taikka kirnupiimaää, taikka jästillä seotettua maitoa. Muuten on hywä nautita nauriin eli kaalinsekaisia ruokia.

Alkuun

4:ksi Watsuri, wetelä, ulkotauti, hiwennys, watsatauti, kuratti, ripakka, ruikka. Näillä kohtauksilla luonto usein puhdistaa ja wapauttaa ruumiin kowemmista taudeista. Ei niitä sentähden pidä tukkiwilla eli turwottawilla aineilla kesken seisahuttaa, waan ainoasti liewittää wetelillä, näljäisillä ryyniliemillä ja lämpimilä watsan peitteillä eli hauteilla, taikka sidotaan palowiinaan kastettua, pippurajauhoilla piroteltua paksua paperia watsalle. Jos kieli on liittainen, niin otetaan esinnä oksetinta, sitte oksetinta, sitte ulostus=ainetta ja lopulla samanlaisia wahwistuttawia teewesiä, kun rewäisintaudissaki. Jos oksettaminen itsestänsä kaimaa watsuria, kuin lapsille toisinaan tapahtuu, niin on tauti waarallinen ja lääkärille ilmoitettawa.

Alkuun

5:ksi Punatauti, ulkotauti. Saapi epätasaisesta elämästä tahi muusta huolettomuudesta lämpiminä kesinä ja syyspuolella, warsinki iltawilusta lämpimäin päiwäin perästä, ensimäisen alkunsa ja lewenee siitä pian kulkutaudiksi. Se tutaan huokiasti siitä, että sairaalle tulee alituinen tarwe ulkona käydä, joilla käymisillä ei kuitenkaan suuresti mitään lähde ruumiista, jos ei joku wähä näljäistä, werisekaista jälkeä, seki waikialla wäittämällä, änkäämällä, wäänteellä, repimisellä ja puremisella. Tauti on milloin kuumensekainen, milloin wapa kuumeesta. Sairaalle pitää wälttämättömästi heti taudin alussa antaa oksetinta*) ja sitte laittaa lämmin kylpy ammeessa tahi saunassa taikka wähittäinki lämmintä jalkawettä. Niiden jälkeen toimitetaan lämpimiä juomia, wehnäryyneistä, tahi kananlihasta potakkajauhoin kanssa keitetyitä liemiä, joita yksiä myös sopii lawemangeiksi käyttää perän ja watsan wäänteitä liewittämään. Sangen hyödyllisiksi kiitetään peltohumala=teetä taikka peltohumala=wiinaa. Jälkimäistä annetaan sairaalle teelusikallinen parin kolmen tiiman päästä, lapsille wähempi. Potakkajauhot myös owat tässä taudissa hywäksi hawaitut, jonka tähden niitä ei milloinkaan pitäisi unohtaa niin welleissä ja liemeissä sisään antaa, kuin lawemankeihin seottaa. Watsaa woidellaan lämpimällä puunöljyllä, woilla, talilla tahi ihralla ja haudotaan sitten aina lämpimänä pidettäwillä, usiasti muuteltawilla hauteilla heinänteristä tahi lämpimässä wedessä kastetuilla ja jälleen liiasta wedestä kuiwaksi puserretuilla lankawyhdeillä taikka muulla willaisella waatteella. Taikka pannaan tawallista sinappipöperöä tahi paksua wiinaan kastettua paperia pippurajauhoin kanssa watsalle. Taikka sidotaan sille usiasti lämmitettäwiä, puunöljyllä, talilla tahi ihralla woideltuja hywän talrikin suuruisia lappuja jne.
Ellei edellisillä neuwoilla tahi muuten saataisi watsaa asettumaan eikä lääkäriä olisi saapuwissa, niin seotettakoon hywää, walkiata puunöljyä ja etikkaa, puoliksi kumpaistaki, ja yhteenwispilöitäköön munanruskian kanssa sairaalle annettawaksi ruokalusikallinen joka toisna tiimana. Taikka pieksetään parin kymmenen munan walkuaiset kannuun weteen ja maustetaan wähällä sokurilla tahi siirapilla, jota sekoa sairas saapi ottaa pari kolem lusikallista joka puolen tiiman päästä. Taikka yhteenseotetaan jauhettua punaliitua ja muskottia ja annetaan siitä teelusikallinen 3 eli 4 kertaa päiwässä, ynnä ulostawia eli pehmittäwiä aineita joka aamua. Muita ehkäisewiä eli tukkiwia aineita, niink. punasawea, punalakkaa, punaista wiinaa muskotin kera ja muita senlaisia älköön annettako, jotka harwoin hyödyttäwät, waan usein olisiwat waarallisia. Siisteydestä ja puhtaudesta tämän taudin aikana ei taita koskaan liiaksi huolta pitää. Usiampia kertoja päiwässä puettakoon sairas pestyyn lämpimään paitaan ja samate muutettakoon lakanoita ja muu wuode usiasti, jotta aina on kuiwa ja puhdas. Sairaan jälki korjattakoon joka kerralla ja wietäköön hetimmiten loitommaksi asuinhuoneesta, älköönkä heitettäkö sielläkään maan päälle, waan laitettakoon kuoppihin ja peitettäköön sannalla, tuhkaporolla tahi kalkilla, taikka poltettakoon kohdastansa tulirowiolla. Uutta puhdasta ulkoilmaa laskettakoon owesta tahi akkunoista usein huoneeseen ja pidettäköön lae, räppänä eli pelti, miten mahdollinen, halki päiwät ja yöt awoinna ja walkia pesässä. Suolasuitsutteita kiitetään hywäksi, kellä niitä olisi. Ja lue, mitä 2:sesssa L. sairaan korjuusta yhteisesti on sanottu.
Punatauti, niinkuin muutki kulkutaudit, tarttuu wielä usein kuolleistaki maahan=paniais=wäkeen, semminki runsaammin wäkewiä juomia nautittaissa ja sitte kotimatkalla wiluistuissa, joka olkoon tarpeelliseksi warotukseksi semmoisissa tiloissa muistutettu.

*) Ainoasti silloin, koska tauti waiwaa nuoria, werewiä ihmisiä ja on kowan kuumeen alainen, ei pidä oksetinta antaa, waan suoni aukaista ja iilimatoja watsalle panna.

Alkuun

15:ksi Kapi, paha rupi, päärupi on tartuntawika hiusmarrossa, joka ajettuu, rupeaa kehnälle, wiswalle ja ruwelle. Tässä wiassa pitää esinnä hiukset tyweä myöten poisleikkattaman eli kerittämän, sitte woilla ja lämpimällä wedellä rupia lioteltaman, siksi että heltii, jonka jälkeen hiusmartoa woidellaan illoin aamuin rikkijauhoista pesetin eli soopan kanssa, puoliksi kumpaistakin, tehdyllä woiteella. Joka woitamisen edellä p itää entinen woide pois pestämän. Edellä mainittu sawipuolen woide talista, terwasta ja alunasta on myös hywä tässäki wiassa, warsinki jos sen ohessa kahtena iltana perätysten woidellaan sisäpuolta käsiwarsista, reisistä ja sääristä toisella woiteella kahdesta luodista sianihraa neljän luodin kanssa hienottua tulikiweä. Ensimäisenä iltana tapahtuu woiteleminen saunan jälkeen, mutta toidena ilman saunatta. Wiidentenä päiwänä saapi ruumiin puhtaaksi pestä, ja puolentoista wiikon päästä uudistaa woitelemisen, jos ensikerrasta ei olisi apua tullut. Jästistä, soopasta ja hionotusta tulikiwestä tehty woide on myös hywä kapia wasten. Sitä pannaan iltaisilla paksulta päälle, ja pestään aamuisilla jälleen pois. Werenselwittäwiä keitteitä ja aikalomin pehmittäwiä aineita taitaan myös hywäksi käyttää, waan pikilakkia ei pidä laittaa, jos ei juuri hätätilassa, koska rupia ei muulla tawalla saataisi irtaumaan. Eikä pidä silloinkaan pikilakkia yhdestä palasesta tehdä, waan kapiemmista sipaleista, jotta poisotettaissa saataisi helpommasti irti. Kaikkia muita wäkewiä woiteita markkulista, eläwästä hopiasta, waskiruosteesta ja muista senlaisista ei pidä suwaista, koska owat kowin waarallisia. Pää kawista puhdistuttua ja uudelleen woimiinsa tultua peitetään puhtaana pidettäwällä willalakilla ja pestään usein, esinnä haaliammalla, sitten kylmemmällä wedellä.

