Liljakasveihin kuuluvat sipulit ovat kotoisin Länsi-Aasiasta. Yleisimmin viljelty sipulilajike on kepasipuli, jota voidaan kasvattaa sekä siemenestä että istukassipulista. Punasipuli on keltasipulin tummanpunertava muunnos.

Tummanvihreä ruohosipuli kasvaa yleisesti luonnonvaraisena. Sitä on helppo kasvattaa, sillä ruohosipuli viihtyy kukkapenkissä, ikkunalaudalla ja parvekkeella. Lisääminen tapahtuu jakamalla juurakoita eli ruohosipulituppaita. Ruohosipuli on yksi suosituimmista mausteyrteistä hienon ja miedon sipuliaromin vuoksi. Siitä käytetään lehdet mausteeksi ja koristeeksi. Ruohosipulissa on A- ja C-vitamiineja sekä myös jodia, rautaa ja muita kivennäisaineita.

Kaikki sipulit ovat tärkeitä flavonoidien lähteitä. Flavonoidit ovat antioksidantteja, jotka ehkäisevät mm. sydän- ja verisuonitautien sekä syövän syntyä. Muita runsaasti flavonoideja sisältäviä kasviksia ovat mm. omena, lehti- ja parsakaali ja karpalo.

Keski-Euroopassa hoidetaan sipulimehusta tehdyllä siirapilla kylmettymistä ja yskää – Suomessa lapsille juotettiin sen sijaan sipulimaitoa.

Valkosipuli

Valkosipuli on monivuotinen kasvi, joka vaati pitkän kasvuajan. Valkosipulin kynnet istutetaan mahdollisimman aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Valkosipulia käytetään niin mausteena, lääkkeenä kuin vihanneksenakin. Myös valkosipulin vihreät lehdet kelpaavat syötäväksi. Väriltään valkosipuli on valkea tai vaaleavioletti. Valkosipulilla on voimakas haju ja maku, jotka johtuvat valkosipulin sisältämistä eteerisistä öljyistä.

Valkosipuli tunnetaan vain viljeltynä lajina. Se on todennäköisesti sukua keskiaasialaiselle A. longicuspis –lajille. Eurooppaan se on tullut ensimmäisten viljelykasvien mukana. Valkosipulin viljelyllä on Varsinais-Suomessa pitkät perinteet ja sitä on viljelty jo 1500-luvun lopulta lähtien. Tieteellinen nimi sativum tarkoittaa viljeltyä. Valkosipulin lisäys on vuosituhansia tapahtunut kynsistä tai itusilmuista, joten kasvi ei enää tuota itävää siementä.

Arabialaisen legendan mukaan valkosipuli syntyi Paholaisen lähdettyä Paratiisista, jolloin vasemman jalan jälkeen kasvoi valkosipuli ja oikean jalan jälkeen tavallinen sipuli. Kreikkalaiset ja roomalaiset olivat valkosipulin suurkuluttajia. Horatius tosin halveksi valkosipulia ja oli sitä mieltä, että sen haju oli sivistymättömyyden merkki.

Rohtona käytetään tuoretta tai kuivattua sipulia. Vanhojen ohjeiden mukaan alkoholiin uutettu valkosipuli on kaikkein tehokkainta. Kautta aikojen valkosipulin on tiedetty sisältävän parantavia voimia. Plinius luetteli aikoinaan pitkän listan tauteja, joihin valkosipuli auttaa. Keski-Euroopassa valkosipulia pidettiin erityisen voimallisena, jos se oli istutettu pitkäperjantaina. Valkosipulia ei pohjoismaissa osattu käyttää ruuanvalmistuksessa, vaan lääkkeenä. Suomessa valkosipulia on käytetty mm. sisäisesti yskänlääkkeeksi ja käärmeen puremiin. Valkosipulinmehulla on hoidettu ulkoisesti riisiä (riisitauti, D-vitamiinin puutostila), mutta jo Lönnrot kehotti antamaan riisitautiselle lapselle ”apoteikistä saatawaa kalanmaksaraswaa teelusikallisen aamuin illoin”.

Valkosipuli oli oivaa lääkettä matojen karkotukseen: ”Alwe, rihmamato, heisit, lettimato. On waalahka, nauhamainen, solmuinen eläwä, pitkällä, huttuisella päällä. Ynnä jo nimitetyillä matowaiwoilla ilmottaikse tämä silläki, että tuntuu watsassa, kuin joku kiertelewä, liikuttelewa, kylmähkä muhkura eli terä, joka rasittaa sairasta lewottomuudella, painolla sydänalassa ja laihtumisella. Kylmän veden, marjain, hapankaalin, laukkojen (kynsilaukan, sipulin, j.m.), suolan ja terpentiinin nautinto waiwaa tätä matoa, jonka tähden on hywä ja sowelias sitä wasten nauttia suolaisia ruokia, esimerk. suolakalaa kynsilaukan ja wähän leiwän kanssa, aamuisilla juoda kylmää vettä tahi maitoa kynsilaukalla seotettuna ja sitten joku aika (2 eli 3 wiikkoa) niin elettyä, jälkeenpäin kahtena eli kolmena päiwänä illoin aamuin ottaa pari teelusikallista tahi runsaamminki terpentiiniä. Tätä sopii sisäänottamista warten joka kerralla kahden munanruskian kanssa sekaisin wispilöidä ja wahwemmille ihmisille saapi sitä antaa joka tiima neljästi perätysten eli kunnes waikuttaa. Sanotaan loppukuulla matojen helpommin lähtewän, eikä kyllä haittaa, jos sen ajan walitseepi niiden poisajamiseksi.” (Suomalaisen talonpojan kotilääkäri 1856) (tiima = hetki, tunti, tovi)

Keski-Euroopassa valkosipulilla hoidettiin märkiviä haavoja sodassa; valkosipulimehua sekoitettiin veteen ja lisättiin steriloituun turpeeseen, joka sitten asetettiin haavan päälle. Valkosipuli auttoi lepraan ja isorokkoon. Se oli yhtenä aineksena ”neljän varkaan etikassa”, joka menestyksekkäästi suojasi rutolta Marseillesssa 1722. Se sai nimensä, kun neljä varasta tunnusti käyttäneensä etikkasekoitusta suojakeinona heidän ryöstäessään ruttoon kuolleita ruumiita.

Valkosipuli sisältämä alliini muuttuu allisiiniksi, joka estää mm. bakteereiden, hiivojen, sienten ja virusten kasvua. Valkosipulin haju syntyy, kun allisiini reagoi ilman hapen vaikutuksesta. Valkosipulilla on verisuonten tukkeutumista estävä vaikutus ja laajentaa verisuonia. Sitä käytetään mm. ilmavaivojen ja suolitulehdusten hoitoon. Tehoaineet haihtuvat herkästi, joten valkosipuli pitäisi nauttia kuumentamatta. Ulkoisesti käytettynä valkosipuli voi ärsyttää herkkää ihoa.