Lämpöyrittäjien hoitamissa lämpölaitoksissa paloi vuonna 2009 yli miljoona irtokuutiometriä haketta. Määrä kasvoi edellisestä vuodesta 17 prosenttia. Lämpöyrittäjien osuus lämpö- ja voimalaitosten vuonna 2009 käyttämästä noin kuuden miljoonan kiintokuutiometrin metsähakkeen kokonaismäärästä oli 7,2 prosenttia. Lämpöyrittäjätoiminnan merkitys myös muiden biopolttoaineiden, kuten puupelletin ja -briketin sekä polttoturpeen käyttäjänä on kasvussa.

TTS (Työtehoseura) on tutkinut ja edistänyt lämpöyrittäjätoimintaa vuodesta 1993, jolloin maassamme oli vain kolme lämpöyrittäjää. Lämpöyrittämisen tutkiminen ja kehittäminen aloitettiin tuolloin osana valtakunnallista Bioenergian tutkimusohjelmaa. Vuodesta 2002 alkaen lämpöyrittämisen kehitystä on seurattu vuosittain siten, että uusien laitosten tiedot on koottu pääosin puuenergianeuvojien keräämistä tiedoista. Lämpöyrittäjien käyttämien polttoaineiden kokonaismäärät on arvioitu vuosittain TTS tutkimuksen lämpöyrittäjätietojen ja Metsäntutkimuslaitoksen Puupolttoaineiden käyttö energiantuotannossa -tilaston avulla.

Lämpölaitosten teho kasvaa
Vuoden 2009 lopussa Suomessa oli toiminnassa ainakin 455 lämpöyrittäjien hoitamaa lämpölaitosta. Lämpöyrityksiä oli laitoksia vähemmän, sillä osa yrityksistä hoiti useita laitoksia. Joitakin lähinnä yksityisille asiakkaille lämpöä toimittavia laitoksia puuttunee luvuista. Vuonna 2009 laitosten lukumäärä lisääntyi edellisestä vuodesta 32 laitoksella eli kahdeksan prosenttia. Laitosten yhteenlaskettu kiinteän polttoaineen (kpa) kattilateho kasvoi 23 megawattia eli 10 prosenttia. Laitosmäärän kasvu jäi noin 15 prosenttia vuosien 2000–2008 keskimääräistä vuosikasvua alhaisemmaksi. Öljyn hinnan lasku ja taloudellinen taantuma vuosina 2008–2009 heijastuivat näin myös lämpöyrittäjien investointeihin.

Kiinteistökohtaisten lämpökeskusten kattilateho oli vuoden 2009 lopussa keskimäärin 0,36 megawattia ja aluelämpölaitosten yksi megawatti. Lämpölaitosten keskikoko on kasvanut. Vuosina 1998–2009 laitosten keskimääräinen kpa-kattilateho kasvoi 0,32 megawatista 0,55 megawattiin. Vuonna 2009 käynnistyneiden laitosten keskikoko oli 0,72 megawattia.

Lämpöyrittäminen oli yleisintä Länsi-Suomessa, jossa sijaitsi kaksi laitosta viidestä. Etelä-Suomessa sijaitsi 30 prosenttia, Itä-Suomessa viidesosa ja Pohjois-Suomessa kymmenesosa laitoksista. Aluelämpölaitosten osuus lämpöyrittäjien hoitamista laitoksista oli suurin Pohjois-Suomessa. Kiinteistökohtaiset laitokset olivat yleisimpiä Etelä-Suomessa.

Toiminta muuttuu yritysmäisemmäksi
Yksittäiset yrittäjät vastasivat lämmöntuotannosta 163 laitoksessa ja useamman yrittäjän muodostamat yrittäjärenkaat 40 lämpölaitoksessa. Osakeyhtiöiden tai osuuskuntien hoitamia lämpölaitoksia oli yli puolet kaikista laitoksista. Osakeyhtiöt vastasivat lämmöntuotannosta 151 laitoksessa ja osuuskunnat 93 laitoksessa. Lämpöyrittäjien energiaosuuskuntien laitokset olivat yleisimpiä Länsi-Suomessa ja osakeyhtiöiden Etelä-Suomessa.

Osakeyhtiö- tai osuuskuntamuotoiset lämpöyritykset tuottivat noin kaksi kolmasosaa kaikesta lämpöyrittäjien tuottamasta lämmöstä. Tyypillisesti ne huolehtivat aluelämpölaitoksista. Vuosina 1998–2009 osakeyhtiöiden ja osuuskuntien hoidossa olevien laitosten osuus on noussut ja yrittäjärenkaiden hoitamien laitosten osuus vastaavasti laskenut. Vuonna 2009 käynnistyneistä laitoksista runsas kaksi kolmasosaa oli osakeyhtiömuotoisten lämpöyritysten hoitamia.

Metsähake yleisin polttoaine
Lämpöyrittäjät käyttivät vuonna 2009 metsähaketta noin 980 000 irtokuutiometriä. Metsähakkeen käyttömäärä kasvoi edellisestä vuodesta 17 prosenttia. Valtaosassa lämpöyrittäjien hoitamista lämpölaitoksista käytettiin pääpolttoaineena metsähaketta, jonka osuus oli 90 prosenttia laitosten puupolttoaineiden käytöstä. Metsähakkeen lisäksi käytettiin sahauspintahaketta noin 35 000 irtokuutiometriä sekä muita kiinteitä puupolttoaineita noin 48 000 irtokuutiometriä.

Lämpöyrittäjät käyttivät vuonna 2009 lämmöntuotannossaan kaikkiaan noin 1,1 miljoonaa irtokuutiometriä kiinteitä biopolttoaineita.

Puupolttoaineiden määrä oli noin 1 060 000 irtokuutiometriä. Loput olivat lähinnä pala- ja jyrsinturvetta. Myös viljan lajittelujätettä ja markkinakelvotonta viljaa sekä ruokohelpeä poltettiin yhteensä muutamia tuhansia irtokuutiometrejä. Lisä- tai varalämmönlähteenä lämpölaitoksissa oli yleensä polttoöljy.

Lämpöyrittäjien käyttämän metsähakkeen määrä lähes kahdeksankertaistui kymmenvuotiskaudella 2000–2009. Samana aikana lämpölaitosten lukumäärä kasvoi yli nelinkertaiseksi. Laitosta kohden laskettu metsähakkeen käyttömäärä oli vuonna 2009 keskimäärin noin 2 100 irtokuutiometriä/laitos.

Lämpöyrittäjien laitosinvestoinnit yleistyvät
Lämpölaitosinvestoinnin tai pääosan siitä teki lämpöyrittäjä jo kahdessa kolmesta uudesta laitoksesta. Kunnat olivat edelleen lämpöyrittäjien tärkein asiakasryhmä. Yksityisten asiakkaiden määrä lisääntyi kuitenkin edelleen. Yksityisiä kiinteistöjä lämmitti viidesosa laitoksista.

Lisätietoja aiheesta:
TTS tutkimuksen tiedotteet, luonnonvara-ala: metsä 741Lämpöyrittäjätoiminta vuonna 2009.
Harri Solmio, Veli-Matti Alanen www.ttskauppa.fi

Lisätietoja lehdistölle:
Harri Solmio, tutkija, TTS
Gsm 044 7143 683
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

TTS Työtehoseura | PL 5 (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki | asiakaspalvelu@tts.fi This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it. | (09) 2904 1200 | Tietosuojalausunto