16:ksi Keripukki, kerpunkki; C-vitamiinin puutostauti. Lönnrot kuvasi vaivan seuraavasti: "Tutaan löyhästä, sinertävästä, helposti verestävästä ijenlihasta; sinertävistä ihopilkuista ja toisinaan haavoistaki, erinomittain jaloissa; pahalle haisevasta hengestä, vaikiasta henkimästä ja pöhläkästä, löyhästä ihosta. Alkunsa saapi tauti kylmästä, nuoskiasta, saastaisesta ilmasta; näkylästä, suolaisesta ruuasta; laikuudesta ja työttömyydestä. Meriväki liiatenki on tämän taudin alainen. Parahimmia lääkkeitä owat: puhdas, kuiwa, lämmin puku; liikkuwaisuus; sopiwampi ilma ja rawinto. Näiden ohessa juodaan iltaisella teewettä, johon otetaan kortteli kiehuwata wettä, luoti sinappia ja kaksi luotia hunajata. Paitsi näitä hywäksi kiitetään wereksiä salatti=kasweja; happoisia juotawia marjoista, etikasta, pippurajuurista; wierrettä; werenselwittäwiä keitteitä.

Alkuun

9 luku

Haawoista ja muista ulkonaisista wioista.

Ulkonaisiaki wikoja on monesta laadusta ja niiden luontoansa myöten korjaaminen ja parantaminen waatii tarkkaa, tiedollista menetystä, ei puoskarien, sotkutohtarien lukusuoloja ja muita ilwehiä. Parempi, kun näiden käsiin heittäytä tahi itse epätiedosta mitään tehdä, on odottaa luonnon itsestään awuksi ja parantamiseksi rientäwän. Onki luonto niin woimallinen parantamaan haawoja ja muita ulkonaisia wammoja, ettei tarwitse useinki muuta, kuin katsoa, jotta mitää ei pääsisi wäliin luonnon waikutusta estämään. Niin esimerk. paranee poikki taittunut luu sillä, että päät sijotetaan yhteen ja ollaan liikkumatta. Kalliimmatki woiteet ja laastarit owat siinä aiwan joutavia. Samate on paras apu ja woide suurissaki haawoissa niiden puhtaana pitäminen ja sillä tawalla sitominen, että reunat tulewat yhteen tahi kuitenki likemmäksi toistaan. Wieläpä wieraita aineitaki ulos ajaa luonto märjällä. Paras on siis haawoissa ja muissa semmoisissa enimmästi luonnon omiin woimiiin turwata ja muutamissa tapauksissa autella, että pääsewät oikein waikuttamaan. Joita kuita neuwoja siitäki asiasta:

1:ksi Leikatuista eli lyödyistä (hakatuista) werihaawoista, raudanhaawoista. Niissä on waarinotettawa:
a) Werenseisottaminen, werenasetus. Ei kyllä haittaakaan, jos nuorilta, werewiltä ihmisiltä wähän werta juoksee, wieläpä se siinä tilassa on hyödyllinenki. Mutta kowemmissa wuodoissa ja wanhoilla, heikoilla on weri seisotettawa. Tasaisesti juoksewa, tummempi weri seisottuu useinki paljaalla jääkylmällä wedellä, jos sitä walellaan tahi tukkoin kanssa haawalla pidetään. Senlainen weri tulee laskusuonista. Waalahtampi, heleänpunainen, tyrkiwä weri sitä wastoin tulee waltasuonesta, eikä ota toisinaan seisattuaksensa, jos liiatenkin loukattu suoni on suurempi. Silloin pitää kerkiämiseen puusta, pullosta eli kaarnasta tehdä pitkänomainen, kahden tuuman pituinen, tuuman lewyinen ja puolen korkuinen, toiselta puolen tasainen, toiselta kehkerä (pullokas) kone, joka pitkittäin pannaan suonta waten ylemmäksi sitä paikkaa, josta weri juoksee, käsiwarrelle tahi reidelle, kun käsi= taikka jalka=puolia on haawoitettu. Sitte sidotaan sama kone kiinni sitä paikkaa wasten wahwalla siteellä eli weranhulpiolla ja wastapäätä toiselle puolella pistetään siteen ja ihon wäliin sormenkokoinen puinen pulikka eli kapu, jolla kierretään sidettä pinkommaksi, siksi että weri seisottuu wuotamasta. Kehkerä puoli koneesta pannaa ihoa wasten ja kääritään sitä ennen waatteella, jotta tuntuis pehmiämmälle. Pitää myös pulikan alle ihoa wasten panna palanen nahkaa, jotta kiertäessä paikka sen paremmin kärsisi. Käsiwarresta tawataan tällä werentyrekkeellä eli suonen likistäjällä kiinnitettäwä waltasuoni syrjäkämmenen paikoin kainalosta ja reittä myöten kulkee se kupeista alkaen, kiertää esinnä wähän sisäänpäin ja sitte taaksi polwiwäänteeseen. Suonta pitää, siksikun tyreke joutuu walmiiksi, peukalolla eli nyrkillä lujasti painaa. Koska weri on saatu seisottumaan, pestään haawa puhtaaksi. Sitten haetaan sen juoksewan suonen pää ja pannaan siihen, ensiksi pieni ja sen päälle toinen toistaan suurempia taulapalasia, niiden päälle liinannukkaa eli untuwaa ja wiimeksi monikertainen liinalappu, jotka kaikki siteellä kiinnitetään. Nyt helpotetaan tyrekettä näkeeksi, joko ottaisi weri seisoaksensa. Usiampia tiimoja pitää wierestä wahdata, ettei wieläki rupeaisi weri siteen läpi wuotamaan. Jos niin tapahtuisi, pitää wiipymättä uudelleen likistäjä kiinnitettämän ja haawa tukittaman tawalla, kuin siitä wasta neuwottiin. Ellei silläkään seisottuisi, ja ketään muuta ei löytyisi, joka pienillä, teräwäpäisillä atuloilla saisi suonenpään haawasta käsiin ja osaisi sen langalla yhteen sitoa, niin toimitettakoon lääkäriä siihen tarpeeseen. Kun päässä waltasuoni sattuu loukkautumaan, niin painetaan sitä tuuman werran juoksupaikastansa.
b) Side. Weren seisottumisen ja paikan pesemisen jälkeen liitetään haawa niin umpeen, kuin mahdollinen, ja kiinnitetään sillä lailla pysymään. Kiinnitysnauhoja leikataan palttinasta haawan suuruuden mukaan usiampia, puolesta tuumasta niin kahdenki lewyisiksi ja kahdesta tuumasta niin kuudenki pituisiksi. Sitte leikataan keskipaikka kapiammaksi ja lewitetään niille ohuelta sidelaastaria. Toinen puoli semmoisesta sidenauhasta kiinnitetään esinnä toiselle puolella haawaa, jonka tehtyä haawa painetaan wisusti umpeen ja toinenki puoli nauhasta kiinnitetään. Sidelaastari on hywä ihoon tarttumaan ja siinä pysymään, kun sitä waan sormella wähän aikaa pitkin pituuttansa likistää. Ensimäinen nauha pannaan kernaasti keskipaikalle haawaa ja toisia siitä kummalenki puolelle. Sillä jos ruvettaisi haawan päästä nauhoja panemaan, taitais waan tapahtua, etteiwät tulisikaan reunat keskipaikalta ja toisesta päästä oikein kohdalleen. Nauhoja piti sentähden keskeltä kaidemmiksi leikata etteiwät tulisi koko haawaa peittämään, joka ei olisi hywä, jos haawa märille rupeaisi, eikä muutenkaan lämpimän tähden. Sidenauhain päälle pannaan ensin untuwaa sitte monikertainen liinlappu, wiimeksi päällysside. Jos haawa olisi kowin suuri ja peljättäwä, etteiwät nauhasiteet pitäisi, niin pitää niitä tukea pitkällä, kahden tuuman lewyisellä siteellä eli wyöllä, jonka keskuspaikka pannaan wastapäätä haawaa toiselle puolelle ja aletaan siitä kääriä monin kerroin haawapaikan ympäri, niin että joka kerralla kulkewat haawan suulla ristin. Jos haawa alustaan on tullut hywin puhdistetuksi, eikä millään woiteilla tahi muilla aineilla pilatuksi, niin paranee se useinki ensimäisestä siteestään, jota ei pidä’kään liikuttaa, ennekun haawa taikka paranee, taikka ajettuu.
c) Ajettuminen. Jos haawa on tullut repimällä, raatelemalla tahi satattamalla (rutistamalla), ni se ei parane yhdellä siteellä kohdastaan, waan ajettuu esinnä ja kaswaa sitte märjästämällä wähitellen umpeen. Toisinaan tulee ajettuwa paikka kowin kuumaksi ja punaiseksi. Silloin tehdään sille haudewettä, johon otetaan 4 kupillista kylmää wettä ja kupillinen etikkaa toinen palowiinaa yhteenseotettawaksi. Tawallisesti ilmautuu aje kolmannella eli neljännellä päiwällä. Silloin pitää side ensimäisen kerran muuttaa ja sen jälkeen joka päiwä, kunnes haawa paranee. Joka kerta muuttaissa puhtaaksi pestään haawa haalialla wedellä, jolla myös sidettä ennen muuttamista pitää liotella, jos olisi kiinni tarttunut. Kaikki woiteet ja laastarit enemmin estäwät, kuin puoltawat paranemista, jonka tähden ei tarwitse kuin untuwaa ja sidelaastaria. Jos kuitenki haawa jolloin kulloin käwisi kowin kuiwaksi, niin on hywä siinä silloin ohuelta hienolle palttinalle lewitettyä liewittäwää woidetta pitää.
d) Haawapaikka pidetään joteki ylhäällä ja niin ettei mikään painaisi, likistäisi eli muuten loukkaisi. Koska märjillä olleet haawat jo jotenki owat ympeen kaswaneet, nidotaan paikan ympäri (käden, jalan jne) wahwa, sidelaastaroittu palttinawyö, joka leikataan wähä lewiämmäksi, kun haawan pituus, ja niin pitkäksi, että ulottuu wähintäki puolentoista kertaa ympäri sitä paikkaa. Tämän kanssa nidotaan paikka, että haawan reunat tulewat yhteen eli likelle toistaan, sitte kääritään päälle toinen side ja niin saapi ruweta liikuskelemaan. Näitä siteitä ei tarwitse muuttaa, kun joka wiidennellä päiwällä. Wielä paranemisen jälkeenki owat ne jonkun ajan tarpeellisia.

