Aitokissanminttu on alle
metrin korkuinen monivuotinen mintulta tuoksuva harmahtavakarvainen
ruoho. Lehdet ovat 2—5 cm pitkät, yläpinnaltaan
harmahtavanvihreät, alta tiheäkarvaiset. Kukinta-aika
on heinä-elokuussa. Kukat ovat tähkämäisissä
kukinnoissa varren latvoissa. Terälehdet ovat valkoiset ja
alahuulessa on punertavia täpliä. Kasvi tuoksuu mintulta,
mutta maku on polttavan kirpeä. Aitokissanminttu on kotoisin
Euroopasta ja Aasiasta, mutta on kulkeutunut ihmisen mukana kaikkialle
maailmaan. Suomesta sitä voi löytää viljelyjäänteenä
ja -karkulaisena.
Tieteellinen sukunimi johtuu roomalaisesta Nepete-kaupungista,
ja lajinimi cataria tulee latinan kielen sanasta "catus",
kissa. Sekä kollikissat, mehiläiset että perhoset
pitävät aitokissanmintusta.
Rohdoksi käytetään kukkivia versonlatvoja
tai koko maanpäällistä osaa. Aitokissanminttu on
jo kauan tunnettu rohtokasvina. Sitä on käytetty rauhoittavana
ja ruuansulatusta edistävänä rohtona. Muutaman
tuoreen lehden pureskelun sanotaan auttavan hammassärkyyn.
1600-luvulla eläneen sveitsiläisen lääkärin
Leonard Thurneiserin mukaan pyövelin tulee pureskella kasvin
juurta, jos hänellä ei ole voimaa mestaukseen.
Nykyisin aitokissanmintun käyttö on vähäistä.
Kissanminttu laukaisee kouristuksia, vahvistaa vatsaa ja edistää
ruuansulatusta. Ulkoisesti kasvia voi käyttää kääreinä
haavojen hoitoon ja esim. hammassärkyyn. Lihaa voi maustaa
hieromalla niitä aitokissanmintun lehdillä.
|
