Mustaselja ei ole luonnonvarainen laji Suomessa, eikä se ole villiintynytkään luontoon niin kuin sukulaisensa terttuselja (Sambucus racemosa). Mustaselja kukkii runsain kermankeltaisin kukinnoin ja kypsät marjat ovat kiiltävän mustia.

Sambuca on kreikkalainen sana. Se tarkoittaa roomalaisten käyttämää pan-huilun tapaista antiikin soitinta, jonka valmistamiseen käytettiin seljan kovaa puuta.

Mustaselja on Euroopan suosituimpia rohdoskasveja ”saksalaisen korvenraivaajan elävä kotiapteekki”. Rohdoskäytön lisäksi mustaseljasta istutettiin mm. aitoja, koska sen uskottiin suojelevan kaikelta pahalta - noidat ja ryövärit mukaan lukien. Kukkiva kasvi tuoksuu huumaavalta eikä sen alla nukkumista pidetty viisaana.

Seljan tuotteilla voitiin hoitaa kaikkia kehon osia sisäisesti ja ulkoisesti, seljasta tehty amuletti hoiti jopa reumatismia ja erityisen hyvin epilepsiaa. Seljaviinillä, -mehulla ja –teellä oli parantavia vaikutuksia erilaisissa kylmetyksissä: kuumana nautittuna se edisti hikoilemista ehkäisten mm. limakalvon tulehdusta, kipeää kurkkua. Niitä pidettiin erinomaisena influenssan hoitokeinona ja auttoi myös astmaan. Seljamehulla ”jatkettiin” viinejä mm. portviiniä siinä määrin, että tapa kiellettiin Portugalissa 1747. Väkevää marjamehua käytettiin sekä reumatismiin että syfilikseen ja parantamaan ”kaikkien nesteiden liikkumista”.

Sisäkuori kerätään syksyllä nuorista puista ja kuivataan. Kuori vaikuttaa ulostavasti, mihin sitä on käytetty jo Hippokrateen aikana. Aikaisemmin käytettiin juurta oksetusaineena. Samoin lehdistä saatiin vatsan toimintaa edistää rohdosta, joka oli sekä laksatiivi että diureetti, mutta myös oksetusaine. Lehdistä tehtiin lisäksi haavavoidetta.

Murskatuissa lehdissä on epämiellyttävä tuoksu, jonka arveltiin karkottavan tuholaisia sekä kasveista, eläimistä että ihmisistä. Kukista tehty seljavesi oli isoäitien kasvovesi, joka kaikin puolin kaunisti ihoa ja mm. poisti pisamat ja auringonpolttamat. Kukkia sekoitettiin myös pesuveteen.

Nykyisin kelpaavat kukat rohdoksi ja mausteeksi, marjat ravinnoksi ja rohdoksi, koko kasvi värjäykseen sekä oksat ja ydin käsityöaineiksi. Puuaines on valkoista ja sitä on helppo työstää ja helppo valmistaa pieniä, kestäviä esineitä kuten kampoja, neulepuikkoja jne.