2:ksi Pistehaawoista, pistetyistä haawoista. Niihin sisäänwuotanut, hyytynyt weri poislaitetaan ja katsotaan, ettei haawa suulta menisi umpeen, ennenkun pohjasta paranee. Tätä suulta ennenaikasta umpeumista estetään sisässä pidettäwillä pienillä ja pitkillä tukoilla. Pitkä ja ahdas reikä tarwitsee toisinaan weitsellä wäljennettää, johon työhön älköön kuitenkaan muu kun oppinut lääkäri ruvetko. Häntä odottaessa pidetään kylmiä hauteita paikalla ja pantakoon werimatoja, jos werta muuten ei juoksisi.

3:ksi Puremahaawoista ja muista repimällä, raatelemalla ja runtelemalla saaduista haawoista. Jos kyllin wuotaisiwat werta, niin korjataan niitä samalla tawalla, kun raudanhaawoja. Elleiwät wuotaisi, ja loukattu osa olisi suurempi, niin pitää paikalle panna iilimatoja tahi suonta iskeä käsiwarresta ja sairaalle antaa jähdyttäwäisiä aineita. Muutenki pitää paikalle laitettaman sopiwa side, joka kahden, kolmen päiwän päästä ensi kerta ja sitte joka päiwä muutetaan ja kastellaan raudanhaawoissa mainitulla etikka=, wesi= ja palowiinaseolla.

4:ksi Ampuhaaawoista, luodinhaawoista. Puhdistetaan ensin wieraista aineista ja korjataan sitte untuwalla, monikertaisella lapulla ja päällyssiteellä, joita kastellaan wastamainitulla etikka=, wesi= ja palowiinaseolla ja wähän samaan sekoon sulatulla suolalla. Jos toisella päiwällä paikkaa kowemmin wihottaisi, niin pitää suonta iskeä tahi iilimatoja haawan ympärille panna. Jähdyttäwäisiä aineita ja hapahkoita juomia nautitaan, kuin edellisissäki wioissa.

Alkuun

11 Luku

Tawallisimmista lääkkeistä ja parannuskeinoista

Ne tässä kirjassa mainitut lääkkeet owat enimmäksi osaksi sitä laatua, että saadaan ja tawataan maailaki, ja usiampia niistä taitaa, ken tahtoo, itse kerätä ja walmistaa, esimerk. kaswien juuria, kuoria, warsia, kukkia, marjoja ja siemeniä. Niistä on kuitenkin seuraawa waarin otettawa.
Juuret pitää koota taikka syksyllä myöhään, kuin lehdet jo owat warisneet ja warsi kuihtunut, taikka warhain kewäillä ennen lehtien puhkeamista; muina aikoina niissä ei ole täyttä woimaa.
Kuori=aineet otetaan kewäillä ennen kaswin lehdittymistä, warret ja lehdet wähä ennen kukkimista, kukat ja kukkapäät juuri kukkimisen alulla taikka niinpian kuin owat puhjenneet, marjat ja siemenet walmiiksi jouduttuansa, männyn kerkät ja kangasjäkälät warhain kewäillä, koison warwat waikka jo talwellaki.
Niitä ei pidä sitte päiwänpaisteessa kuiwata, waan tuulen käywässä, katwisessa eli warjoisessa paikassa, ja ennen kuiwamaan panemista pitää juuret pestä puhtaiksi ja paksummat niistä halkaista. Kukkia, lehtiä, warsia ja marjoja ei milloinkaan pidä sade=ilmalla kerätä.
Monta muuta lääkettä taitaan myös kotona hankkia, ja niistä sekä kotoisista parannuskeinoista kertoo seuraawa niiden:

