Hulluruoho on
rikkakasvi, jota löytyy kaikista maanosista. Sen alkuperästä
ei ole varmaa tietoa, mutta tarinan mukaan romanit levittivät
sen yli koko Euroopan. Hulluruoho kasvaa jopa metrin korkuiseksi
ja sitä esiintyy satunnaisena tulokkaana eteläisessä
Suomessa ja muuallakin satamissa ja lastauspaikoilla. Hulluruoho
on 1-vuotinen, suurikokoinen ja -kukkainen kasvi. Varsi on tukeva
ja haarainen. Leveänpuikeat lehdet ovat pitkät, jopa
15 cm leveät. Kasvi kukkii heinä-syyskuussa suurin valkoisin
torvimaisin kukin. Hedelmä on iso, piikkinen, 4-lokeroinen
kota. Kasvi pahanhajuinen ja hyvin myrkyllinen.
Piikkiseen hedelmään viittaavat mm. kasvin
ruotsinkielinen (spikklubba, naulanuija) ja englanninkielinen
nimi (thornapple, piikkiomena). Amerikassa kasvia kutsutaan paholaisen
omenaksi (Devil's Apple). Aikoinaan hulluruohoa pidettiin osoituksena
noitavoimista, ja voi sitä raukkaa, jonka pihalta kasvi löydettiin
noitavainojen aikana
Lönnrot mainitsi hulluruohon myrkytyksiä
aiheuttavien kasvien luettelossa. Hänen mukaansa etikkaveden
juonti poisti myrkyllisen vaikutuksen, mutta sen lisäksi
potilaalle piti antaa sekä oksetus- että ulostusainetta
ja vielä myöhemmin kiihottavaa peräruisketta. Potilaan
oli oleskeltava raittiissa ilmassa ja pidettävä kylmiä
etikkaveteen kastettuja kääreitä pään
ympärillä. Jos veri pakkautui päähän,
oli iskettävä suonta.
Vaikka kasvi on myrkyllinen, sitä viljellään
lääketarkoitukseen mm. Saksassa ja Unkarissa. Rohdokseksi
kerätään lehtiä ja siemeniä. Kasvissa
on alkaloideja, joita käytetään mm. astman hoitoon.
Alkaloidit ovat kipuja lievittäviä, lihaskouristuksia
laukaisevia ja limakalvoja kuivaavia. Hulluruohon lehdet sisältävät
jonkin verran samaa alkaloidia kuin belladonna (Atropa belladona).
Belladonnan tiedettiin jo antiikin aikana aiheuttavan aistiharhoja
ja laajentavan silmäterää. Naiset käyttivätkin
sitä silmätippoina näyttääkseen viehättäviltä.
|
