Raate suosii hetteisiä rantoja, vetisiä korpia ja soitten laitamia. Se on yleinen kasvi Lapin soilla. Keski-Euroopassa se on pidetty puutarhojen koristekasvi. Raate on monivuotinen, 15-30 cm, rentovartinen ruohokasvi. Juurakko on pitkä, suikertava maavarsi. Lehdet muistuttavat isoja apilanlehtiä. Raate kukkii valkoisin kukin alkukesästä.

Trifoliata viittaa kasvi kolmisormisiin lehtiin. Menyanthes on kreikkalaista alkuperää tarkoittaen kuukautta ja kukkaa. Linné nimesi kasvin niin, koska hänen mielestään kasvi kukkii yhden kuukauden aikana, vaikka itse asiassa kukinta kestää pidempään, varsinkin Keski-Euroopassa.

Raate on ollut monikäyttöinen kasvi: syksyllä tai keväällä kerätystä juurakosta voitiin tehdä rehua ja jauhoja. Vedessä liottamalla jauhoista saatiin kitkerä maku pois. Keskikesällä kerätyistä lehdistä saatiin rohdosta sappi-, keuhko- ja maksavaivoihin.

Lönnrotin (1838) ohje vatsanvahvistusteeksi: ”Watsanvahvistustee. Malia ja raatetta pannaan pivollinen kumpaistaki sopivaan astiaan ja puoli tuoppia kiehuvaa vettä valataan päälle. Muutamain tiimain perästä siilataan vesi ja nautitaan teekupillinen kerrallaan liiatenki aamusilla. Jos mainittuihin aineksiin ennen teeksi laitettua seotetaan peltohumalia ja lääketakkiasta, niin tulee tee niiden avulla vieläki voimallisemmaksi. Mainituista aineista saadaan myös vatsanvahvistavaa viinaa, jos niitä lämpimässä paikassa liotetaan viinassa putkenjuuren, kalmanjuuren ja kuminain kanssa.” (pivollinen = kourallinen, tiima = tunti, tuokio, tovi, hetki, peltohumala= siankärsämö, putkenjuuri= väinönputki).

Kuivattua raatetta pidetään – annostuksen mukaan – vahvistavana, supistavana tai ulostavana. Suurina annoksina tai tuoreena oksettava. Sitä käytetään mm. ruokahaluttomuuden hoitoon, reumatismiin, vesipöhöön, ihotauteihin ja kuumelääkkeenä.