Luettelo.
Aluna. Runsas weitsenkärjellinen alunaa liewennetty puoleen kortteliin weteen käytetään korlauswedeksi kurkun wioissa, ja wähän runsaammin alunaa otettuna siämäpasko=woiteeksi. Poltettuna kuumalla kiwellä tahi raudalla on aluna hywä keino liikalihaa mätähaawoista kuluttamaan.
Ammeasauna eli ammekylpy (ruots. karbad) katso: hiestyttäwät aineet.
Aneksi, aniisi.
Arapian kummi, gummi arabicum.
Elttawoide. Tehdään terwsta ja laakeröljystä, puoli jumprua kumpaistaki, ja 5 kynsilaukkaa, kaikki hywästi yhteen seotettuna. Taikka seotetaan yhteen: 4 luotia altteasalwaa, 2 luotia lyökkiä, 1 luoti sappea ja ? (kolmas osa) luot. kamferttiä.
Engelska=suola, k. ulostus=aineet.
Etikka.
Hailupihka, pahapihka, pirunpaska: ruots. byfwelsträd.
Hauteet. Kylmiä hauteita tehdään lumesta, rikki sullotusta jäästä, lumisekaisesta wedestä, muusta kylmästä wedestä etikan ja palowiinan kanssa, näitä jälkimäisiä ei jos neljänneksi osaksi wettä wasten. Weden jähdyttämiseksi lämpiminä aikoina seotettakoon siihen tarwittaissa wähä hienottua suolaa.
Lämpimiä hauteita saadaan lämpimään weteen kastetuista lankawyyhdeistä, taikka lämmitetystä tuhkasta, sannasta, suolasta, kukista, heinistä j.n.e. Haudepöperöitä tehdään jauhoista ihran, maidon tahi öljyn, kukkain ja usein muidenkin rohtoin kanssa.
Hieronta, k. hiestyttäwät aineet.
Hiestyttäwät aineet. Senlaisia on kaikki, mikä suojelee ja kartuttaa ruumiin hikoamista, esimerk. omin woimin liikkuminen, käweleminen, äänellinen luku ja laulut, lämpimät waatteet ja asunto, jalkain hautominen lämpimässä wedessä tahi kostioihin riepuihin käärityillä, lämmitetyillä tiilikiwillä, ruumiin hautominen lämpimään weteen kastetuilla lankawyyhdeillä tahi muulla willaisella, sen hierominen kuiwalla willaisella waatteella tahi sukiminen harjalla, lämpimät amme= tahi saunakylwyt, muurias= ja lehtisaunat, tuohikääreet jalkapohjaa wasten, höyryn saattaminen kiehuwasta wedestä peitteen alle wuoteeseen, lämpimät teet seljakukista, isopista, mintuista j.m., lämmin sahti tahi maitojuoksutuksen hera, kamfertti kuiwaltaan tahi wiinassa y.m.
Ei mikään liiallinen, ruumista ylen rasittawa hiostuminen kuitenkaan ole terveellinen. Siinä on kylliksi, kuin saadaan hienlähtö kohtuullisesti ennennetyksi, ja ruumis alkaa rauweta. Kuitenki sopii ja on hyödyllinen pitkittää hiostamista wuorokaudeksi tahi kahdeksi sillä tawoin, että wiljellään joita kuita edellä mainituita aineita usiampi kerta perätysten tiiman, kahden tahi kolmen wäliajoilla, ja että ruumis hikeen tultua joka kerralla puetaan kuiwiin, lämpimiin waatteisiin.
Kaikkein hiestyttäwäin kylpyin jälkeen on ruumis hywin herkkä wilustumaan, jonka tähden sitä pitää huolellisesti waroa, ja wuoteelle ruwettua lämpimillä peitteillä turwata. Hywä on myös peitteen alle wuoteelle tultua juoda jonkun kupin lämmittäwää teewettä taikka lämmintä sahtia tahi maitoheraa, ettei hiostuminen liika warhain tukehtuisi.
Hiestyttäwät aineet owat hyödyllisiä ja tarpeellisia kaikissa taudeissa ja kohtauksissa, joilla on alkunsa ruumiin wilustumisista, hikisuonten salpautumisessa ja tawallisen hiun eli hikumisen tukehtumisessa, katoamassa, esimerk. köhässä, yskässä, kuiwataudeissa, luuwalossa, jäsenten kolottajassa, ryyhdynnässä, ihowioissa, tarttuwissa kuumeissa ja monessa muussa. Kuumetautien alussa on sangen sowelias ja terweellinen hiestymistä oksettimellaki edes auttaa.
Wahigollisia owat hiestys=aineet silloin, koska watsa on sinne kokoutuneesta liikaisuudesta puhdistamaton, ja samoin haittawerewyydessä, puuskaisissa, wihottawissa taudeissa ja huonokuntoisille, woimattomille sairaille.
Hohmanninwiina; ruots. Hoffmansdroppar. Määrä: 30, 40 ja usiampaaki tipausta kerrallaan.
Hullukaali tahi williruoho, willitupakka, karhunkaali, haminasyrtti; ruots bolmört. Myrkyllinen kaswi; käytetään ulkonaisesti liewittäwiksi hauteiksi.
Humala. Käytetään tawallisimmasti lämpimiksi hauteiksi kuiwiltaan. Taitaan myös seottaa jauhoilla, saunakukilla j.n.e .
Hunaja.
Iilimadot eli werimadot; ruot. blodiglar. Owat tarpeelliset silloin, koska werta tahdotaan jolta kulta pienemmältä alalta wähenemään, ei yli koko ruumiin, taikka jos sairasta warotaan liiaksi suonenlyönnistä heikentywän. Monessa taudissa, esimerk. kurkunkuristajassa, wesiaiwossa, silmänpunotuksissa, kaulataudeissa, nielinwioissa, perätaudissa, ulkonaisissa loukkauksissa, owat werimadot paljo hyödyllisemmät, kun suonenlyönti, ja samate silloin, koska lapsilta tulee werta ottaa. Jos rakkolaastaria, sinappipöperöä tahi muita kiihottawia aineita jälkeen samalle paikalle pannaan, niin pitää matoin puremasijat ennen sitä pienillä tali= tahi sidelaastari=lapuilla peitettämän.
Iilimadot tarttuwat paremmin aamu=, kuin iltapuolella päiwää. Niiden ilman ei tarttuessa on hywä keino puistaltaa niitä wähän aikaa sahdin seassa, ja willaisella waatteella hiwuttaa paikkaa, johon pannaan. Imemästä päästyä lypsetään weri niistä suun kautta ulos, niin tulewat taas pikemmin wirkaansa kelwollisiksi.
Iileille säilyttäissä muutetaan kahdesti wiikossa uutta järwiwettä; purkki peitetään riewulla päältä, että ilman henki kulkee läwitse.
Inkewäri. Watsanwahwistawa aine, nautitaan hienottuna ja sokerilla seotettuna.
Isoppi. Laitetaan teeksi yskässä ja muissa rintawaiwoissa, kuin myös korlauswedeksi kurkkuwiossa.
Jalappajuuri. Ulostus=aine, nautitaan hienottuna, tahi kremortartarin seassa, teelusikallinen kerrallaan.
Jähdytysjauho; ruots. kylande pulwer. Tuotetaan apteikistä taikka tehdään kotona salpietarista ja kremortartarista, pari teelusikallista kumpaistaki, kuuden teelusikallisen kanssa sokeria seotettuna. Teelusikallinen 2:den tahi 3:men tiiman wäliajoilla.
Jästi, watsanpehmittäwä ja ulostawa koto=aine.
Kahwi eli kohwi, kahwe, kaffe.
Kalkkiwesi. Kortteli wettä seotellaan wähitellen noin kahden luodin kastamattoman kalkin kanssa. Päälle selwinnyt wesi waletaan lasiin ja suullitaan, ettei laimistuisi. Jos ainoastaan tawallista kastettua kalkkia olisi, niin pitää se ensin polttaa kuumalla kiwellä tahi rautapellillä.
Kalmujuuri, kalmajuuri, kalmusi; ruots. kalmusrot. Erittäin hyödyllinen suussa pitää kulkutautien aikana.
Kamfertti=wiina. Luoti kamferttia sulataan kortteliin wäkewää wiinaa (wäkiwiinaa).
Kaneli eli kanelinkuori.
Kangasjäkälä, liisterijäkälä, islanninjäkälä; ruots. islandsmossa. Näitä jäkäliä otetaan naulan werta kahden kannun keitokseen, jota rinta= ja muissa hiwutustaudeissa nautitaan 5, 6 kahwikupillista päiwässä.
Kataja; juuret, tahi puu juuren rajalta, ja marjat.
Kaura; kauranryynit.
Kerma eli maidonkuori, päälinen, taale, maitilas, kuore.
Kirnupiima.
Koruoho eli mali; ruots. malört.
Koiso eli kuisa; ruots. qwesweb, lat. dulcama.
