Etusivu
Elämänkerta
Kasviluettelo
Yrtti ja rohdos
Kotilääkäri
Kirjallisuus
Kiitos
 

Maksaruoho

Punamaksaruoho Sedum telephium ssp. telephium
Isomaksaruoho S. telephium ssp. maximum
Vahamaksaruoho S. telephium ssp ruprechtii
Särmämaksaruoho S. sexangulare
Kesämaksaruoho S. annuum
Karvamaksaruoho S.villosum
Keltamaksaruoho S. acre

Crassulaceae

 
 

Lönnrot: “Lehtiä käytettiin enne polttohaavoihin, sormikoihin, peräpukamiin ja etikalla kostutettuna varpaan känsiin. Mehua maidonherasta nautittiin kerpukissa“

(kerpukki = keripukki, C-vitamiinin puutostila)

Maksaruohot ovat kuivan paikan kasveja, joita viljellään myös puutarhoissa koristekasveina.

Isomaksaruohon kansanomainen nimi kallioperuna. Se on kuivilla ja avoimilla paikoilla kasvava, monivuotinen, 15-50 cm kasvi. Juuret ovat mukulamaisia ja varsi tavallisesti haaraton. Lehdet ovat ruodittomia, 2-20 cm, leveitä, paksuja. Vihertävänvalkoinen, vaaleankellertävä tai punertava kukinto on runsaskukkainen ja tiheä. S. telephiumin nimi tulee Herkuleksen pojasta Telephuksesta, joka tarinan mukaan sai selville kasvin hyvät puolet. Keski-Euroopassa siitä tehtiin aikoinaan suosittua ripulilääkettä. Kun lehtiä keitettiin maidossa, saatu keitos paransi munuaisten toimintaa. Auttoipa se myös verenvuotoon ja peräpukamiin. Pohjolassa isomaksaruohoa käytettiin rohdoksena haudekääreissä poistamaan känsiä ja liikavarpaita.

Plinius suositteli keltamaksaruohoa unilääkkeeksi. Silloin maksaruoho piti kääriä mustaan vaatteeseen ja asettaa salaa tyynyn alle. Jos potilas sai sen selville, hoito ei tehonnut. Vanhojen keskieurooppalaisten kasvitieteilijöiden kesken oli erimielisyyttä, oliko kalliomaksaruoho tehokas rohto vaiko kenties käytössä vaarallinen. Jotkut suosittelivat sitä hyvin varovaisesti käytettynä keripukkiin, esimerkiksi verestävien ikenien kurlaamiseen.

Keltamaksaruoho käyttöä omin päin ei suositella, koska siinä on toistaiseksi tuntemattomia lima-aineita. Keltamaksaruoho supistaa limakalvoja ja käytetään vaikeasti parantuviin haavoihin ja känsiin. Suuret annokset ovat oksettavia ja ulostavia ja ulkoisessa käytössä iholle voi tulla rakkuloita.

Rohdoksena käytetään myös maksaruohokasveihin kuuluvien pohjanruusujuuren (Rhodiola rosea, Rhodiola roseum, vanha nimi Sedum rosea) ja Rhodiola aldigoan juurakkoa. Kasvin juurakko tuoksuu nimensä mukaisesti ruusulta. Pohjanruusujuuren korkeus on 10—30 cm ja puolipallomainen kukinto vaaleankeltainen. Kasvi on yleisin Lapissa.

Ruusujuuri lievittää kipuja, vahvistaa elimistöä ja auttaa sitä selviytymään äärimmäisissä olosuhteissa. Lehdet sopivat teeksi tai käytettäväksi vihanneksena. Ruusuntuoksuinen juuri sopii myös tuoksusekoituksiin. Ruusujuuren eri lajeja viljellään koristekasveina.

Isomaksaruohon nuoret lehdet ja versot sopivat salaattiin, keittäminen parantaa niiden makua, juurilla keittoaika on 15 min. Juurien ravintoarvo on korkea. Kuivatut juuret sopivat jauhettuna velleihin, pannukakkuihin ja tavallisten jauhojen jatkeeksi.

 

Takaisin kasviluetteloon >>