Oluen kulutus oli huikeaa entisaikojen hoveissa, kun osa palkasta maksettiin oluena. Koska osa veroista maksettiin kruunulle humalan muodossa, oli humalan viljely oli talonpoikien lakisääteinen velvollisuus kaikissa Pohjoismaissa. Laki jopa määräsi, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa piti oleman. 1850-luvulla suomalaiset olutpanimot rupesivat tekemään olutta baijerilaisen oluen tapaan ja tuottivat myös humalan sieltä alueelta. Humalasalot säilyivät pihapiirissä, koska kasvia tarvittiin edelleen kotitekoisen kaljan ja oluen valmistukseen ja humalaa pidettiin tärkeänä lääkekasvina. Humalistossa uskottiin olevan myös haltijoiden asuinpaikka.
Humalan kokonaisia tähkiä tai tähkäsuomujen lupuliinirauhasia on yleisesti käytetty rohdoksi moneen vaivaan; Humalaa on käytetty mahan limakalvoon vaikuttavana ja suolistoa rentouttavana rohtona. Humalateetä suositellaan unettomuutta vastaan. Sitä on käytetty teenä rakkovioissa, munuaistaudissa, maksataudissa, keltataudissa, unettomuudessa, naistentaudeissa ym. Humalaveden on uskottu hoitavan kaljua ja humalanlehtiä on käytetty mustelmien hauteena. Humalaa on nimitetty myös hiivaksi ja taponheinäksi.
Lönnrot suositteli humalaa lähinnä ulkoiseen käyttöön ja rauhoittaviin peräruiskeisiin ”Käytetään tavallisimmasti lämpimiksi hauteiksi kuiwiltaan. Taitaan myös seottaa jauhoilla, saunakukilla j.n.e .” (Suomalaisen talonpojan kotilääkäri 1856)
Nykyisin humalaa käytetään uutteena unettomuuden hoidossa. Se vaikuttaa rauhoittavasti myös ärsytys- ja jännitystilojen hoidossa. Yleensä sitä käytetään yhdessä valeriaanan eli rohtovirmajuuren kanssa.
”Humala, Remusen poika, piennä maahan pistettihin,
kyynä maahan kynnettihin, viholaisna viskottihin
vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen.
Siitä nousi nuori taimi, ylen vihanta virpi;
nousi puuhun pienoisehen, kohen latvoa kohosi.”
Kalevalan runo 20. Pohjan pidot ja oluen pano. |
