Mintut ovat monivuotisia, voimakastuoksuisia ruohoja. Ne risteytyvät helposti ja siksi niiden tunnistaminen on hyvin vaikeaa. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena vesiminttu ja ranta- eli peltominttu. Minttujen sukulainen väriminttu (Monarda) on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Väriminttu on monivuotinen, voimakasvärisinen ja –tuoksuinen. Se on käyttökelpoinen mm. teeyrttinä. Myös aitokissanminttu tuoksuu mintulta. Mentha tulee kreikan kielen sanasta "minthe". Kreikkalaisen tarun mukaan Persefone muutti mustasukkaisuuksissaan Minthe-nimisen nymfin mintuksi.

Hurtanminttu on ollut tunnettu jo Egyptissä ollen tärkeä hengitysteiden ja ruuansulatuselimistön rohto. Ruoka aiheutti paljon vatsavaivoja, joten minttua, kuten montaa muutakin kasvia, suositeltiin ilmaa poistavana kasvina. 1800-luvun Svensk Botanik –teos esitteli mintun "aromaattisen aineensa avulla vaikuttaa hermoihin, ehkäisee värveitä, vahvistaa vatsaa, poistaa kaasuja vatsasta, rauhoittaa kouristuksia, oksentamista jne.” Lönnrot neuvoi mm. koleran hoitoon ”Heti taudin alussa on hywä saada ruumis hiostumaan kylpy- tahi ammesaunalla ja sen jälkeen runsaalla minttu-, saunakukka-, peltohumala- tahi seljateen juomisella lämpimältä ja wuoteessa lämpimästi peitettynä.” (peltohumala = siankärsämö)

Ennen rantamintulla on ehdytetty maidon tuloa imetyksen lopettamisen jälkeen panemalla kainaloihin mintun lehtiä tai sivelemällä niihin mintusta saatua öljyä. Samanlainen vaikutus tapahtuu lehmille: jos ne syövät paljon rantaminttua, maidontulo saattaa ehtyä, tai maito ei juoksetu juustonvalmistuksessa. Rantaminttua onkin käytetty maidon happanemisen estämiseen panemalla sen lehtiä maidon joukkoon.

Piparminttu on vesimintun ja vihermintun risteymä, joka ei tee itävää siementä. Maku on erittäin voimakas. Sitä viljellään paljon Euroopassa ja Amerikassa. Euroopassa piparminttu tuli tunnetuksi vasta 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa ja mentolia eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1771.

Mintut käyvät erilaisiin juomiin joko yksinään tai yhdessä muiden yrttien tai marjojen kanssa. Rohdoksi käytetään lehtiä ja kukkivia versonlatvoja. Pipar- ja vihermintusta tislataan eteeristä öljyä sekä rohdoksi että maustamaan mm. lääkkeitä, tupakkaa, hammastahnaa.

Minttua on pidetty rauhoittavana ja kouristuksia laukaisevana yrttinä. Kasvin flavonoidit vaikuttavat suolen, sappiteiden ja virtsateiden kouristuksia laukaisevasti. Niitä voidaan käyttää ripulin, vatsakatarrin, ilmavaivojen ja hengityselinvaivojen hoitoon. Minttua käytetään myös kylpyihin sekä suu- ja kurlausvesiin.

Piparmintun pitkäaikaista käyttöä ei suositella. Suuret määrät kasvia voivat aiheuttaa vatsakipuja, huumaantumista ja hengenahdistusta sekä kohottaa verenpainetta. Lapset ovat herkkiä piparmintun sisältämälle mentolille, ja alle 3-vuotiaille piparminttua ei suositella ollenkaan. Puhtaan haihtuvan piparminttuöljyn hengittäminen voi aiheuttaa lapsilla kurkunpään kouristuksenomaisen tukkeutumisen. Yliherkkyys piparminttuöljylle voi aiheuttaa myös iho-oireita.