Koiwunlehdet. Kewäillä warhain lehtisaunaksi; laitetaan paksulta sekä alle että päälle yli koko ruumiin kaulaan asti, ja sitte wielä jotain muuta peitettä päälimäiseksi.
Korluwesi, korlauswesi, kurkunhuuhdewesi; ruots. gurgelwatten. Hyödyllinen kurkun=ajettumissa, nielinwiossa ja muissa suukipiöissä. Siksi käytetään muurutilientä, selja=, minttu=, peltohumala= tahi saunakukka=teetä joko paljaaltaan taikka wähän alunan kanssa. Korlatessa otetaan suu puolilleen wettä, käännetään sitten ylöspäin, että wesi laskeuu kurkunperään, korahutellaan siellä wähän aikaa ja sylkäistään sitte ulos suusta.
Kremortartari. Apteikista saatawa.
Kuiwaawa woide eli Ungventum Calaminœ compositum.
Kukkawiina, k. lääkewiina.
Kukon=yrtti; ruot. fetknopp (Sedum acre).
Kuppuu, kuppaaminen. Sopii käyttää melkein yksissä tapauksissa, kuin iilimadotki, koska niitä ei ole saatawilla.
Kynsilaukka; ruots. hwitlök.
Laakeröljy; ruots. lagerolja.
Lakritsi eli lakris. Pidetään paljaaltaan suussa kuiwan yskän aikana, taikka laitetaan salmiakin ja kipenen oksesuolan kanssa yskälääkkeeksi.
Lawemanki, peräsuolen=huuhto. Lawemankeja on eritarpeiksi erilaisia: pehmittäwiä, ulotuttawia, kiihottawia, huowittawia, lewottawia j.n.e. Monessa taudissa ja kohtauksessa on lawemanki sangen tarpeellinen, jonka tähden pitäisi joka kelpotalossa olla luu tahi ruisku, jolla sitä pannaan sitä pannaan sisään. Tawallinen öljystä puhdistettu piipun luuki eli mynstykki, jonka ruuwipäään sidotaan eläimen rakko ja toinen pää woidellaan, taitaan hätätilassa siksi käyttää.
Pehmittäwiin lawemankiin otetaan kortteli haaliaa (lensiää) wettä, lusikallinen suolaa ja kaksi lusikallista puunöljyä tahi sulattua woita. Jos tawallisen suolan asemesta otetaan engelska=suolaa, niin saadaan lawemanki sillä ulostuttawaksi. Wielä parempi, kuin paljas wesi, on pellawasiemenliemi. Lapsia warten ei tarwitse ottaa, kun puolen korttelin, ja myös muita aineita wähemmin.
Kiihottawia lawamankeja tehdään korttelista haaliaa wettä kahden lusikallisen kanssa etikkaa, taikka yhden lusikallisen soopaa eli pesettä (saippua).
Liewittäwiksi lawemangeiksi kelpaa haalia maito, kauran ja ohran ryyniliemi, saunakukkatee paljaaltaan tahi öljyllä taikka suolattomalla woilla seotettuna.
Huowittawiin ja lewottawiin pannaan keittäissä sekaan wähän walmunpäitä taikka rahtunen hullukaalin lehtiä, tahi humaloita; wirwottawia laitetaan kylmänhaaliasta wedestä seotettuna maitoheralla tahi etikalla, taikka otetaan siksi tawallista piimäwettä paljaaltaan
Muistaa tulee, ettei mitään lawamankia sowi kowin lämpimältä panna. Lawemankia pantaissa maatkoon panettaja oikiolla kyljellänsä. Ruiskun tahi luun nenä woidellaan lämpimällä öljyllä tahi muulla raswalla ja pistetään selkäpiitä myöten peräsuoleen. Jos yhdellä panolla lawemanki ei ottaisi sisällä pysyäksensä, niin pantakoon uudelleen. Usein on seki sen takaisin tuloon syynä, että pantiin liika lämpimänä.
Lawemangin puutteessa pistetään peräsuoleen pieni saipuu tahi talikynttilän palanen, taikka muu puolen toista tuuman pituinen tukko, jota sitä ennen woidellaan sekaisin keitetyllä hunajalla ja suolalla. Semmoisia laitoksia nimitetään peräpuikoksi, ja on niistä usein hawaittu olewan hywä apu, erittäinki lapsille ja watsan turpuudessä. Muistettawa on kuitenki niin peräpuikoista, kuin lawemangeista, ettei niitä pidä ilman suurempata pakkoa ja tarwetta kaikissa pienissäki, itsestänsä paranewissa kohtauksissa wiljellä. Suotta ja wäärin käytettynä tulewat parhaatki aineet wahingollisiksi.
Lehtisauna, t. hiestyttäwät aineet ja koiwunlehdet.
Lempikukka, kolmikukka, ; ruots.stysmosrsblomma, lat. viola tricolor.
Liewittäwä mehu, liewitysmehu. Laitetaan muutamasta munanruskuaisesta sokerin kanssa yhteen pieksettynä, ja sitten kermalla eli taaleella seotettuna, että tulee siirapin paksuiseksi. Nautitaan teelusikoittain.
Liewittäwä woide, liewityswoide. Tehdään talista ja suolattomasta woista yhteen sulattuna, woita puoliksi talia wasten.
Liinöljy
Lyijyetikka; ruots. blyättika.
Lyijywesi; ruots. blywatten. Saadaan lusikallisesta lyjyetikka seotettuna jumprum palo=wiinaa ja puolentuopin sade= tahi järwiweden kanssa. Lyijyetikka on myrkynsekaista ainetta.
Lyywitti ja lyywiitiwoide. Woidetta tehdään hienotusta lyywitistä ja merutusta (puhdistetusta) ihrasta yhteen seotettuna, 3 luotia edellistä ainetta, 4 jälkimäistä.
Lyökki, k. sipuli.
Lääkewiina. Sitä on monta eri lajia sikäli kuin kukkia, juuria, kuoria j.en.e. joista sitä tehdään, on monta lajia. Jos jota kuka näitä aineita otetaan pari kolme luotia ja pannaan kortteliin wiinaan usiammiksi wuorokausiksi, lämpimässä paikassa likoamaan, niin saadaan sillä saman nimellistä lääkewiinaa, kun itse ainekin.
Löysääwät aineet, löysäys=aineet; ruots lösände medel; t. ulostus=aineet.
Maitiainen, woikukka, ruots. smörblomma, lat. leontodon taraxum.
Maitohera. – Mallastee.
Maknesia. Walkoista apteiksita saatawaa jauhopölyä.
Minttu.
Mikstuura simples; lat. mixtura sipmplex.
Muuriassauna. Ammeeseen, johon kylpiä mahtuu tuolilla istumaan, pannaan muuriaspesää kuuman weden sekaan phjalle, jota sitte höyrytetään siihen saatetuilla kuumilla kiwillä. Jollain sopiwalla, lakanoista tahi muusta waatteesta kylpiän päälle tehdyllä katteella pidätellään höyryä ulos hajoamasti. Katteen pitää olla niin laitetun, että on erin kylpiän ihosta ja kuhollaan, ja että kylpiä saattaa päänsä ulos pistää. Katso tähän lisäksi hiestys=aineet.
Muruuti tahi muiliainen; ruots. morot.
Mnnynkerkät tahi männynkaswatteet; ruot. tallstruut.
Naurissiemenet.
Nihti, kärpäsen ruuti. Wariksen=warpaitten siemenpölyä, jota kotona taitaan koota tahi apteikista ostaa.
Nisu= eli wehnäjauho.
Näsiän niini; ruot. tibast.
Ohrajauhot ja ryynit.
Oiwukka, ojakka, herukka, siestar, musta wiinimarja; ruots. swarta winbär.
Oksejuuri; ruots. kräkrot, t. oksetus=aineet.
Oksesuola ruots. kräksalt. Pari kolem neulan nupin werrallista paljaaltana weden seassa, taikka seotettuna teelusikallisen kanssa oksejuuren jauhoja.
