Etusivu
Elämänkerta
Kasviluettelo
Yrtti ja rohdos
Kotilääkäri
Kirjallisuus
Kiitos
 

Palturitupakka (kessu)

Nicotiana rustica

Solanaceae


 

 

Tupakka on tavallisesti yksivuotinen, 25-100 cm korkea, lyhyt- ja tahmeakarvainen kasvi. Lehdet ovat isoja, soikeita tai pyöreitä. Tupakka kukkii loppuvuodesta. Vihertävänkeltaisten kukkien teriö on 1-2 cm. Kasvi on hyvin hallanarka, joten Suomessa hyvin kasvaakseen se vaatii paljon lämpöä ja mielellään taimikasvatuksen. Tupakkateollisuuden tarpeisiin viljellään isolehtistä, hyvälaatuista virginiantupakkaa (N. tabacum). Kessua viljeltiin Suomessa kotitarpeiksi toisen maailmansodan aikana. Sitä viljellään yhä joissakin maissa, varsinkin Itä-Euroopassa.

Portugalilainen Joan Nicot toi tupakan Ranskaan, siitä nimi Nicotiana. Tobacco, tupakka tulee haitilaisesta piippua tarkoittavasta sanasta. Sir Walter Raleigh esitteli tupakan Englannissa 1586. Uutta kasvia vastustettiin kiivaasti; kuningas kielsi tupakan käytön ja paavin julisti sen pannaan. Vuonna 1885 tupakan lehdet hyväksyttiin brittiläiseen farmakopeaan.

Tupakanlehdet on ollut tunnettu rohdos kansanlääkinnässä. Lönnrot mainitsi, että ”tupakkia käytetään lawemangeissa ja hauteissa” (lawemangi = peräruiske). Nykyään sillä on käyttöä lähinnä eläinlääkinnässä ja homeopaattisissa valmisteissa. Lehtiä ja niiden savua on käytetty myös tuhohyönteisten torjuntaan. Kasvi sisältää hyvin myrkyllistä nikotiinialkaloidia, jota kasvin kaikissa osissa, paitsi kukissa ja kypsissä siemenissä. Pitoisuus lehdissä vaihtelee 0,6-9 %.

Nikotiinialkaloidi on vahva myrkky, joka mm. ärsyttää ruuansulatuskanavaa ja verenkiertoa, nopeuttaa sykintää sekä supistaa verisuonia. Aine imeytyy helposti ihon läpi ja voi aiheuttaa myrkytyksen. Nikotiini ärsyttää paikallisesti, nuuskana otettuna seuraa aivastuksia ja voimakasta liman eritystä. Pureskeltuna se lisää syljen eritystä, suuret annokset aiheuttavat pahoinvointia, lihasheikkoutta ja hikoilua. Savu vaikuttaa aivoihin ja aiheuttaa pahoinvointia ja uneliaisuutta.

Tupakkaa käytettiin rentouttavana ja rauhoittavana aineena, diureettina, limaa irrottavana yskänlääkkeenä ja lisäämään syljen eritystä. Se oli myös oksetuslääke, kun mikään muu vastaava ei enää auttanut.

 

Takaisin kasviluetteloon >>