Syyläjuuri on lähes metrin korkuinen, jäykkävartinen, monivuotinen ruoho. Se on tavallinen Etelä-Suomen merenrantalepikoissa, puronvarsipensaikoissa tai ojissa. Maavarsi on vaakasuora ja turpeanivelinen. Syyläjuuri kukkii keskikesällä vaatimattomasti. Kukan teriö on vihreä ja ylähuulessa on kukille harvinaista ruskeanpunaista väriä.

Scrophularia tulee latinan sanasta scrophula, joka tarkoittaa kasvin käyttöä struuman tai kaulan imusolmukkeiden tuberkuloosin hoidossa. Suomenkielinen nimi viittaa kyhmyiseen juurakkoon tai käyttöön syylien ja kasvannaisten hoidossa.

Rohdos on saatu joko juurakosta tai lehdistä. Juurakosta on tehty keitettä ulkoiseen käyttöön ja lehdistä voidetta. Kansanlääkinnässä syyläjuurta on käytetty erilaisiin ihovaivoihin, syylien poistoon, peräpukamien, riisitaudin ja silmävaivojen hoitoon. 1800-luvulla todettiin kasvista veren sokeria alentavia ominaisuuksia ja sitä on käytetty sokeritaudin rohtona.

Syyläjuuri on sukua rohtosormustinkukalle ja syyläjuurellakin sydämen toimintaan vaikuttavia ominaisuuksia. Siksi sitä ei pidäkään käyttää omin neuvoin, ainoastaan lääkärin valvonnan alaisena.

Vaikka rupisia sikoja onkin pesty syyläjuuresta tehdyllä keitteellä, karja ei syö kitkeriä ja happamia kasvin lehtiä. Jos niitä tulee muun rehun mukana, aiheutuu siitä mm. oksentelua.