Oksettawat aineet, oksetus=aineet, oksettimet. Heti taudin alussa nautittuna on oksettimesta useinkin hywä apu nerwi=, poltto=, sulku=, sappi=, lima= ja wilukunmeissa, mahan haittakäysinäisyydessä, ulko= ja punataudissa, kurkunahdistajassa, myrkytyksissä ja monessa muussa kohtauksessa. Wahingollinen ja kiellettäwä on oksetin kaikenlaissa wihotaudeissa, rintakiwuissa, keuhkotaudissa, werisylkeessä, haittawerewyydeessä ja sitä seuraawissa kohtauksissa, uhkaawissa halwaustiloissa, kohdunmuljahtumisissa, kuwepuhkeemissa, ylen wanhoilla ihmisillä ja raskailla waimoilla warsinki alkupuolella raskauttansa. Oksettimeksi käytetään hienottua oksejuurta, jota täysikaswuisia warten sopii hiukalla oksesuolalla seottaa. Sitä otetaan ruokalusikallisessa wettä, ja sitte kun se on waikuttanut, ei ennen, juodaan joka oksennuksen päälle pari kupillista eli runsaampi haalian=lämmintä wettä. Muiden okse=ainetten puutteessa toimitetaan oksettamista runsaalla lensiän weden juonnilla, joko paljaaltaa, tahi woilla, öljyllä eli muulla raswalla, tahi saunakukka =teellä seotettuna. Taikka otetaan lusikallinen eli runsaampi woin=suolawettä (suolalaukaa) joka neljänneksen tiiman päästä siksi kun waikuttaa. Suolalaukaa täksi tarpeeksi sopii tehdä neljästä lusikallisesta suoloja ja korttelista kiehuvaa wettä. Taikka kutkutetaan kitaa suolaweteen kastetulla sulalla, jota aina tulee reistata, koska juuri pikaista oksettamista tahdotaan, niin kuin esimerk. myrkytyksissä, weteen hukkumisissa, tulehtuneissa ja kuristuneissa. Jos millä tawalla tahtonsa oksettamista toimitetaan niin ei pidä tytymään yhteen eikä kahteen ylön antamiseen, waan pitkittää oksettamista haalian weden joka kerta päälle juomisella. Ylen kauwan kestäwä oksetus asetetaan muutamilla tipauksilla saksan= tahi palowiinaa kylmän weden seassa nautittuna, taikka jähtyneellä minttuteellä.
Oksettaissa pitää löysätä kaikki nauhat, ahtaa waatteet ja muut pinkottimet, ainoastansa watsan alle saapi tuleepi sitoa wyön, pyyheliina eli muun siteen, joka warsinki on tarpeellinen niille, jotka suolirewenneiltä eli tyrältä waiwataan.
Olut.
Paatsain, pajatin, pajakka; ruots. brakwed. Sen kuivatuista kuorista keitetty liemi on watsan=puhdistawa aine, hyödyllinen semmoisissa tiloissa, jotka kaipaawat watsan puhdistamista. Se waikuttaa wälistä wähän raastamalla, joka saadaan sillä autetuksi, että liemeen pannaan keittämisen lopulla wähä saunakukkukkia sekaan.
Palowiina. On jossa kussa tilassa lääkkeeksi hyödyllinen.
Pehmitys=aineet, k. ulostus=aineet.
Pehmitys=jauho; ruots. digestiw=pulwer. Tehdään luodista raparperia ja kahdesta luodista kremortartaria yhteen seotettuna. Nautitaan teelusikallinen joka toisella eli kolmannella tiimalla, kunnes pehmittää watsan.
Toisenlaista pehmitysjauhoa saadaan, jos luoti salmiakkia ja kaksi luotia sokeria seotetaan yhteen, ja onki tämä jälkimäinen sopiwampi yskäsekaisessa kuume= ja wilutautien alussa. Muutamat panewat siihen jonkun osan hienottua lakritsiaki sekaan.
Kiihottamissa, runsas=eleellisissä eli kiihkoisissa taudeissa annetaan nuorille, werewille ihmisille soweliaasti kolmatta lajia pehmitysjauhoa, jota seotetaan salpietarista kremortartarin ja sokerin kanssa, tasaweroon kutakin ainetta.
Pellawansiemen.
Peltohumala, pellonwanha, kärsäheinä, satalehti eli satalatwa, pyörtänökukka; ruots. millefolium.
Pese eli soopa, wetelä saippu.
Pihlajanmarjat.
Pikilaastari. Luoti talia, 2 waksia, 4 pikiä ja 6 pihkaa eli hartsia yhteen sulattuna. On hywä kolotuksia ja kipuja ruumiissa ulos wetämään. Pitkällisessä yskässä sopii sitä rinnassa ja hartiowälissä pitää, warsinki jos pistoksia rinnassa tuntuu.
Piparuuti eli pippuranjuuri, äikäjuuri; ruots. pepparrot. Piparuuti- eli kerpunkinjuomaa laitetaan riiwitystä piparuutista, pienennetyistä männynkerkistä, kalmujuurista ja raatteista, kaksi kourallista kutaki lajia, ja neljä luotia sinappijauhoja. Nämät aineet pannaan muutamiksi päiwiksi likoamaan hywään nuoreen oluehen ja huiskutetaan wälimmiten sekaisin. Sitte siilataan ja puserretaan palttinariewun läpi mehu erilleen ja nautitaan puoli tahi koko lasillinen illoin aamuin, taikka jos usiamminki päiwässä.
Potakka= eli perunajauhot. – Potaska.
Pujojuuri, willi koiruoho; ruots. gråbo (artemisia vulgaris)
Punaliittu; ruots. rödkrita.
Punawiina, punainen saksanwiina.
Purku=aineet, k. ulostus=aineet.
Puunöljy; ruots. bomolja.
Puuraksi, puraksi; ruots. borax.
Raate, rabake, peuranwehka; ruots. wattenklöfwer, trifolium aqvaticum.
Rakotuslaastari, rakkolaastari, juntukka, pansluuta; ruots. spanskfluga. On kowin kiihottawa, ihon rakolle nostawa aine. Pannaan milloin hajottamaan, paikastansa muuttamaan eli ulos wetämään pahoja, paatuneita aineita ja taudin wihoja, pistoksissa, kolotuksissa j.n.e., milloin woimattomia paikkoja muuten wirkistämään. Kun kuitenki niiden waikutus koskee ei ainoastansa kipiöihin, waan terweisiinki paikkoihin, niin sentähden niitä ei sowi kaikissa pienissäki wioissa käyttää.
Se paikka eli kohta, johon rakotuslaastari pannaan, pestään ensinnä haalialla wedellä tahi etikalla, sitte pirostellaan rahtunen kamferttijauhoja laastari=lapulle, joka sidelaastari=nauhoilla kiinnitetään ihoon, ja pidetään puolen wuorokautta tahi kauwemmin paikallansa, kunnes iho rakottuu. Sitte irti leikataan rakko, ja haawalla pidetään puserrettuja tahi laastari=ruohon lehtiä, taikka tuohen kettua, taikka liewittäwää woidetta, joita kerran tahi kahdesti wuorokaudessa uudistetaan. Jos haawa ennen aikaansa paranisi, niin pantakoon uudelleen rakkolaastaria päälle.
Wesiumpi, joka rakkolaastarin aikana muutamia rupeaa vaivaamaan, saadaan autetuksi sillä, että pannaan talilappu haawalle, otetaan wähän hienottua kamferttia sokerin seassa sisään, ja kowemmissa tapauksissa mennään haaliaan ammesaunaan.
Rakkolaastarin puutteessa, ja muutenki pikaisen awun tarpeessa, sopii painella ihoa kiehuwassa wedessä kuumetulla wasaranpohjalla, kahdesti tahi kolmesti, kunnes paikka punettuu ja kohoaa rakoille. Senjälkeen hoidetaan ja auki pidetään haawa samalla tawalla, kun rakkolaastarinki jälkeen.
Rakkowoide, rakkosalwa, ruots. spanskflugsalwa.
Raparperi. Raparperi-mehua saadaan, jos teekupilliseen kiehuwaa wettä seotetaan luoti raparperi-jauhoa ja pieni murunen (kymmenes osa luotia) potaskaa, jotka sitte laitetaan puoleksi wuorokaudeksi lämpimään paikkaan likoamaan ja wetäymään. Sitte siilataan mehu ja puristetaan riewun läpi ulos, ja annetaan kehnowatsaisille lapsille sokerin kanssa teelusikallinen 4, 5 kertaa päiwässä. Happanee ja pilautuu pian, jonka tähden ei sowi enempää kerrallaan laittaa, kun mitä päiwänä tahi kahtena kuluu.
Retikka eli räätikkä, rytkä; ruots. rättika.
Rikki eli tulikiwi.
Rikkimaksa; ruots. swaswelleswer (hepar sulphur)
Rommi. – Ruuti eli kruuti.
Saippu eli saipua, saippuwa.
Salmiakki, k. lakritsi ja pehmitysjauho.
Salmiakki=juokse; ruots. stinkspiritus.
Salpietari. – Sappi.
Sauna, k. hiestys=aineet.
Saunakukka, juhannuskukka, kamelikukka; ruots. kamillblomma.
Seljakukat; r. fläderthe – Sennalehdet.
Sianpuola, jauhopuola, kangasparkki; ruots. mjölön. Sen lehdet tahi warret.
Sidelaastari; ruots. häftplåster.
Siirappi. – Silmäsokeri eli puolansuola.
Silmänwoidewesi. Wuotawille silmille saadaan sopiwata woisinta, jos liuwennetään wähäsen silmäsokeria tahi alunaa weteen, ja sillä woidellaan silmäluomia.
