Iisoppi kasvaa
alkuperäisenä Etelä- ja Itä-Euroopassa sekä
Lounais-Aasiassa. Iisoppi on monivuotinen tyvestä puutunut
puolipensas, joka varsinkin kukkiessaan tuoksuu voimakkaasti.
Kukat ovat yleensä sinisiä ja sijaitsevat yksipuolisesti
versojen latvoissa. Kasvia viljellään sekä mauste-,
rohdos-, hunaja- että koristekasvina ja se talvehtii Etelä-Suomessa
lumen alla.
Iisoppi on arabialaisten pyhä yrtti, puhtauden
symboli. Se oli Jupiterin kasvi sekä pyhyyden, puhtauden
ja kauneuden symboli. Kasvia pidettiin yhtenä pyhimmistä
yrteistä, koska se on mainittu useaan kertaan Raamatussa
mm. juutalaisten lähtiessä Egyptistä tai Daavidin
psalmissa 51:9: “Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese
minut lunta valkeammaksi”. Siksi iisoppia on käytetty
lääkkeenä ihosairauksien, haavojen ja mustelmien
hoidossa. Pyhyytensä takia iisoppia pidettiin tehokkaana
rohtona pahoja henkiä, noitia ja taikuutta vastaan. Raamatussa
mainittu kasvi on ilmeisesti meirami Origanum syriacum,
koska iisoppi ei kuulu alueen kasvillisuuteen. Sen nimi on samantapainen
kaikissa kielissä juontuen heprean sanasta "ezop",
joka merkitsee hyväntuoksuinen. Hepreankielinen nimi ezob
sekoitettiin kreikkalaiseen ysop-nimeen. Linné johti lajinimen
officinalis sanasta offina, apteekki (alunperin työpaja tai
työhuone) tarkoittaen apteekista saatavaa rohdosta.
Eurooppaan ja Pohjolaan viljely on ilmeisesti levinnyt
benediktiiniläismunkkien myötä. 1500-luvulla se
oli Keski-Euroopassa muotiyrtti, jolla maustettiin mm. absintin
tapaista juomaa ja 1600-luvun ryytitarhassa se kuului tavalliseen
lajivalikoimaan. Suomessa kasvia on viljelty 1600-luvulta lähtien.
Nykyinen iisoppi on tunnettu rohdoksena vasta 1500-luvulta
lähtien. “Herba hyssopi“ eli kukkivat latvat
oli apteekkilääke, josta tehtiin rintalääkettä
itsepintaiseen keuhkoputkentulehdukseen ja astmaan. Kansanlääkinnässä
iisoppia on käytetty lääkkeenä suolikatarrissa,
reumatismissa, rintasairauksissa ja matoja suolistosta ajettaessa.
Iisopilla myös maustettiin veriruokia. Myöhemmin sitä
on käytetty yksinomaan koristekasvina.
Iisopin käyttö on kielletty monissa maissa,
koska eteerisen öljyn sisältämät ketonit voivat
aiheuttaa suurempina määrinä kouristuksia (epileptisiä
kohtauksia), vaikka tuhoavatkin bakteereita ja edistävät
ruuansulatusta. Nykyajan yrttilääkinnässä
iisoppia käytetään ruokahalua lisäävänä
lääkkeenä, ilmavaivoissa, kurlausvetenä ja
lääkkeenä keuhkoputkentulehdukseen. Sitä käytetään
myös ihovoiteissa ja Chartreuse-liköörin mausteena.
Iisoppi sopii moneen ruokaan, mutta tekee ruuan helposti
kitkeräksi. Tuore, ennen kukintaa kerätty iisoppi on
miedomman ja pehmeämmän makuista kuin kuivattu. Kukilla
voi koristaa ruokia ja juomia.
|
