Rätvänä on matalahko monivuotinen, 10-40 cm korkea kasvi, joka viihtyy hakamailla, niityillä ja rehevillä soilla. Rätvänä kasvaa koko maassa, mutta on yleisin Etelä-Suomessa ja pohjoisessa rehevillä soilla. Sillä on sormilehdykkäiset ja kiiltävän vihreät lehdet. Juurakko on paksu, lyhyt, ruskea ja kuivuessaan sisältä punaiseksi. Kasvi kukkii runsaasti kesä-elokuulla. Kukat ovat kirkkaan keltaiset. Kasvin erottaa samannäköisestä hanhikista helposti terälehtien lukumäärän perusteella: rätvänällä niitä on neljä ja hanhikilla viisi.

Rätvänää on nimitetty myös punajuureksi ja veriruohoksi, koska sen juurakko muuttuu kuivuessaan verenpunaiseksi.

Rohtona käytetään rätvänän syksyllä tai aikaisin keväällä kerättyä juurakkoa. Keskiajalla rätvänä oli arvostettu lääkekasvi ja oli vanhan kansan haavayrtti erityisesti punaisen värin takia. Värin perusteella sen uskottiin auttavan kaikkeen vereen liittyvissä vaivoissa. Rätvänän juurta on käytetty lievittämään kolotuksia, parantamaan tulehduksia, nivelreumaa, punatautia ja haavoja. Rätvänällä maustettiin viinaa, jolla lääkittiin vatsanpolttoja, punatautia, keuhkotautia ja verensekaisesta virtsaa. Eläimille annettiin hienonnettua juurta samoissa taudeissa. Ulkoisesti sitä on käytetty suu- ja kurlausvesissä.

Juurta on käytetty ulkoisesti peräpukamien hoitoon. Sillä onkin todettu limakalvoja supistava, verenvuotoa tyrehdyttävä ja tulehdusta poistava vaikutus. Ulkoisesti keite lääkitsee mm. ientulehdusta, haavaumia, hiertymiä ja auringonpolttamia. Sisäisessä käytössä on oltava varovainen ja ulkoinenkin pitkäaikainen käyttö voi ärsyttää ihoa. Parkkiaine ja punainen väriaine yhdessä estävät bakteerien kasvua, joten siitä on ollut apua puna- ja pikkulavantaudin raivotessa.

Rätvänällä on samanaikaisesta parkittu nahat ja värjätty ne punaiseksi. Varsista ja lehdistä saadaan keltaista ja ruskeaa väriä.