Sinappipöperö eli sinappitakikina; ruots. senapsdeg. Se kiihottaa ihoa ilman rakolle nostamatta, ja käytetään pikaisissa tarpeissa samalla tarkoituksella, kun rakotuslaastarista on sanottu. Sinappipöperöön otetaan kolme lusikallista sinappijauhoa, yksi lusikallinen rukiisia jauhoja (taikka sen sijasta hapanleipää) ja etikkaa, minkä tarwitsee. Muutamat seottawat siihen lisäksi lusikallisen hienoksi kaawittua pippuranjuurta; taikka tekewät sinappipöperön kaawitusta pippuranjuuresta, retikasta, kynsilaukasta ja etikasta; taikka hienotuista mustista pippureista ja inkewäristä palowiinan kanssa.
Miten tahansa laitettawa tehdään pöperö sakiaksi, lewitetään puolen tuuman paksulta neljän tahi jos kuudenki tuuman pituiselle, ja kolmen tahi neljän tuuman lewyiselle lapulle, joka sidotaan sille paikalle, jossa kiihotusta tarwitaan, esimerk. pohkioille, jalkapohjille, mahalle, sydänalaan, rintaan, ja pidetään siinä, minkä kärsii: Paikka sinappipöperön jälkeen ei tarwitse mitään erityistä hoitoa, jos ei epähuomiosta olisi rakolle tullut, jossa tapauksessa sillä pidetään liewittäwää woidetta tahi maidonkermaa. Sairaan tunnotonna ollessa ja muutenki tulee wälimmiten katsoa, ettei pöperö wetäisi ihoa rakolle. Sitä ei tarwita; hywä on jos waan saadaan oikein punettumaan. – Sinappipöperön sijasta kastawat muutamat paksua harmaata paperia palowiinalla tahi rommilla ja pirostawat sille hienotuita mustia pippuria, jonka sitte sitowat ihoa wasten. Ei sekään ole kehno konsti; erittäinki on se watsan kiwuissa mahalle pantuna hywäksi hawaittu.
Sinikka eli juurikka, räätikkä, juntti; ruots. kålrot.
Sipuli eli lyökki; ruots. rödlök
Soopa eli pese, wetelä saippu.
Suonen=isku, werenlasku, suonenlyönti. Ilman suurempaa tarwetta on suonenlyönti wahingollinen, moneltaki ennen aikaansa terweyden turmelewa ja ijän lyhentäwä. Ei siis pitäisi kenenkään itseänsä siihen kewiämielisesti totuttaman. Wäärä luulo on se, että usiammat taudit tulisiwat weren haitasta tahi pahasta pilauneesta werestä, niinkuin tawallisesti sanotaan, ja jonka tähden typerät ihmiset iskettäwät suonta toisinaan usiammastaki paikasta yhteen aikaan. Muutamat taas laskeuttawat werta kerran kuussa ilman muuta pienintäkään syytä, kun omaa tyhmää luuloansa, että olisi weri ja ruumis siitä raitistuwa. Sekin on kowin tyhmästi ja typerästi tehty.
Paikallansa ja hyödyttäwä on suonenlyönti kowissa pistoksissa, päänkiwuissa, waikioissa rinnan ja watsan poltteissa, weri=yskissä ja muissa werikohtauksissa, halwauksissa, tawallisten werijuoksuin tulehtumisissa, esimerk. nenäjuoksun, waimollisten eli kuukautisten, wihotaudeissa, kowissa loukkauksissa ja satattamissa, erittäinki jos tekewät tunnottomaksi, waarallisissa polttohaawoissa, kureutuneissa suolipuhkeemisissa ja muissa senlaisissa. Sitä wastoin on suonenlyönti aina waarallinen ja wahingollinen kowin nuorille ja wanhoille ihmisille, heikkoluontoisille ja huonokuntoisille, pitkittäwissä kuumeissa ja muissa heikentäwissä taudeissa.
Talwis= ja kewät=aikana otetaan wähä runsaammin werta, kuin kesällä ja syksyllä. Päälle korttelin ei pidä koskaan yhdellä kerralla ottaa, ellei lääkäri erittäin niin määräisi. Uudistettakoon kuitenki weren=otto kowissa wihotaudeissa, liiatenki jos ensimäisen werilaskoksen hyyde olisi sitkiänluontoinen, walkialla, harmaalla tahi kellahtawalla kuorella, ja jos tuska ensimäisestä werenotosta ei olisi tuntuwasti waikennut. Otettakoon kuitenki jälkimäisillä kerroilla wähemmin.
Tyhmät, tietämättömät ihmiset luulewat itsekullaki kiwulla olewan erityisen suonensa aukaistawan, milloin otsasta, milloin kaulasta, kielen alta, peukalhangasta j. n .e., jolla luulolla ei ole mitään perustusta, sillä yksi weri kulkee koko ruumiissa, ja yhdestä paikasta wähennetty wähentyy se pian toisistaki, siksi että taas joutuu tasaweroon. Ei siis tarwitse’kaan waarallisia paikkoja suonenlyöntiä warten hakea, joissa waan olisi waikiampi sekä löytää että aukaista suonen, kuin myös wälistä saada sitte weren pysähtymään juoksemasta.
Sopiwin paikka suonta lyödä on käsiwarsi, jossa waan katsotaan, ettei alla olewaa lihajännettä taikka waltasuonta loukata. Waltasuonen haawoitus on kowin waarallinen tapaus.
Se tunnetaan ja hawaitaan siitä että weri silloin juoksee tyrskien eli tykyttäin, ei yhtätasaisesti. Paikalla pitää käsiwarsi yläpuolelta haawaa lujasti sidottaa ja lääkäri noudettaa; katso, mitä werenseisottamisesta jo ennen on sanottu.
Jos lihäjänne sattuisi loukkaumaan, josta paikka pian ajettuu, kuumenee ja punettuu, niin pitää uudelleen taitawammasti suonta lyödä taikka iilimatoja ympäristölle panna, ja sitte jälkeenpäin hautoa sitä kylmillä, etikka=weteen kastetuilla kääreillä. Sen ohessa nautitaan pehmittäwiä aineita ja hapahkoita, weteliä juomia. Raitis ilma ja lepo eli liikkumattomuus owat myös tarpeelliset.
Erinäisissä waiwoissa, esimerk. pitkittäwissä päänkiwuissa, waimollisten ja muiden alapuolisten juoksuin tukkeuksisissa, ja kaikissa muissa tapauksissa, joissa werta tahdottaisiin alaspäin wetäymään, sopii kyllä jalastaki suonta aukaista, jos joku niin erittäin toiwoisi. Jos suonta ei löytäisi ei kädestä eikä jalasta, niin awattakoon muualta ruumiista päältäpäin hawaittawa sinertäwä tykkimätön suoni, niin likeltä kipiätä paikkaa, kuin mahdollinen.
Takkianen eli takianen, tarttiainen; ruots. karborre.
Tali. Raawaaan, lampaan tahi muun eläwän.
Tekohaawa, fontanelli; ruots. fontanell. Sitä laitetaan ja pidetään samassa tarkotuksessa, kuin rakotuslaastariaki. Teräwällä weitsellä tahi suoniraudalla leikataan ihoon pieni haawa, joka sitte pidetään auki sisään painetulla pawulla tahi pienellä pyöriällä tukolla, joka kiinnitetään paikallensa paksun, päälle pannun paperin, tuohen eli lyjylaatan ja siteen kanssa. Parin kolmen päiwän päästä pois otetaan ensimmäinen papu eli tukko haawasta, ja sitte muutetaan siihen joka päiwä uusia papuja, sidelaastari=nauhoilla ja sopiwalla siteellä paikallansa pidettäwät. Muuttaissa pestään haawa haalialla wedellä puhtaaksi. Jos yrittäisi umpeen menemään, niin taitaan papuja ennen sisälle panemista woidella fontanelli=woiteella, jota apteikista saadaan.
Tekohaawoja ei pidä asettaa luisiin, suonikkaisiin tahi muihin kowiin kohtiin, waan semmoisiin kuoperoihin, joita tunnetaan lihakkaissa paikoissa, esimerk. yli= tahi alapuolella polwiwäänettä taikka käsiwarressa.
Kowin paljon wuotawiin tekohaawoihin sopii panna hienoa, kulunutta riepua pohjalle, ja liikaa lihaa kaswawille pirotella wähän poltettua alunaa. Toisinaan ilmautuu pisamia haawan ympärille; ne katoawat jälleen, jos niitä pestään kylmällä wedellä.
Tekohaawoja taitaan myös näsiäniinellä laittaa, jo siitä leikataan noin tuuman pituinen pala, joka ensin liotetaan pehmiäksi ja sitte sidotaan kiintiästi paikalle, johon haawa tahdotaan. Ensimäisinä päiwinä saapi sen uudistaa illoin aamuin, mutta sitte kun se on päälysihon kuluttanut, ei kun kerran päiwässä, tahi waan joka toisena eli kolmantena päiwänä. Jonkun ajan yhdessä kohti oltua, annetaan haawan parata, ja uusi samanlainen laitetaan wiereen. Entisen paranemista sopii liewittäwällä woiteella jouduttaa, jos ilman käwisi hitaamaisesti.
Terpentiini eli terpentiinin öljy, tärpätti.
Terwa. Terwawettä tehdään korttelista terwaa ja kannusta wettä. Sittekun owat yhden eli usiampia wuorokausia yhdessä olleet ja wälimmiten sekaisin pieksetyt ja hämmennetyt, waletaan tahi siilataan selwennyt wesi erilleen ja nautitaan muutamia kupillisia aamulla tahi aamupuolella päiwää.
Tupakki. Käytetään lawemangeissa ja hauteissa.
Ulostawat aineet, ulostus-aineet, watsan pehmittäwät, löysääwät, tyhjentäwät, purkawat, huoltawat aineet. Ne owat watsan turpuudessa hyödyllisiä ja taitaan yleisesti nauttia kaikissaki kuumetaudeissa, ja erinomattain hyödyttäwät ne kiihkoisissa lima= ja sappikuumeissa, joissa watsa ja suolet kaipaawat puhdistusta sinne kokoontuneista pahoista, wahingollisista aineista. Huonokuntoisille, lapsille, waimowäelle raskauden ja kuukautisten aikoina, alaisin puolin waiwatuille, perätautisille, owat ulostusaineet wahingollisia, jos niitä usiammin kerroin perätysten ja muuten liikamääräisesti nautitaan.
Ulostus=aineita otetaan aamusilla, ja kuumetaudeissa hoiwempana aikana, esinnä wähemmin, sitte runsaammin noin 3:n tiiman päästä, ellei entisestä otosta tulisi apua. Sitte juodaan lämmintä ryyni= tahi hedelmä=lientä wähitellen koko waikutus=aikana. Tawallisin ulostus=aine on engelskan suola, johon ei kuitenkaan sowi itseänsä kewytmielisesti totuttaa. Sennatee, jota laitetaan, kuin muutaki teetä, sennalehdeistä, on myös hywä, watsaa wielä wähemmin rasittawa ulostus=aine, joko paljaaltaan tahi engelskan suolalla seotettu. Muita tawallisia ulostus=aineita owat raparperi ja riisiinin öljy, jota jälkimäistä sopii pienille lapsilleki teelusikalla antaa. Myös tawallinen ruokasuola on ulostuttawaa ainetta. Sitä otetaan, kuin engelskan suolaaki, ruokalusikallinen, kerrallaan weteen sulattuna.
Epätietoisna ollessa ulostus=aineen soweliaisuudesta on parempi lawemangilla, kuin millään sisään otettawalla aineella ulostuttamista toimittaa.
Waksi eli waha.
Watsantyhjennys=aineet, k. ulostusaineet.
Watsanwahwistus=tee. Malia ja raatetta pannaan piwollinen kumpaistaki sopiwaan astiaan ja puoli tuoppia kiehuwaa wettä waletaan päälle. Muutamain tiiimain perästä siilataan wesi ja nautitaan teekupillinen kerrallaan liiatenki aamusilla. Jos mainittuihin aineisiin ennen teeksi laitettua seotetaan peltohumalia ja lääke=takkiasta (kardbenedikt), niin tulee tee niiden awulla wieläki woimallisemmaksi. Mainituista aineista saadaan myös watsaawahwistawaa wiinaa, jos niitä lämpimässä paikassa liotetaan wiinassa putkenjuuren, kalmujuuren ja kuminain kera.
Wedenjuonti, runninjuonti, terweyslähteet. Wedenjuonti muutamista tiloissa on sangen hyödyllinen, toisissa wahingollinen. Kehnorintaiset, ahdashenkiset, werta sylkiät, turpuudelta eli kowalta watsalta waiwatut tulewat waan pahemmaksi wedenjuonnista, waikka se kyllä on hyödyllinen muille kehnomahaisille, madoilta, rewäisimiltä, luuwaloilta, kleiniltä, wanhoilta juurtuneilta ryhtymiltä, sydän=, perna= ja kohtutaudilta waiwatuille.
Wedenjuontia ei sowi alottattaa ennen keskikesän aikoja ja kylmillä, kolkoilla ajoilla wieläki myöhemmin. Sitten juodaan kuusi, wähintäänki neljä wiikkoa, kello 5 aamusilla ensimäinen, puolen korttelin wetäwä lasi, joka kymmenennen minuutin, tahi korkeintaan neljänneksen tiiman päästä jälkeenseuraawat lasit, ensipäiwinä 2 eli 3, toisena 4 eli 5, kolmantena 6 ali 7. Siitä alkain juodaan 8 lasia joka aamu, jos sen watsa sietää, muuten wähemmin. Juontia lopetetaan wähitellen, samate kuin aljettiinki.
Jos watsa kowenisi, tarpeenteko hidastuisi, niin nautittakoon lusikallinen eli kaksi engelska=suolaa weteen seotettuna, mutta watsan ilmanki tawallisen pehmiänä asuessa ei tarwitse mitään ulostus=ainetta nautita. Muista kohtauksista kysyttäköön lääkäriä.
Juonti=aikana ja wielä muutamina wiikkoina jälkeen pidetään ruumissa kewiässä liikkeessä, ei koskaan niin, että hiostuisi. Hiostuneena ei ollenkaan saa juoda, ennen kuin jähtyy. Kolmen tiiman päästä wiimeisen lasin juotua saapi wähän syödä, ei kuitenkaan mahan täydeksi, eikä kowia ruokia. Koko aikana pitää syötämän tawallista wähemmin, ja tuoreita, helposti sulawia ruokia. Kaikki huolet pitää mielestä heitettämän, warhain iltasilla maata pantaman, päiwällä ei rahtuakaan nukuttaman, waan unen rasitus keiwiöillä liikunnoilla, töillä ja askaroimilla, huwittawissa seuroissa, uimisilla j. n. e. poistettaman. Kaikki wäkewät juomat olkoot peräti erittäinki wedenjuonnin aikana kielletyt.
Alköön ilman suurempaa pakkoa wettä terweyslähteestä kotona juotawaksi kannettako, sillä se kadottaa woimansa matkalla. Wedenjuonnin lopetettua juodaan joku aika jälkeen aamuisilla lasillinen tawallista raitista lähdewettä, jonka ohessa ruokain ja juomain nautinnossa myös ollaan kohtuulliset edellepäinki, jos muuten wedenjuonnista jotain kauwemmin pysywäistä hywää toiwotaan.
Werenselwittäwä keite, werenraitistus=juoma. Otetaan 8 luotia takkiaisen tahi oulannin=juurta, sama määrä männynkerkkiä, 4 luot. riiwittyä (raspittua) katajanjuurta ja 4 luot. sullotuita katajanmarjoja ja pari kannullista wettä. Ne sitte keitetään yhdessä ja niinkauwan, että jääpi kannun werta, joka siilataan kellarissa säilytettäwiin putelleihin. Sitä nautitaan aamulla sängyssä ja illalla maata pannessa kortteli tahi puolentoista kummallaki kerralla.
Werentyrehdys=jauhoja. Siihen otetaan 2 lusikallista hienottua hartsia, teelusikallinen hienottua hiiltä ja sama määrä arapian kummia tahi muuriaspesän pihkaa. Pannaan paksulta werta juoksewalle paikalle ja kääritään siteellä kiinni. Annetaan sitte olla pari kolme päiwää paikallansa.
Wierre eli mallastee.
Wihtrilli, walkia wihtrilli, wehriä wihtrilli.
Wihtrilliöljy=wesi. Puoleen jumprulliseen wettä tipahutellaan 80 tipahusta wihtrilli=öljyä. Siitä seotuksesta annetaan sitte weden seassa 30 eli 40 tipahusta kerrallaan.
Woisin; ruots. liniment. Woisimia on öljy= ja wiina=sekaisia. Tawallisesti kastetaan niihin sulka, jolla sitte woidellaan ihoa ja hierotaan eli hiwutetaan jälkeen sormella, käsilappialla tahi willaisella tilkulla.
-----

Lääketten sisään=otossa muistetaan, että lapsille ja ikiwanhoille annetaan wähemmin, kuin minkä täysiikäiset saawat, nimittäin:

1 ja 2 wuotisille ainoastaan kahreksas osa
2 ,, 4 ,, ,, kuures osa
4 ,, 6 ,, ,, neljäs osa
6 ,, 9 ,, ,, kolmas osa.
9 ,, 14 ,, ,, puoli
14 ,, 20 ,, ,, kaksi kolmatta osaa.
20 ,, 60 ,, ,, täysi määrä.
60 ,, 70 ,, ,, kaksi kolmatta osaa.
70 ,, 80 ,, ,, puoli

Jos lapsille annettaisi täysi määrä lääkettä, niin taitaisi se toisinaan hengenkin lapselta ottaa.

Alkuun